Päädyin sattuman kautta lukemaan tätä keskustelupalstaa ja aikani tekstejä silmäiltyäni olen tullut siihen tulokseen, että me sosiaalityöntekijät olemme teidän silmissänne epäonnistujia, ei-ymmärtäjiä, euronvartijoita (emme maksa tarpeeksi jne., biovanhempien suosijoita ym. ym.
Nyt kysynkin teiltä kaikilta: Mitä te odotatte sijaislastenne sosiaalityöntekijältä?
Palaan lukemaan vastauksia, joten kommentoikaa nyt täysillä. Teillä on nyt mahdollisuus saada ajatuksianne välitettyä aidolle sosiaalitantalle, joka voi vielä kertoa toiveistanne muille saman ammattikunnan edustajille.
Nyt kysynkin teiltä kaikilta: Mitä te odotatte sijaislastenne sosiaalityöntekijältä?
Palaan lukemaan vastauksia, joten kommentoikaa nyt täysillä. Teillä on nyt mahdollisuus saada ajatuksianne välitettyä aidolle sosiaalitantalle, joka voi vielä kertoa toiveistanne muille saman ammattikunnan edustajille.
Vastaukset 105
Vanhimmat
..viestistäsi päätellen et ole lukenut palstaa riittävän tarkasti. Odotukset näkyvät kyllä sijaisvanhempien kirjoituksista!
Ensimmäiseksi tuli mieleen, etten tiedä toisen sij.lapseni taustasta mitään. Tiedämme ympäripyöreän syyn huostaanotolle, mutta tuntuu, että sos.tnt tietää muutakin asiasta. Meille suositeltiin traumanhallinta(muistinko oikean nimikkeen?) koulutusta, muttei kerrottu millaista traumaa lapsi on kokenut. Pelkästä huostaanotostako johtuvaa?
Myös lapsi pitää yhteyttä vanhempaansa, joka on minusta outoa. Onko se lapsen vai vanhemman velvollisuus? Sossusta on sanottu, että viikon välein täytyy soittaa jos vanhempi ei ole pitänyt sinä aikana yhteyttä.
Mitään puhelinkuluja ei silti makseta. Saanhan kulukorvausta, mutta se on valitettavasti liian pieni, eihän meillä pitäisi olla sijaislapseen nähden elatusvelvollisuutta. Silti meillä ei ainakaan ole enää varaa taloudellisesti ottaa lisää sij.lapsia koska minä olen kotiäiti. Halua olisi silti auttaa jos joku lapsi meitä tarvitsisi.
Matkakuluista myöskin täytyisi saada todellisten kulujen mukaan kulukorvaus, 0.20e on aivan liian pieni varsinkin kun kuukaudessa tulee satoja kilometrejä.
Tutustumisaika on ollut meillä useita kuukausia ja se olisi mielestäni saanut olla lyhyempi. On kuitenkin aika hankalaa järjestellä itselle päivän-parin reissuja kun kotona on muutama muukin lapsi. Kotona se arki vasta astuu kuvaan kun kuherruskuukausi on vietetty. Enkä tarkoita sitä, etteikö ole hyvä tutustua lapseen ennen muuttoa, mutta kohtuus siinäkin.
Tässä nyt nämä mitkä tuli ekaksi mieleen.
Taustojen kertomisessa tulee vastaan vaitiolovelvollisuus, eli sossulla ei ole oikeutta kertoa mitään tietoja sijoitetun lapsen vanhemmista.
Lapsella on oikeus tavata vanhempiansa eikä huostaanotto sitä miksikään muuta, ellei sitten ole lapsen edun mukaista rajoittaa tapaamisia tai niitä kokonaan kieltää. Sijaisvanhemmilla ei ole velvollisuutta pitää yhteyttä, vanhempien vastuulla on pitää yhteyttä omaan lapseensa.
Tosi pitkä tutustumisaika teillä on kyllä ollut! Meillä on tiiviisti muutama tapaaminen ja sitten lapsi siirtyy perheeseen.
En tarkoita, että tarvitsisin tietoa lapsen vanhemmista vaan lapsesta. Sivuaahan ne toki toisiaan, mutta eikö meillekin pitäisi kertoa lapsen taustasta. Ei minua kiinnosta se, että onko esim. pahoinpitelijänä ollut isä, äiti tai joku muu, vaan se että lapsi on tällaista kokenut.
Kun kyseessä on lapsen etu, voi vaitiolovelvollisuudesta perustelluista syistä joustaa. On lapsen etu, että sijaisvanhemmat tietävät heillä asuvasta lapsesta mahdollisimman paljon olennaisia asioita, jotka vaikuttavat/voivat vaikuttaa lapsen käytökseen. (Voidaan kertoa, että lapsi on nähnyt esim. paljon äidin ja miesten seksileikkejä, mutta se, keitä nämä miehet ovat olleet ei ole tähdellistä lapsen edun kannalta, joten nimet jätetään kertomatta jne.) Tätä lapsen etu -ajattelua tukee sekä lastensuojelulaki että laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista.
Tässä tulee juuri esille sossujen asenne sijaisvanhempia kohtaan: sijaisvanhempia ei pidetä osana ns. ammatillista tiimiä johon kuuluvat sossut, opettajat, neuvolan tädit, terapeutit, jne. Vaitiolovelvollisuus koskee myös sijaisvanhempia. On lapsen edun mukaista, että häntä hoitavat aikuiset tietää kaiken mahdollisen hänen taustastaan. Helpottaa huomattavasti ymmärtämään lapsen käytöstä.
...kun sitä ei koskaan toteuteta, luvataan yhtäsun toista, esimerkiksi lapsi saa avustajan, lapselle saadaan tietokone aivan varmana....ei vielä tänä päivänä kumpaakaan.
Viimeksi luvattiin lapsilisät meille, mutta menevät edelleen kyselystä huolimatta kunnalle.
Yhteydenotot ovat sitä, että olisi taas tapaaminen biojen kanssa, silloin ja silloin, varatkaa aikaa reilummin, kysyittäisiin edes miten lapsilla menee ja mitä mieltä me perheenä olemme kaikkeen.
Jos on sovittu esimerkiksi, että kunta maksaa vuosittain harraste-rahaa, niin miksi sitä pitää aina ruikuttaa sossuilta, eikö voi suoraan tilille maksaa?
Jos sattuu olemaan erimieltä yleensä asioista, vastaus on hetimiten sijaisvanhemman kuuluu joustaa.
Huvittavinta on , kun biot ovat kotona ja aikaa olisi, niin he ehdottavat tapaamista perjantai-iltapäiväksi...heillä hyvä fiilis päällä jo, ainakin tiedossa, niin sijaisilla alkaisi jonkinlainen oma vapaa, niin kyllä sinne pitää vaan mennä juuri silloin, MIKSI?
Olisihan näitä vaikka kuinka, mutta toisten lisää.
Vanhemmat haluaa lapsen soittavan heille juuri määrättynä aikana...säännöllisesti, lisään tään vielä.
Luin ja tuli samojakin asioita tähän, mutta kuitenkin "erikantilta" .
....miksi teitä ei koskaan saa kiinni?
Ps...tuo tietokone oli aikanaan ajateltu lapsen kehitystä silmälläpitäen, että siihen eri ohjelmia, joilla lapsi oppisi, ei siis miksikään "pelikoneeksi".
Kuten tiedät, kunnissa on nykyään hyvin tiukka linja rahojen suhteen. Tämän vuoksi emme voi maksaa harrasterahaa tmv, jos emme tiedä, mihin raha tarkalleen menee, koska meidän pitää pystyä perustelemaan tekemämme päätökset hyvin tarkkaan. Sinun kannattaa olla omaan sossuunne yhteydessä ja kysyä, voisiko hän maksaa esim. jonkin musiikkitunnin tmv. kulut, jos lähetät hänelle laskun. Kun on lasku, on meno tositettu ja se on perusteltua maksaa lastensuojelun rahoista.
Tapaamisajoista, jotka eivät sovi. Ehdottaisin, että sanot suoraan sossullesi, ettei hänen ja biojen ehdottama aika sovi teidän perheenne aikatauluun. Tämän jälkeen mietitään uusi ajankohta.
Jos olisin sossunne ja sijaislapsen vanhemmat haluavat, että lapsi soittaa tiettynä aikana heille, sanoisin heti, ettei ole lapsen velvollisuus vastata puheluista. Biovanhemmat ovat vastuussa omalta osaltansa yhteydenpidosta ja jos he haluavat säännöllisen puhelun aina aikaan xx, niin he saavat soittaa aivan itse lapselle eikä päinvastoin. On lapsen OIKEUS pitää yhteyttä vanhempiinsa, muttei lapsen VELVOLLISUUS. Velvollisuus on vanhemmilla.
Tietokoneesta. Itse en hyvällä tahdollakaan varustettuna voisi maksaa kunnan lastensuojelurahoista tietokonetta. Se on väline, joka ei ole yleensä kenellekään pakollinen.
Lapsilisistä ja niiden maksamisesta. Joissakin kunnissa lapsilisät maksetaan sijaisperheelle, mutta niillä on sitten tarkoitus vastata lapsen menoista paljon laajemmin kuin silloin, kun kyseessä on pelkkä kulukorvaus. Yleensä kunnan sosiaalilautakunta tmv. on hyväksynyt kunnassa vallitsevan käytännön lapsilisien suhteen, joten yksittäisen sossun voi olla mahdotonta tehdä tähän lapsilisäasiaan muutoksia.
Toivoisin samoja etuja esim.harrastustarvikkeet ym.Entiedä onko tämä kaupunki-kuntakohtasta miten niitä maksetaan.Meille ei ole kerrottu kuinka meidän kaupungissa eli senkin voisi sanoa suoraan ja muutkin etuudet jos niitä on.Itselläni on korkea kynnys lähteä pyytämään mitään,siksi emme varmaan saakkaan mitään esim. matkakuluja ja tiedän että tämä kaupunki kyllä maksaa niitä.KIITOSTAKIN TÄYTYY ANTAA.Ongelma tilaanteessa olemme saaneet hyvin tukea ja opastusta.Ainakin meidän kohdalla ei aina ajatella pioja vaan kysytään meidänkin mielipiteitä siitä iso kiitos.
Harrastusten korvaaminen on kuntakohtaista! Jotkut eivät korvaa juuri lainkaan, jotkut korvaavat harkinnan mukaan, jotkut tietyn summan vuodessa. Joissakin kunnissa systeemi on niin sekava ettei kukaan tietä mitä korvataan ja miten ja kenelle ja koska.
Yritän kiteyttää muutaman ajtuksen.
Lapsen meille tullessa annetaan ymmärtää, että teemme tiimityötä tai kuulumme osana verkostoon joka toimii lapsen parhaaksi. Samaa argumenttia käytetään Pride- koulutuksessa.
Itselle jää sellainen kuva, että toimii asiantuntijana tai edes asianosaisena suhteessa lapseen.
Kuitenkin todellisuus on kaikkea muuta. Huoltosuunnitelma kokoukset mennään täysin biovanhemman ehdoilla. Vaakakupissa ei paljon paina muut asiat. Lapsen kehittymisestä, tarpeista tai onnistumisista ei puhuta mitään. Niitä ei kirjata huoltosuunnitelmaan eikä mitään tavoitteita aseteta millekään.
Sosiaalityöntekijällä on monta perhettä, aivan liikaa. Kuitenkin jokainen meistä joka tarttuu puhelimeen soittakseen kokee oman asiansa tärkeäksi. Myönnän käytyäni pienryhmissä, että omat asiani tuntuvat mitättömiltä muiden ongelmiin nähden, mutta sitähän me emmme tiedä kun tapaamme toisia todella harvoin.
Toisaalta juuri se, että meiltä puuttuu henkinen tuki työllemme, vaatii meitä saamaan lisää korvauksia voidaksemme ostaa sen tuen jota uskomme tarvitsevamme.
Minä henkilökohtaisesti toivoisin että sosiaalityöntekijät vain poikkeaisivat ohimennessään meillä. Nykyinen malli jossa vain akuutintilanteen ollessa keritään käymään.Tämä vääristää sijaisvanhemman ja sosiaalityöntekijän suhdetta. Tulee tunne, että taas se tulee etsimään jotain epäonnistumista.
Kuitenkin ainakin itse olen oppinut hyväksymään tilanteen, että todellakaan sosiaalityöntekijällä ei ole niitä resursseja, joita nykyinen perhehoito vaatisi. Liian suuri määrä perheitä. Mahdoton yhtälö ajaa kaikkien etua.
Kuitenkin asiaa helpottaisi paljon, jos sijaisvanhemman asema suhteessa sijoitettuun lapseen vahvistuisi. Huoltajuus ja asiantuntijuus siirtyisi sijaisvanhemmalle eikä pysyisi niin voimakkaasti biovanhemmalla.
Toinen, että kaikilla sijaivanhemmilla olisi samanlaiset edut ettei toisen tarvitse pyytää ja toinen saa pyytämättä.
Kolmas yhteiset koulutus tapahtumat joissa teoria ja käytäntö yhdistyvät. Siitä hyvänä esimerkkinä viime kerran koulutus pääkaupunkiseudulla.
Me tarvitsemme sosiaalityötekijän tukea työssämme kuten myös sosiaalityntekijä meidän. Aukipuhumalla asioita saadaan hyviä tuloksia kaikissa elämäntilanteissa.
Lyhyesti sanottuna odotamme sossuilta yhteydenpitoa sijaisperheeseen. Kotikäynnit ajan kanssa edes silloin tällöin olisi hyväksi. Ei vain ohimennen puolen tunnin käyntejä. Josta vielä huomaa että kiire olisi jo seuraavaaan paikkaan tai toimistolle. Sijaisvanhemmilla on aina jotakin ajatuksia ja puhuttavaa lapsesta tai omista ajatuksista, joita ei voi puhua kelle tahansa.
Minä odotan sossuilta sitä, että ottaisivat sijaisvanhemmat tiimiin mukaan. Uskon, että sijaisvanhemmat kuitenkin tietävät parhaiten lapsen kunnon kullakin hetkellä.
Odotan että sossut tukevat sijaisvanhempia eivätkä lähde hakemaan sijaisperheestä vikaa, jos lapsi oirehtii. Lapsi alkaa turvallisissa olosuhteissa oireilemaan traumaattista varhaislapsuuttaan, se on aivan normaalia.
Odotan myös sitä, että sossut auttaisivat niin kivisellä tiellä hankkimaan tarvittavat avut erityislapsille. (esim, korvaukset, avustajat ja terapiat).
Riittäisi, että sijaisvanhemmat hyvin usein "taistelevat" bioperhettä vastaan, sossujen pitäisi tukea sijaisperhettä ja auttaa jaksamaan.
Sossujen pitäisi myös taata sijaisperheelle rahallinen rauha, niin ettei tarvitsisi sijoitettujen takia mennä pyytämään sossujen luukulle ruokarahaa.
Sossujen tulisi antaa ammattitaitonsa/tietonsa kokemattomille sijaisperheille. Heidän tulisi ohjata jokainen sijaisperheen paikalliseen yhdistykseen, jossa saa vertaistukea sekä lainopillista tukea.
Olisi mukava jos sossu seisoisi sanojensa takana, eikä muuttaisi mielipidettään asioista kokoajan.
Samoin olisi hyvä, jos sosiaalityöntekijä ei lähtisi niin kovin sairaan/manipuloivan bioäidin mukaan asioissa.
Yksi sossujen teko lämmittäisi myös kovin.
Pieni positiivinen palaute silloin tällöin varmaan
kantaisi taas hetken arjen rutistuksissa.
Kotikäyntejä pitäisi olla tietysti enemmän, mutta kun kaikki aika menee kriisien hoitamiseen ja aina jossain on kriisi! Lisäksi suurin osa sijaisperheistä on toisella paikkakunnalla joten tuo satunnainen poikkeaminen ei oikein onnistu.
Positiivista palautetta varmasti pitäisi antaa enemmän, siinä meillä on paljon parannettavaa!
En tiedä, "saanko" sanoa oman mielipiteeni, mutta sanonpa kuitenkin. Olen siis itse bioäiti, jonka lapsi on huostaan-annettu ja minulla on vain hyvää sanottavaa omista sos.työntekijöistä. Aina olen saanut vastauksen esittämääni kysymykseen ja saanut myös yhteyden sos.työntekijään. En tietysti sillä sekunnilla kun olen ottanut yhteyttä, mutta kuitenkin viimeistään seuraavana päivänä. Minulle on sanottu, että jos tarvitsen itselleni jonkinlaista keskusteluapua, sitä voidaan järjestää. Jos kunnan määräämä hoitorahan maksaminen käy ylivoimaiseksi, siitä voidaan aina keskustella. Eli minulla on vain hyvää sanottavaa sos.työntekijöistäni. Varmaan heillä on kiire, mutta tunnen, että minun, lapseni ja sijaisperheen tapaamiset ym. yhteydenotot ovat sen tuntuisia, että niissä todellakin keskitytään vain meidän asioihin. Kiitos.
Meillä on asiat hyvin. Meillä on pari biolasta ja 1 sijoitettu. Sosiaalityöntekijä käy meillä puolenvuoden/vuoden välein. Viimeksi sosiaalityöntekijä oli meillä useamman tunnin ja tuntui hyvälle puhua hänelle asioista, joista ei muille voi puhua, kuin kautta rantain. Oli todella terapeuttista puhua bioäidistä ja suhteestamme siihen. Maksut meille on pelannut ajallaan ja lapsilisätkin saadaan. Nyt rakennamme suuremman talon, jotta voimme kasvattaa perhettämme uudella sijoitetulla lapsella. Kun on kuunteleva inhimillinen sosiaalityötekijä, vaikeatkin asiat on helpompi työstää.
Nimenomaan sosiaalityötekijämme (joka on muuten mies) inhimillisyys ja maanläheinen kaverillinen tyyli lähestyä meitä, on antanut meille lisävoimia ja tunteen, että vaikeiden aikojen tullessa, meillä on se tuki ja turva, mitä luvattiinkin.
meillä on pääpiirtein ollut hyvä sosiaalityöntekijä. sama henkilö pitempään ja niin luottamus ja ihmissuhde on voinut syntyä. eikä ole tarvinnut alkaa taustatietojen kerytomista , kun on tarvinnut ottaa yhteyttä ja saada apua. asiat ovat siis hyvin.
mutta silti listatakseni hyvän yhteistyön peruskiviä:
juuri tuo pysyvyys, ja tieto juuri meidän perheestä ja meille sijoitetuista lapsista
selkeä lapsen edun vaaliminen. silloinkin kun se lapsen etu unohtuu minulta tai biolta. (voihan olla, että haluni rajoittaa hankalan bion tapaamisia ei todellakaan ole lapsen, vaan minun etuni)
tavoitettavuus, ihan sama miten. puhelimitse, soittaa takaisin nauhaviestin jälkeen, sähköposti tms.
tiimiin mukaan otto ja todella arvostaminen lapsen tilanteen tuntijana. minä teen arvokasta työtä ja hän antaa sille arvoa.
kertoo minulle ja sijaislapselleni kuuluvista eduista ja oikeuksista, eikä tosiaan istu rahakirstulla.
näin kiireessä, ajatusten katkeillessa
....lapsi otetaan huostaan kunnasta A ja sijoitetaan Ö, ennen oli niin, että maksut lapsesta kuten kouluavustajat ym...tulivat ilman muuta maksettavaksi kunnalle A, mutta nyt kuulemma onkin sen kunnan, jossa lapsi asuu ja käy koulua maksettava tämä, eli maksukunta Ö.
On varmaan monia sijaisperheitä joilla on usean kunnan lapsia huostassa, niin kokeko tämä perhe olevansa yhtälailla oikeutettu saamaan kaikki "palvelut" lapselle, jos maksajana joutuu toimimaan eri kunta, kuin hänet sijoitti, tässä voi tulla jopa vihamielistä kohtelua kunnan taholta sijaisvanhemmille, koska he ottavat sijaislapsia ja sitten ns. vieras kunta velvoitetaan maksajaksi.
Olemme joutuneet tähän tilanteeseen, että kunnat kinastelee ja maksumiestä ei löydy, kärsijänä on LAPSI!
Vetoavat, että ei toinen kunta ole velvollinen maksamaan, mutta näin se käytännössä ainakin on.
Tietysti jotku kunnat voi päästä yhteisymmärrykseen tässäkin asiassa, mutta laki ei kuulemma velvoita.
Olisi mielenkiintoista kuulla tästä enemmän, tämä ei niinkään koske jos lapsi ei tarvitse erityistoimenpiteitä.
Meillä kyllä koulunkäyntikuluista vastaa mukisematta asuinkuntamme l. erityislapsen koulukuljetukset ja henkilökohtaisen avustajan kulut - toisaalta tästä lapsesta kuntamme saa muistaakseni kolminkertaisen valtionosuudenkin, koska kuuluu varhennetun oppivelvollisuuden piiriin.
Koulutoimenjohtaja kyllä sanoi minulle, kun esitin, että täällä olisi monilla maanviljelijäperheillä mahdollisuus ryhtyä sijaisvanhemmiksi tai että kuntaamme voisi markkinoida hyvänä asuinkuntana sijaisperheille (väki vähenee koko ajan), että hän ei toivo lisää sijoitettuja, koska ovat usein erityisoppilaita tms.
...olisin odottanut tähän vastaustasi, mielestäni asia on tärkeä, jos se kohdalle sattuu....
Hei sossu!
Kuten jo joku mainitsikin, sosiaalityöntekijöitä ei suinkaan pidetä epäonnistujina tai ei-ymmrtäjinä; ehkä joissakin tapauksissa kuitenkin euronvartijoina. Yllä tulikin monia tärkeitä juttuja.
Tiedämme, ettei sossuilla ole aikaa, eikä sekään ole sossujen vika. Teitä pitäisi olla enemmän.
Tässä kuitenkin joitakin mietteitä, jotka liittyvät omiin kokemuksiin:
Koulutus: Sossuilla pitäisi olla riittävästi koulutusta tai kokemusta lastensuojelutyöstä. Meidän sossuilla ei ilmeisesti ole. Lainsäädäntö, oikeudet, velvollisuudet ym. eivät ole tuttuja. Tahallaan sossut eivät ole jättäneet kertomatta esim. meidän sijaisvanhempien oikeuksista. Kuulimme niistä muilta sijaisvanhemmilta ja Perhehoitoliitosta.
Jos sossulla ei ole tietoa eikä kokemusta esim. huostaanotoista, niihin on vaikea suhtautua ja varmaan sossuakin ahdistaa, kun lapsi pitää erottaa vanhemmistaan. Siksi kai toimitaan niin paljon biovanhempien ehdoilla, ja pelätään varmaan myös oikeusjuttuja, jos biovanhempien "oikeuksia" rajoitetaan liikaa. Myös biovanhempien juttuihin sossut uskovat enemmän kuin sijaisvanhempiin - meillä sossut helposti uskovat biovanhemman kertomuksia siitä, kuinka me sijaisvanhemmat olemme ilkeitä ja yhteistyökyvyttömiä. Olemme yrittäneet vuosia kertoa sossulle, että tapaamiset ovat vaikeita, kun vanhemmat ovat aina humalassa. Laskin sitten, kuinka paljon tapaamisia ja soittoja oli ollut humalassa ja selvinpäin - tapaamisista (vuosittain 8-12 kpl) 90-100% biovanhemmat olivat humalassa. On siis vuosia, jolloin biovanhemmat eivät kertaakaan ole olleet selvin päin tapaamisissa, ei edes sosiaalityöntekijöiden valvomissa. Sama prosenttiosuus on humalaisilla soitoilla. Vasta kun sosiaalityöntekijät itse ovat vuosien jälkeen päättäneet ryhtyä valvomaan tapaamisia, he ovat uskoneet, että tottahan ne meidän kertomukset olivat, vaikka niin oudoilta kuulostivatkin.
Eli pitäisi ottaa sellainen asenne, että eivät sijaisvanhemmat ole lapsenryöstäjiä, jotka tahallaan viedä lapsen omilta vanhemmiltaan. Näillä rankoilla tapaamisilla on ollut selvät (myös psykologin ja opettajien) toteamat vaikutukset lapsen ajatuksiin ja käytökseen. Sellainen pitää ottaa vakavasti. Eivät sijaisvanhemmat lämpimikseen puhu lapsen oireilusta; he puhuvat siitä siksi, että sosiaalityöntekijät ovat ainoita, jotka voivat tilanteeseen silloin vaikuttaa.
Sosiaalityöntekijä varmaan ymmärtäisi perheen tilanteen paremmin, jos yhteyttä pidettäisiin enemmän. Meille sossut eivät soita kuin tapaamisista sovittaessa, eivätkä käy kuin kerran vuodessa tai kahdessa, ja silloinkin biovanhemmat ovat paikalla ja aika menee siihen humalaisten kanssa pelaamiseen. Olisi hyvä, jos voitaisiin puhua rauhassa. Olisi niin paljon asioita, joita pitäisi kertoa, ja olisi hyvä saada neuvoa ja tukeakin. Kun joskus tuntuu, että olemme vain sellainen välttämätön paha tässä koko projektissa näine vaatimuksinemme. Tästä johtuen ei oikein viitsisi raha-asioissakaan vaivata sossuja, mistä päästään seuraavaan aiheeseen.
Eli jos laissa on sanottu, että on olemassa harrastusrahoja tai että lasten lomia tuetaan, niin miksi se ei tapahdu? Aina vedotaan siihen, että pitää maksaa kulukorvauksesta ja lapsilisästä. Mutta eiväthän ne riitä, kun ne ovat niin pieniä summia. Jätetäänkö jossain kuussa ruuat tai vaatteet ostamatta, kun mennään lomamatkalle (pienelle tosin) tai ostetaan harrastusvälineet?
Puhumattakaan mistään korvauksista, kun kuljetamme lasta tapaamisiin kymmenien kilometrien päähän, tai työnohjauksiin vielä kauemmas, tai lääkärireissuille (ei tavallisia sairastumisia vaan esim. synnynnäisten juttujen tutkimusta ja hoitoa). Tai terapiaan. Näitä ei kuulemma korvata, meille on sanottu.
Nämäkin menot sossu varmaan ymmärtäisi, jos olisi hiukan enemmän tekemisissä sijaisperheen kanssa. Emme me huviksemme ramppaa noissa menoissa, ihan vaan siksi että verorahoja pääsisimme tuhlaamaan.
Tuntuu että sossut suhtautuvat meihin kuin joihinkin kerjäläisiin, jotka vaativat kaikkea ilmaiseksi itselleen. Onko se näin? En ole ainoa, jolle on tällainen juttu tullut mieleen, vaikka sen vähän kärjistettynä ilmaisinkin.
Siis enemmän yhteistyötä sijaisperheen kanssa. Puhelinsoitto silloin tällöin, ja sähköpostikin on keksitty (itse joskus lähetin sähköpostia sossulle mutta hän ei koskaan vastannut niihin, piti aina soittaa puhelinaikana perään ja kysyä asiat puhelimessa uudestaan). Ja tunnin-parin vierailu kerran vuodessa sijaisperheessä olisi jo paljon.
Sinun pitää tarkistaa taloudenpitosi. Järkevällä taloudenpidolla ei tule eteen paniikkitilannetta kun lähdetään ostamaan harrastusvälineitä ja vaatteita. Ennakoi. Eikä ole tarvinnut lasten puutteessa olla vaatetuksen, harrastusten ja ruuan puolesta. Videoita meillä ei ole koskaan vuokrailtu, ei ole koko aparaattia eikä mäkkärissä käynnit kuulu kuin ihan poikkeuksina. Äidillä menee 0 euroa tupakkaan ja päihteisiin. Niin rahat riittävät.
Ei mielestäni ole hyvä tynnyrissäkään elää, tietysti ymmärrän, jos on lestadiolainen tms niin
onhan normaali elämä myrkkyä, mutta jos muuten vois keskiajalta jo tulla tähän päivään.
Sori, en tietenkään tarkoittanut että paniikkitilanteita tulee! Ne eivät tokikaan kuulu meidän elämään.
Kulukorvaukset ym. maksetaan sijaisperheelle siksi, ettei sijaisperhe ole elatusvelvollinen sijaislapseen nähden. Olisi oikeudenmukaista, jos ei tarvitsisi omasta pussista kustantaa sijaislapsen menoja, sillä kuntahan meille on sijoittanut vanhempiensa hylkäämän lapsen ja kunta on näin ollen velvollinen huolehtimaan myös siitä, että harrastukset ja muut tulee kustannettua (tosin olemme vuosia kustantaneet myös sijaislapselle harrastuksia ilman kuntaakin, sillä tottahan hänenkin on saatava harrastaa sitä mitä haluaa, vaikkei hänet sijoittanut kunta haluakaan maksaa, biovanhemmista nyt puhumattakaan).
Eli älä huoli, bioäiti, taloudellisia huolia ei ole, eikä lapseltasi mitään puutu (ennen sijoitusta hänellä ei ollut edes ehjiä vaatteita tai leluja), kyse oli vain lain noudattamisesta. Käymme töissä tienaamassa rahamme itse, joten emme ole riippuvaisia sosiaaliavustuksista emmekä näin ollen joudu paniikkitilanteisiin kuten sinä ehkä olet joutunut. Mekään emme vuokraa videoita, koska ostamme dvd:itä jos on tarpeen. Emme myöskään käy mäkkärissä koskaan, hesessä pari kertaa vuodessa, ja meillä ei käytä äiti eikä isäkään tupakkaa tai päihteitä; käyttääkö teillä sitten isä päihteitä, kun mainitsit vain että äiti ei käytä?
Kiitos kuitenkin ilmeisen hyväätarkoittavista neuvoista. Jos sinulla on lisää kivoja säästövinkkejä niin pistä ihmeessä muistiin lisääkin.
lestadiolainen ja en elä tynnyrissä.
Minusta elämämme on sitä normaalia mutta ilman myrkkyä.
Olla niin salamyhkästä tämä etuuksien saanti.Ne jotka pyytää tässä kaupungissa melkein järjestäen saavat rahaa harrastuksiin sekä matkakuluihin.Miksei niistä kerrota kaikille avoimesti mitkä kuuluu mitkä maksetaan omasta pussista.Tässä petrattavaa kaikille sossuille oli sitten missäpäin Suomea.
Ei sossu voi tietää sijaislapsen harrastuksista ja niistä syntyvistä menoista, jos et itse niistä kerro. Sano asiallisesti, mutta suoraan sossullesi, että lapsi harrastaa tätä ja se maksaa tätä, voisimmeko saada kunnalta tähän taloudellista tukea.
Tietää mitä lapsi harrastaa, on monta kertaa puhuttu siitä kun hän on käynyt täällä.Ei kylläkään olla pyydetty rahaa.Odottaisin että aloite tulee sieltä päin jos he korvaisivat jotakin.Samoin matkakulut tietää tasan tarkkaan kuinka pitkä matka piolle on.Ei luulis olla vaikeeta päättää kunnassa mitkä ovat korvattavia ja sama päteis kaikkiin sijaisvanhempiin,ettei kaikkien tarvis erikseen anella,toisille se on suuri kynnys lähtee pyytelemään rahaa.
On oikeasti suuri kynnys lähteä "kerjäämään sossunluukulta" rahaa, kun ei ole siihen tottunut, vaikka kyse on aivan eri asiasta kuin perinteisesti on ajateltu (ja tämä ei tarkoita sitä, että ne, jotka korvauksia aktiivisesti hakevat, olisivat aiheeseen ennestään tutustuneet; tai että sossun luukulla muusta syystä käyvät olisivat automaattisesti "huonompia" ihmisiä).
Kai se on sitten hyvä niin, että ne pyytävät jotka kehtaavat. Itse olen pyytänyt, ja toimittanut kuitteja, mutta mitään ei korvata kun ei korvata. Ei oikein viitsisi lähteä uudestaan kerjuulle puhumattakaan siitä että eteenpäin valittaisi, vaikka harrastus- ja matkakorvaukset varmasti meille kuuluisivat.
Maksetaanhan sossuillekin, kun omalla autolla tulevat käymään meillä (parin vuoden välein), ja siten tietävät matkankin pituuden, joten siitä vaan maksamaan, kun vähintään kerran kuussa käydään bioilla ja palavereissä kymmenien kilometrien päässä.
Älkää pehmoilko, se ei ole kerjäämistä, vaan oikeudenmukaisuutta. Me emme aja kilometriäkään tapaamisiin ym, jos matkalaskua ei makseta. Emme osta omilla rahoilla pyörää, suksia jne. Jos ei sossu maksa, sitten on ilman. Kuullostaa julmalta, mutta sossu on silloin julma, emme me.
Km-korvaukset pitää hakea itse sossulta ja sossulle tulee toimittaa ajopäivät, ajokilometrit sekä ajojen määränpäät esim. koti-biokoti-koti. Km-korvauksista on tehtävä päätös, jotta ne voi maksaa teille ja ajopäiväkirjanne tarvitaan tositteeksi kuluista. Myös me sossut joudumme pitämään ajopäiväkirjaa ja toimittamaan sen palkanlaskentaan, jotta saamme km-korvauksemme.
Eli onko siis ihan laissa määrätty, että km-korvaukset maksetaan, jos niitä haetaan? Ettei ole kuntakohtaista?
Kun me kysyimme, maksetaanko niitä meille tapaamis- ja palaverikäynneistä, meille sossu sanoi heti että ei makseta. Siksi me emme ole niitä hakeneetkaan. Emmekä osanneet sellaista asiaa kyseenalaistaa, paitsi nyt myöhemmin kun ollaan muiden käytäntöjä kuultu.
Miksei tällaisista jutuista ole mainintaa esim. kunnan jakamissa infopapereissa (on vaan yleistä tietoa huostaanoton perusteista ja kulukorvauksista ja hoitopalkkioista ja jälkihuollosta)?
Vuosien varrella on ollut lapsilla jos jonkinlaista sos.työntekijää. Pisimmillään sama sossu on hoitanut lapsen asiota 3 vuotta, lyhimmillään 4 kuukautta.
Minun toiveeni ovat:
Huoltosuunnitelma tehtäisiin vähintään kerran vuodessa. Toisen lapsen huoltosuunnitelma on tehty viimeksi v. 2002 ja pyynnöistäni huolimatta sossu ei ole sitä suostunut tekemään.
Lähettämiini sähköpostiviesteihin ja soittopyyntöihin vastattaisiin. Olen lähettänyt sossulle viestiä tammikuun 05 lopussa ja pyytänyt ottamaan yhteyttä. Tähän päivään mennessä ei ole yhteyttä otettu.
Odotan sossulta apua vastineiden yms. laadintaan. Toisaalta mielestäni oikeudenkäynneissä sijoittajan tulisi huolehtia sijaisvanhempien vastineista ja ottaa kantaa asioihin ilman, että sijaisvanhempien tarvitsee "käydä oikeutta". Mutta edes pieni apu vastineen laadinnassa olisi hyväksi.
Sijoittajalta odotan tukea sijaisvanhemmuuteni. Ei minulle riitä, että sossu toteaa että kyllä teillä on varmaan vaikeaa. Koettakaa etsiä itsellenne apua jostakin.
Hyvältä tuntuisi sossun yhteydenotto ja kuulumisten kysely edes kerran vuodessa. Ei tarvitsisi olla edes pitkä puhelu.
Sossun toivoisin ottavan huomioon asiantuntijoiden lausunnot tapaamisia päätettäessä. Jos aaiantuntijan (psykologi) mielestä tapaamisia tulisi harventaa, niin sossun mielestä niitä pitääkin tihentää.
Paljon asioita ja jos edes yhden näistä meidän lasten sossut toteuttaisivat, niin olisin onnellinen.
En ole lestadiolainen, minulla on kylläkin lestadiolainen perhe kummina lapsellani. Rikkautta on erilaiset kulkijat yhdessä lapsen kanssa. Itse elän kuitenkin tämän ketjun mittapuun mukaan tavallista elämää. Ei siis "estettä" käyttää päihteitä, mutta lapsille on raitis äiti hyvä esimerkki, niin katson. Puoliso meni omille teilleen omista syistään aikanaan, käytti ja käyttää alkoholia reippaasti, työssä on vielä ainakin ollut. Hän tekee sossujen mukaan hyvää yhteistyötä sijaisvanhempien ja sossujen kanssa ja he kaiki osapuolet tuovat toistuvasti esille keskenään onnistuvan ja hyvän yhteistyön. He kirjoittavat, että lapsen parhaaksi toimivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Olen hyvät naurut ottanut noista ulkokullaisista kirjoituksistaan ja itkenyt sitä että lapseni on noiden kynsissä.
Paniikkia ei minulla ole lasten tarpeiden kanssa koskaan ollut, sain hoitotukea kun lapseni fyysinen sairastelu oli päällä, Kela maksoi matkakorvauksen, sairaalahoidossa hoito oli ilmaista seisemän vrk:n jälkeen vuosittain ja loput nipistin omasta hyvinvoinnistani, vanha talvitakki kelpasi vielä ylimääräisen vuoden enkä koe vieläkään kuin onnea ja ylpeyttä siitä että pelastin sinnikkyydelläni lapseni elämän, mikä näyttää nyt kuitenkin olevan erittäin suuressa vaarassa hänen ollessaan sijoitettuna, terveys on siellä laiminlyöty kokonaan ja ihan tietoisesti. Sossu vähätteli ja sivuutti kun kerroin huolestani heille. Huoleni on nyt osoittautunut aiheelliseksi vaikkakin täällä herkästi luokitellaan sijaisvanhemmat hyviksi ja biologiset vanhemmat huonoiksi. Näyttää kylläkin tuo sossujen mieltyminen alkoholin suurkuluttajiin ja väkivaltaan olevan yhteistä.
voi, bioäiti!
juttusi ovat ovat sen tasoisia, että mielelläni tapaisin sinut silmästä silmään. haluasisin jutella hetken ja kuulla kaikki tosiasiasi, ymmärtääkseni mikä sinulla oikein viiraa.
ja sitten vielä kuulisin mielelläni myös lastasi ja sitä sossua.
jotta todella voisin saada totuuden selville.
ja diagnoosi on?
On parempi että itse teet vastineesi, koska joudut siitä oikeudessa itse vastaamaan.
Meitä raittiita, työssä käyviä äitejä on enemmänkin. Jostain syystä sijaiset unohtavat meidät ja puhuvat vain jatkuvasti juopottelevista vanhemmista. Sossuille me olemme tietenkin punainen vaate, kun emme alistu pompoteltavaksi ja puolustamme omaa ja lastemme oikeutta.
Vastineet olemme aina laatineet itse ja joka kerta olen miettinyt sitä, ettei niiden tekeminen sijaisvanhemmille kuulu. Ja jatkossa on niitä enää kirjoita. Oikeudessa ovat biovanhemmat ja sijoittaja. Riidelkööt ihan rauhassa. Me emme ole missään vaiheessa halunneet riidellä lapsesta, joten mitä varten meidän pitää omia vastineitamme laatia. Se on loppu nyt meidän kohdalla.
jos siis olet raitis bioäiti ja vielä yhteistyössä minun kanssani, olet poikkeus säännöstä.
kun minä tunnen vain mielenterveysongelmaisia, itseään hoitamattomia päihdeäitejä, jotka eivät käy työssä eivätkä ole raittiita, niin minun pn vaikea joka kerta laittaa kirjoituksiini lisäystä: mutta joukossa toki on raittiita työssäkäyviä biovanhempia.
toki teitä on. esim ellu24, on kirjoituksillaan antanut tosi miellyttävän kuvan asiaa syvällisesti pohtineesta biovanhemmasta. kumpa hän olisi minun lasteni äitii.
minulle vain on siunaantunut toisenlaisia ja nimenomaan päihdeäitejä.
Mietin ehdotustasi mutta en omalta puoleltani tunne tarvetta tapaamiselle. Minulle on yksi lysti se ettet sinä ymmärrä, voisit tietenkin koettaa ymmärtää. Lastani lähellekään en sinua halua, sossun kanssa sinulla saattaisi käydä yksiin.
Lapseni sairaus on sellainen että mikäli hän jää vaille tarvitsemaansa lääkettä hän vammautuu, pysyvästi. Niin on nyt käynyt.
Lapset eivät ole sinun lapsiasi. Ne ovat vain sinulla hoidossa.
Meillä on kyllä ollut sijaisvanhempia oikeudessa kertomassa omia totuuksiaan meidän perheen elämästä vaikka eivät ole koskaan meillä käyneet. Riidelty on ja kovaa, on jatkunut vuosia ja jatkuu edelleen. Koko ajan ollaan oltu erimieltä niin kuin vastentahtoisissa huostaanotoissa ollaan.
Minä en halua riidellä biovanhempien kanssa, sillä se ei ole lapsen edun mukaista. Ja jokaisessa tähän asti laatimassani vastineessa olen kirjoittanut, että tapaamiset sujuvat hyvin ja yhteistyö vanhempien kanssa toimii. Mitään muuta en pysty sanomaan ja muun saa sanoa sijoituksen tehnyt kunta ja asiantuntijat jotka ovat lapsen edun selvitelleet.
ja jos olen sinulle avoin ja rehellinen, niin en todellakaan heitä edes ikiomikseni halua.
Vaikka lapset ovat meille rakkaita, on olemassa kuitenkin se helpottava ajatus, että lapset eivät todellakaan ole meidän omia. Voimme jakaa vastuun jonkun kanssa eikä lasten ongelmat tule ikuisesti olemaan meidän harteillamme. Vaikka emme olekaan lopettamassa toimintaamme, niin sekin vaihtoehto on käytettävissä jos menee liian hankalaksi, tähän työhön ei sitouduta kuitenkaan niinkuin esim adoptiolapsiin.
Vastentahtoinen huostaanotto eli kerrotko oikeasti täällä anonyyminä, miksi teiltä/sinulta otettiin lapsesi pois?
Mikä aiheutti huostaanoton kohdallanne ja miksi mielestäsi ei olisi pitänyt ottaa lapsia pois!
Oikeasti toivon että vastaisit rehellisesti ja avoimesti, niin voisin nähdä myös sen puolen ajatuksen.
Sossujen vallanhalu ja tyhmyys.
Onneksi meidän kunnassa ei ole noin vallanhaluisia ja tyhmiä sossuja.
Onko teidän kunnasta siis KAIKKI lapset huostaanotettu? Tehkää ryhmäkanne ja vetäkää kunta oikeuteen, jos koko kunta (vaikka pienikin) on sossua vastaan niin varmasti saatte päätökset purettua ja tällaiset sossut pois viralta!
Nuoko todella ovat ainoat syyt huostaanottoon?
Ja tuollainen peruste on sitten mennyt läpi sosiaalilautakunnassakin! Taitaa olla tosi urpoja ihmisiä siellä päättämässä! Olethan valittanut päätöksestä?
Älä yhtään epäile, etteikö oltais oltu oikeudessa ja ettei vielä mentäis. Asioilla on tapana selvitä. Kaikki huostaanotot eivät johdu vanhempien elintavoista eikä kaikkien lasten tilannetta ollenkaan auteta sijoituksilla. Päinvastoin.
olet vihainen sijaisvanhemmille jos sossut ovatkin syyllisiä.
Meidän työmmehän on vain hoitaa näitä lapsia parhaan kykymme mukaan.
Huostaanoton tekevät muut.
Ainut mitä voimme tehdä on havainnoida lapsen käytöstä ja kertoa siitä sossuille ja totta kai joskus tulee erehdyksiäkin mutta ei varmaankaan noin rajuja , en jaksa uskoa.
Sitä paitsi jos bio äiti ahkerasti syöttää lapselleen väärää tietoa oikeana, uskoo lapsi sen kyllä helposti.
voin vastata bioäidin puolesta; en tiedä onko sama bioäiti kuin meillä mutta samat on jutut.
Myös sijaisvanhemmat ovat syyllisiä; he ovat mukana samassa sossun juonessa. Ovat sossun tuttuja, ovat valinneet juuri tämän bioäidin lapsen itselleen voidakseen tehdä lapsen ja äidin sairaaksi, ovat pahan kätyreitä, ovat ilkeitä ja pahantahtoisia, tarvitsevat rahaa ryyppäämiseensä tms. Kyseessä on salaliitto. Muutkin instituutiot saattavat olla mukana kuvioissa: esimerkiksi posti, joka ei tuo bioille koskaan sosiaalitoimistosta lähetettyä postia, vaan hukkaa ne matkalle, ja siksi biot eivät pääse tapaamisiin ja palavereihin, kun eivät tiedä niistä (puhelinta ei ole keksitty). Lisäksi sukulaisetkin usein ovat mukana: vakoilevat ja suunnittelevat ties mitä.
Jännä juttu kuitenkin, että jos oikeuskin on hyväksynyt huostaanoton, niin miten voi olla totta että perusteeksi on riittänyt joku sossun vallanhalu? Eikö huostaanotolle ole ihan laissa perusteet? Nehän kirjataan huostaanottopäätökseen. Että sekä sosiaalityöntekijät, sosiaalilautakunta ja ilmeisesti ainakin hallinto-oikeuskin ovat hyväksyneet huostaanoton sossun vallanhalun perusteella?
Ei meillä ole ongelmia postin kanssa. Tapaamiset sovin lapsen itsensä kanssa. Hän käy kotona. En vieraile sijaisperheessä.
Mitähän tarkoitat väärällä tiedolla?
Millä väärällä tiedolla?
...miksi joillain kunnilla on oikeus ottaa lapsilisät ja sairaanlapsen hoitotuet kunnalle, eikä maksaa sijaisvanhemmille...olisin kiitollinen jos antaisit selityksen, onko se edes lainmukaista toimintaa?
Se on kuntakohtaista maksetaanko lapsilisä ja hoitotuki sijaisperheelle vai peritäänkö ne kunnalle. Ne kunnat jotka perivät nämä, maksavat korkeampaa palkkiota kuin ne jotka eivät peri. Mutta tämän erilaisen käytännön vuoksi sijaisperheiden saamia korvauksia eri kunnissa on aika mahdotonta vertailla.
Ja kunnalla on oikeus periä lapsilisä ja hoitotuki hoidon korvauksena.
Joista oli vähennetty vielä ne viikonloput tai päivät kun lapset vierailivat biojensa luona. Lisäksi lapsilisät peri kunta. Onneksi kohdallamme ei enää ole niin!!!
...väärän nicin takana, sijaisäiti(alkuperäinen)?
...kirjoitan aina samalla samalla, mitähän mietit?
Luulo ei ole tiedon väärti!
Ka suomen maahan mahtuu monta kohtaloa.
...nyt menetit uskottavuutesi sijaisäiti(alkuperäinen)... :(
Niin, et taida sitten itse kommentoida täällä mitään. Siihen olemme kyllä tottuneet. Luet siellä posket punaisina, mitä sinä muka voisit itse asiaan vaikuttaa, tällaiset epäonnistuja-ei-ymmärtäjä-rahanahneet sijaisvanhemmat vouhkaavat ja valittavat aiheetta. Vaadimme huomiota, maksajaa terapioille ja harrastuksille, muutenkin saamme niin paljon rahaa, mitä valitamme, jotkut jopa saavat lapsilisänkin? Kyllähän normaali perhe korjaa kaiken, eiköhän anneta ajan kulua, kyllä se siitä, koitetaan kestää. Laita sinäkin silmäsi kiinni, eikö se riitä että joudut työssäsi kohtaamaan muutenkin hankalia ihmisiä, ja sitten vielä nämä sijaisvanhemmat, joiden motiiveja saa kyllä miettiä...
En ole ehtinyt poikkeamaan tällä palstalla sen jälkeen, kun esitin teille kysymykseni. (Paitsi nyt siis.) Aion vielä kommentoida tekstejänne, mutta haluan ensin jonkinlaisen kokonaiskuvan mielipiteistänne. En suostu provosoitumaan mielipiteistänne, vaan haluan kommentoida asialinjalla.
koska saan sen luvatun korotuksen palkkioon ja kulukorvaukseen, joka valitettavasti sovittiin vain suullisesti ensimmäisen lastenvalvojan kanssa (siis korotus kolmen vuoden välein sovittiin suullisesti)
Nyt kun vuosia on jonkin verran vierähtänyt, otin asian puheeksi ja yllätys olikin melkoinen, kun kuulin ettei mitään korotuksia todennäköisesti tule, sillä mehän saamme myös lapsilisän!
Ja sehän oli jo toimeksiantosopimuksessa selvästi kirjattuna ja jos nämä uudet, vaihtuvat sossut joskus vaivautuisivat papereita tutkimaan, sekin asia olisi ollut tiedossa.
Asun suht pienellä paikkakunnalla eikä täältä sijoitettuja lapsia ole kovin paljon, joten mikään ylivoimainen työtaakka sen ei pitäisi olla.
Myöskään kotikäyntejä ei ole ollut, ja yhteydenotot sujuvat ainoastaan minun aloitteestani.
Käymme näyttäytymässä lasten kanssa, kun jälleen uusi lastenvalvoja on ollut työssään vähintään puoli vuotta, emmekä ole kuulleet hänestä pihaustakaan.
Mutta palatakseni tuohon korotusasiaan, valehdeltiinko meille, pitäisikö ottaa yhteyttä sosiaalijohtajaan vai onko tosiaan niin, että jos lapset ovat meillä 1-vuotiaasta ja 2-vuotiaasta täysi-ikäisiksi, palkkiot ja korvaukset pysyvät koko ajan samana.
Toivon, että joku asiasta enemmän tietävä viitsisi vastata, kiitos.
että sijoitusvaiheessa sanoivat että kun lapsi kasvaa niin hoitopalkkio pienenee ja kulukorvaus vastaavasti nousee,se unohdettiin mainita että hoitopalkkio tippuu n.80 euroa jo kun lapsi täytti 3-vuotta ja kulukorvaus nousi vasta lapsen täytettyä 7-vuotta,korotus n.40 euroa.Ei menny kyllä ihan yks yhteen tämäkään juttu.
Sijaisperheen kuuluu saada kulukorvaus- ja hoitopalkkiokaavio perhehoitajasopimuksen tekemisen yhteydessä. Kaaviosta näkee kuinka paljon korvaus ja palkkio on minkäkin ikäisestä lapsesta. Näin ainakin meillä toimitaan mutta varmasti eroja on kunnasta toiseen!
Täsmennystä palkkioasiaan: Minimikorvaukset ja maksimikorvaukset määritellään nykyisin laintasolla, mutta kunnat käyttävät yleensä omat taksansa (kunnat voivat määritellä palkkiot ja kulukorvaukset suht vapaasti min/maxsummien rajoissa) lautakunnassa hyväksyttävänä.
Hei Salli! Mietin tässä, että miksi et oikeasti keskustele sossusi kanssa näistä sinua vaivaavista asioista. Kun me sinun kanssa tapasimme parisen viikkoa sitten, puhuimme näistä asioista. Sanoin sinulle, että korvauksenne ovat aivan samoissa kuin muidenkin perheiden korvaukset. Lapslisät saatte myös, mikä on kunnassamme harvinaisuus, koska yleensä ne peritään lastensuojelun korvauksiin.
Ymmärrän katkeruutesi, jos sinulle on luvattu korotuksia. Kun olit luonani, olisit voinut sanoa, että korotus on kirjattu sopimukseen. Olisin ottanut sopimuksen kaapista ja olisimme voineet yhdessä lukea sen uudelleen ja tarkistaa asian. En osaa sopimuksianne ulkoa.
Kotikäynneistä. Olisin tullut teille kotiin, mutta sanoit, että voitte tulla luokseni ja sekin sopi minulle. Jos kaipaat kotikäyntejä, niin voisitko sanoa sen ääneen? Katsotaan, miten voin siihen vastata.
Voit olla yhteydessä sosiaalijohtajaan. Voit kertoa hänelle, että olet tyytymätön palkkioihinne. Hän voi halutessaan valmistella pykälän lautakuntaan, jossa esitetään korvausten ja palkkioiden korotuksia. Lautakunta kuitenkin päättää asian, ei sosiaalijohtaja. Palkkiot ja korvaukset ovat nyt lainmukaisia, joten niiden korotukset ovat sitten poliittisia päätöksiä, joihin viranhaltijat eivät voi vaikuttaa muutoin kuin asian esittelijöinä/valmistelijoina.
Kaikella asiallisuudella ja ymmärryksellä, sossusi.
Sanoin nimenomaan, että korotuksista sovittiin suullisesti ensimmäisen asiaa hoitavan henkilön kanssa eikä sitä ole kirjattu hoitosopimukseen.
Olen myös ollut siinä käsityksessä, että "sossun" velvollisuuksiin kuuluvat ilman muuta kotikäynnit, mutta koska siltä suunnalta ei yleensä mitään kuulu, otan sitten itse yhteyttä ja tulen itse käymään, niin ainakin näen kenen kanssa asioista puhun puhelimessa.
>Sanoin sinulle, että korvauksenne ovat aivan samoissa kuin muidenkin perheiden korvaukset <
Et muuten sanonut, joten et voi olla ainakaan minun "sossuni".
Kysyisin vielä, että eikö työhösi kuulu ottaa asiakkaistasi selvää, mikä tarkoittaa myös toimeksiantosopimuksiin perehtymistä?
Miksi yleensäkin yhteydenpito jää sijaisvanhempien aktiivisuuden varaan?
en ole käynyt tapaamassa sosiaalivirkailijaa pari viikkoa sitten, itse asiassa siitä on vierähtänyt jo kuukausia.
Eipä ole ensimmäinen kerta palstoilla, kun joku luulee tunnistavansa toisen pelkästään ylimalkaisten kuvausten perusteella.
Olen myös hyvin hämmästynyt siitä, kuinka eri tavoin eri kunnissa palkkioita ja korvauksia jaellaan, ja millä perusteilla.Ja kaikki "lain kirjaimen mukaan."
Niin en siis ole vielä sijaisvanhempi, mietin asiaa vasta.
Minulle on tullut jotenkin surullinen olo lukiessani näitä sijaisperhe vastaan sossu juttuja.
Elämä ei ole koskaan mustaa eikä valkoista. Ja niin ei varmaan ole tässäkään asiassa. Ja onhan täällä seassa niitä positiivisiakin kirjoituksia. Ne eivät vain jää niin helpolla mieleen.
Minusta tuntuu, että tänä päivänä perheiden ongelmat ovat niin valtavia, että niitä ei yhteiskunnassamme tajuta. Tavallinen tallaaja ei ymmärrä kuinka sairaita lapsia on, ja en usko, että päättäjilläkään on käsitystä sen enempää. Resussit joita sossulle annetaan, eivät vastaa sitä tarvetta mikä on olemassa. Meillä lapset pääsevät yksinkertaisiesti liian huonoon kuntoon,jotta sijaisperheissä pärjätään tavallisilla eväillä.
Tässä tilanteessa sitten sossut ja sijaisvanhemmat yrittävät jaksaa luovia. Sossut leipääntyvät, eivät he yksinkertaisesti voi,jaksa ja kerkiä paneutua kaikkien asioihin. Työstä tulee liukuhihnatyötä. Ja jokapuolelta vain vaaditaan. Ja omaa selkänahkaansa ja jaksamistaankin pitää miettiä. Ja vaitiolovelvollisuus yms. sitovat. Ja tokkopa tavallinen sosiaalityöntekijä niiden rahakirstujen avaimia hoitelee.
Sijaisvanhemmat väsyvät ja kokevat syyllisyyttä, kun he eivät osaa, pysty ja jaksa vastata vaikeasti oireilevan lapsen tarpeisiin. Ja jos lapsen biovanhemmat ovat vielä sotajalalla, niin johan siinä on soppa valmiina, etenkin kun pitäisi töissäkin jaksaa käydä, jotta perheelle saisi leivän pöytään.
Mistä sijaisvanhemmat voivat hakea apua? Sossulta tietenkin. Niinhän pridessä puhutaan. Olet osa tiimiä, apua pitää hakea ja sitä saa. No käytänössä ei taida toimia. Enkä oikeasti sitä oikeastaan ihmettele. Ihmisiä kun ne ovat sossutkin.
Voipi olla lapsellista tekstiä, mutta kuinka usein asetumme toisen asemaan, ja mietimme miltä hänestä tuntuu, miksi toinen käyttäytyy niin kuin käyttäytyy, miten itse samassa jamassa käyttäytyisin/jaksaisin...
Mitä sitten minä luulen odottavani sossulta sijaisvanhempana. Tällaisia tulee mieleeni:
Toivon, että sossu tajuaa minun olevan oikeasti osa tiimiä. Eli olen työkaveri, en asiakas, ja että me toimimme molemmat saman päämäärän saavuttamiseksi omissa hommissamme.
Ja että kohtelu on samanlaista, kuin työkaverin. Ei syyllistämistä, arvostelua, tuomitsemista,välinpitämättömyyttä vaan mielipiteideni kuuntelua, rakentavaa keskustelua, positiivisessa hengessä palautetta.
Toivon, että hoidossani olevalle lapselle annetaan taloudellisesti samat mahdollisuudet kuin laitoksissa oleville lapsille. Eli mahdollisuus terapiaan, harrastuksiin... ilman, että minun pitää vaatimalla vaatia niitä.Toki ymmärrän, että minun tehtäväni on ilmoittaa tarpeista, ja että jossain menee taloudellisesti raja mitä kaikkea lapsi voi esim. harrastaa. Mutta samat oikeudet kuin laitoksissa olevilla lapsilla.
Jos hoitosuhteen alkaessa minulle sanotaan, että tavalliset töissä käyvät vanhemmat riittävät tähän hommaan, niin toivon, ettei tämä muutu syyllistämiseksi matkan varrella. Ja että sossukin ymmärtää, etten voi silloin työaikanani jatkuvasti kuljetella lasta terapiaan yms. vaan kuljetuksiin täytyy olla tarvittaessa jokin muu ratkaisu. Siis ratkaisu ei ole se, että lapsi ei pääse terapiaan työni takia.
Ja kun hoitopalkkiosta puhutaan, en ole mikään itsekäs rahanahne akka, vaan minun on saatava ruokaa itselleni ja lapsillenikin. Etenkin, jos olen kotiäiti. Ja että rakkaudella ja rahalla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Ja toivon, että sossu joskus asettuu mielessään rehellisesti sijaisvanhemman asemaan, ja pohtii asioita sitä kautta myös.
Tällaisia minulle tuli näin nopeasti mieleeni.Mitähän sitten ajattelen kun olen sijaisvanhempi:)
Kiitos sinulle sossu, joka tämän ketjun aloitit.Vaikka mielestäni tällaiset asiat pitäisi pystyä puhumaan suoraan, eikä täällä, niin parempi edes näin. Olisiko tässäkin asiassa kehittämisen varaa?
Usein kuulee sossuja haukuttavan, heistä puhutaan negatiiviseen sävyyn. Minä kuitenkin uskon, että meillä monta upeaa työntekijää, jotka tekevät työtään oikeasti sydämellään.Kiitos teille siitä rankasta ja vastuullisesta työstä jota teette. Kiitos välittämisestänne.
kirjoitit, asia on mielestän juuri näin.
Vaikeistakin tilanteista selviää kun pysyy asialinjalla ja tuo julki sen oman professionalismin
juuri siinä omassa toimeksianto tehtävässään. Sijaisvanhemmat ovat yksi lenkki jonka yhteiskuntamme on valinnut ja hyväksynyt myönteisenä toimeksiantona muiden hoitolaitosten ym.lisäksi.
Mielestämme olemme osa tiimiä ja näin ainakin meitä on tähänasti kohdeltu.
Se tekee todella vaikeaksi ja ongelmalliseksi kun lapset tullessaan ovat niin vaikeasti revitty rikki kuin päivälehti jota meidän pitäisi koota luettavaan ja ymmärrettävään asuu. Liian monet lapset ovat joutuneet elämään lapsuutensa sellaisessa olotilassa, jota emme tule koskaan ymmärtämään, miten lapsi sen on kokenut ja mitkä traumat siitä on seuraukina useimmiten loppu iäksi.
Tämä ketju on myös mielestäni hyvä senkin vuoksi että on saanut lukea niin monen laista ja ottaa onkeensa niitä asioita mitkä sopivat minulle itselleni ja voin niitä sitten hyödyntää jatkossa.
Panehan toimeksi ja rupea sijaisvanhemmaksi, luulen että tulet sittenkin ajattelemaan kuten nytkin. Uskon että niitä kysymyksiä tulee sitten siinä sijaisvanhemmaksi kasvamisen myötä ja näinhän se pitää ollakkin.
Miten kukaan, joka ei täytä seuraavia minimivaatimuksia, edes julkeaa esiintyä lastensuojelun ammattilaisena?
- vaatii työnantajalta riittävän perehdytyksen ja resurssit (kiire ja osaamattomuus on häikäilemätöntä ja itsekästä ja vaarantaa lapsen edun)
- on rehellinen ja puolueeton
- ammatillinen
- itse vanhempi (en tunne yhtään hyvää vanhapiika-lastensuojelusossua)
- osaa lain kiemurat tai osaa kysyä niiltä jotka osaavat
- kysenalaistaa omat ennakkoluulonsa (esim jyväskylässä kritisoidaan sossun ruokavaliosta poikkeavaa ruokavaliota, onpa se sitten bioperheen tai sijoitusperheen sapuskaa, mm. oliivit pahaksi!!! ja pietarsaaressa kilpaurheilu on kyseenalaista)
- on valmis taistelemaan muistakin kuin omista eduistaan
Faktaa on että valtaosa sossuista on oikeasti ammatillisesti mitattuna huonoa sakkia: ei kouluttauduta tarpeeksi, ei ilmaista työnantajalle että duunia on liikaa, ei kyseenalaisteta omia käsityksiä.
Ei. En ole katkera biomama. Olen yhden työssään surkean sossun treenikaveri, jolle aina saunassa vuodetaan SALASSAPIDETTÄVIÄ tietoja. Sossut tuntuvat olevan ennakkoluuloihinsa linnoittautuneita vanhojapiikoja kaikki tyynni.
P.S. Jos saunakamu luet tämän niin mitäs sanot jos joku kerta poltan sut juoruilusta?
Meillä vaitiolovelvollisuuteen suhtaudutaan hyvin vakavasti ja heti jos tulee epäilys, jopa oman työkaverin, sossun laverrelleen, ilmoitamme asiasta heti eteenpäin. Ja suosittelen näin tekemään kaikkia!! Ei ole kenenkään etu että asioita lavertelevat ihmiset voivat tehdä sossuna koska siitä epäluulosta kärsivät sen jälkeen kaikki sossut.
Hieman kyllä kritisoin tekstissäsi sitä että väität valtaosan sossuista olevan tuollaisia koska olet KAHDEN sossun treenikaveri.
Mutta juuri näin ihmiset ajattelevat ja me saamme sitä niskaamme päivittäin.
Siis treeneihin menen yhden sossun kanssa ja saunassa on samaan aikaan kanssamme toinen. Muista yhteyksistä tunnen yhteensä yli 20 sossua, joista kukaan ei tunnu kunnioittavan vaitiolosääntöjä. Myös perusteensa kritisoida perheitä ovat pöyristyttäviä.
Ainakin minun seurassani sossut juoruilevat törkeällä tavalla. Tekisi mieli joskus salaa nauhoittaa ja lähettää asiakkailleen. Niitä Pietarsaaren asiakkaita en osaisi tunnistaa, mutt Jyväskylän päässä kyllä, koska puhuvat osoitteilla ja nimillä. Minusta aivan käsittämätöntä!!!
ja varmasti tästä kärsivät rehelliset sossut. Minä en ainakaan luottaisi sossuun jos joutuisin asiakkaan tekemisiin heidän kanssaan. Jo näin kaverina testaan säännöllisesti kertomalla sossukamuilleni keksittyjä tarinoita ja tarkkailemalla, tuleeko juttu vastaan jossakin eli ovatko laverrelleet.
Kun tunnut tietävän, ettei Jyväskylässä ole yhtään kunnollista vanhapiikasossua, niin oletko sitä mieltä, että Jyväskylässä yleensäkään on kunnollisia sossuja?
Ymmärsin vitsiksi suunnitelman, että lapsiasiamiehen sijoituspaikaksi suunnitellaan Jyväskylää, koska siellä on niin paljon tietoa lasten asioista.
En ole paras vastaamaan tähän. Ainakaan ne perheelliset sossut, joita JKL:stä tunnen, eivät yhtä räikeästi panettele asiakkaitaan MINULLE. Tämä on mutua, mutta luulen että on oltava vanhempi (kasvatusvastuussa arjessa) jotta voi tajuta vanhemmuuteen liittyviä kokemuksia jne. Siitä ilmeisesti kumpuaa se raakuus ja julmuus, jota nämä sinkkusossut osoittavat.
Minä muuten ajattelin ottaa tämän asiakkaiden asioista puhumisen esille seuraavissa treeneissä, jos se jatkuu. Jos ei jatku, oletan M:n lukeneen tätä...
Jos puhuvat monelta paikkakunnalta, niin eikös silloin ole kyseessä PELA...
Et kyllä Siira voi oikeasti sanoa itseäsi heidän ystäväkseen tai kaveriksi, jos itse "testailet" heitä!
Olet ihme tyyppi jos näin teet ystäville, mielestäni ystävä ei ole se jota haukutaan..
Tuttu se olla voi ja toivottavasti minulla ei ole sinun kaltaisia ystäviä!
Tuo mitä sanot on totta - olen pitänyt kahta heistä ennen ystävinäni mutta pettynyt kumpaankin koska valehtelivat minulle. En ole kertonut heille että tiedän tästä, parempi että luulevat minun pitävän heitä edelleen ystävänä. Miksikö parempi? Saan heiltä omassa työssäni hyödyllisiä tietoja ja hyvän treenivastuksen. Tällä hetkellä siis suhde on ainakin minun puoleltani kontrollointia ja hyötymistä. Mutta itsepähän ovat halunneet sen tuolle tasolle siirtää.
Taidat vaan olla itse sossu, kun syytät muita HEIDÄN moraalittomuudestaan. Tyypilliistä, sossun ammatti tuntuu houkuttavan ihmisiä, jotka saavat mellastaa muiden elämässä vapaasti vailla vastuuta.
on siis moraalitonta jutella turvalliseksi luullussa ystäväpiirissä arkojakin työasioita. kun vain yksi luotettavaksi ystäväksi luultu siira on ulkopuolinen. ymmärsinkö oikein? muita ulkopuolsia kuin siira ei ollut kuulemassa?
ja moraalista on siiran teeskennellä edelleen luotettavaa ystävää, mutta todellisuudessa pyrkii vain kontrolloimaan ja hyötymään ns. ystävistään? vastuutako sinä tilanteesta kannat?
Sossut eivät lain mukaan saa juoruta työasioitaan eteenpäin. PISTE. Meneekö jakeluun? He siis syyllistyvät a) rikokseen, b) virkavirheeseen, c) huonoon makuun ja d) huonoon ihmistuntemukseen (juoruillessaan minun kuulteni).
Minun tapani olla poistumatta petturien elämästä ovet paiskoen on erittäin kaksinaamainen, mutta kuten jo aiemmin sanoin kukaan ei alunperin käskenyt pettää minua. Don't get mad, get even - siihen minä uskon. Otan heistä sen hyödyn mikä heistä on otettavissa. Uskottuni haen muista piireistä.
ONKO KUKAAN KOSKAAN TAVANNUT ITSEKRIITTISTÄ SOSSUA??? En minäkään.
Jyväskylässä kannattaa lastensuojelussa pitää pienempää suuta. Seuraava minut suututtava saa varmaan viileän puhelun esimieheltään tuossa tuokiossa... Jos organisaatio vain saa esimiehen selvitettyä, he kun uudistavat organisaatiotaan aika tiiviiseen tehtiin. Ei tartte tehdä oikeita töitä, kun voi koko ajan huokailla miten rankkaa kun tiimit ja kuviot vaihtuu. Aivan. Tämän loppukaneetin on tarkoitus osoittaa, että OIKEASTI olen kuullut duuneistanne.
Alkaako sen M:n sukunimi L:llä? Jos niin, siinä vallankäytön(ja ymmärtämättömyyden) huippu, josta kerrotaan netissä muillakin sivuilla.
Ei ala. Ei ole minun tietääkseni 'kuuluisuus'.
Että polta ne kaikki! Vaitiolovelvollisuuden rikkominen on erittäin vakava asia!!
Itse olen yhden epäilyn tarkistuttanut (ei pitänyt paikkaansa) läheisestä työtoveristani ja seuraavan otan kohta esille (toisesta kunnasta). Jos tuollaisia sossuja on eikä asialle mitään tehdä, me jotka vaitioloa noudatamme, saamme kuulla siitä haukkuja koko ajan. Niitä haukkuja kun tulee muutenkin ihan riittävästi.
En malta olla sanomatta että kun sijaisvanhemmat toivovat kehuja, ja ERITTÄIN ansaittuja kehuja sillä mielestäni sijaisperheet tekevät aivan uskomattoman upeaa työtä naurettavalla korvauksella, oletteko koskaan ajatelleet että kuka kehuu sossuja? Tällä en tarkoita sijaisvanhempia vaan yleisestikin sossujen kanssa asioivia. Onko kukaan koskaan kehunut sossua?
"En malta olla sanomatta että kun sijaisvanhemmat toivovat kehuja, ja ERITTÄIN ansaittuja kehuja sillä mielestäni sijaisperheet tekevät aivan uskomattoman upeaa työtä naurettavalla korvauksella, oletteko koskaan ajatelleet että kuka kehuu sossuja? Tällä en tarkoita sijaisvanhempia vaan yleisestikin sossujen kanssa asioivia. Onko kukaan koskaan kehunut sossua? "
Aivan - te sosiaalityöntekijät saatte työstänne palkkaa. Me sijaisvanhemmat emme saa. Siksi kai jotkut toivovat "kehuja" tai edes jonkinlaista ymmärrystä.
Itse olen antanut positiivista palautetta sossulle (aluksi, kun se ensimmäinen sosiaalityöntekijä oli todella ammattitaitoinen ja asiallinen), myöhemmin ei valitettavasti ole ollut aihetta, päinvastoin. Tästä olisi paljonkin esimerkkejä.
vai miten sen nyt ottaa, kun olen sanonut että, te olette ihania, kun kuuntelette ja arvostatte sitä mitä me sanomme ja kerromme ja olen myös sanonut että on mukava työskennellä, kun on niin mukavat sossut meillä.
haluan antaa tunnustusta myös niinpäin silloin kun koen niin ja yleensä niihin kiitoksiin on aihetta mutta sossujakin on moenen laisia niinkuin meitä sijaisvanhempiakin ja kaikikkien kanssa ei suju samalla tavalla ja monesti etenkin vaikeissa tilanteissa näkyy sitten se ammattitaidon puute.
Kiitokset kyllä kuuluu monellekkin sossulle ja en tiedä miten me olimme selvinneetkään ilman näitä ammattitaitoisia ja ihania ihmisiä jotka ovat sossujamme.
Oletkos lukenut kirjoitukseni. Minä kiitin ja kehuin, vaikka en ole sossujen kanssa enemmin aisioinutkaan:) Joten usko vaan, kyllä maailamasta löytyy ihmisiä, jotka osaavat arvostaa teitä ja työtänne.
Mutta totta puhut, varmasti saatte aikalailla sontaa niskaannne päivittäin. Ei käy kateeksi.
Oletteko koskaan miettineet, niin sijaisvanhemmat kuin sossutkin, että yhteistyö on voimaa.
Jos sijaisvanhemmat oikeasti kokevat, että sossu pitää heitä työkavereina, ja ajaa heidän asiaansa(raha asiat hoituu asiallisesti), niin varmasti sitä tukea tulee toisinkin päin. Ainakin itse ajattelisin näin. Sijaisvanhempien ja sossun tapaamiset voivat olla sossun kannalta hyvinkin antoisia ja positiivisia tapaamisia, kunhan yhteinen sävel löytyy. Ja tiedän tällaista tapahtuneenkin ihan elävässä elämässä. Tukea kun voi antaa niin monella tavalla. Ja positiivisesti sujunut tapaaminen voi kummasti antaa piristystä päivään.
kohdallamme on asia olleet tähänsaakka todella hyvin ja toivottavasti sitä jatkuu edelleenkin.
Olemme kuin työkavereita vaikka etäisyyttä onkin satdoissa kilometreissä. Lähellä oleva sossu on myös todella meitä arvostava ja kohtelu puolin jos toisin on asiallisen hyvä. Olemmehan heidän jatko kouluttajia
Kysymykseni on: Vaaditaanko sosiaalityöntekijöiltä soveltuvuustestejä ennen työhön/virkaan ryhtymistä?
Millainen olisi sellainen soveltuvuustesti, joka luotettavasti mittaisi soveltuvuuden (ammattitaito, mielenterveys, riittävä älykkyys ja sosiaaliset taidot, itsetunto, ymmärrys, motiivit jne.)? Vai tarkoitatko siis ihan haastattelua tms.? Siis mitä tarkoitat soveltuvuustestillä?
Et ole ilmeisesti ollut koskaan soveltuvuustesteissä. Soveltuvuustestit mittaavat tavallisesti älykkyyttä, organisointikykyä, sosiaalisia taitoja, sen hetken mielen tasapainoa ja yhteistyökykyä. Eli esim. rastiruutuun tehtäviä paperilla ja/tai tietokoneella, musteläikkä testejä, muuta psykolgista kuviotestiä, ryhmätyötä, eri tilanteiden simulointeja ja psykologin haastattelut päälle. Testit tekee tavallisesti joku ulkopuolinen taho.
Olen hyvinkin ollut soveltuvuustestissä, ja todennäköisesti tulen niitä itsekin tekemään jossain muodossa toisille ihmisille.
Soveltuvuustestit ovat vaan nykyään saaneet paljon kritiikkiä, aiheesta. Niitä ei ole alun perinkään tehty arvioimaan jonkun henkilön soveltuvuutta, todellista älykkyyttä tms. etenkin jos on kyse suhteellisen normaaliälyisestä, ei-psykoottisesta ihmisestä. Tästä löytyy runsaasti selkokielistä tietoa myös netistä.
Soveltuvuustestejä tehdään kuitenkin yhä enemmän, koska jotenkinhan valinnat esim. työ- tai opiskelupaikkoihin on tehtävä. "Ulkopuoliset tahot" osaavat kyllä mainostaa soveltuvuustestiensä erinomaisuutta. Toki niihin saa uskoa jos haluaa, mutta jotkut tutkijat rinnastavat esim. Rorschachin mustetahratestin ja Warteggin piirustustestin horoskooppeihin :)
Tämä nyt meni aiheen vierestä mutta menköön.
Toki testit ei kaikkea ilmi tuo, mutta jos vastaa useaan sataan kysymykseen, jotka on hieman eri tavalla esitetty, niin valehteleminen on aikalailla vaikeaa ja jos testattavassa on isompia ongelmia, niin ne kyllä tulevat esiin.
sijaisvanhemmiksi haetaan tavallisia perheitä, joilla perhesuhteet ovat kunnossa ja pride-koulutuskin on hyväksi havaittu.
Mutta, mutta, miten_todella_valmistautua siihen panetteluun, ryöpytykseen, parjaamiseen selän takana ja edessäpäin, suoranaisiin henkilökohtaisiin loukkauksiin ja hyökkäyksiin, puhelinterrorismiin joka pahimmillaan jatkuu vuosia.
Siihen toivoisin sosiaalityöntekijöiltä ammattimaisempaa otetta ja sijaisvanhempien puolustamista.
Millä tavalla sijaisvanhemmiksi haluavien perheiden perhesuhteiden kunnosta selvitys tehdään. Selvitelläänkö suhteet sukulaisiin, jommankumman sivussa syntyneet lapset, syrjähypyt avioliiton ajalta, lapsettomuuden läpikäymistä ja sen tuomaa vajavaisuuden tunnetta itsessään ym. Noiden nyt luulisi vaikuttavan perheessä kuin perheessä vallitsevaan ilmapiiriin.
Mitä kaikkia avohuollon tukitoimenpiteitä lastensuojelun sossut perheille tarjoavat tai järjestävät? Ja kuinka kauan seurataan niiden vaikutusta ennen kuin pakkohuostaanotto tehdään?
Toivoisin myös itse tähän kantaa. Ja mitä jos ei avohuoltoa ole järjestetty ennen huostaanottoa?
Ihmettelen minäkin tuota avohuoltoa. Onko se sitä, että sossut käyvät katsomassa, jos on tullut lastensuojeluilmoitus. Vai onko se sitä, että sossu sanoo että "olisi hyvä jos elämä olisi päihteetöntä" tai muuta vastaavaa "keskustelua".
Tiedän, ei ketään voi pakottaa, vaikka sossu ohjaisikin tarpeen mukaan esim. lääkärille, psykologille, a-klinikalle, vieroitukseen tai järkkäisi perhetyöntekijän (siitä voisi olla monessa tapauksessa apua).
Sukulaisperheessä tehtiin KIIREELLINEN huostaanotto (toki aiheellinen, kyse oli alkoholisteista & lapseen kohdistuvasta väkivallasta), ja se tehtiin vasta kun lapsi oli lähes kouluikäinen ja lapsi siis oli ollut heitteillä vauvasta saakka. Että niin kauan niitä "avohuollon tukitoimenpiteitä" kokeiltiin, ja sitten piti tehdä KIIREELLINEN huostaanotto. Ja mitä ne avohuollon tukitoimenpiteet olivat käytännössä? Kehoituksia mennä A-klinikalle. Eihän sinne kukaan mene, jos ei koe olevansa alkoholisti. Siinä sitä vaan sossut seuraavat tilannetta, ja ajattelevat, että ehkä se siitä itsestään ohi menee. Huostaanottopäätöksessä oli mm. että "avohuollon tukitoimenpiteet riittämättömät" (muiden perustelujen lisäksi).
Yleensä kai "avohuolto" pitäisi järjestää ennen huostaanottoa, tällaisen käsityksen olen saanut, eri asia sitten, mitä se on ja ketä se palvelee (ja aina toki löytyy niitäkin, jotka käytä palveluja joita todella tarvitsisivat). Tietenkään avohuoltoa ei voida toteuttaa silloin, jos kyse on esim. kiireellisestä huostaanotosta. Ja sijoituksenkin voi tehdä avohuollon tukitoimenpiteenä, jolloin lapsi esim. on jonkin aikaa sijaisperheessä. Ja tukiperhetoimintakin on "avohuoltoa". Sossulta kommenttia?
että biol. perheille tarjotaan ja jopa kaikin keinoin yritetään antaa tukitoimia mutta niitä ei huolita. Jossain vaiheessa otetaan just se pakollinen, kun ollaan selkä seinää vasten mutta ei aikaisemmin ja väkisin et voi toisen kotiin mennä.
meillä sijoitettujen kotona kävi jo avohuolto lähes nostamassa aamulla vanhemmat pystyyyn, laittamassa lapset kouluun ja siivoamassa ja muuten tukea antamassa (mm. juttuseurana ettei tarvitse lähteä kaljoille,kahviseurana ym)siis jossain vaiheessa joka päivä ja parhaana kaksi kertaa. Jonkin aikaa meni ja sitten vanh. sanoivat että nyt jo pärjätään ja sitten oli tilanne sama jonkun ajan päästä.
Joten tiedän että yritystä ja tahtoa sossuilla on mutta jotain täytyy tulla bioilta itseltäänkin.
kunta järjestää esim kodinhoitajan kotiin kerran tai kaksi viikossa resurssien mukaan tietysti.
Kodinhoitaja opastaa äitiä lasten hoidossa ja tekee samalla kotitöitä, äiti pääsee sillävälin kauppaan, asioille jne.
Sitä en kylläkään ymmärrä, että kodinhoitaja myös ruokkii pulloikäistä lasta sillä välin kun äiti vain istuu ja rupattelee.
Toinen lapsi saa tulla toimeen omillaan yksin toisessa huonessa, vaikka kovin pieni on vielä itsekin.
Kodinhoitaja myös pyykkää ja silittää vaatteita,tekee ruokaa, siivoaa kun äidillä ei moiseen riitä aikaa tai halua.
Kuinka kauan tälläistä sitten pitäisi jatkaa; niin kauan kuin lapset ovat täysi-ikäisiä?
Onhan selvä, että jos äiti ei osoita merkkejä kyvystä pystyä itsenäisesti huolehtimaan lapsistaan, huostaanotto on paras ratkaisu.
Nämä olivat niitä avohuollon toimenpiteitä, joilla yritettiin äitiä auttaa, mutta eihän loputtomiin niin voi jatkaa, on myös esim vanhuksia, jotka tarvitsevat paljon enemmän hoitoa.
Avohuollon tukitoimenpiteitä voi olla esim. tukiperhe, A-klinikan käynnit, perheohjaaja, kodinhoitaja, psyk.polin palvelut, ensi- ja turvakodin palvelut, päivähoitopaikka lapselle jne. Huostaanottolausunnossa on osoitettava että avohuollon keinot ovat riittämättömät tai että niitä ei jostain syystä voida käyttää. Käytännössä avohuollon tukitoimet käytetään kaikki mahdolliset ennen huostaanottoa. Ja lapsi on mahdollista sijoittaa väliaikaisesti avohuollon tukitoimenpiteenä (alle 12-vuotias 3 3kk).
Mitään tiettyä aikaa ei ole kauanko seurataan avohuollon keinoin, se katsotaan erikseen jokaisen kohdalla. Esimerkiksi voidaan sopia kuukauden ensikotijakso jossa seurataan miten vauvan hoito sujuu. Jos ei suju niin eihän vauvaa voi päästää kotiin.
Rahaa ne sijaiset odottaa millä mällätä sitten myöhemmin
tässä just on odotettu eli rahaa.Mietityttää että kuinka kauan vielä pitää odottaa kun 7 vuoden aikana ei oo ainakaan vielä pankkitilillä noita rälläämisrahoja näkynyt:(
Oletko samaa mieltä kanssani, ettei arvokkaampaa työtä olekaan kuin tämä mitä me ja MEIDÄN BIOLAPSEMME tekevät? Itse ainakin nostan hattua meidän bionuorillemme, kun he tätä vielä itsekin keskenkasvuisina tekevät. Kyllä tämä on koko perheen projekti, eikä todella omat lapset pääse helpolla.
Raha, jonka saan 2:sta sijoitetusta lapsesta, on naurettavan pieni. Ja sekin raha kuluu lasten tarpeisiin, joten kyllä se on rakas mieheni, joka minun kotonaolemistani sponsoroi et sinä.
Käy kyllä joskus sääliksi myös perheiden omia lapsia kun pitää siinä oman kasvamisen keskellä yrittää hyväksyä muiden lapsia jotka tulevat vaan kotiin kuin omaansa. Aivan sama kuin pareille tulisi aikuisia kavereita asumaan ja nukkumaan ym. moni pari ei varmaan hyväksyisiä ja tulisi mustiksia...