Mies laittaa ruokaa, keittää aamukahvit, toimii talkkarina, osallistuu kotitöihin jne. eli on kunnollinen, kelpo mies. Mutta yhteistä jutunjuurta, harrastusta (paitsi kodin kunnostus ja pihatyöt) ei enää ole, oikeastaan kaikki vähän ärsyttää. N. 40 vuotta avioliitossa ja vuosikausia työssä ja vapaa-ajalla 24/7 saman katon alla, onko ihme? Pidämme eri TV-ohjelmista (onneksi useampi telkka) eikä yhteiset kahdenkeskiset matkat tms. kiinnosta: silloinhan pitää olla nokatusten ihan koko ajan.
Minulla on siis asennevamma. Pitäisi itse löytää elämääni omaa sisältöä eikä kiukutella kumppanille. Mutta mistä alkaisin?
Minulla on siis asennevamma. Pitäisi itse löytää elämääni omaa sisältöä eikä kiukutella kumppanille. Mutta mistä alkaisin?
Vastaukset 150
Vanhimmat
Kyllä minuakin ahdistaisi, jos olisin avioliittoon jäänyt. Ei olisi tullut mitään!
Puhutko taas toisena? Mistä kaikki tiedät, olet tainnut käydä salaa, kera muun porukan. Oletko tehny rikoksen? Tiedetään!
Minä taas ahdistuin aikoinaan ukosta joka ei tehnyt kotona mitään, ei edes lastaan hoitanut. Siksipä otin eron ja pistin kierrätykseen :)
Samoin tein.
Aloittajalla on siis kaikki hyvin, mutta ei "yhteistä jutunjuurta".
Ole onnellinen. Voin kertoa, että on henkilöitä, nuorempiakin kuin 60
, joilla läheinen on sairauden takia omaishoidettavassa kunnossa,
ja toinen elossa olevista vanhemmistakin on samassa kunnossa.
Kaikki aika ja voimat menevät siihen.
Sen kummempaa omaa elämää ei ollenkaan, mutta on onnellinen,
kun läheisiä on vielä hengissä ja on läheisiä,
joitten kanssa rupatella niitä näitä.
Läheisten kunnon ja oman jaksamisen mukaan.
Ei pitäisi tehdä ongelmaa, jota ei varsinaisesti ole tai joka on korjattavissa.
Vanhaa hyvä kumppania kannattaa pitää suuressa arvossa.
Hyvin sujuva arki on parasta elämässä.
Sen tajuaa vasta, kun sitä ei ole.
Kannattaa myös miettiä, mitä mahtaa se toinen osapuoli ajatella sinusta.
Vanha ja ikävä totuus kurkkimassa nurkan takaa: Naiset kyllästyvät siippoihinsa, ja alkavat keksiä erilaisi "syitä" jonka nojalla ja verukkeella olisi hyvä erota.
Tuota samaa on myös uskottomuus. Halutaan "vaihjtelua" elämään,,ja jo eronneet tutut kehoittavat oikein mielellään: "Jätä se Sika" sadakseen kaverinsakin yhtä ikävään jamaan kuin itsekin ovat..lopun ikäänsä ikisinkkuna.
Mielummin ”ikisinkku”, kun vanhan papparaisen kanssa kimpassa. En ole koskaan ymmärtänyt pitkillä avioliitoillaan hehkuttajia. Olisin ihan hiljaa, jos sellaiseen olisin jäänyt.
"Vanhan papparaisen kanssa kimpassa." Höh. Ota ikäisesi, jos saat.....
Me nuorena naimisiin menneet olemme ikääntyneet yhdessä.
Ei meille kummallekaan toinen ole "liian vanha",
Nuoruuden valinnoistahan se riippuu.
En ole hehkuttanut 1969v somitulla liitollamme mutta en kadu päivääkään eikä käsittääkseni vaimonikaan.
Vaihtelevia, mielenkiintoisia vuosia. Yhteisiä tavoitteita ja onnistumisia. Yhteisiä epännistumisia ja niistä selviytymisiä.
Yhtään varsinaista kriisiä ei noihin vuosiin mahdu. Kun viimeinen lapsemme lähti niin vaimoni oli muutaman kuukauden jotenkin poissa olevan tuntuinen mutta toipui.
Meillä on ollut paljon yhteistä aina yhteiskunnallisista näkemyksistä lasten kasvatukseen ja perheen talouteen.
Kumpikin on toteuttanut itseään. Vaimoni enemmän kuin minä.
Viime syksystä jouluun saakka sain maistaa yksin elämisen autuutta. Vaimoni oli sairaalassa. Kävin päivittäin moikkaamassa koska matkaa oli vain 35km.
En ymmärrä mitä onnea pystyisin kokemaan yksin elämisestä.
Seksi sujui moitteettomasti sairastumiseen saakka eikä ole täysin kuollut kotiuttamisen jälkeenkään. Toteutustavat ovat hieman muuttuneet.
Olemme olleet yhteisillä matkoilla runsaasti? Runsaasti? Meille se on ollut yhteen laskettuna vähintään 6:n vuoen matkustelua mutta se täytyy nyt unohtaa lopullisesti.
Onnekseni pariutumiseni perustui henkilökemiaan sen syvimpiä syövereitä myöten eikä pelkkään kiimaan!
Minulla yhteenmeno ei perustunut mihinkään. Olisin voinut olla mielummin yhteen menemättä. Toinen vain sanoi, että sukulaisten takia. Oli maalta ja heillä varmaan eri systeemit. Toinen sai avioliittonsa ja minä jatkoin elämääni entiseen malliin. Siihen asti, mihin sen olin ajatellut päättyvän ja sitten päättyi.
Voivoi tätä yleistystä! Ei se kyllä noin mene, ainakaan minun piireissäni vaan juuri päinvastoin. Mitä vanhemmaksi minä ja ystävättäreni tulemme, sitä ylpeimpiä olemme siipoistamme ja arvostamme heitä entistä enemmän. Sellaiset ominaisuudet kuin ystävällisyys, tekevyys, toisen kunnioittaminen ja huomioiminen, ovat nousseet arvoon arvaamattomaan varsinkin kun ne eivät niin itsestään selviä näytä avioliitoissa olevankaan,
Vaihtelua elämään ei tuo uusi mies tai uusi suhde vaan uuden elämykset ja uudenlainen yhdessä tekeminen. Olen toki kuullut tuon "Jätä se sika" mutta se mielestäni kuuluu ja kuullaan tieteyntyyppisten ihmisten suusta, lähinnä sellaisten jotka haluavat puolison, joka tekee heidät onnelliseksi ja toisaalta eivät itse ole valmiita satsaamaan toisen onnellisuuteen lainkaan.
Minäpä hehkutan, olemme olleet yhdessä 43 vuotta, aivan ihania vuosia ja ihania yhteisiä muistoja. Ei tietenkään olla vältytty ongelmilta tai vaikeuksilta mutta ne ollaan haluttu kokea yhdessä ja niistä on selvitty. On onni kun on ihminen rinnalla, jonka viereen illalla köllähtää, jonka kanssa jakaa asioita ja jonka kanssa kokea asioita. Toki meillä on omat menomme ja ystävämme myös, mutta se perusasia on meidän yhteinen liittomme.
Minun vanha papparainen on timmi perusäijä, joka rakastaa minun vanhan akkairaisen vartaloa ja ulkonäköä; tämäkin asia, jota monet ikäiseni eivät koe elleivät ole pitkässä parisuhteessa, jossa on tämäntyyppinen mies, usein on kuten ystäväpiirissäni.
Ikisinkku saa keskittyä vain itseensä, joka sinällään ei ole koskaan ollut avain onneen.
Se on varmaan ihan kiva, jos yhdessä on kivaa. Aviossa olin 25 vuotta, mutta se ei ollut kivaa, eikä ”avain onneen”. En ole nähnyt yhtään avioliittoa, joita kadehtisin tai olisin itse halunnut elää. Pitkiä kyllä ovat, mutta mitä muuta. En tiedä.
Yksin on kivaa!
Samaa mieltä 22.02.2021 11:08:n kanssa.
Ymmärrän myös kyllästymisen. Aloittajana keksisin itselleni harrastuksen, jossa olisin pois kotoa pari tuntia joinakin päivinä. Siitä on hyvä lähteä. Jooga, jumppa, tuttavan kanssa lenkkeily, kirjasto, elokuvat, teatteri. Harvassa tällä hetkellä ovat mutta noin yleensä. Väkisin ei kannata matkustella yhdessä, eikä muutakaan, siitä tulee vain vihaiseksi.
Kun ikää tulee, turhautumiseen ja pitkäksi tulevaan aikaan kannattaa totutella. Siihen kyllä opii.
Minusta aika paljon on, jos on yhteistä remontit ja pihatyöt. Itse olen niistä kiinnostunut sikana. Vähän huumorilla, Missä se mies on jos lähdet?
Lopetettuamme puutteen torjunnan samoihin aikoihin oli vaimoni 52v.
Oli vielä mukana paikallispolitiikassa mutta tietenkin lopetti ay-toimintansa.
Mukaan tuli joustavasti paikallisen eläkeläisyhdistyksen kolme viikottaista tapahtumaa sekä ajoittaiset kulttuurimatkat milloin mihinkin.
Entisten työkavereiden satunnaiset kokoontumiset ovat edelleenkin kuvioissa.
Matkustelu on ollut alusta alkaen yhteinen kiinnostuksemme kohde. Aloitimme seurusteluaikana ja ensimmäisen avioaikaisen matkamme teimme 1970.
Seuraava oli 4,5 viikkoa auto/teltta reisu Välimerelle.
Kahta vuotta lukuun ottamatta olemme matkustelleet kaikki lomamme. Lasten mukana olo asetti tiettyjä reunaehtoja useita vuosia.
Pisimmät yhteiset ovat olleet 3kk.
Ennen "laiskistumistani" vaimo teki useita tyttöjen matkoja 2vko - 5vrk. Espanjan ja Kroatian kautta Saksan joulumarkkinoille.
23 vuotta marketin kassalla istuneena vaimollani ei ollut mitään sitä vastaan, että minä hoidan muien taloustöien ohessa myös ruokapuolen. Olen taitavampi ja koen sen suurelta osin luovaksi toiminnaksi.
Vaimoni viikottaiset, joskus kaksikin, labrakokeet ja lääkärien soitot rajoittavat tehokkaasti liikkumistamme. Tämä olotila on nyt jatkunut suuren osan viime vuotta. Ensin ja edelleen korona ja syksystä lähtien myös vaimoni terveys. On turha odotella mitään muutosta parempaan.
Onneksi minä olen riivatun hyväkuntoinen millä mittarilla tahansa vaaksottuna mutta tämä elämän rajallisuus kyllä hieman kaluaa. Vaimoni aistii tämän ja hän on ehdottanut, että heti kun saamme rokotukset niin minä lähtisin erääseen vakiopaikkaamme. Saa nähdä. Kuukauden asemesta viikkokin riittänee?
Mieluummin kuukausi kahdestaan kuin viikko yksin mutta ei mahda mitään.
Eli sua ei ahistakaan avioliitto vaan vika on sussa itsessäs, asennevamma. Ei kai ole ihme jos pitkässä suhteessa puheenaiheet loppuu ja jatkuva nokatusten olo tympii. Varsinkin nyt korona-aikana kun ei oikein suositella missään käymistäkään ja harrastukset monetkin on pannassa.
Toinen ei voi eikä häntä voi velvoittaa lisäämään elämääsi tyytyväisyyttä vaan se sun pitää ihan ite hankkia. Ja avioliitossa , hyvässä varsinkin, jos lähtee sutta pakoon voi tulla karhu vastaan.
Juuri näin ajattelen. Miehessä ei vikaa eikä vaihtamalla parane. Omaa asennevammaani tässä pyrin parantelemaan 😊.
Nuoruudessa ihmettelin kun naapurin rouva kävi kerran vuodessa yksin Rodoksella.
Kyselin hänen kiltiltä mieheltä asiasta, hän sanoi että ihan auringon ja jaksamisen takia vaimo sinne matkustaa. Itse en silloin voinut kuvitella, että lähtisin iloisena viemään vaimoani lentoasemalle, sillä minulla on sen verran epäileväinen luonne, mitä siellä Kreikan yössä tapahtuu, sillä ei kai minun Maija jää hotellihuoneeseen nukkumaan, kun on innokas tanssija myös kotisuomessa.
Mutta:
Naapurin mies on edelleen naimissa, vaimo ei tosin enää 63 vuotiaana käy Kreikassa.
Minä ja Maijani olemme eronneet.
Vaimolla on Suomessa ollut yksinmatkustuslupa jo kauan :). Voiko mies päättää että nainen ei saa matksutaa yksin, vaikkakin sitten ulkomaille. Minusta ei. Kyll luottamusta pitää olla niin kauan kuin se on osoitettu menetetyksi.
Mustasukkaisuus särkee liiton!
Ei aina ehkä aiheetonta, mutta mitäpä muita miettimään. Tuttava kertoi avioliittonsa pysyvän kasassa vain sillä, että hän käy ulkomailla tapaamassa miestä kaksi kertaa vuodessa. Se antaa hänelle voimaa kestää liitto. En tiedä liiton ikeestä, jos sellaista on.
Itsekin kävin pari reissua Espanjassa. Luotettavuuteni on taattu vaikka ei johtuisikaan uskollisuudesta. En voisi sietää ulkomaista miestä lähelläni, sexiin en ikipäivänä, jo tanssiessa haisevat oudolta, ei lialta eikä hieltä, vaan nimenomaan oudolta. Vaaleana (nyt harmaa) tanssimaan haettiin. Pari tuntia riitti sitä haistamista. En siis mitenkään väheksy tai halveksi espanjalaista miestä, minä vain olen suomalainen juntti.
Jaa.a, Jos aattelisin asiaa toisin päin et mun mies haluaisi käydä ulkomaailla pari kertaa naisissa että kestäisi meidän liiton en osaa aatella miten siihen suhtautuisin. Toki saa mennä jos on mennäkseen mutta sitten piää myös kyllä olla rehellinen et kertoo toiselle tarvitsevansa tällaisen henkireiän. On sitten heidän parisuhteensa asia miten sen kestää ai miten siihe suhtautuu. Koska molemmin puolin leipää ei voi voita saada.
Sen lisäksi, että "mustasukkaisuus särkee liiton", se voi särkeä myös ihmisen. - Nm. Kylmä rakkaus
No totta tuokin. Vai johtuuko mustasukkaisuus siitä et ihminen on särkynyt. Siis mikä on syy ja mikä seuraus?
Mustistauti on omistussairaus, persoonallisuushäiriö tms. tunne- ja mielenpuolen vika, vaiva, ongelma ... ja se, joka joutuu kohteeksi, voi mennä rikki. - Nm. Sisältä
Joo ensin rikki yksi ja kohta särkee toisen. Jos tää toinen ei älyä häippästä hyvissä ajoin.
MInun mustistauti johtuu siitä, että nuorena miehenä kävin kymmeniä kertoja, lähinnä Kreikan Lefkas-saarella, ja näin miten Suomalaisnaiset siellä käyttäytyvät.
Kun loma oli ohi, niin sotilaslentokentällä josta kone lähti koti-suomeen oli kymmeniä nuoria kolleja vilkkuttamassa " tippa silmässä" näillä keski-ikäisille naisille. Ja nämä vilkkuttivat koneesta kyynelsilmin takaisin. " Voi rakas Jorcos, odota rauhassa 1 vuosi, sitten taas nähdään".
🤣🤣🤣🤣 Mua kyllä vähän naurattaa. Eikös kuitenkin naisillakin ole oikeus valita jopa jorgoksensa jos niin haluaa. Ei siinä mustasukkaisuus asioita paranna
Ja pettäminen, anteeksikin annettu, aiheuttaa mustasukkaisuuden taakan. Siitä ei helpolla pääse eroon.
Pettäminen särkee jotain korvaamatonta, Sen jälkeen ei mikää ole ennallaan vaikka muka anteeksi olisi antavinaan.
Minä ”petin”, muttei mitään korvaamatonta särkenyt. Ihan tavallista elämää vain. Oli kiva olla rakastunut.
No makuja on monia sanoi koira ku muniaan nuoli.
Tavallista elämää vain? Kiva olla parisuhteessa rakastunut muuhun kuin omaan puolisoon? Ei ymmärrä ei. Miksi olla puoliso, eikös voisi ihan sinkkuna rakastua ihan keneen haluaa ja milloin haluaa.
No, heh heh, kun nyt satuin naimisissa olemaan. En nyt niin ”puolisoksi” tuntenut.
Siis vaimoasi vai sitä johon ns rakastuit?
Tosin en usko että rakkaudesta oli kyse. Kunhan oli jännä pelehtiä puolisolta salaa vai?
Mikähän hemmetin logiikka siinä on, että joku tekee tuiki tuntemattomien ihmisten elämästä itselleen minkään luokan ongelmaa. Saatika sitten tautia nimeltä mustispipi. - Nm. Kuvittelu- eli luulosairaus
En nyt niin miestä puolisokseni kokenut.
Kyllä, kyllä tulista rakkautta oli useamman vuoden. ”Jännä pelehtiä puolisolta salaa!” En todellakaan mitään ”puolisoa” ajatellutkaan.
No nyt en ymmärrä, oliko sulla puoliso vai eikö ollu. Mutta anyway. Kukin prskuttaa tyylillään ja arvomaailmansa mukaisesti.
Niin, siis aviomiestäni ”petin” toisen miehen kanssa useamman vuoden ja olin niin rakastunut.
Eikä siinä mistään ”arvomaailmasta” ollut kyse, vaan rakkaudesta.
No, sun arvomaailma on se ettei sitä ollut :). Sulla on sun luonto.
Ei todellakaan ainakaan kyseisen avioliiton suhteen. Ei minkäänlaista ”arvoa”!
40 vuotta yhdessä eikä ole puheenaiheet ja kiinnostus loppunut.
Jos ei ole mistään kiinnostunut ei ole juteltavaakaan.
Asennevamma... Mistä alkaisin.....
Hommaa toinen mies. Alfauros tällä kertaa. Salarakkaaksi. Vähän jännitystä. Maistuu äijän ruuat taas paremmalta. Sittenhän sulla on kaikki kiltti, hellä, huomaavainen ja toivemies
Naistenlehdistä kopioitu neuvo sinulle aloittaja: "Jätä se Sika"
Niin on tehnyt monet muutkin, siitä se yksinelon onni ja auvo aukeaa.
Ehkä tosiaan sinulla on asennevamma ja tarttis tehä jotakin.
Ehkä keksiskellä joitakin harrastuksia kenties?
Yhdessäolossa on minun mielestäni hyvin tärkeää se, että keskustellaan Kaikista asioista. Hyvistä ja huonoista.
Jos toisen naama alkaa risomaan, niin pitää sanoa, että hei miks sun naamas nyt risoo mua, mikä mättää. Tai jotain tolleen :)
Jo se, että jos ei ole mitään asiaa juteltavaa, niin siitäkin minä ainakin sanoisin, että mitä kumma-kummaa-kummaa kun meil ei jutut luista. Siis kysyisin siitäkin asiasta.
Puhuminen on tärkeää.
Pikkuset koskettelutkin ovat tärkeitä.
Jos halaa perrr..sti ja sen semmosta, niin voiko se toinen malttaa mieltään ja alkaa itsekin halailemaan.
Olen huono neuvoja vieraalle ihmiselle. Itseni kohdalla avioliittoni oli niin kovin onnistunut. Mutta meitä ihmisiä on monenlaisia. Mun neuvoni ei ehkä ole hyvä neuvo teille.
Kaiken aa ja oo on kuitenkin keskustella asiasta.
Heikunkeikku
Puhuminen on tärkeää mutta miksei kaikki puhu? Puhuttiinko suhteen alussakaan va onko puhumisen joku tässä aikain kuluessa loppunut? Kokeeko molemmat puhumisen tärkeäksi vai vai se tyytymätön osapuoli. Luuleeko osa et asiat menee omalla painollaan?
Kaikille ainakin naimisiin meneville pitäisi pitää/vaatia parisuhteen perustamiskurssi, jossa tähdennettäisiin puhumisen merkitysitä pitkässä parisuhteessa. Mykkä parisuhde on kuollut suhde.
😂 Puhuimme kyllä, mutta toinen oli sadunkertoja, eikä puheissaan ollut mitään todenperää. Oikeusaputoimistossakin sanottiin, että olette olleet jo niin kauan naimisissa, silloin seitsemän vuotta, että puhukaa. Oli vielä sitä vanhan avioliittolain aikaa, jolloin piti olla joku syy eroon.
En voinut eukolle sanoa, ettei toisen puheisiin voinut ollenkaan luottaa. No, sitten aikanaan erosin, kun oli helppoa monistella vain eroa hakea.
Missä vaiheessa huomasit, että satuilee ja miksi? Kotoa opittua?
En siedä epärehellisyyttä.
Beng
Aloittajalle.
Olet aikoinaan valintasi tehnyt; ihmiset muuttuvat, mutta heitä ei voi muuttaa.
Satuin katsomaan Ravensbruckin naiset (saksal y:llä) ja ajattelin aloitusta.
Silloin kun on tuollainen olotila, pitäisi kysyä itseltään, mikä m i n u a vaivaa.
Saanko minä toisen vaikenemaan.
Onko tapahtunut jotain, mikä on toista joskus loukannut ja toinen ei anna anteeksi, mutta jatketaan yhteiseloa.
Pystytkö itse päästämään irti ja antamaan toiselle vapauden koettaa elää omaa elämäänsä niin kuin haluaa?
Oletko sinä tai hän läheisriippuvainen.
Toisen puolesta et voi ajatella. Ei hän mikään vauva ole.
Ihastuitko aikanaan ja mihin? Vieläkö se piirre viehättää?
Sitten. Jos hän äkkiä sairastuisi vakavasti ja kuolisi, mitä ajattelisit?
Mitä olisi pitänyt sanoa?
Aloita kyselemällä, miksi jokin ohjelma, musiikki, elokuva kiinnostaa.
Ehket tiedä kaikkea hänestä?
Olimme hänen lapsuuskodissaan käymässä ja sattumalta kuulin vanhempiensa keskustelun; ”Taas se valehtelee!” Oli jostain palkka-asioistaan ilmeisesti leveille kertonut. Vanhempansa tiesivät hänen valehtelutaipumuksensa. Olimme olleet silloin ehkä vuoden vähän toista naimisissa.
Ihmisissä on niitä ns. patologisia valehtelijoita ja tämä tyyppi on sellainen. Joskus ihmettelin, miten ihmiset hänen juttujaan uskoivat ja häneen luottivat.
Puhuminen ei auttanut minua tippaakaan, olisin tarvinnut "sitä" vaikka puhuttaisiin yökaudet, niin alapään kolotukseen se ei auta.
Mutkan kautta olen päässyt seuraamaan patologista valehtelijaa.
Tuota pauloihin joutumista minäkin ihmettelin.
Vai onko se häpeä, mikä seuraa, kun huomaa tulleensa narutetuksi, niin suuri, että nielee vain höttöä uudemman kerran, varsinkin, jos on tottunut, että se, mitä ympärillä keskustellaan on totta.
Mutta. Hienoa, että pääsit irti.Kaikki eivät - ajoissa.
Beng
No ilman puhumista et kyllä "sitäkään"saa.
Olimme kuitenkin aviossa yli kaksikymmentäviisi vuotta😂 Hän höperöitä höpöttäen ja helmassa heiluen, minä kaiken hoitaen.
No just. Pitkä kurssi.
Beng
Ei nyt niin mainittava. Oli niin paljon muuta, että siinä samassa meni. Muiden mukana. Mutta en olisi voinut koskaan kaksistaan hänen kanssaan elää. En olisi voinut vakavalla naamalla häntä katsella.
Joo mut se on niinhi et puhumattakaan ei irtoa. Tuntematon mykkä ei iske.
Haa sammaa mieltä edelleen kuin alkuvuonna :D.
Taitaa olla ap aloittajana ja esiintyy taas toisena.
En ole aloittaja. Esiinnyn ihan itsenäni.
Ylös, ulos ja lenkille, siitä se lähtee. Tämä korona-aika tuo varmaan normaalia enemmän haasteita parisuhteille, jos vaan 24/7 kökötetään keskenään kotona tuijottaen televisiota tai nettiä.
Some luo silmien eteen harhaanjohtavia onnelisuuden kuvia, kaikkea ei pidä uskoa mitä somessa näkee.
Lenkillä näet aitoa ihmisvilinää tai luontoa, voit seurata vaikka lintujen tai muiden luonnon eläinten puuhastelua, raitis ulkoilma saa veren ja ajatukset kiertämään, sekä antaa puhtia päivääsi.
RealistiN
Yhdessä naisystävän kanssa lenkille, sitten saunaan ja n*******m, leivoskahvit ja päiväunet.
Tätä toivoin avioliiton aikana, no leivoskahvit tuli joskus juotua.
Olet siis lesbo nyt.
Mistä päättelet, että minä olen lesbo. Käyttää miehetkin kieltä.
mitä tarkoittaa: n*******m ?
Näin trassukupuolisena en hyväksy, että minua haukataan.
"Anonyymi 23.02.2021 14:44"
Laitetaan se sinne syvälle ja otetaan ulos ja taas laitetaan. Molemmat nauttii.
Seitsemän vakiosuhdetta ja lukuisia muita irtoseksi suhteita kokeneena voin todeta omalta osaltani, mikä on pakko roikkua toimimattomassa suhteessa, jos intressit ei kohtaa kuin osittain? Kaksi liian erilaista ihmistä on kaksi liikaa.
Itseäni ei kaduta mikään, voin todeta olevani onnellinen edelleen niin nyky elämän kuin kokemusten suhteen.
Joskus on ailahtanut tunne, onko jäänyt särkyneitä sydämiä? Sisimpääni lähimmäksi päässeiden kanssa olemme edelleen ystäviä.
Miettiä sopii mitä tekee.
https://www.youtube.com/watch?v=P37JbBnJIaY
Ajatusmallit uusiksi, koska se ketutus ja tympääntyminen johtuvat omista ajatuksista ja asenteista, ei toisista ihmisistä eikä siitä puolisosta.
Meillä mies on jo eläkkeellä, minä työelämässä. Onneksi hänelläkin on paljon puuhaa ja tekemistä, ettei tarvitse olla nokakkain joka ilta. Vaikka olen päivät töissä ja tykkään työstäni, tarvitsen oman hetken illalla eli haluan rauhassa katsoa lempiohjelmani, esimerkkinä.
Mutta vapaapäivinä on kivaa kun on kaveri; herätä samasta sängystä, syödä pitkä aamiainen, ulkoilla ja laittaa yhdessä ruokaa. Tätä mekin n tehty yli 40 vuotta yhdessä.
Tapaan paljon naisystäviäni ja istutaan iltaa tai käydään yhdessä syömässä, nämäkin kivoja henkireikiä. Miehellä myös omat harrastuporukkansa, joka taas toinen henkireikä minulle ja varmasti myös hänellekin.
Minulle vaimo on antanut mahdollisuuden tavata, entistä naistyökaveria. Olemme olleet jopa laskettelumatkalla joskus, aina ystävinä, vaikka samassa mökissä asuimmekin.
Hän on vapaa, eikä ole koskaan ollut naimisissa.
Saunottu ja pesty selkiä?
Selät pesty ja saunottu, nukuttu samassa huoneessa.
Oioi, eikös meillä kaikilla olen mahdollisuus tavata entisiä työkavereita, olipa puolisolta lupa tahi ei.
Nämä on niiiiin tympeitä elvistelyn aiheita että...mutta jotkut tosiaan luulee, että sitä on sankari kun uskaltaa...
Eläkeläispuoliso tapaa entisiä työkavereitaan myös. Mutta naiskaverin kanssa ei ole mitään tarvetta lähteä reissuun. Ollaan varmaan molemmat sen verran vanhanaikaisia ja toisiin sitoutuneita, tiedä häntä.
Kirjoittakaa molemmat paperille lista mitä haluaisitte harrastaa ( 10 ehdotusta) ja näyttäkää se lista toisillenne. Mistäpä tiedät vaikka mies on kirjoittanut saman harrastuksen kuin sinä. Sittenhän siitä voi kehitellä yhteisen harrastuksen.
Mut jos olisit 24/7 saman katon alla, varmaan ihan ikioma harrastus maistuis sullekin, ei mitään kimppakivaa 😁.
Kyllä se vitsiksi puettu on sittenkin totta. Avioliitto määräaikaiseksi. 10 vuotta ja molempien määräaikaiskatsastus.
Tuokin on melkein yhtä hyvä idea kuin se, että avioliittoon / minkään nimiseen parisuhteeseen ei edes pääsisi ilman tietojen, taitojen, käsityskyvyn ... yms. henkisen ja sisäisen pystyvyyden ja kykenevyyden katsastusta. - Nm. Muitakin vaateita kuin sukupuolielimet
Halooo,
kun avioliitto ahdistaa
olisko syytä muuttaa laki avo-liitoksi,
uskoisin avo-liitot kestää parisuhteena paremmin kuin avioliitot,
syystä että avo-liitto tuntuu vapaammalata elää yhdessä kuin avioliitto
avioliitto saattaa alkaa tuntua vankilalta, siis pakkolliselta ydessä elämiseltä,
en kuitenkaan tiedä kumpi olisi parempi,
jokatapauksessa parisuhteeseen tulee aina kriisivaiheet jotka on pakko jotenki käydä läpi,
on tehtävä päätös,
elää yhdessä
tai
erota
Muija hoitaa kotityöt , minä kannan vastuun ja maksan laskut :D
Eldari
joooo, niinhän sen pitää ollakki,
mies ON perheen elättäjä
vaimo suunittelee ja hoitaa muuten kaiken
yhteispelillä se sujuu,
tietenki se rakkaus koristaa kruunaa lopulta kaiken koko yhteis-elämän,
vaikka välliin on kaikenlaista saikkinaa,
mutta se kaikki kuuluu elävään onnistuneeseen yhteiselämään
" kaiken se kestää kaiken se kärsii " rakkuas on ikuista.
On se oikeudenmukaista, että sekin kommentti poistettiin, johon rumasti vatsasin. - Nm. Mutta täydellisesti
Tämä kommentti kirjoittautui väärään ketjuun. - Nm. Oho
Aika hyvin jo kokositkin sen, mikä yhteiselossanne mättää: kokoaikainen yhdessäolo! Mieti asiaa molempien kantilta - tunteeko ehkä puolisosi samaa avioliittouupumusta?
Voisiko sitä kysyä? Uskallatko avata keskustelun jossa kumpikin pohtii ja kertoo elämän pitkän iltapäivän toiveitaan ja kaipuitakaan? Me ihmiset pipparoimme kaiken laisissa luuloissa, mutta totuuden perään kyseleminen kauhistaa; pelkäämme että toinen loukkaantuu, pelkäämme että itse tulemme satutetuiksi?
Neljässä vuosikymmenessä ihmiset juurtuvat toisiinsa, ovat kuin kukkaruukku täynnä juurien kimppua, niin täynnä ettei ruukkuun mahdu enää multaa, ei vettä, ravintoa. Miten uudistaa, ravita, vehreyttää nuppujaan pudottelevaa kukkaa, jonka nimi joskus lienee ollut Palavarakkaus. Minkä nimen antaisitte sille tänään, huomenna?
Hieno, viisas, täyskymppikommentti. - Nm. Parhaimmillaan Kaksi vanhaa puuta (Juha Tapio)
Tai kaksi vanhaa varista:
Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
”Kurkikin jo lähti”, veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
”niin maar; lähti”, sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Niiin; kaksi varista tai kaksi joutsenta tai kaksi hyeenaa tai kaksi karhua tai kaksi ... mitä paria tahansa. - Nm. Kaksin kaunihimpi
Mitenhän se sitten sujuu jos silloin kun ollaan oltu työelämässä ei koko ajan olla oltu nokatusten. Mutta jos sitten eläkkeelle jäätyään ollaan koko ajan samoissa neliöissä eikä mitään puhuttavaa. Arki rullaa mutta ei mitään yhteistä muutoin. Onko se ookoo ja tarviiko muuta kaivata? Olla öllötellään ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, sairauksia sun muuta :). Tarviiko toista alkaa moittimaan siitä että hän ei sulle järjestä mitään kivaa aktionia? Vai pitäiskö sitä järjestää ihan ite, toisesta riippumatta enkä tarkoita mitään pettämisiä?
Hyviä kommentteja/kysymyksiä heittelit ja itsekin olisin halukas niihin vastauksia ja mielipiteitä lukemaan. Mutta valitettavasti ketju muuttui kahden anon typeräksi kinasteluksi eikä edes tästä aiheesta. Toivottavasti kuitenkin saat asiallista jatkoa tälle avauksellesi.
Pitäisi järjestää ihan ite. Jos toinen on kotihiiri eikä kaipaa mitään kodin ulkopuolisia reissuja ja toinen sosiaalisempi ja haluaisi vaikka reissata ystävän kanssa mikäpä hänessä. Varsinkin jos se molemmille sopii. Molemmat on tyytyväisiä omissa oloissaan. Sitten se kahdenolokin taas maistuu kun välillä tehdään omia juttuja erillään. Enkä tarkoita pettämisiä ja sen sellasia.
Tosin mun mies saa tehdä niin kuin tykkää, siis jos paremman löytää. Sen onnen hälle soisin. Mut se tarkoittais sitten sitä et yhteisasuminen loppuis siihen. Ovet on siis auki, ite päättää haluaako lähteä vai jäädä😁
Siili
Vanha alotus mutta ,,,
kerrompa erään tapahtuman vuosien takaa lomareissun puolisonikanssa italiassa,,,
meidä huoneiston naapurina oli suomalainen nuorehko rouva,
hänen seuranaan vanhempi rouva " vartiana " tai asioitten hoitajana
nooh nurehko rouva huoneessaan,
sinne lappasi mies toisensa jälkeen kai nauttimaan hetkestä,
luultavasti nuorempi rouva tienasi loma-rahat
perustamaala haaralikkeen huoneistoon,
huh,
noooh
koti lennolla lentokone laskeutui kentälle,
kuikas ollakaan, rouvan MIES ilmeisesti avio-mies
oli rouvaa vastassa,
onnellisena näyttivät poistuvan yhtessä ihmisvilinään kaupungin pimeyteen,
olihan se loma reissu melkonen kokemus meikäläiselle ,
silmien eteen avatui täysin outo ihmiskauppa ja liike- maailma, hups,
se vanhempi rouva selkeäsri näytti järjestävän asiakkaita kyseiselle nuoremalle rouvalle,
en olisi ikinä uskonu huhuja todeksi
että suomalsiset naiset käy eteläeuroopassa naimassa vieraita miehiä, ellen omin silmin olisi nähnyt touhua,
toivottavasti noi touhut maailmalla on saatu jo raiteileen,
vai onko ???
Miksi kerrot tuollaisia tarinoita omasta päästäsi? Toisten tarinoista et tiedä yyyhtään mitään. - Nm. Joten ota vain omiin nimiisi
TUO ON TOSI JUTTU,
todellakin oikeesti tapahtunu, tapahtumasta on vain kymmeniä vuosia
joten ei enään ole mitään merkitystä,
mutta noikin näköjään joku voi tehdä lomareissuilaan,,
vai liippaksko jotenki sinun elämää,,, ???
Mikä helweeten "tosi", jos et tuntenut etkä tietänyt kumpaakaan? Omia olettamuksiasi, joilla ei ole mitään tekemistä tuntemattomien ihmisten todellisuuden kanssa. - Nm. Vai päiväuniasi
Mitä horiset
ne asui just samalla käytävällä
meidän huoneistoa just vastapäätä,
ei voinu olla n näkemättä ja kuulematta sitä touhua,
todella räikeetä hommaa haaraliikeessä,
kaupankäynti oli vilkasta, jopa ääneksästä,
onko sinulla ittelläsi jotain tekemistä vastaavan tyypisen asian kanssa, ?? vai miksi otat noin nokkiisi, ???
En ole ottanut nokkiini, mutta tyhmät tyypit sapettaa. Mitään tyhmempää ei ole kuin luulla tietävänsä toisten asiat paremmin kuin he itse. - Nm. Prkl
heh, miksi tuo asia noin ottaa nokkaan,
kysynvaan,
onko ittelläsi jotain samantyylistä touhua ollu joskus, vai peräti edelleen,
jotenki tulee tunne että asia liippaa läheltä jotenki sinua
koska
" se koira ärähtää johon kalikka kalahtaa "
Olen älähtänyt vain teikäläisen tyhmyydestä. - Nm. Revi siitä
Kenenä nyt yrität esiintyä. Pilkka voi kalahtaa omaan nilkkaan! Toisille teet vain pahaa.
TÄH
mitä höpiset,
kerron vain erään lomareissun kokemuksia
kuinka SINÄ sen otit iteesi, enhän edes tunne sinua, hah,
yleensä suomalaiset käyttäytyy ulkomailla sivistyneesti,
mutta silloin tällöin joillaki menee överiksi,
tiedän muitaki juttuja mutta ne liitty mieten jopotteluun ulkomailla, tosi törkeesti ovat siellä käyttäytyneet jotkun, en jaksa alkaa tehdä selontekoa, mutta oma suositus
kannataa aina käyttäystyä sivistyneesti ottaa kyseisen maan kultuuriki huomioon ja käytäytyä sen mukaan, jos on mahdollista,
Joka paikkaan pukataan sukupuolineutraalisuutta. Näyttäis siltä, että aloittajan avioliitto on moderni tämänpäivän-henkinen. Nyt olis luolamiehille kysyntää
Mitenkä kaikki itsekeskeiset tyytymättömät marisijatkin onnistuvat saamaan äijän ?
11:24
kun kysyt niin kerrompa totuuden,,,
nuorena se puoliso pitää ottaa, silloin elämä on kiihkeää,
ja tikanpoika kyllä löytää pesäkolonsa nimen omaan nuorena,
synnytyski onnistuu nuorena paremmin kuin yli kolmikympisenä,
meikä meni naimisiin nuoruuden rakkauden kanssa 19vuotiaana lapset sytyi 3 kpl
olin 21 vuoiaana 3 lapsen äiti,
yhteistä elämää elettiin 55 vuotta kunnes kuolema erotti,
siinä elettiin kasvettiin aikuisuuteen, vällin riideltiin ja tapeltiin
rakasteltiin ja oltiin onnellisia kuolemaan asti
ottakaa mallia,
sillä elämä ei ole ruusuilla tansimista
se on elämää kaikkine hyvine ja huonoine puolineen
kehittykää ihmisenä ihmiseksi,
avioliitto ON tarkotettu koko elämän kaaren mittaiseksi ,
sillä " nainen on tehty miehen kylkiluusta " raamatun sana,
joten avio erot ei ole mahdollisia oikeassa ihmissuhteessa,,,
tuliko selväski,
Kirjoitti P. Räsänen ?
heh ,, EI ollu P. Räsänen vaan paljon vanhempi
ikääntyvä vanha rouva oikea perus Suomi-Äiti
suomessa on muitaki kansalaisia
joilla on samat elämänarvot kuin Päivi Räsäsellä,
Vahva veikkaus, aloittaja on havainnut olevansa lesbo, ja koska kiukuttelee hyvälle miehelleen, johtuen aloitajan halusta erota, päästäkseen lesboileen, on hän mielestäni omanvoiton pyyntöinen ja sairas, itse en kattelis sekuttiakaan moista eukkoo.
Minusta aloittaja on aika kiittämätön.
Tulisiko suru puseroon, jos mies lähtisi kanttuvei. Ja olisiko se suru itsekästä.
Itseasiassa kannattaisi ryhtyä jakamaan töitä miehen kanssa. Siihen se turhaakinmturhempi ikävystyminen purkautuisi.
Beng
Noh, ahdistaahan tämä, kun vaimo on lakannut antamasta.
Minua ahdistaa oman terveyteni horjuminen. Jo ennen sitä mieheni hoiti suurimman osan taloustöistä. Minä pyykkäsin ja käytin tiskaria. En muuta.
Tilanne oli täysin luonnollinen koska se oli mieheni suunnittelema ja hänen harrastuksensa.
Nyt, kun terveyteni on asettanut rajoitteita niin tämä rajoitteisuus ahdistaa koska se ei ole enää minun valintani.
Kaiken lisäksi se vaikuttaa vaimon rooliini pitkässä avioliitossamme.
Eikä se voi olla vaikuttamatta hyväkuntoisen mieheni mielialaan.
Varmasti jonkinlainen riippuvaisuus toisen apuun voi harmittaa. Mutta silloin on kyse avun saamisesta. Taidamme olla huonoja suhtautumaan saatavaan apuun.
Tilanteesi aloittajaan on eri.
Iloitse avusta. Ehkä se vaikuttaa miehesikin mielialaan. Tarvitset kannustusta, tarvitsee miehesikin. Miehesi harrastus puolestaan antaa hänelle voimavaroja.
Emme ole tasakuntoisia.
Beng
Näitä, kun lueskelee tulee mieleen esim
Parempi pari suhdetta kuin parisuhde
Mitä helvettiä se rakkaus on? Oliko Risto vainaa oikeassa sanoessaan "rakkaus on himoa toisen perseeseen"
00:16++anonyymille,,+
Ihmekös toi sitten, että ns. ”rakkaus” on jäänyt ehkä kokematta, kun en ole kehenkään luottanut. Tai, jos ”luottanut”, niin pettynyt.
Suurin ongelma on p:n puute. Näistä asioista puhutaan aina esim työpaikan pikkujouluissa.
Silloin humalassa olevat naiset/miehet kertovat toisilleen mikä aviolitossa mattää ja yhteisestä sopimuksesta helpottavat tilannetta jo samana iltana.
Tarina jatkuu seuraavalla viikolla kun palataan työpaikalle.
Etsitään paikka, missä voi ruokatunnilla auttaa molempia, että jaksavat mennä taas klo 17 "kylmään kotiin".
Tunnen näitä tapauksia, niin monta, kymmeniä pelkästään meidän 100 hengen työpaikassa.
Ei seksi avioliitossa aina ole ”ihanaa”. Jos parempaa seksiä saa muualta, niin miksi pitää tyytyä huonoon seksiin huonon tyypin kanssa.
elämä on tosi ankeeta jos vieraissa pitää käydä hakemassa seksiä, eipä käy katteeksi tilannetta, se on ihmisen maanpäällinen helvetti
ja erohan siitä lopulta tulee,
kukaan ei kestä ikuisesti valheita, kieroilua, salailua,
mykkäkoulua, riitoja,
kyllä ihmiset ON todella TYHMIÄ kun sortuvat valheeliseen vieraissa juoksemiseen, sen myös psyykkisesti sairasta, lopulta ihmisen saa romahduksen
eihän elämää voi perustaa VALHEITTEN , SALAILUN , MYKKÄKOULUN , pohjalle,
joka noin luulee on päästään pahasti vinkashtanu,
Ei ollut! Oli aivan ihanaa!
Mitä väliä sillä sitten on, jos tai kun ero tulee? Ei se ole mikään maailmanloppu. Elämä on paljon helpompaa, kun on eronnut.
"Risto-vainaa" oli yhtä väärässä kuin mieähet yleensäkin ovat. - Nm. Eri asiat, eri maailmoista
Alottajalle:
Tiedoksi,,,
jos elämän rakentaa totuudenpohjalle
elää avuoliiton totuudessa
niin aivoliitto ei ahdista
sillä
raamatun sana
TOTUUS TEKEE VAPAAKSI
silloin ei avioliittokaan tunnu kahlitsevalta / kahleelta !
jooo
jos tuon ihmiset tajuaisivat avioliitossaan
se tekisi molemmat aviopuolisot v a p a a k s i
ei tuntisi iteään kahlituksi,
eikä elämä olisi ikinä tylsää,
mutta se vaatii sen täydellisen rehellisyyden, avoimuutta kaikissa asioissa,
ja totuuden kaikessa,
Omakohtaisia kokemuksia löytyy. Naisia monesti vituttaa se, että mies on hyvällä päällä ja hänellä
on mukavaa. Aivan kuin se olisi jokin uhka.
Siksipä juuri en ole enää missään tekemisissä parisuhdemielessä, enkä niitä halua. Niissä kompromissia toisensa jälkeen. Ei enää tässä iässä käy. Kun saa päättää omista menemistään, niin se on jotain. Suhtautuminen on siten nykyään jo varsin prakmaattista.
Nytkin on mukava ottaa vähä kuppia. Katselin jääkiekkoa. Mukava olo. Kyllä se varmasti ärsyttäisi vaimoväkeä.
Totta. Joku urheilua tsiigaava ja kuppia ottava ukko ei ole nyt niin romantiikan yläpäässä.
Pitäisikö luopua kaikesta? Elää vain vaimon ehdoilla. Vähänkin jos teet vaimon mielen vastaiseksi kuitti tulee heti.
Olen pari kertaa yrittänyt elää tasa-arvoisessa parisuhteessa. Jos vielä erehdyn, noudatan periaatetta "nainen on kuin tuli. Hyvä renki, huono isäntä"
Ei tietenkään, mutta se on sitä ikuista kompromissien tekemistä. Aikani yritin, mutta ei minusta ole siihen. Nuorempana oli joustavampi ja kuvitteli, että niin se menee, muttei nyt vanhempana tule kuuloonkaan.
Mieskaverini on hyvin urheilullinen. Lenkkeilee, jumppaa, pyöräilee fanaattisesti. On tulossa lenkiltä, menossa lenkille tai pyöräilemään jne….. Täytyy kehua; hyvä, hyvä, että olet reipas jne…. No, joo! Siinäpä se sitten onkin! Ei muuta!
Avioero oli elämäni paras ratkaisu.
Sinun. Älä tarjoile muille, joista et tiedä mitään. - Nm. Katsele muutenkin kuin silmillä
alottajalle,,
luulet ittestäsi likkoja, miehesi on sinulle aivan liian hyvä puoliso,,
sinun pitää tehdä jotain niin tyhmää,
olet oikeestikki tyhmä ja ilkeä joten sinun pitää se jotenki tajuta,
niin että sua itseä nolottaa hiivatiststi ja mietit antaako puoliso sinulle enään ikinä sinulle anteeksi,
ja että HOKSAAT kuinka hyvä ja ARVOKAS onkaa sinun oma miehesi,
muuten et tajua miehesi tarpeellisuutta elämässässi
etkä tajua kuinka hyvä miehesi todellisuudessa oikeesti onkaa,
Mitä hlvt:ä varten jodlaat, kun et selvästi ymmärrä aiheesta yhtikäs mitään? - Nm. Ei junalauta
on kokemusta avioliitosta
miehet ny on tyhmiä se vaan pitää hyväksyä,
ja niile pitää suoda ne salarakaat siinä sivussa,
on miehillä myös oma arvonsa,
miehet tuo rahaa hiukan suuremalla palkallaan perheen elantoon,
HUOMATKAA naisia syrjitään
tai on sata vuotta ainaki syrjitty paljon pienemmällä palkalla ,
ja paljon enenmmän naisen on pitäny aina tehdä työtä kuin miesten,
koska kodin rakentaminen ja kunnossa pito siivouksineen on aina kuulunu naiselle ja lasten kasvatus, koulutus ja kaikenlainen tuki on kuulunu aina enemmän naisen tehtäviin,
joten siinäpä sitten opettelette elämään tasapainosta elämää TAISTELEMALLA paremuudestaa perheessä
tai kumpi ompi tärkeämpi perheessä,,
KU MOLEMPIA oikeesti tarvitaan,
alottaja saa hävetä kun hänellä on noin hyvä ja kunnollinen mies,
altuksentekijä taitaa olla luuseri, onko edes alkuperältään suomalainen nainen, voi olla venakko sukujuuriltaan, sori,
huikentelevat naiset ei ole luontaisesti suomalisia, alkuperältään,
Naiset+ovat+etuoikeutettuja.+Miehen+vastuulla+perheen+toimeentulo+ja+elämisen+puitteet.
en tuota kirjoita että naiset olisi etuoikeutettuja, kyllä naisilla ON yhtäsuuret velvoitteet kuin miehellä, uskoisin naisella ON suuremmat velvoittet kuin miehellä,
nainen vain ON perheen tärkein KOOSSA PITÄVÄ VOIMA,
se vaan on niin,,,
mun nuoruuden rakkauteni aviomieheni ,,,
"kaikkienen naisten rakastama"
moni olisi halunnut hänet, moni tunki ittensä meidän väliin,
harmi kun minä olin esteenä loppuun asti,,,
puolisoni vaan kuoli liian varhain, se harmittaa,
minä jäin oman työ-eläkkeen ja hänen lesken eläkkeensä turvin viettämään loppuelämääni,
en päivääkää ole halunnu elää hänen kuolemansa jälkeen,
mutt ku ei kuolekkaa,, on pakko elää,
elämä vanhan on tosi tylsää yksin,
meillä oli suuria haaveita,
osa niistä toteuti, paljon jäi toteutumatta kun hän sairastui ja kuoli pois,
Ota ero ja aloita itseäsi miellyttävä tapa elää . Se on helppoa
Itsekäs ihminen ajattelee vain itseään niinkuin aloittaja.
Luuletko, että miehelläsi on ihanaa kanssasi ?
Mies ajattelee, että kyllä on tylsä muija, typetti koko liiton.
Luuletko, että itsekäs ihminen miettii, mitä mies tuntee. Ei kai miehillä pidäkään olla ihanaa!!! Tai hauskaa!!!
Miten kohtaa toisensa onnellisesti tippaleipä- ja putkiaivot?
Pitkä avioliitto takana, eläkkeellä jatkuvasti nokikkain. Jos itseä alkaa tympiä onko vika toisessa vai itsessä. Kaipaa elämäänsä sisältöä mitä toisen ei ole mahdollista tai velvollistia antaa.
Jos elämä on kuitenkin hyvää, eikö voisi keksiä itse itselleen sisältöä# niitä.omia juttuja. Jos kiinnostuksen kohteet on erit, tarviiko toiselle siitä kiukutella ja alkaa avioliittoa kyseenalaistamaan?
Pitääkö avioparin elää kuin paita ja peppu?
Pohtii Siili
Miksi et sitten järjestä itsellesi omaa ohjelmaa ja harrastuksia?
Ennen krona-aikaa meillä ei edellisten 50:n vuoden aikana ollut mitään ongelmaa.
Vaimollani oli omat tekemisensä ja perheen ulkopuoliset vastuut sekä ay-, että paikallispolitiikassa.
Olimme runsaasti yhteisillä matkoillamme ja niiden lisäksi vaimo teki omia tyttöjen matkoja erään naisystävänsä kanssa.
Viihdyimme hyvin yhdessä.
Korona sotki koko touhun. Matkat estyivät. Vaimoni terveys alkoi oikkuilemaan ja hänen kolme viikottaista kerhoaan loppuivat.
Minä ylikuormitin itseni kuntoilulla. Välillä oli vara alkoholiin sortumisesta.
Kaiken kruununa vaimoni aivohalvaukset ovat rajoittaneet hänen ajattelunsa tasoa. Yhteisen "kielen" alueet ovat kaventuneet.
Kaikesta päätellen teillä ei ole terveydellisiä esteitä joten rakenna itsellesi mieleinen elämä!
Aamupäivällä tuskailin näiden kotitöiden kanssa. Pitäis kaapit tyhjentää ja pestä, lattian luututa, ikkunat pestä, mattopyykkiäkin olis. Kylppäriremppa pitäis alottaa, ruoho leikata, leikkuriin vaihtaa öljyt. Tampereella perustettiin vuosia sitten Aviomies Palvelu - niminen yritys. Akan otto ei nappaa mutta voisi olla yritys, josta voisi vuokrata vaimon. Päiväksi pariksi. Tai projektikohtaisesti. Kas siinäpä idea
Toivottavasti aloittaja jonakin päivänä saa aviomieheltään kuulla: "Jätän sinut, senkin sika-akka"
Toisten tai suhteet on vaikea kenenkään nevoa opastaa.Eikä saa! Jokaisen aikuisen ihmisen on tuossa ijässä plus 60v. kyettävä tekemän ratkaisut kuin päätökset ihan itse, Lulen olet vain kyllästyny arkeesi.Mikä estä teidän kahden mennä lomalle pois suomesta ,tutustua uudellen toisiinne?
Olisi opeteltava positiivista ajattelua, ärsyttävät asiat pitäisi "nielaista" eikä naputtaa, olisi laskettava ainakin sataan, ennen kuin avaa sanallisen arkkunsa... Mutta kun riitaisa sana lipsahtaa heti. Ärsyyntyneisyyttä ei ehdi peittää. Kyllästyneisyys kaivaa, eikä positiivista puolta löydy heti.
Silti en vaihtaisi miestäni, vaan vaihtaisin oman suhtautumiseni ja asenteeni heti, kun osaisin. Kunpa saisin hyvät ohjeet ja oppisin olemaan ja näyttämään arvostukseni toiselle. Puhuminen ei oikein onnistu, kun ei vuosiin ole juuri mitään sanottavaa ollut. Ja kuitenkin saisin "väärän kommentin" ja naputukseni alkaisi taas! Itsensä kanssa ei ole aina helppo elää!
Harrastukset ei usein osu yksiin, toista ei kiinnosta etelän matkat, keskustelu yhteys on varmaan onnistunut kun menty yhteen, tilanne on varmaan tavallinen.
Totta. Kun lapset on olleet kotona ja on oltu työelämässä arki on ollut eti tavoin kiireistä ja sisältörikasta. Kun lapset muuttaa pois kotoa ja jäädään eläkkeelle jouduttaneet opettelemaan se uusi arki kun ollaankin enemmän samoissa neliöissä.
Vielä jos kiinnostuksen kohteet on erit# toinen on enemmän omien sanojensa mukaan erakko ja toinen sosiaalisempi# pitänee miettiä tapa olla ja elää niin että yhteys säilyy mutta molemmat on tyytyväisiä. Tokin sekin vaatii puheyhyeyttä.
Siili
Koetin sopeutua ja olla mieliksi, tulos oli et silloisella puolisolla oli vuosien salasuhde eli plus miinus ja nolla.
Noin voisi entinen mieheni kirjoittaa. Tosin en tiedä sopeutumisesta tai mieliksiolosta, kun en koko asiaa niin ajatellut.
Tuollaistakin on monella.Varsinkin jos ei osaa ajatella avioliittoa ikäänkuin liikekumppanin silmin.
Minusta on kuitenkin mukavampaa olla yhdessä kuin yksin.Yhteinen arki vaatii kompromisseja ja sinkku voi tehdä mitä vaan.Heh...Yli 60 ei voi tehdä mitä vaan,mutta ei ihan vielä kuolemaakaan odota.
Kokeile ja mieti.Vietä kuukausi yksin.Olen kokeillut pidemmän yksin olon.Ei ollut kivaa.
Mitäkämies
Ei ollut ”mukavaa” olla yhdessä! Oli suorastaan kammottavaa kauhua! Yksin on ihanaa!
Kyllä tämä yksin olo on parasta. Mitä enemmän näkee ja kuulee pariskuntien nahinoita sen enemmän tätä olotilaa arvostaa. Ei meinaa löytyä toisiinsa tyytyväistä pariskuntaa. Kun tämän tilanteen on hyväksynyt niin esim naisten kanssa jutustelu sujuu mutkattomasti