KISSA ONTUU.

Ei ehditty varata lääkärille edes aikaa, kun kisu lopetti ontumisen. Parissa päivässä parani. Olisin itse ollut viemässä heti sitä lääkäriin, mutta vanhemmat sanoi, että odotetaan nyt muutama päivä. Taisi olla pieni venähdys, kun on tuommoinen riähkä tuo kisu.

orava kirjoitti:

Ei ehditty varata lääkärille edes aikaa, kun kisu lopetti ontumisen. Parissa päivässä parani. Olisin itse ollut viemässä heti sitä lääkäriin, mutta vanhemmat sanoi, että odotetaan nyt muutama päivä. Taisi olla pieni venähdys, kun on tuommoinen riähkä tuo kisu.

Lue lisää

Oma vanha 16 v täyttänyt mummeli oli sunnuntai-iltana vielä ookoo, mutta maanantaiaamuna ontui toista etujalkaa. Sätkyn sain, mutta ajattelin koheltaneen yöllä jotain ja lähdin töihin, kun kissa oli pirteä ja ruoka maistui. Illalla kotiuduttuani vaiva oli sama ja soitin heti eläinlääkärille. Ajan sain tiistai-illaksi. No, lääkäriin mentiin ja lääkäri ontumisen totesi. Mitään arastamista ei löytänyt, kuten en minäkään.
Tehtiin kevyt rauhoitus ja kuvattiin. Toisessa tassussa luumuutos. Yksi luu "hapertunut" kuopalle. Jonkinlainen mahdollisesti kasvaimen aiheuttama muutos, johon ei parannusta ole. Jonkinlainen muutos myös selkärangassa, joka saattaa olla ollut 15 vuotta tai sitten saattaa liittyä tähän tassussa olevaan luumuutokseen. Kipupiikki annettiin ja lähetettiin kotiin: "eläkää nyt kuin viimestä päivää ja nauttikaan yhdessäolosta". Aika mielen musertava käynti... :(
Kotiin kun pääsimme, oli kisuli herännyt ja oli kuin ei mitään hätää olisikaan. Lievästi ontui ja lähes syöksyi keittiöön tyhjälle ruokapaikalle. Ruuat kun piti pitää poissa lääkärikäynnin vuoksi. Kuivamuonakupin kun sai eteensä, alkoi rouskutus. Märkäruokaa kun tuli tarjolle, niin siihen vaihdettiin ja sitä käytiin myöhemmin kahdesti syömässä, samoin kuin kuivamuonaakin. Ruokailun jälkeen piti toki päästä jokailtaiselle parvekeulkoilulle. Seuraavana iltana tultiin tavan mukaan tervehtimään, kun kotiuduin.
No, nyt on kipupiikin vaikutus loppunut ja meno on verkkaista linkutusta. Ruokahalu on tallella, hiekkalaatikolla käy, mutta muuten makoillaan sängyssä.
Tokihan se kissan poismeno on monesti ollut mielessä iän karttuessa, mutta aika isku silti.
Sunnuntaina kaikki näytti olevan kunnossa ja tiistaina ilmenee, että laina-ajalla jo mennään. :(
Katsotaan, miten tässä vielä pärjäillään. Päivä? Viikko? Lokakuussa 1992 kissa tuli sellaisena kämmenelle mahtuvana rääpäleenä ja perheenjäsenenä ollut siitä lähtien. Ja nyt se pitäisi kyetä viemään piikille ja hautaamaan kaverinsa viereen, joka sairauteen menehtyi jo 7 vuotiaana.....

AnuA kirjoitti:

Oma vanha 16 v täyttänyt mummeli oli sunnuntai-iltana vielä ookoo, mutta maanantaiaamuna ontui toista etujalkaa. Sätkyn sain, mutta ajattelin koheltaneen yöllä jotain ja lähdin töihin, kun kissa oli pirteä ja ruoka maistui. Illalla kotiuduttuani vaiva oli sama ja soitin heti eläinlääkärille. Ajan sain tiistai-illaksi. No, lääkäriin mentiin ja lääkäri ontumisen totesi. Mitään arastamista ei löytänyt, kuten en minäkään.
Tehtiin kevyt rauhoitus ja kuvattiin. Toisessa tassussa luumuutos. Yksi luu "hapertunut" kuopalle. Jonkinlainen mahdollisesti kasvaimen aiheuttama muutos, johon ei parannusta ole. Jonkinlainen muutos myös selkärangassa, joka saattaa olla ollut 15 vuotta tai sitten saattaa liittyä tähän tassussa olevaan luumuutokseen. Kipupiikki annettiin ja lähetettiin kotiin: "eläkää nyt kuin viimestä päivää ja nauttikaan yhdessäolosta". Aika mielen musertava käynti... :(
Kotiin kun pääsimme, oli kisuli herännyt ja oli kuin ei mitään hätää olisikaan. Lievästi ontui ja lähes syöksyi keittiöön tyhjälle ruokapaikalle. Ruuat kun piti pitää poissa lääkärikäynnin vuoksi. Kuivamuonakupin kun sai eteensä, alkoi rouskutus. Märkäruokaa kun tuli tarjolle, niin siihen vaihdettiin ja sitä käytiin myöhemmin kahdesti syömässä, samoin kuin kuivamuonaakin. Ruokailun jälkeen piti toki päästä jokailtaiselle parvekeulkoilulle. Seuraavana iltana tultiin tavan mukaan tervehtimään, kun kotiuduin.
No, nyt on kipupiikin vaikutus loppunut ja meno on verkkaista linkutusta. Ruokahalu on tallella, hiekkalaatikolla käy, mutta muuten makoillaan sängyssä.
Tokihan se kissan poismeno on monesti ollut mielessä iän karttuessa, mutta aika isku silti.
Sunnuntaina kaikki näytti olevan kunnossa ja tiistaina ilmenee, että laina-ajalla jo mennään. :(
Katsotaan, miten tässä vielä pärjäillään. Päivä? Viikko? Lokakuussa 1992 kissa tuli sellaisena kämmenelle mahtuvana rääpäleenä ja perheenjäsenenä ollut siitä lähtien. Ja nyt se pitäisi kyetä viemään piikille ja hautaamaan kaverinsa viereen, joka sairauteen menehtyi jo 7 vuotiaana.....

Lue lisää

Eilen sunnuntaina tuntui kisulilta olevan kovasti veto poissa. Ruoka ei maistunut, mutta juomassa kävi pariin otteeseen. Hiekkalaatikollakin käytiin. Muuten sitten vaan makailtiin omalla viltillä patterin vieressä. Sänkyynmenoaikaan otin kissan viereeni paijattavaksi, kuten tapana on usein ollut. Monesti se kyllä on jo sängyssä ollut, tai sitten tullut perässä, kun kuulut minun menneen sänkyyn.
No, nyt vaikuttivat takajalat olevan huonosti pelissä mukana, kun asentoaan muutteli pariin otteeseen kirjaa lukiessani. Makoilukin vaikutti jotenkin apaattiselta ja hengitys oli jollain tapaa pinnallista. Piti lisäksi suutaan aavistuksen raollaan hengittäessään. Kirjan katkottainen lukeminen venyi maanantaille asti kissaa seuratessani. Ne 4 tuntia jotka nukuin, olivat myös kovin katkonaisia, kun heti säpsähdin hereille, kun kissa liikehti.
Tänä aamuna kissa edelleen täysin veto poissa. Ei syönyt, eikä halunnut juodakaan. Moneen kertaan mietin, lähdenkö töihin, vai pieneläinklinikalle viimeistä kertaa tämän kaverin kanssa. Kissa kun oli tyytyväisen oloinen lämpimässä patterinvieruspaikassaan, niin lähdin töihin. Kehrättiin ja vähän puskettiinkin, kun lähtiessäni annoin hyvästit. Päätöksen kyllä tein jo silloin, että illalla se viimeinen reissu on tehtävä kissan kunnosta riippumatta.
Kotiin saapuessani löysin kissani menehtyneenä patterin vierestä. :(
Oli sitten ne aamuiset hyvästit ne viimeiset hyvästit. Koko tämän pari kuukautta olen tarkoin seurannut päivittäin kissan syömistä ja juomista vaa´an avulla. Oli sitä aamun jälkeen sentään käyty edes juomassa 16 ml. Laiha lohtu tähän suruun.

AnuA kirjoitti:

Eilen sunnuntaina tuntui kisulilta olevan kovasti veto poissa. Ruoka ei maistunut, mutta juomassa kävi pariin otteeseen. Hiekkalaatikollakin käytiin. Muuten sitten vaan makailtiin omalla viltillä patterin vieressä. Sänkyynmenoaikaan otin kissan viereeni paijattavaksi, kuten tapana on usein ollut. Monesti se kyllä on jo sängyssä ollut, tai sitten tullut perässä, kun kuulut minun menneen sänkyyn.
No, nyt vaikuttivat takajalat olevan huonosti pelissä mukana, kun asentoaan muutteli pariin otteeseen kirjaa lukiessani. Makoilukin vaikutti jotenkin apaattiselta ja hengitys oli jollain tapaa pinnallista. Piti lisäksi suutaan aavistuksen raollaan hengittäessään. Kirjan katkottainen lukeminen venyi maanantaille asti kissaa seuratessani. Ne 4 tuntia jotka nukuin, olivat myös kovin katkonaisia, kun heti säpsähdin hereille, kun kissa liikehti.
Tänä aamuna kissa edelleen täysin veto poissa. Ei syönyt, eikä halunnut juodakaan. Moneen kertaan mietin, lähdenkö töihin, vai pieneläinklinikalle viimeistä kertaa tämän kaverin kanssa. Kissa kun oli tyytyväisen oloinen lämpimässä patterinvieruspaikassaan, niin lähdin töihin. Kehrättiin ja vähän puskettiinkin, kun lähtiessäni annoin hyvästit. Päätöksen kyllä tein jo silloin, että illalla se viimeinen reissu on tehtävä kissan kunnosta riippumatta.
Kotiin saapuessani löysin kissani menehtyneenä patterin vierestä. :(
Oli sitten ne aamuiset hyvästit ne viimeiset hyvästit. Koko tämän pari kuukautta olen tarkoin seurannut päivittäin kissan syömistä ja juomista vaa´an avulla. Oli sitä aamun jälkeen sentään käyty edes juomassa 16 ml. Laiha lohtu tähän suruun.

Lue lisää

Jos joku tämän lukee, niin suurinta rakkautta on osata päästää irti. Jos annetaan kipupiikki viimeisille päivälle, niin antakaa niiden päivien olla lyhyet ja kivuttomat. Kissa peittää omaa kipuaan viimeiseen asti. Jos kissa on apaattinen ja ei liiku ja syykin tiedossa, niin on aika sanoa hyvästi.