Olen täällä palstalla järjestelmällisesti viime aikoina kyseenalaistanut lähiäidit ja heidän motiivit sekä tällä palstalla, että muilla palstoilla.
Pyydän anteeksi. Olen tehnyt sen omien pahanolontunteiden purkamiseksi. Jos olen loukannut jotakuta, haluan kertoa, että olen vilpittömästi pahoillaan. Tämä koskee myös entistä avopuolisoani.
Mielestäni on hyvä, että on olemassa palsta jossa lähes samassa tilanteessa olevat voivat kertoa tunteistaan/kokemuksista. Olen iloinen, että lähes kaikki vastaajat ovat niin kypsiä, että eivät sorru haukkumiseen, kuten itse tein. Hyvää kevättä kaikille =o)
Pyydän anteeksi. Olen tehnyt sen omien pahanolontunteiden purkamiseksi. Jos olen loukannut jotakuta, haluan kertoa, että olen vilpittömästi pahoillaan. Tämä koskee myös entistä avopuolisoani.
Mielestäni on hyvä, että on olemassa palsta jossa lähes samassa tilanteessa olevat voivat kertoa tunteistaan/kokemuksista. Olen iloinen, että lähes kaikki vastaajat ovat niin kypsiä, että eivät sorru haukkumiseen, kuten itse tein. Hyvää kevättä kaikille =o)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Annan ainakin omalta kohdaltani synninpäästön, vaikka enhän äiti olekaan.
Lueskeltuani eri kirjoituksia, koetan itsekin elää niitä tuntemuksia, mitä kirjoittaja milloinkin purkaa näppiksen kautta näkyville.
Mielestäni et kuitenkaan ole asiattomuuksiin mennyt, vaan kommentoinut juttuja, niinkuin tarkoitus onkin.
Nimimerkkisi on kuitenkin palstalaisille aika tuttu, joten jonkinlainen kuvä varmasti useammalla vakikäyttäjällä Sinusta on, joten linja suurinpiirtein tiedetään. Ei siis huolta.
Mutta tuo anteeksipyytämisen ele on minusta todella suuri miehinen ominaisuus, josta ei kenenkään miehen koskaan tulisi luopua.
Sillä paljastat lopullisesti olevasi Suuri Ihminen ja lunastat kanssaihmisten kunnioituksen, vaikka mielestäni suurempaa aihetta anteeksipyytelyyn ei olekaan.
Otapa Timo vakavaan harkintaan liittyminen suureen suomalaiseen, yh-aiheiseen retkuiluun kesäkuun puolivälin tietämillä, ja lähde meidän "näppistuttujen" kanssa ihan ulkomaille saakka hiukan pölistelemään menneen talven sohjoja kantapäistä.
Mennään Tallinnaan ja katsellaan miltä maailma sillä kahtaa taivasta näyttää.
Muistaakseni alkuperäinen idea miitingistä tuli Sinulta.
Että ei kun menoksi.
Terveisin "yh-isä" [email protected]
Ainakin multa. Olen ex, olen nyx, olen lastenhoitaja/kodinhoitaja/ 2 ÄKÄISEN murrosiässä olevan teinien äiti. Seilaan omien lasten/nykyisen mieheni lasten välimaastossa. Koetan seilata ex:än vihanpurun, oman rakkaan välillä. Sun muksut/mun muksut/meidän muksut... Välillä itken, välillä nauran. On se aurinko jo pikkasen paistanut tänne risukasaani :)
Kukapa meistä ei olisi höyrynnyt kun v-tuttaa ja mikä voisi enemmän riepoa kuin ikävästä päättynyt perhe-elämä? Itsekin olen tuohon sortunut, kun oma exä näytti pahimmat puolensa eli että "(kaikki) NAISET sitä ja tätä -kele -tana", vaikka totuushan on toisenlainen. Asiaa on hedelmällistä miettiä esim niin, että enhän itsekään MIEHENÄ ole lapsiani hylännyt paskiainen, joten miten voisi olla mahdollista, että exäni olisi samanlainen kuin pahimmat tapaukset Suomenmaassa tai että muut NAISET olisivat samanlaisia kuin exäni.
Se, että tajuaa virheensä on tie henkiseen kasvuun ja kyky sekä pyytää että antaa anteeksi on se, joka tekee meistä inhimillisiä. Itse olen kovasti pyrkinyt tätä harjoittamaan omalla kohdallani, joskus paremmalla ja joskus huonommalla menestyksellä. On niitäkin, jotka eivät ikinä myönnä mitään ja kiistävät kaiken eivätkä anna anteeksi. Ei liene helppoa heilläkään.
On ihan ymmärrettävää että oot purkanut pahaa oloa omasta elämäntilanteestas täällä...se kuuluu osana prosessiin jolla on tarkoitus siirtyä elämänvaiheesta toiseen. Katkeruutta purkaessa syntyy kai aina vääriä yleistyksiä, joilla tahtomattaan loukkaa muita. Itse oon syyllistynyt, jos nyt en täällä, niin ainakin ajatuksissani ja kavereille jutellessa, toistelemaan että "kaikki miehet on epäluotettavia, ilkeitä, tunteettomia"... ja vaikka oikeesti tietää että eihän se niin oo, kaikki ihmiset on omanlaisiaan yksilöitä, niin siinä syyllistäessään melkein uskoo ne omat katkerat mietteensä todeksi :(
Mutta hienoa, Timo, että oot päässyt ton askeleen eteenpäin ja huomannut syyllistäneesi turhaan! Ja vielä hienompaa että myönnät sen ja pyydät anteeks; sitä ei moni tee!! Hyvää kevättä sulle! Ihanasti paistaakin tänään aurinko, ainakin täällä meilläpäin...mielialakin kummasti valoisampi näin kauniilla ilmalla :)
Jos joku ei ole käsittänyt ilman anteeksi pyyntöäsi asiaa, ei ole kärsinyt riittävästi! Tunteet ja kriisin läpikäynti ja kaikki mitä siihen liittyy on julmaa. Ei ole tarve pyytää anteeksi. Olet ja kärsit kuten 26.000 isää ja äitiä vuosittain. 13.000 eroaa avioliitosta plus avoliitot. Joten, kaikki on ihan ok.
Myös lapset kärsivät. sinulla on puheenvuoro!
En siis pitänyt, että pyysit anteeksi, koska sinulla ei ole siihen tarvetta! Muilla tällä palstalla on!
S.A (lukee paljon)
http://www.freewebs.com/erofoorumit/