Lestinjoki-lehdessä tänään kirjoitus laulajatytön kokemuksista. Tuli mieleen omat koulumuistot Kannuksesta 80-luvulta. Silloin ei hymypatsaita jaettu, mutta kaikki stipendit, palkinnot tai joku vähän spesiaalimpi jaettiin aina pankinjohtajien, opettajien tms. penskoille. Tavallisen duunarin kersat oli aina ulkona näistä, vaikka olisi ollut kuinka lahjakas. Kyllä se harmitti kaveripiirissä, kun tiesi, että samat naamat ne saa vuodesta toiseen. Ei jaksanut innostua koskaan mistään kilpailusta tms, kun palkinnot oli jo etukäteen jaettu opettajien huoneessa. Vieläkö Kannuksessa tämä mielistelykulttuuri voimissaan?
Päivän lehdestä...
Anonyymi
6121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ole voimassa, eikä ole koskaan ollutkaan. Oletko vain kateellinen?
Ei kannata rakentaa minäkuvaansa yhden saamatta jääneen hymypatsaan varaan. Elämän tärkeimpiä opetuksia on oppia sen epäreiluus ja ettei ole aina tervetullut.
Tämä on totta yhä nykyään, ikävä kyllä. Stipendit saa herrojen ja maanviljelijöiden lapset, eikä duunareiden lapset. Ei auta vaikka on kuin kiltti ja osaava, ellei vanhemmillas oo rahaa ja valtaa, jäät takuulla ilman stipendejä ym.
Surullista tuo kateellisuus. Kannattaisi yrittää eikä kedehtia.
En sympatiseeraa valittajia.
Just niin, pitää olla hiljaa ja pitää mölyt omassa mahassa.
Vaikenemin on kultaa..
Höpö höpö, kyllä tätä " mielistelyä" löytyy yhteiskunnan eri aloilta.
Nuoleskelua kansanomaisesti.