Lasihäkki
Katsot minua usein
ja viisaat silmäsi
hämmästyneet, rehelliset
täynnä kysymystä
eikä minulla ole sanoja sille tunteelle
silmissäsi, kasvoillasi
omia lapsen kasvojani en uskalla katsella
näetkö sinä, mitä tapahtuu
näetkö yön saartamassa talossa harmaahaassa
vanhan naisen laulavan uneen kuolevaa lasta
näethän
pilvilampaat matkalla laidunmailleen
kultaisten tähtimöiden teriöitä turkissaan
olen typertynyt auringon kirkkaudesta
puista ja hennosta vihreästä
painan käteni lasia vasten
jäätäkö se onkin
etsin säröjä
miten kipeitä ovatkaan, voinhan kenties
kurkistaa ulos
painaudun lasia vasten
jään odottamaan,
koputan varovasti
- kuulisitpa.
Olisipa minulla jotakin sanottavaa.
*****************************************
Terapiarunoni tältä päivältä.
Katsot minua usein
ja viisaat silmäsi
hämmästyneet, rehelliset
täynnä kysymystä
eikä minulla ole sanoja sille tunteelle
silmissäsi, kasvoillasi
omia lapsen kasvojani en uskalla katsella
näetkö sinä, mitä tapahtuu
näetkö yön saartamassa talossa harmaahaassa
vanhan naisen laulavan uneen kuolevaa lasta
näethän
pilvilampaat matkalla laidunmailleen
kultaisten tähtimöiden teriöitä turkissaan
olen typertynyt auringon kirkkaudesta
puista ja hennosta vihreästä
painan käteni lasia vasten
jäätäkö se onkin
etsin säröjä
miten kipeitä ovatkaan, voinhan kenties
kurkistaa ulos
painaudun lasia vasten
jään odottamaan,
koputan varovasti
- kuulisitpa.
Olisipa minulla jotakin sanottavaa.
*****************************************
Terapiarunoni tältä päivältä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
koskettava ja kerrot upeasti!!
Kiitos, minua vaivaannuttavat kehut.
Kirjoitan tänne lähinnä,
jos nämä tuottaisivat iloa jollekin.
Tai saisivat aikaan muita suuria tunteita.
Kuka tietää, kenties niin käykin?
Kiitos, että olet edelleen olemassa. :)
tunne,että tarvitset sanan.Moi....=)
Olen lukenut runosi paniikista, ahdistuksesta
Niin aidosti kuvaat tunteisi kohtauksien tullessa
ja vielä niistä hienosti runoilla osaat
Itselläni tunnen usein paniikin valtaavan koko
olomukseni, ikäänkuin lamaannun kauhusta, tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja kaikki ympärilläni
on epätodellista.
Runosi on auttanut mut alkuun, en ole ennen tuskaani paperille piirtänyt, mutta se kävisi
ehkä terapiessa.
Kiitos kun jaat kokemuksesi muiden kanssa
yhdessä on helpompi tuskansa jakaa
Olen hyvin otettu sanoistasi. Upeaa, että olen pystynyt antamaan sinulle jotakin, kenties jopa voimaa kohdata omat pelkosi ja kirjoittaa niistä.
"Itselläni tunnen usein paniikin valtaavan koko
olomukseni, ikäänkuin lamaannun kauhusta, tuntuu kuin leijuisin ilmassa ja kaikki ympärilläni
on epätodellista."
Minulla on ollut hyvin samankaltaisia tuntemuksia. Kohtauksen saattaa aiheuttaa esim. värit, valot, melu tms. yhdistettynä stressiin jne.
Luin muuten runosi siitä hylätystä talosta. Se oli todella kaunis ja koskettava. Sinullakin on selvästi sanottavaa ja jaettavaa muiden kanssa. Kirjoita, jos se auttaa sinua. Minua se on auttanut valtavasti. Odotan uusia runojasi.
Hyvää keväistä päivää. :)
Tämä runo oli vähällä luiskahtaa ilman käsittelyä, muttei päästetä. Kuulun arvostajiisi. Sinulla on sanomisen lahja, kyky kuvata yksityistä, sisäistä herkkää ja intiimiä. Runo on silti sekä yksityinen että julkinen - ainakin sen jälkeen kun sen antaa muiden luettavaksi. Siksi ehdotan, että kirjoittamisen jälkeen yrität lukea runon ulkopuolisin silmin,
että näkisit sen, mitä muut eivät voi tietää. Eivät mitään muuta, kuin mitä runosta käy ilmi.
Lisää pisara, kaksi selkeyttä. Se ei vähennä runon arvoa, päinvastoin.
"Tämä runo oli vähällä luiskahtaa ilman käsittelyä, muttei päästetä. Kuulun arvostajiisi."
Huh, kiitos. Saat minut vaivaantumaan oikein todella. ;)
"Runo on silti sekä yksityinen että julkinen - ainakin sen jälkeen kun sen antaa muiden luettavaksi. Siksi ehdotan, että kirjoittamisen jälkeen yrität lukea runon ulkopuolisin silmin,
että näkisit sen, mitä muut eivät voi tietää."
Hmmm... Tämä on juuri ongelma. Olen kirjoittanut tänne paljon runoja, jotka mielestäni eivät kerro JUURI minusta. Silti ihmiset ilmeisesti uskovat niin. Toisaalta olen monesti myöhemmin pelästynyt, miten kirjoituksissani paljastan jonkin puolen itsestäni - täysin aavistamatta, miten minua luetaan kuin avointa kirjaa.
"Eivät mitään muuta, kuin mitä runosta käy ilmi."
Niin... Eikä kai tarvitsekaan? Runoilla on lupa olla mystisiä ja arvaamattomia. Tässä olen ottanut teemaksi lähinnä sen, miten vaikea on avata omaa maailmaansa toiselle ihmiselle - olipa hän sitten lähellä tai kaukana. Jokainen sana sisältää erehdyksen siemenen. Loppu on niin yksityistä, etten osaa sitä muuten sanoiksi pukea.
Runo on kuitenkin runoa. Ei proosaa, eikä mielipidekirjoitus - tyyppistä tekstiä.
"Lisää pisara, kaksi selkeyttä. Se ei vähennä runon arvoa, päinvastoin."
Pistän neuvosi korvan taakse.
Ajatukseni vain kulkevat kovin monimutkaisia reittejä. :)