olen ollut tuhottoman ihastunut, rakastunut naiseen jo lähes vuoden... Meillä oli muutama ihana yhteinen yö viime kesänä. Tämän jälkeen hän ilmoitti ettei voi uskonnollisen vakaumuksensa takia ikinä olla naisen kanssa. Tässä välissä olemme sitten olleet kavereita...vaikka tietynlainen toivon kipinä on omalta osaltani ollut läsnä koko ajan. En vaan voinut unohtaa häntä kokonaan kun meillä muutenkin synkkaa tosi hyvin - heikkoutta? enhän saanut kuitenkaan sitä mitä eniten kaipasin...
nyt sain tietää että hän seurustelee miehen kanssa ja muhun sattuu ihan kamalasti. En tiedä miten meidän kaveruuden käy... nyt viimeistään mun on myönnettävä ettei mun tunteet ole sittenkään mihinkään kuolleet... onko ihan epänormaalia olla näin kauan ihastunut ja miten ihmeessä pääsen tästä tilanteesta yli?! Onko mahdollista pelastaa kaveruus... en haluaisi häntä kokonaan menettää.. iso osa ongelmaa on etten pysty edes ajattelemaan muita ihmisiä tällä hetkellää..
olenkohan ainut tämmöinen omituinen tällä planeetalla...
nyt sain tietää että hän seurustelee miehen kanssa ja muhun sattuu ihan kamalasti. En tiedä miten meidän kaveruuden käy... nyt viimeistään mun on myönnettävä ettei mun tunteet ole sittenkään mihinkään kuolleet... onko ihan epänormaalia olla näin kauan ihastunut ja miten ihmeessä pääsen tästä tilanteesta yli?! Onko mahdollista pelastaa kaveruus... en haluaisi häntä kokonaan menettää.. iso osa ongelmaa on etten pysty edes ajattelemaan muita ihmisiä tällä hetkellää..
olenkohan ainut tämmöinen omituinen tällä planeetalla...
Vastaukset 7
Vanhimmat
siis et ole ainoa
MInulla on täsmälleen sama kokemus. Meillä yhdessäolo oli lähes jatkuvaa, ja menikin sitten lopulta myös suukotteluun asti. Sitten tuli uskonnollinen vakaumus väliin. Yritimme ystävyyttä hetken verran. Onneksi muutin toiselle paikkakunnalle, ja yhteydenpito väheni.
Haikailin naista useita vuosia, ehkä juuri siksi, ettei voitu koittaa, olisimmeko toimineet yhdessä.
Hän ei kuitenkaan olisi koskaan muuttanut uskonnollista käsitystään, joten paras ratkasu tilanteessa oli se, että emme enää käytännössä olleet tekemisissä. Muutoin olisin kokenut jatkuvaa kipua sisälläni, ja vain odotellut Ihmettä.
tuollaisessa tilanteessa on että ei näkisi eikä olisi missään tekemisissä. Silloin se uhnohtuukin ja tunteet tasapainottuu. Jos "herkku" on koko ajan kepin nokassa, niin eihän siitä ikinä pääse eroon. Puhun kokemuksesta.
parastahan se olisi vaan unohtaa kaikki yhteiset ihanat ajat jotka sai olla hänen kanssaan, yöt päivät. kaikki.
Tiedän vaan että jostain juuri siitä oikeasta ei koskaan pääse eroon sisimmässään.
Tilaa uudelle/uusille tuulille, mitä voisi kokea toisen kanssa kun kaikki on jo koettu, ja suhde päättynyt niiin suureen pettymykseen ettei siitä koskaan pääse eroon,jäljet jotka repivät niin hajalle kuin ikinä voi olla.Mistään entisestä eí jäänyt mitään jäljelle. Joku joskus sanoikin, helpompi kuolemakin olisi ymmärtää se kun on lopullinen. Mikään muu ei ole.
Minä olin jäätä ennen rakkautta, nyt joskus nainen katsoo silmiini, minä en katso katson ohitse koska katsomalla takaisin valehtelisin itselleni ja toiselle. Mitä voisin luvata yön jonka jälkeen silmäni olisivat täynnä kylmyyttä toista kohtaan.
Kokoa itsesi ja tee vanha kikka "take away".
Älä anna tai tyrkytä itseäsi tälle naiselle. Ota itsesi pois häneltä - joka tasolla.
Jos hän on alunperinkään ollut kiinnostunut, ja jos osaat pelata korttisi muutenkin oikein, niin hän huomaa haluavansa sinut. Siten voit saada hänet - et kinuamalla tai olemalla ystävä.
Voit tietenkin valita siten että olet ystävä. Siinä tapauksessa lopeta hänen peräänsä haikailu ja onnellinen siitä, että hän on löytänyt suhteen.
Poissa silmistä niin myös poissa mielestä!Kannattaa miettiä miten paljon rohkeutta uskaltaa jättää käyttämättä.
Että löytyy kanssasisaria tälläkin saralla.Olen ihastuntu ja nyt rakastuntut ja yrittänyt kikkaa jos useampaakin.Mulla on ollut tunteita häntä kohtaan JO parin vuoden sisään.En haluaisi tuntea enään koko ihmistä.Niin paljon sattuu ja haluaisin yrittää totaalista irtiottoa vain huomatakseni,että siitä ei tule mitään.Ehkä!Emme vietä aikaa yhdessä ja mitään intiimiä välillämme ei ole tapahtunut.Tiedän,että tämä ei pääty mihinkään.Hän tuskin tekee mitään auttaakseen asiaa ja ajattelenkin onko hän viisaampi minua ja kieltäytyy kaikista mikä voisi provosoida tilannetta.Myönnän olevani hänestä riippuvainen ja tekee pahaa jopa myöntää se.Toisinaan lasken viikkoja ja päiviä milloin hän ottaa yhteyttä ja samaten tietäen,että hän voi unohtaa mut .Mä en koskaan pysty häntä sivuttamaan.