Olen hotellihuoneen vessassa ja katson itseäni peilistä. Kurotun hieman lähemmäksi peiliä ja katson itseäni silmiin. Olenko tosiaan tullut hotelliin tapaamaan Herraa? Olenko tosiaan tehnyt kaikki valmistelut, mihin Hän on ohjeistanut minut? Vetäydyn hieman kauemmaksi peilistä ja tarkastelen kokonaiskuvaani. Hiukset on viimeisen päälle laitettu – löysälle naiselliselle nutturalle päälaelle. Pari suortuvaa kehystää kasvojani. Olen meikannut hieman tavallista voimakkaammin ja levittänyt huulilleni kirkkaanpunaista huulipunaa. Naputan punaisilla kynsilläni kylpyhuoneen pöydän pintaa hermostuneena ja tunnen pienoista pelkoa tulevaa kohtaan. Minkälainen Hän olisi luonnossa? Vaikeaa luoda kuvaa Hänestä nettikeskustelujen perusteella. Itse asiassa Hän ei ole puhunut paljoakaan ulkonäöstään. Nielaisen. Pelko yrittää ottaa valtaa. Narttu-minä sen sijaan on riemuissaan! Tätä tapaamista on odotettu ja tähän on valmistauduttu!
Katson kroppaani peilistä. Olen pukeutunut mustaan hihattomaan iltapukuun jota pitää ylhäällä ohuet narut. Rintaliivit korostaa kauniisti poveni kaarta. Olen laittanut jalkaani mustat ohuet sukat ja sukkanauhaliivin. Pujottanut jalkani korkokantakenkiin. Stringit olen jättänyt pois. Herrani käski jättää ne pois. Ne eivät kuulu meidän tapaamisiin. Kuin ajatuksen saattamana lasken käteni häpykummulleni ja tunnen pehmeän kankaan koskettavan häpykumpuani. Silmäni laajenevat hämmästyksestä. Olen kiihottunut. Vedän käteni salamana pois. Herrani tuskin suvaitsisi minun hyväillä itseäni juuri nyt. Tunnen myös rintojeni pingottuneen. Ihana tunne. Nolostun yksikseni. Jotenkin yhtäkkiä tunnen kroppani jokaisen sopukan olevan hereillä. Odottavana. Yritän työntää ajatuksen pois mielestäni. Tartun hajuvesipullooni ja sipaisen hieman tuoksua kaulalleni, rintojeni väliin ja polvitaipeisiin. Katson jälleen itseäni peilistä – tällä kertaa tyytyväisenä kokonaisuuteen.
Siirryn huoneen puolelle. Vedän mustat pitkät hanskat käsiini. Kuljen pitkin huonetta. Olen ollut valmiina sovittuun aikaan. Kello käy ja jatkan vaeltelua siinä pienessä tilassa. En ole tottunut odottelemaan. Katselen ympärilleni. Minulla ei ole lupaa laittaa televisiota auki. Istuudun toiseen nojatuoliin. Tunnen oloni huoramaiseksi. Täällä istun hienossa hotellihuoneessa ja odotan Häntä. Häntä joka tulee tänne ja tulee tekemään minulle mitä haluaa. Puhuttelee minua miten haluaa. Ja minun kuuluu täyttää hänen toiveensa. Sitä varten olen täällä. Täyttämässä Hänen joka ikisen toiveensa koko yön ajan. Jos en tottele, tulen saamaan rangaistuksen. Mikä se rangaistus niskuroinnista on, en tiedä. Enkä uskalla edes ajatellakaan. Hän vaikuttaa aika villin mielikuvituksen omaavalta… Miten pystyn pitämään itseni ja tuittupäisyyteni kurissa niin, että onnistun miellyttämään Häntä kaikin tavoin. Ja mitä kaikkea hän haluaa? Huomaan taas kasaavani itselleni pelkoa. Nousen ylös tuolista ja samalla puhelimeni soi. Menen pöydän luo. Se on Herra.
Vastaan puhelimeen kuullakseni tutun äänen linjalla. Kysyy, olenko valmis. Kuiskaan ihan hiljaa ”Olen.”. Puhelimessa hetken hiljaisuus. Kiemurtelen paikallani. Hän muistuttaa puhuttelusta. Irvistän itsekseni kauhuissaan ja kuiskaan vielä hiljempaa, tuskin kuuluvasti ”Olen, Herra.”. Jälleen hetken hiljaisuus. Saan käskyn mennä ikkunan ääreen seisomaan, kasvot ikkunaa kohti ja selkä ovelle päin. Jalat hieman erillään toisistaan, kädet sivuilla, selkä suorana. Vaikka tulisin kuulemaan ääniä takanani, minulla ei olisi lupaa kääntyä. Vaativa ääni kysyy olenko ymmärtänyt. Kuiskaan ”Ymmärretty, Herra.”. Puhelu katkeaa. Pyörin pakonomaisesti ympyrää. Tunnen kroppani jokaisen liikkeen. En tiedä mihin katsoisin. Rakennan selvästi paniikkia. Narttu-minä on riemuissaan! Kuin usvan keskeltä tajuan, mitä minun piti tehdä! Kävelen rivakasti ikkunan eteen ja jään siihen seisomaan. Jalat hieman erillään toisistaan. Selkä suorana. Kädet sivuillani. Odotan. Huoneessa on hiljaista. Kuulen ilmastointilaitteen hiljaisen hurinan. Odotan. Ikkunasta näen kuinka ihmiset kulkevat kaduilla hämärtyvässä illassa. Odotan. Ja minä täällä Herran haluamissa vaatteissa, laittautuneena. Seison aivan paikallani liikkumatta. Yhtäkkiä tunnen itseni aivan rauhalliseksi. Minulla on siinä hyvä olla. Juuri niin kuin minun halutaankin olevan.
Säpsähdän, kun kuulen takanani avainkortin työntyvän lukkoon. Hengähdän syvään. Kaikki aistini on hereillä. Kuulen askeleet takanani. Kahinaa ja hengarin kolahdus metallitankoon. Hän ottaa ilmeisesti päällystakin pois päältään. Lisää hiljaisia askeleita kokolattiamatolla. Kuulen hänen avaavan jonkun vetoketjun. Laukku? Se sen on oltava. Ei se voi olla mikään muu. Kuulen askeleiden lähestyvän. Ei ole enää edessäni katuja. Ei ihmisiä. Ei ikkunaa. Ei ympärilläni hotellihuonetta. On olemassa vain Hän. Hän on aivan takanani. Tunnen Hänet. Matalalla, tutulla äänellään hän tervehtii minua nartukseen puhutellen. Päätäni kääntämättä tervehdin häntä. Hän ojentaa kädet ylitseni ja kerkeän nähdä hänen kätensä ja tumman puvun takin hihat, ennen kuin hän painaa siteen silmilleni ja solmii sen pääni taakse kiinni. Pimeää. Hän laittaa kätensä niskaani ja kääntää minua ja kävelyttää jonkun askeleen ikkunasta kauemmaksi. Seison paikallani. Tunnen kuinka rintani nousee ja laskee hengitykseni nopeaan tahtiin. Hiljaista. Tunnen hänen katseensa kropallani. Ääni käskee nostamaan kädet niskan taakse. Nostan käteni. Nyt hän on edessäni. Tunnen hänen tuoksunsa. Miehekäs, raikas. Hän laittaa kätensä vyötärölleni. Nostaa käsiään ylemmäs. Antaa peukaloiden hipaista rintojani. Huokaisen mielihyvästä. Matala ääni sanoo vastaukseksi ”Noh, noh.”. Samantien kädet katoavat rinnoiltani ja laskeutuvat alas vyötärölleni ja lantiolleni. Tärisen hänen käsissään hiljaa. Odottamisesta, kiihkosta ja jännityksestä. Hän vetäytyy luotani pois. Jälleen seison yksin. Aika tuntuu pitkälle. Tahtoisin ottaa siteen pois silmiltä! Sitä en kuitenkaan uskalla tehdä. Hän kertoo olevansa tyytyväinen näkemäänsä. Hän naurahtaa pahaenteisesti ja toteaa matalalla äänellä, että meille on tulossa mukava yö, narttuseni. Hetken kuluttua hän tulee taakseni kiinni minuun. Hän kertoo irrottavansa siteen silmiltä nyt kun on saanut rauhassa tarkastella minua. Onko tullut minun vuoroni nähdä Hänet? Minun on pidettävä kuitenkin silmäni kiinni, vaikka hän ottaa siteen pois. Saan avata silmäni vasta, kun hän antaa siihen luvan. Tunnen kuinka hän ottaa siteen pois silmiltäni. Hän seisoo takanani aivan hiljaa – kämmenet olkapäilläni leväten. Saat avata silmäsi. Raotin silmiäni ja räpyttelin pari kertaa. Huomasin seisovani peilin edessä. Hitaasti kohotin katseeni ja kohtasin hänen silmänsä peilin kautta. Jäin kiinni hänen katseeseensa. Tiesin siitä hetkestä, että hän on Herrani. Hän, jota kunnioitan ja jolle olen uskollinen ja lojaali narttu. Hän katsoi silmiini ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes hän hymyili minulle hieman ja sanoi takanani ”Hei.”. Vastasin hänen hymyynsä.
Katson kroppaani peilistä. Olen pukeutunut mustaan hihattomaan iltapukuun jota pitää ylhäällä ohuet narut. Rintaliivit korostaa kauniisti poveni kaarta. Olen laittanut jalkaani mustat ohuet sukat ja sukkanauhaliivin. Pujottanut jalkani korkokantakenkiin. Stringit olen jättänyt pois. Herrani käski jättää ne pois. Ne eivät kuulu meidän tapaamisiin. Kuin ajatuksen saattamana lasken käteni häpykummulleni ja tunnen pehmeän kankaan koskettavan häpykumpuani. Silmäni laajenevat hämmästyksestä. Olen kiihottunut. Vedän käteni salamana pois. Herrani tuskin suvaitsisi minun hyväillä itseäni juuri nyt. Tunnen myös rintojeni pingottuneen. Ihana tunne. Nolostun yksikseni. Jotenkin yhtäkkiä tunnen kroppani jokaisen sopukan olevan hereillä. Odottavana. Yritän työntää ajatuksen pois mielestäni. Tartun hajuvesipullooni ja sipaisen hieman tuoksua kaulalleni, rintojeni väliin ja polvitaipeisiin. Katson jälleen itseäni peilistä – tällä kertaa tyytyväisenä kokonaisuuteen.
Siirryn huoneen puolelle. Vedän mustat pitkät hanskat käsiini. Kuljen pitkin huonetta. Olen ollut valmiina sovittuun aikaan. Kello käy ja jatkan vaeltelua siinä pienessä tilassa. En ole tottunut odottelemaan. Katselen ympärilleni. Minulla ei ole lupaa laittaa televisiota auki. Istuudun toiseen nojatuoliin. Tunnen oloni huoramaiseksi. Täällä istun hienossa hotellihuoneessa ja odotan Häntä. Häntä joka tulee tänne ja tulee tekemään minulle mitä haluaa. Puhuttelee minua miten haluaa. Ja minun kuuluu täyttää hänen toiveensa. Sitä varten olen täällä. Täyttämässä Hänen joka ikisen toiveensa koko yön ajan. Jos en tottele, tulen saamaan rangaistuksen. Mikä se rangaistus niskuroinnista on, en tiedä. Enkä uskalla edes ajatellakaan. Hän vaikuttaa aika villin mielikuvituksen omaavalta… Miten pystyn pitämään itseni ja tuittupäisyyteni kurissa niin, että onnistun miellyttämään Häntä kaikin tavoin. Ja mitä kaikkea hän haluaa? Huomaan taas kasaavani itselleni pelkoa. Nousen ylös tuolista ja samalla puhelimeni soi. Menen pöydän luo. Se on Herra.
Vastaan puhelimeen kuullakseni tutun äänen linjalla. Kysyy, olenko valmis. Kuiskaan ihan hiljaa ”Olen.”. Puhelimessa hetken hiljaisuus. Kiemurtelen paikallani. Hän muistuttaa puhuttelusta. Irvistän itsekseni kauhuissaan ja kuiskaan vielä hiljempaa, tuskin kuuluvasti ”Olen, Herra.”. Jälleen hetken hiljaisuus. Saan käskyn mennä ikkunan ääreen seisomaan, kasvot ikkunaa kohti ja selkä ovelle päin. Jalat hieman erillään toisistaan, kädet sivuilla, selkä suorana. Vaikka tulisin kuulemaan ääniä takanani, minulla ei olisi lupaa kääntyä. Vaativa ääni kysyy olenko ymmärtänyt. Kuiskaan ”Ymmärretty, Herra.”. Puhelu katkeaa. Pyörin pakonomaisesti ympyrää. Tunnen kroppani jokaisen liikkeen. En tiedä mihin katsoisin. Rakennan selvästi paniikkia. Narttu-minä on riemuissaan! Kuin usvan keskeltä tajuan, mitä minun piti tehdä! Kävelen rivakasti ikkunan eteen ja jään siihen seisomaan. Jalat hieman erillään toisistaan. Selkä suorana. Kädet sivuillani. Odotan. Huoneessa on hiljaista. Kuulen ilmastointilaitteen hiljaisen hurinan. Odotan. Ikkunasta näen kuinka ihmiset kulkevat kaduilla hämärtyvässä illassa. Odotan. Ja minä täällä Herran haluamissa vaatteissa, laittautuneena. Seison aivan paikallani liikkumatta. Yhtäkkiä tunnen itseni aivan rauhalliseksi. Minulla on siinä hyvä olla. Juuri niin kuin minun halutaankin olevan.
Säpsähdän, kun kuulen takanani avainkortin työntyvän lukkoon. Hengähdän syvään. Kaikki aistini on hereillä. Kuulen askeleet takanani. Kahinaa ja hengarin kolahdus metallitankoon. Hän ottaa ilmeisesti päällystakin pois päältään. Lisää hiljaisia askeleita kokolattiamatolla. Kuulen hänen avaavan jonkun vetoketjun. Laukku? Se sen on oltava. Ei se voi olla mikään muu. Kuulen askeleiden lähestyvän. Ei ole enää edessäni katuja. Ei ihmisiä. Ei ikkunaa. Ei ympärilläni hotellihuonetta. On olemassa vain Hän. Hän on aivan takanani. Tunnen Hänet. Matalalla, tutulla äänellään hän tervehtii minua nartukseen puhutellen. Päätäni kääntämättä tervehdin häntä. Hän ojentaa kädet ylitseni ja kerkeän nähdä hänen kätensä ja tumman puvun takin hihat, ennen kuin hän painaa siteen silmilleni ja solmii sen pääni taakse kiinni. Pimeää. Hän laittaa kätensä niskaani ja kääntää minua ja kävelyttää jonkun askeleen ikkunasta kauemmaksi. Seison paikallani. Tunnen kuinka rintani nousee ja laskee hengitykseni nopeaan tahtiin. Hiljaista. Tunnen hänen katseensa kropallani. Ääni käskee nostamaan kädet niskan taakse. Nostan käteni. Nyt hän on edessäni. Tunnen hänen tuoksunsa. Miehekäs, raikas. Hän laittaa kätensä vyötärölleni. Nostaa käsiään ylemmäs. Antaa peukaloiden hipaista rintojani. Huokaisen mielihyvästä. Matala ääni sanoo vastaukseksi ”Noh, noh.”. Samantien kädet katoavat rinnoiltani ja laskeutuvat alas vyötärölleni ja lantiolleni. Tärisen hänen käsissään hiljaa. Odottamisesta, kiihkosta ja jännityksestä. Hän vetäytyy luotani pois. Jälleen seison yksin. Aika tuntuu pitkälle. Tahtoisin ottaa siteen pois silmiltä! Sitä en kuitenkaan uskalla tehdä. Hän kertoo olevansa tyytyväinen näkemäänsä. Hän naurahtaa pahaenteisesti ja toteaa matalalla äänellä, että meille on tulossa mukava yö, narttuseni. Hetken kuluttua hän tulee taakseni kiinni minuun. Hän kertoo irrottavansa siteen silmiltä nyt kun on saanut rauhassa tarkastella minua. Onko tullut minun vuoroni nähdä Hänet? Minun on pidettävä kuitenkin silmäni kiinni, vaikka hän ottaa siteen pois. Saan avata silmäni vasta, kun hän antaa siihen luvan. Tunnen kuinka hän ottaa siteen pois silmiltäni. Hän seisoo takanani aivan hiljaa – kämmenet olkapäilläni leväten. Saat avata silmäsi. Raotin silmiäni ja räpyttelin pari kertaa. Huomasin seisovani peilin edessä. Hitaasti kohotin katseeni ja kohtasin hänen silmänsä peilin kautta. Jäin kiinni hänen katseeseensa. Tiesin siitä hetkestä, että hän on Herrani. Hän, jota kunnioitan ja jolle olen uskollinen ja lojaali narttu. Hän katsoi silmiini ikuisuudelta tuntuvan ajan, kunnes hän hymyili minulle hieman ja sanoi takanani ”Hei.”. Vastasin hänen hymyynsä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jatka jatka jatka!!!!
jatkoa =)
...jatkoa on tulossa. :) Eihän vielä kerennyt tapahtua mitään Herran ja minun välillä *hymy*
Ninra pliis pliis anna jotain tapahtua. en malta odottaa. pliis pliis.
Tosi HERKULLINEN tarina...
Sai lävistetyn kyrpäni sykkimään!