Turhamaisuus huipussaan?

Minä kait en pelekää. Vanhenen joka sekunti ja se on vääjäämätöntä. Oikeastaan uteliaana katselen elämää eteenpäin. Ratkaisut kuhunkin tilanteeseen mietitään sitten kun se eteen tulee. Ilon pisaroita elämään ritän aktiivisesti etsiä. Samalla pitää huolta myös lähimmäisistä.

Ystävänpäivä ja laskiaissunnuntai.
Mukavaa päivää kaikille palstalaisille🙃.

Turhamaisuutta tämäkin.
Olen sopinut saliyrittäjän kanssa, että tilanteessa jossa leikkausrajoille laajentunut vatsavaltimoni ratkeaa niin saliyrittäjä pelastaa tilanteen.
9 vuotta sitten minulta kiellettiin em. syystä ponnistelu. Isäni oli kuollut 62v ikäisenä vastaavaan vikaan tehdessään lumitöitä
Olen nyt 77v ukko. Asiaan. Jos valtimo poksahtaa vaikkapa maastavedossa ja kupsahdan lavalle niin saliyrittäjä käy lisäämässä tankoon levyjä, ettei lesken tarvitse hävetä.
Voinko enää pitemmälle ajatella pitkäaikaisen vaimoni mielenrauhaa?
Turhamaisuutta kyllä mutta hyvässä tarkoituksessa.

Voithan nyt harjoitella: Elli Naturelli.
Ripsiin kestovärjäys.
Beng

Kun vierailen hoitolaitoksessa, alan ajatella jotain kuolemannappia itselleni. En kenenkään toisen puolesta pystyisi päättämään.
Nyt päällimmäisenä suru: Asukas on kipeä selästään kai, kun ei oikein osaa itse sanoa. Osaa sanoa, kuin tulessa. Ei auta voimakkaat, syöpäsairaalle annettavat laastarit. Pää sekoaa entisestään mutta kipu ei laannu. Tulehduskipulääkkeet eivät sovi jo ennestään huonolle mahalle ja niiden ja mahalääkkeiden yhteisvaikutus pidempään käytettynä tuhoaa. Tämä lääkkeistä ymmärtävän puhetta, itse en hallitse. Kyllä tuntee voimattomuutta ja pelkoa, josko joutuu itse joskus tuohon tilaan. Ja sydän terveenä vaan porskuttaa, ei ole verisuonissa vikaa, ei kolesterolia, verenpainetta tai ylipainoa.
Kysyin, miten hänet saisi pakokauhutta putkeen magneettikuvaukseen, josko olisi sisuskaluissa jokin pielessä. Ei ole kun se näkyisi verikokeissa, joissa ei ole mitään poikkeavaa. Huomenna taas menen, nyt jo ahdistaa.

Ei meikkaaminen nuorenna, päinvastoin. Tulee tunne että yritys on epätoivoinen, silmät on kuin pandalla ja ryppyjen sisään on mennyt meikkivoidetta.
En käytä mitään meikkiä paitsi huulipunaa, sitäkin silloin kun ei vielä tarvittu maskia.
Kosteus ja ryppyvoidetta meikin sijaan, niistä on apua, ainakin olen ollut huomaavinani.
Miksi pelätä vanhenemista, kaikilla se on edessä, mikäli ei ole niin huono onni että kuolee nuorena.
Raihnaisuutta minäkin pelkään ja muiden avun varaan joutumista. Mutta minkä sillekään voi, kävi miten kävi.

Perjantai-ohjelmassa oli Tiina Jylhä ja aiheena kauneusleikkaukset. Vähän mietin, lähtisinkö Viroon luomileikkaukseen, kun roikkuvat ripsien päällä niin että ripsiväriä on vaikea laittaa. Tänään olisi niin tarvinnut olla nätti, kun oli vieras.

Vakava sairaus "paransi" turhamaisuuteni. Kun ei pystynyt meikkaamaan
eikä värjäämään tukkaansa oli vaan pakko mennä ulos "harmaana suokurppana",
15 vuotta vanhemman ja pahemman näköisenä,
mutta äkkiä muut näyttivät tottuvan.

Mikä helpotus, kun ei tartte orjuuttaa enää itseään meikkauksella ja aina kun menee johonkin kulkuvälineeseen viisi lähintä tarjoaa heti istumapaikan.

Karskiutta vaatii itseltä. Äkkiä tottuu.

Voin lohduttaa sinua: siinä vaiheessa, kun et enää itse kykene omaa meikkiäsi tekemään, sillä ei ole myöskään enää mitään väliä. Tai ainakaan niiin suurta merkitystä, että se jaksaisi sinua huolettaa. - Nm. Huolien alimmainen

Meikä jos tulee avuttomaksi ja joutuu hoitolaitokseen,
kukaan ei kävis katsomassa, kun ketään ei ole
ja vaikka oliski sukulaisia ne ei taatusti tulisi kattomaan,
joten jo ennakkoon tiedä kuolen yksi,
korkeetaan hoithenkilöstä saataa olla työvuorossa oleva joka pitää kuolinhetkellä kädestä kiinni,
hyvästi elämä,


kumpa en koskaan olisi syntynykkää,
vihaan elämää,