Minusta ei pidetä

Olin nuorena melkoinen kuumakalle. Nyt sisarukseni ei vastaa minulle ja he ovat estäneet minut sosiaalisen median palveluissa.
Mutta kun näistä on jo vuosia aikaa. Ihminen muuttuu.
Olen yrittänyt puhua heille jos ollaan tavattu vaikka vanhemmillani. He eivät ota mitään kontaktia.

Olen löytänyt buddhalaisuuden ja olen nykään tyyni enkä halua kenellekään pahaa. Haluan vain auttaa ihmisiä. Hyväntekeväisyys on harrrastukseni. Autan miten voin, tekemällä tai rahallisesti.

Olen oppinut paljon buddhalaisuuden vuoksi ja olen oppinut olemaan hankalien ihmisten seurassa mutta en vain pääse siitä mitenkään yli että minusta ei pidetä.
Onneksi isäni, äitini ja vanha isoäitini pitävät minusta. Olenkin heille suuresti velkaa. Pyrin korona-aikanakin olemaan isoäitini seurassa. Täällä ei tuo korona vieläkään jyllää pahasti.
En tiedä mitä tekisin. Toinen sisaruksistani on minulle jopa tuhat euroa velkaa. Olen ajatellut antaa tämän velan anteeksi koska se ei muuta taloudellista tilannettani mitenkään mutta hän voisi ahneena ihmisenä alkaa pitämään minusta. Nimittäin tätä rahaa en tule muutenkaan koskaan enää näkemään.

Olen alkanut miettimään jopa että ovatko he minun arvoisiani. Tietenkin kaikki ovat arvokkaita mutta tiedätte mitä tarkoitan. Kannattaako heihin tuhlata aikaa?
Jos he ovat valinneet sen polun niin en kai voi sille mitään.
Voisiko olla niin että on parempi antaa heidän olla ja kärsiä omasta toimistaan?

Tämä ei ehkä kuulu tälle palstalle mutta buddhalaisena haluaisin kuulla mielipiteitä muilta buddhalaisilta.