Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Koiran eutanasia ja syyllisyys

    Koirani oli 17v ja loppua kohden näkö meni myös toisesta silmästä. Alkoi törmäilenään ja vaikutti oloon suuresti, samalla huomasi ettei oikein tutussa kodissa enää osannutkaan suunnistaa ilman näköä itsekseen. Samanaikaisesti koiran takajalat alkoivat pettää alta. Päädyin eutanasiaan ja vaikka päätös oli erittäin rankka niin tunsin tehneeni oikein. Viimeinen hetki oli rauhallinen ja seesteinen, ja hän nukkui pois sylissäni. Surun keskellä, tunsin myös levollisuutta, koska tiesin, että nyt on parempi hänellä olla. Kuitenkin nyt jälkikäteen on tullut syyllisyyden tunnetta, olisinkp voinut tehdä vielä jotain, olisiko voinut elää vielä hyvää koiran elämää. Tiedustelisinkin samassa tilanteessa olleilta, onko syyllisyyden tunnetta tullut vai ollut vain levollinen olo? Vaikeaa, kun ei tiedä johtuuko syyllisyys siitä että ei tehnytkään kaikkea toisen eteen. Kiitos vastauksista etukäteen ❤️
    4336
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 4

    Vanhimmat

    Hei
    Älä tunne syyllisyyttä..teit aivan oikein..itse joutunut lopettamaan monta koiraa..kaikki koirani eläinlääkärit nukuttaneet..poistuivat valoon kauniisti niille jutellen ja hyväillen.. teit kaikkein rakkaimman teon kun olit sen vierellä kun viimeinen henkäys kävi..voimia

    Äänestä

    • Kiitos paljon vastauksesta ❤️

      Äänestä

    teit oikein. Vanhus ansaitsi päästä pois kivuistaan. Itsekin mietin pitkään, milloin on aika luovuttaa. Kun takajalat petti, tuli viimeinen päivä eteen. koira silloin 13v. Oli sairastellut pitkään ja jatkuvalla lääkityksellä idetty oireettomana. Tietenkin surettaa, mutta ratkausu on oikein

    Äänestä

    • Kiitos paljon vastauksesta ❤️

      Äänestä

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi kirjoitti:

    Koirani oli 17v ja loppua kohden näkö meni myös toisesta silmästä. Alkoi törmäilenään ja vaikutti oloon suuresti, samalla huomasi ettei oikein tutussa kodissa enää osannutkaan suunnistaa ilman näköä itsekseen. Samanaikaisesti koiran takajalat alkoivat pettää alta. Päädyin eutanasiaan ja vaikka päätös oli erittäin rankka niin tunsin tehneeni oikein. Viimeinen hetki oli rauhallinen ja seesteinen, ja hän nukkui pois sylissäni. Surun keskellä, tunsin myös levollisuutta, koska tiesin, että nyt on parempi hänellä olla. Kuitenkin nyt jälkikäteen on tullut syyllisyyden tunnetta, olisinkp voinut tehdä vielä jotain, olisiko voinut elää vielä hyvää koiran elämää. Tiedustelisinkin samassa tilanteessa olleilta, onko syyllisyyden tunnetta tullut vai ollut vain levollinen olo? Vaikeaa, kun ei tiedä johtuuko syyllisyys siitä että ei tehnytkään kaikkea toisen eteen. Kiitos vastauksista etukäteen ❤️

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu