Mikä neuvoksi ?

Varmasti monelle yli setenkymppiselle asia on outo,
sormet menee suuhun
jos avuttomuus,
siis sairaskohtaus yllättää eikä yhtää ole osannu varauta tulevaan vanhuuteen ja ijän tuomiin vaikeuksiin,
aina on ollu terve, ja omatoiminen.
syytä olisi aina enakoida tulevaa,
mutta kuka tämmösessä tilantessa osaa, ei varmaankaan kukaan.

On semmonenki tapaus,
sairaskohtaus on yllättäny, ei pysty nappia painamaan
ptilas on maannu vuorokauden lattialla ennen kuin seuraavan kerran on kotiavusta tultu työvuorossa katsomaan ,
siitä kohtauksesta ei potilas enään toipunu omaan kotiin, oli vuoteenomana toistavuotta,
kuoli myöhemmin sairaalaan,
siis potilas oli ollu kotiavun piirissä.

Yksineläjänä tiedostan varsin hyvin sen, että saatan sairauskohtauksen sattuessa kuolla kotiini, vaikka avun saaminen saattaisi henkeni pelastaa. Mutta mitäpä sillä on merkitystä, täytyy vain toivoa ettei kauaa tarvitsisi kitua, vaan kuolema tulisi pian. Tiedän pari tapausta, joissa aivoinfarktin saanut oli ollut kotonaan useamman päivän hengissä voimatta tehdä mitään, se olisi kamalaa joutua siihen tilanteeseen.

eipä siinä paljoa nettitaidot auta jos sairauskohtaus yllättää. jos kunto huononee pikkuhiljaa, kuten useimmille käy, silloin varmaan ymmärtää/osaa pyytää apua kun tuntee sitä tarvitsevansa. täällä Helsingissä on netissä Stadin seniori-info, sieltä saa tietoa vanhuspalveluista, joten ei tarvitse monesta paikasta kysellä. mutta oma-aloitteisuuttahan se tottakai vaatii, jotta pua saa, ei kukaan tule kotoa kysymään avun tarpeesta.

Eiköhän terveydenhoito osaa antaa neuvoja vanhuksille niinkuin lasten neuvolassakin terveydenhoito antaa neuvoja vauvojen hoidossa.

Varmaan jokainen vanhus kuuluu terveydenhoidon piiriin jossakin vaiheessa vanhentumistaan.

On sitten nuori tai Vanha niin aivoinfarkti tai muu saiaskohtaus voi iskeä yllättäin ja jos ei pysty 112 soittamaan, on paha tilanne.
Yksin eläjänä olen tiedostanut sen, että olisi hyvä olla vaikka yksikin ihminen, jonka kanssa vaikka vuorotellen soiteltaisiin ja hetki rupateltaisiin vaikka jonnin joutavia, silloin ei ainakaa päivä tolkulla pääse lojumaan sairaskohtauksen kourissa yksin kotona, sehän voisi olla vaikka vain viesti tai joskus pelkkä häly merkkinä hengissä olemisesta.

Omatoimisuus tietenkin ratkaise ja heti kun itsestä tuntuu siltä, että tarvitsee apua tai jotain neuvoja tai jos vaikka omainen kokee asian näin, niin kannattaa ottaa yhteys kuntaan. Vanhuspalvelut on lähipalveluita ja kunnat on niitä hoitavat.Kunnissa on vanhuspalvelunumeroita ja ne tekevät tarpeen vaatiessa kartoituksia avun tarpeesta jms
Omassa kunnassani on hyvä opas, josta löytyy kaikki yhteiskunnan palvelut ja kaiken lisäksi siihen on koottu kaikki yksityisetkin palvelut.

Käydäänhän me vanhukset vuositarkastuksissa ja verikokeissa sun muissa tilanteissa terveyskeskuksessa, hyvissä ajoin kannattaa ottaa yhteyttä ja kysyä neuvoja.

Suomalainen yhteiskunta toimii, julkinen lääkäripalvelu yhdistettynä yksityiseen lääkäripalveluun toimi. Omakohtaisesti huomannu julkinen lääkäripalvelu vaikka ei aina kovin nopea toimii eikä jätä kansalaisia pulaan, vaatii myös kansalaiselta aktiivisuutta hakeuta ajoissa, kun olet tullut huomioiduksi niin sinua tarkaillaan jatkuvasti, itse käyn vähintään kerran kuussa Essotella vaikkei huvita he ilmoittavat sulle kyllä sinun on vaan jaksettava tulla, koska ovat sinusta vastuussa.

Vanhusten kotihoidosta arvelisin suurin syy on resussipula, luulen ettei ilman maahanmuuttajien tuloa auttamaan vajetta ei vanhusten luona käyntejä saada kattavaksi. Digitaalinen valvonta varmasti hyvä nytkin mutta vielä paremmaksi se korvaa osittain henkilövajeen.
Hoitajamitoitus jo itsessään vaatii lisää hoitohenkilökuntaa, rahalla saadaan henkilökuntaa alalle jos kunnilla on varaa maksaa valtavaa vaivaisten eläkeläisten massan hoitoa.

Pertikki

Pitkin elämää tulee asioita, joihin ei ole osannut varautua. 70-luvulla en tiennyt että jos ei mene neuvolaan ennen neljättä raskauskuukautta, menettää äitiyspakkauksen. En kuitenkaan menettänyt, varmaan näytin niin köyhältä että virkailija heltyi.
Töissä en tiennyt, että virkamiehenä pitää itse lukea ammatti-liiton tiedotteita, että tietää esimihelle muistuttaa tulevasta ikälisästä. Menetin vuoden ikälisät.
Nyt en tiennyt, ystävä juuri kertoi puhelimessa, että eläkeläinen saa kunnan ruokapaikkaan kunnan infosta halvempia ruokalippuja, olen maksanut monta kertaa suuremman summan.
Tämän viimeisen asian soitin heti parille hepulle tiedoksi. Joten kamuille kannattaa kertoa etuisuuksista, joista itse tietää ja toivoa että itselle kerrottaisiin. Ja olla skarppina ja seurata aikaansa. Mikäpä estää lukemasta kuntansa sivulta vanhus- ja sosiaaliosion tai jos ei ole nettiä, tilata aika naamatusten kunnan vanhustyöntekijälle. Neuvovat ihan mielellään, itse olen käynyt, tosin toisen puolesta, mutta itsekin siinä opin. Siis Omatoimisuutta ja Valppautta kehiin.

Se on vähän kuin omaehtoista ensiapukoulutusta,
kun huolehtii omasta terveydestään sen verran, että ajoissa tutkii miten ja mihin ottaa yhteyttä kun jotain poikkeuksellista omassa vaikkakin yksinäisessä elämässä tapahtuu.
Yksi hyvä konsti on se, ettei jää silloin kun on vielä kohtuullisessa kunnossa yksin kotiin.
On monia eläkeläisjärjestöjä, seurakuntien diakoneja ja lähimmäiskammareita , punaisen ristin ystäväpalvelua ja sun muita, joissa voi piipahtaa juttelemassa ja kuuntelemassa. Voihan monilla olla samanlaisia turvattomuuden tunteita, joita omasakin mielessä pyörittelee ja joita pelko heikentyvästä elämän tilanteen tuo omaan tai omaisen mieleen.

Se on vähän kuin liikenteessä, että ennakoi tuleva tilanne ja vaikka kaikkea ei voi koskaan ennakoida kun elämä osaa olla joskus hyvinkin arvaamatonta. On hyvä olla tiekartta mielessä, jos jotain odottamatonta tapahtuu, yritän toimia näin.

Sitä paitsi turvattomuus on asia, josta voi oman lääkärinsä kanssa aina jutella.