Hän lepäsi raukeana vuoteellaan. Nuori, kaunis, tumma nainen. Kynttilän valo teki leikkiviä varjoja hänen alastomalle iholleen. Huoneessa oli viileä, ja sai nuoren naisen värjöttelemään. Hän kääntyi kyljelleen ja veti punaisen satiinipäälysteisen peiton ylleen. Nainen sulki ruskeat silmänsä, ja lämmin suolainen kyynel putosi tyynylle. Nainen kuiskasi jotain ranskaksi, kuin odottaen vastausta tyhjältä huoneelta. Kun vastausta ei kuulunut, hän suomensi lauseen itselleen: "Minulla on ikävä sinua, Jonathan..."
Se oli sateinen ja myrskyinen lokakuinen ilta kun he ensimmäisen kerran kohtasivat. Jonathan juoksi rankkasadetta pakoon sisälle vanhan hotellin pölyiseen aulaan. Hänen valkoinen ohut puseronsa liimautui lihaksikkaan rinnan päälle, ja tummat kosteina kiharalle menevät hiukset valuivat otsalle. Vettä valuvana hän seisoi eteisessä. Hotellin vastaanottovirkailija hyöri äkäisenä vieressä, mutta Jonathan ei pystynyt edes liikahtamaan. Katse naulittuna ruskeisiin silmiin muutaman metrin päässä itsestään hän huokasi hiljaa. Hänen edessään korkealla jakkaralla baaritiskin vieressä istui nainen. Musta kiharainen tukka huolimattomasti ylös nostettuna, yllä musta ohuesta kankaasta valmistettu leninki, joka paljasti naisen täydellisen selän. Leninki oli edestä avoin, ja mies katseli kuinka nainen siirsi nutturasta karanneen suortuvan poskeltaan korvansa taakse, siveli kaulaansa, ja juoksutti kättään kaulalta pitkin avointa kaula-aukkoa rintojen välistä lantiolle asti. Herkeämättä he tuijottivat toisiaan silmiin. Ilmassa oli taikaa. Rauhallisesti mies käveli kohden naista, tarttui tätä kädestä sanaakaan sanomatta, ja lähti taluttamaan kohti portaikkoa.
Tässä hiukan alkua. Jos ette pistä pahaksenne, jatkan myöhemmin hiukan lisää.
Se oli sateinen ja myrskyinen lokakuinen ilta kun he ensimmäisen kerran kohtasivat. Jonathan juoksi rankkasadetta pakoon sisälle vanhan hotellin pölyiseen aulaan. Hänen valkoinen ohut puseronsa liimautui lihaksikkaan rinnan päälle, ja tummat kosteina kiharalle menevät hiukset valuivat otsalle. Vettä valuvana hän seisoi eteisessä. Hotellin vastaanottovirkailija hyöri äkäisenä vieressä, mutta Jonathan ei pystynyt edes liikahtamaan. Katse naulittuna ruskeisiin silmiin muutaman metrin päässä itsestään hän huokasi hiljaa. Hänen edessään korkealla jakkaralla baaritiskin vieressä istui nainen. Musta kiharainen tukka huolimattomasti ylös nostettuna, yllä musta ohuesta kankaasta valmistettu leninki, joka paljasti naisen täydellisen selän. Leninki oli edestä avoin, ja mies katseli kuinka nainen siirsi nutturasta karanneen suortuvan poskeltaan korvansa taakse, siveli kaulaansa, ja juoksutti kättään kaulalta pitkin avointa kaula-aukkoa rintojen välistä lantiolle asti. Herkeämättä he tuijottivat toisiaan silmiin. Ilmassa oli taikaa. Rauhallisesti mies käveli kohden naista, tarttui tätä kädestä sanaakaan sanomatta, ja lähti taluttamaan kohti portaikkoa.
Tässä hiukan alkua. Jos ette pistä pahaksenne, jatkan myöhemmin hiukan lisää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.