Eiköhän selvä oikeusmurhakin ole rikos!?
Kuten muistanette, Kosken poikien tapauksen, josta KKO teki kolmekkin eri tuomiopäätöstä ja lopulta pojat vauhdilla vietiin vasten tahtoaan jenkkeihin, kunhan heitä ensin oli yli kaksi kuukautta pidetty vankeudessa mielisairaalan uumenissa. Muistanette myös KKOn tuomion perustelut, kuten kahden eri hovioikeudenkin, jotka olisivat jättäneet pojat suomeen. Hovien päätökset perustuivat suomen perustuslakiin ja lasten oikeuksiin täysin.
Vastaavasti KKO syrjäytti kylmästi perustuslakimme ja lasten oikeudetkin. Sen lisäksi KKO rikkoi myös haagin sopimusta tuomiossaan, koska se vastoin tuota sopimusta, kieltäytyi jyrkästi kuuntelemasta poikia tuomioistuimessa, mitätöiden vielä Itä-Suomen Hovioikeuden kuuntelun. KKOn päätökset on luettavissa täysin finnnexin sivuilta, ken haluaa muistiaan virkistää.
Nyt on sitten toinen haag tapaus, mutta jenkeistä päin. Jenkit eivät palauttaneetkaan lasta suomeen haagin sopimuksella, vaikka suomalaisäiti sitä vaiteli.
Lukekaapa siis tästä.
-------------------------------------------------
Uusi Haag tapaus
4.2.2005
Olen juuri käynyt läpi uusimman Haag-tapauksen tuomiolauselman. Tässä tapauksessa v. 1992 syntyneen tytön, joka on asunut Suomessa vuodesta 1996, ja jäänyt omasta tahdostaan USA:aan isänsä luokse kesäloman jälkeen vuonna 2003, katsottiin omasta tahdostaan muuttaneen asumaan USA:aan ja hän sai näin ollen jäädä sinne, vaikka äiti vaati hänen palauttamistaan Suomeen. Asiasta ei ole syntynyt suurta julkisuutta (siitä on tosin Suomessa kirjoitettu). Sillä on kiintoisia liittymäkohtia Koski-Rogers tapaukseen.
Näitä ovat mm. lapsen ikä, lapsen ilmaisema mielipide ja sen selvittäminen, lapsen tekemän ennakkosuunnitelman merkitys, kysymys vakinaisen asuinpaikan määräytymisestä, aika, jonka tuomioistuin on tarvinnut asian selvittämiseen., epäilykset PASista ja sen selvittäminen.
Selviä eroja on taas prosessin perinpohjaisuus verrattuna KKO:n selvityksiin Suomessa, juridisten argumenttien ensisijaisuus, se että Suomen valtio ei ole millään tavoin myötävaikuttanut ratkaisuun, että "kaapparina" on tässä tapauksessa isä ja tietenkin se, että palautusmaa olisi ollut Suomi ja kaappausmaa oli USA.. Vanhempien väliset suhteet eivät myöskään olleet yhtä tulehtuneet ja lapsi oli saanut tavata poissaolevaa vanhempaa säännöllisesti.
Tapauksen kulku on kaavamaisesti seuraava (oikeusselostuksessa käydään läpi tapahtuma hyvin perusteellisesti, aivan toisella tarkkuudella kuin KKO meillä. KKO:han kieltäytyi ottamasta huomioon tapausta kokonaisuudessaan). Vanhemmat eroavat 1997 sen jälkeen kun isä on muuttanut USA:an jonne hän jää pysyvästi ja solmii siellä uuden avioliiton. Äiti menee uudelleen naimisiin Suomessa. Tytär jää Suomeen ja vierailee Yhdysvalloissa kerran pari vuodessa, kun taas isä ja tämän vaimo käyvät Suomessa tapaamassa tytärtä joitakin kertoja. Vuonna 2000 kun tyttärelle haetaan turistiviisumia, niin USA:n konsuli Suomessa kieltäytyy myöntämästä sitä, vaikka vanhemmat tekevät erittäin yksityiskohtaisen sopimuksen tytön kotipaikasta ja palauttamisesta. Lopulta kuitenkin pitkien neuvottelujen jälkeen tytär saa viisumin ja matkustaa USAan 2002. Palattuaan hän ilmoittaa äidilleen että haluaisi muuttaa isän luokse USA:an. Äiti ei hyväksy tätä, ja asiasta syntyy aina ristiriitaa kun se nousee esille. Tytär (joka on siis nyt 11-vuotias) valmistelee kuitenkin matkaa ja äiti ei aseta suoranaisia esteitä valmisteluille (esim tyttären koulutietojen lähetys koulusta USA:an tulevaan kouluun). Kesällä 2003 hän lähtee, lentolipulla jossa on paluu juuri ennen koulujen alkua Suomessa. Äiti kysyy häneltä aikooko hän jäädä jolloin tytär vastaa, ettei ole varma. Äiti antaa kuitenkin tyttären lähteä. Kun tytär sitten ei palaa takaisin Suomeen, äiti tekee Haag-valituksen ja vaatii palauttamista. Tytär ilmoitti itse olevansa siinä käsityksessä että äiti olisi hyväksynyt hänen jäämisensä USA:an.
11-vuotiaan tyttären sallittiin todistaa seuraneessa oikeusistunnossa, koska hänen tutkinut asiantuntija oli katsonut hänet kypsäksi tähän. Hän ilmaisi mielipiteensä selvästi ja yksiselitteisesti.
Tuomioistuin selvitti ensin ajankohdan sille, miilloin "kaappaus" (wrongful detention) oli tapahtunut: se oli kun äiti selkeästi ilmoitti vastustavansa tyttären jäämistä USA;aan. Sitten tuomioistuin selvittää kysymystä miten vakinainen asuinpaikka muodostuu. Tämä riippuu lapsen iästä. Aivan pienten lasten kohdalla lapsen vakinaisnen asuinpaikka riippuu vanhemmista. Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän on otettava huomioon se, mitä lapsi itse pitää vakinaisena asuinpaikkanaan. Jo viisivuotias lapsi osaa itse arvioida tätä. Näin yli kymmen vuotiaan lapsen kohdalla ksymystä sopeutumisesta ("acclimatization") on tarkasteltava lapsen näkökulmasta. Tällä perusteella tuomioistuin katsoo, että tytön vakinainen asuinpaikka oli "kaappaushetkellä" USA. Tämä on keskeinen peruste sille miksi tyttö saa jäädä Yhdysvaltoihin. Tämän lisäksi oikeus korostaa vahvasti lapsen koulunkäyntiä keskeisenä tekijänä asumisen pysyvyydelle, "koska koulu on olennainen asia lapsen elämässä". Lopuksi oikeus vielä arvostelee ("the wisdom of the parents' agreement that their child could make the decision as to her residence may be questioned") tytön äitiä siitä, että tämä antoi lapsensa olennaisesti itse päättää muutosta USA:aan. Mutta näin oli tapahtunut ja tyttö oli ehtinyt olla tarpeeksi kauan USA:ssa asuakseen siellä vakinaisesti ennen kuin äiti ilmaisi vastustuksensa.
Mitä tästä siis voi oppia suhteessa Koski-Rogersiin? Ainakin sen, että Suomessa ja USAssa tulkitaan Haagin sopimusta kovin eri tavoin ja lisäksi selvitellään tapauksia myös hyvin eri lailla. Jos amerikkalaisen tuomioistuimen päättelyä olisi sovellettu Koskenpoikien tapaukseen niin lopputulos heidän osaltaan olisi ollut toinen. He olivat tulleet Suomeen tarkoituksella jäädä tänne. He aloittivat koulunkäynnin ja asettuivat kaikin tavoin pysyvästi asumaan Suomeen. Poikien isä teki tästä valituksen olennaisesti myöhemmin kuin tämän tapauksen tytön äiti. Erona on se, että pojat eivät olleet uskaltaneet kertoa isälleen aikomuksestaan, koska olettivat (luultavasti oikein) että isä ei olisi päästänyt heitä matkustamaan. Suomeen. Koska tämänikäisten lasten kohdalla heidän omat aikomuksensa ovat tärkeitä, niin tällä ei pitäisi olla olennaista merkitystä. Tuomioistuin ei suoraan ota huomioon lapsen mielipidettä siitä missä hän haluaa asua, vaan epäsuorasti, siten että se toteaa lapsen muuttaneen Yhdysvaltoihin tarkoituksella jäädä, joten USA:sta tulee hänen vakinainen asuinpaikkansa hänen omalta kannaltaan.
Samoin Koskenpoikien tarkoituksena oli jäädä pysyvästi Suomeen ja heidän vakinaiseksi asuinpaikakseen tuli näin ollen Suomi. Haag-sopimuksen kannalta katsoen he eivät siis ollet missään vaiheessa kaapattuja. Oli kovin harmillista että tämä tapaus ratkesi vasta kuukautta Koskenpoikien palauttamisen jälkeen! Voisi melkein ajatella että amerikkalainen tuomioistuin viivytteli tahallisesti (sen kuvauksessa prosessin viime vaiheesta on outoa selittelyn makua, ratkaisu oli nimittäin valmis jo lokakuussa 2004) ja että toisaalta tässä on ehkä yksi syy sille miksi KKO:lla oli niin suuri hätä saada palautus päätökseen väkisin. KKO on tuskin ollut tietämätön tästä tapauksesta, ja päin vastoin.
-------------------------
Linkki tähän JP ROOSin kirjoitukseen on tässä:
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post23.htm
-------------------------------------------------
Miten siis lienee, onko selvä OIKEUSMURHA rikos vai ei!?
Minusta se on ja linnatuomion ansaitseva rikos, plus siihen päälle korvausseuraamus, taloudellinen sellainen ja jokaiselle tuomarille, jotka noita tuomioita oli tekemässä.
Kuten muistanette, Kosken poikien tapauksen, josta KKO teki kolmekkin eri tuomiopäätöstä ja lopulta pojat vauhdilla vietiin vasten tahtoaan jenkkeihin, kunhan heitä ensin oli yli kaksi kuukautta pidetty vankeudessa mielisairaalan uumenissa. Muistanette myös KKOn tuomion perustelut, kuten kahden eri hovioikeudenkin, jotka olisivat jättäneet pojat suomeen. Hovien päätökset perustuivat suomen perustuslakiin ja lasten oikeuksiin täysin.
Vastaavasti KKO syrjäytti kylmästi perustuslakimme ja lasten oikeudetkin. Sen lisäksi KKO rikkoi myös haagin sopimusta tuomiossaan, koska se vastoin tuota sopimusta, kieltäytyi jyrkästi kuuntelemasta poikia tuomioistuimessa, mitätöiden vielä Itä-Suomen Hovioikeuden kuuntelun. KKOn päätökset on luettavissa täysin finnnexin sivuilta, ken haluaa muistiaan virkistää.
Nyt on sitten toinen haag tapaus, mutta jenkeistä päin. Jenkit eivät palauttaneetkaan lasta suomeen haagin sopimuksella, vaikka suomalaisäiti sitä vaiteli.
Lukekaapa siis tästä.
-------------------------------------------------
Uusi Haag tapaus
4.2.2005
Olen juuri käynyt läpi uusimman Haag-tapauksen tuomiolauselman. Tässä tapauksessa v. 1992 syntyneen tytön, joka on asunut Suomessa vuodesta 1996, ja jäänyt omasta tahdostaan USA:aan isänsä luokse kesäloman jälkeen vuonna 2003, katsottiin omasta tahdostaan muuttaneen asumaan USA:aan ja hän sai näin ollen jäädä sinne, vaikka äiti vaati hänen palauttamistaan Suomeen. Asiasta ei ole syntynyt suurta julkisuutta (siitä on tosin Suomessa kirjoitettu). Sillä on kiintoisia liittymäkohtia Koski-Rogers tapaukseen.
Näitä ovat mm. lapsen ikä, lapsen ilmaisema mielipide ja sen selvittäminen, lapsen tekemän ennakkosuunnitelman merkitys, kysymys vakinaisen asuinpaikan määräytymisestä, aika, jonka tuomioistuin on tarvinnut asian selvittämiseen., epäilykset PASista ja sen selvittäminen.
Selviä eroja on taas prosessin perinpohjaisuus verrattuna KKO:n selvityksiin Suomessa, juridisten argumenttien ensisijaisuus, se että Suomen valtio ei ole millään tavoin myötävaikuttanut ratkaisuun, että "kaapparina" on tässä tapauksessa isä ja tietenkin se, että palautusmaa olisi ollut Suomi ja kaappausmaa oli USA.. Vanhempien väliset suhteet eivät myöskään olleet yhtä tulehtuneet ja lapsi oli saanut tavata poissaolevaa vanhempaa säännöllisesti.
Tapauksen kulku on kaavamaisesti seuraava (oikeusselostuksessa käydään läpi tapahtuma hyvin perusteellisesti, aivan toisella tarkkuudella kuin KKO meillä. KKO:han kieltäytyi ottamasta huomioon tapausta kokonaisuudessaan). Vanhemmat eroavat 1997 sen jälkeen kun isä on muuttanut USA:an jonne hän jää pysyvästi ja solmii siellä uuden avioliiton. Äiti menee uudelleen naimisiin Suomessa. Tytär jää Suomeen ja vierailee Yhdysvalloissa kerran pari vuodessa, kun taas isä ja tämän vaimo käyvät Suomessa tapaamassa tytärtä joitakin kertoja. Vuonna 2000 kun tyttärelle haetaan turistiviisumia, niin USA:n konsuli Suomessa kieltäytyy myöntämästä sitä, vaikka vanhemmat tekevät erittäin yksityiskohtaisen sopimuksen tytön kotipaikasta ja palauttamisesta. Lopulta kuitenkin pitkien neuvottelujen jälkeen tytär saa viisumin ja matkustaa USAan 2002. Palattuaan hän ilmoittaa äidilleen että haluaisi muuttaa isän luokse USA:an. Äiti ei hyväksy tätä, ja asiasta syntyy aina ristiriitaa kun se nousee esille. Tytär (joka on siis nyt 11-vuotias) valmistelee kuitenkin matkaa ja äiti ei aseta suoranaisia esteitä valmisteluille (esim tyttären koulutietojen lähetys koulusta USA:an tulevaan kouluun). Kesällä 2003 hän lähtee, lentolipulla jossa on paluu juuri ennen koulujen alkua Suomessa. Äiti kysyy häneltä aikooko hän jäädä jolloin tytär vastaa, ettei ole varma. Äiti antaa kuitenkin tyttären lähteä. Kun tytär sitten ei palaa takaisin Suomeen, äiti tekee Haag-valituksen ja vaatii palauttamista. Tytär ilmoitti itse olevansa siinä käsityksessä että äiti olisi hyväksynyt hänen jäämisensä USA:an.
11-vuotiaan tyttären sallittiin todistaa seuraneessa oikeusistunnossa, koska hänen tutkinut asiantuntija oli katsonut hänet kypsäksi tähän. Hän ilmaisi mielipiteensä selvästi ja yksiselitteisesti.
Tuomioistuin selvitti ensin ajankohdan sille, miilloin "kaappaus" (wrongful detention) oli tapahtunut: se oli kun äiti selkeästi ilmoitti vastustavansa tyttären jäämistä USA;aan. Sitten tuomioistuin selvittää kysymystä miten vakinainen asuinpaikka muodostuu. Tämä riippuu lapsen iästä. Aivan pienten lasten kohdalla lapsen vakinaisnen asuinpaikka riippuu vanhemmista. Mitä vanhempi lapsi on, sitä enemmän on otettava huomioon se, mitä lapsi itse pitää vakinaisena asuinpaikkanaan. Jo viisivuotias lapsi osaa itse arvioida tätä. Näin yli kymmen vuotiaan lapsen kohdalla ksymystä sopeutumisesta ("acclimatization") on tarkasteltava lapsen näkökulmasta. Tällä perusteella tuomioistuin katsoo, että tytön vakinainen asuinpaikka oli "kaappaushetkellä" USA. Tämä on keskeinen peruste sille miksi tyttö saa jäädä Yhdysvaltoihin. Tämän lisäksi oikeus korostaa vahvasti lapsen koulunkäyntiä keskeisenä tekijänä asumisen pysyvyydelle, "koska koulu on olennainen asia lapsen elämässä". Lopuksi oikeus vielä arvostelee ("the wisdom of the parents' agreement that their child could make the decision as to her residence may be questioned") tytön äitiä siitä, että tämä antoi lapsensa olennaisesti itse päättää muutosta USA:aan. Mutta näin oli tapahtunut ja tyttö oli ehtinyt olla tarpeeksi kauan USA:ssa asuakseen siellä vakinaisesti ennen kuin äiti ilmaisi vastustuksensa.
Mitä tästä siis voi oppia suhteessa Koski-Rogersiin? Ainakin sen, että Suomessa ja USAssa tulkitaan Haagin sopimusta kovin eri tavoin ja lisäksi selvitellään tapauksia myös hyvin eri lailla. Jos amerikkalaisen tuomioistuimen päättelyä olisi sovellettu Koskenpoikien tapaukseen niin lopputulos heidän osaltaan olisi ollut toinen. He olivat tulleet Suomeen tarkoituksella jäädä tänne. He aloittivat koulunkäynnin ja asettuivat kaikin tavoin pysyvästi asumaan Suomeen. Poikien isä teki tästä valituksen olennaisesti myöhemmin kuin tämän tapauksen tytön äiti. Erona on se, että pojat eivät olleet uskaltaneet kertoa isälleen aikomuksestaan, koska olettivat (luultavasti oikein) että isä ei olisi päästänyt heitä matkustamaan. Suomeen. Koska tämänikäisten lasten kohdalla heidän omat aikomuksensa ovat tärkeitä, niin tällä ei pitäisi olla olennaista merkitystä. Tuomioistuin ei suoraan ota huomioon lapsen mielipidettä siitä missä hän haluaa asua, vaan epäsuorasti, siten että se toteaa lapsen muuttaneen Yhdysvaltoihin tarkoituksella jäädä, joten USA:sta tulee hänen vakinainen asuinpaikkansa hänen omalta kannaltaan.
Samoin Koskenpoikien tarkoituksena oli jäädä pysyvästi Suomeen ja heidän vakinaiseksi asuinpaikakseen tuli näin ollen Suomi. Haag-sopimuksen kannalta katsoen he eivät siis ollet missään vaiheessa kaapattuja. Oli kovin harmillista että tämä tapaus ratkesi vasta kuukautta Koskenpoikien palauttamisen jälkeen! Voisi melkein ajatella että amerikkalainen tuomioistuin viivytteli tahallisesti (sen kuvauksessa prosessin viime vaiheesta on outoa selittelyn makua, ratkaisu oli nimittäin valmis jo lokakuussa 2004) ja että toisaalta tässä on ehkä yksi syy sille miksi KKO:lla oli niin suuri hätä saada palautus päätökseen väkisin. KKO on tuskin ollut tietämätön tästä tapauksesta, ja päin vastoin.
-------------------------
Linkki tähän JP ROOSin kirjoitukseen on tässä:
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post23.htm
-------------------------------------------------
Miten siis lienee, onko selvä OIKEUSMURHA rikos vai ei!?
Minusta se on ja linnatuomion ansaitseva rikos, plus siihen päälle korvausseuraamus, taloudellinen sellainen ja jokaiselle tuomarille, jotka noita tuomioita oli tekemässä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Näiden oikeusmurhapäätösten vaikutus voidaan arvioida vasta sitten, kun nämä lapset ovat aikuisia ja mahdollisesti tutkitaan, mitä elämä heille toi KKOn tuomioiden myötä.
Sikäli mikäli he sitten enään edes elävät ja asiat ilmi tulevatkaan!?
Kävipä poikien kuinka huonosti tahansa näiden KKOn tuomioiden mytä, niin mihinkään juridiseen vastuuseen ei näitä tuomareita tulla koskaan asettamaan. Ei siinäkään tapauksessa, vaikka isä heidät kylmästi tappaisikin taikka päätyisivät itsemurhaan.
Tuomarit ovat lain mukaan koskemattomia, eikä heidän tuomioidensa oikeudenmukaisuutta ole edes lupa arvioida, perustuslakivaliokunnankin kirjelmän mukaan.
Tuomareilla on siis diktaattorimainen valta suomessa.