en tiiä kuuluuko tää tänne mut kirjotan nyt kuitenki.
Mulla masentaa, on masentanu jo tosi pitkään. Kaikki pitäs olla mun elämässä hyvin. Muutama kaveri ja tyttökaveri, mut silti masentaa.
En oo varma välittää tää tyttökaveri musta oikeesti. Hyvää kaveria ei oo ku pari. Koulu menee aika huonosti koska ei oo masennukseni takia mitään motivaatiota.
Tosi huono itseluottamus ei auta asiaa yhtää. Koulussa kiusataan ja haukutaan mut ei paljon. Oon suoraan sanottuna ruma, tyhmä ja muutenki mul ei oo huumorin tajua. Ne mun ainoat kaverini yrittää väittää muuta mut en usko. Välillä stressaan hirveesti ja hermostun. Mut sen jälkeen tulee usein masennusta.
En tiiä tarkkaa syytä masennukseen. Luulen et tiiän syyn, mut muitaki tuntemattomia syitä on. Elämä alkaa tuntua jo merkityttömältä. Tyttökaveri on kyllästyny mun ikuseen masennukseen ja pelkään menettäväni hänet sen takia :'(. En voi masennukselle mitää ja alkaa vaikuttaa et mul on joku mielenterveys ongelma. Onnellinen oon tosi harvoin. Surullinen sitäkin enemmän.
Vanhemmat ei ole huomannu masennustani. Yritän salata sen, mut se tuottaa vähän ongelmia vielä. Oon kyllästyny tähän ja nyt kysyn: mikä auttaa masennukseen ja mitä mun pitäs tehä?
Huom. oon 13v poika mut en oo mikää teini joka luulee tietävänsä jotai elämisestä. Mun masennus ei oo mitää "onpa hauskaa ku oon masentunu"-tyylistä. Joten en kaipaa mitää "painu penska kotiin kasvamaa"-kommentteja, vaa iha oikeaa apua.
Olen puhunut ja kiitos vastanneille.
Mulla masentaa, on masentanu jo tosi pitkään. Kaikki pitäs olla mun elämässä hyvin. Muutama kaveri ja tyttökaveri, mut silti masentaa.
En oo varma välittää tää tyttökaveri musta oikeesti. Hyvää kaveria ei oo ku pari. Koulu menee aika huonosti koska ei oo masennukseni takia mitään motivaatiota.
Tosi huono itseluottamus ei auta asiaa yhtää. Koulussa kiusataan ja haukutaan mut ei paljon. Oon suoraan sanottuna ruma, tyhmä ja muutenki mul ei oo huumorin tajua. Ne mun ainoat kaverini yrittää väittää muuta mut en usko. Välillä stressaan hirveesti ja hermostun. Mut sen jälkeen tulee usein masennusta.
En tiiä tarkkaa syytä masennukseen. Luulen et tiiän syyn, mut muitaki tuntemattomia syitä on. Elämä alkaa tuntua jo merkityttömältä. Tyttökaveri on kyllästyny mun ikuseen masennukseen ja pelkään menettäväni hänet sen takia :'(. En voi masennukselle mitää ja alkaa vaikuttaa et mul on joku mielenterveys ongelma. Onnellinen oon tosi harvoin. Surullinen sitäkin enemmän.
Vanhemmat ei ole huomannu masennustani. Yritän salata sen, mut se tuottaa vähän ongelmia vielä. Oon kyllästyny tähän ja nyt kysyn: mikä auttaa masennukseen ja mitä mun pitäs tehä?
Huom. oon 13v poika mut en oo mikää teini joka luulee tietävänsä jotai elämisestä. Mun masennus ei oo mitää "onpa hauskaa ku oon masentunu"-tyylistä. Joten en kaipaa mitää "painu penska kotiin kasvamaa"-kommentteja, vaa iha oikeaa apua.
Olen puhunut ja kiitos vastanneille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
nii no.. mulla on itellä ollu masennus kans tosi pitkään ja syön masennuslääkkeitä.. varaa aika psykologille ja juttele sen kanssa sun ongelmista.. se auttaa, ite oon käyny psykologilla jo yli 2 vuotta ja siitä on oikeasti ollu apua ja niin on kyllä lääkkeistäki, mä käyn myös terapiassa ja siitäki on ollu apua. hae apua,äläkä päästä sitä masennusta liian pahaks sillä mulle kävi niin ja olin sen jälkeen nuorten psykologisella osastolla seinäjoella. etkä sä sun tyttökaveria menetä jos se susta oikeasti välittää niin se kuuntelee sua kun sulla on paha olla ja yrittää auttaa, eikä missään tapauksessa jätä sua just sillon ku sulla on vaikeaa.:)
Toi piristi tosi paljon. Kiitti:). Mulle on suositeltu tota psykologille menoa mut en oikei tiiä..oon aika epävarma siitä. Mut harkitten.
Kiitos hyvästä ja piristävästä vastauksesta :)
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuo tuntuu,koska olen käynyt ihan kaiken tuon läpi itsekin. Ensinnäkin,en suosittele mitään psykologeja,en usko että se auttaa,kaivella ongelmiaan vielä syvemmälle,ja jauhaa niitä koko ajan..ja masennuslääkkeitä en ainakaan suosittele,niistä ei välttämättä koskaan pääse sitten enää eroon =/
Itse selvisin tuosta kaikesta vaan itsestään,se kesti kauan,mutta pääsin siitä masennuksen kierteestä pois. Koulua en edelleenkään jaksa OLLENKAAN,mutta muuten olen kyllä onnellinen,ja osaan nauttia pienistäkin asioista. Tykkään elämästäni.
Sinun pitäisi saada jutella jonkun kanssa,mutta,ei ammattilaisen. Tämä on ainakin minun mielipide.. Itse löysin ihan itse suurimmat syyt käyttäytymiseeni ja reagointitapoihini..kun aloin miettimään kaikkea,ja siinä kyllä kesti,mutta,kuitenkin..
Päätin vastata tähän koska kuulostat aivan samalta,kuin minä,jokunen vuosi sitten. Tuli mieleen omat kokemukset..en tiedä onko tästä nyt yhtään mitään apua mutta. Pitää vaan yrittää otta positiivinen asenne,pohtia asioita,omaa mieltä,kaikkea. Itse edelleenkin joskus epäilen että olen jollain tavalla mielenvikainen,mutta tiedän kyllä etten ole..se on vaan se menneisyys joka tuottaa niitä ajatuksia.
Jos haluat,voin vaikka alkaa mailailemaan sun kanssa,tai jotain.
Mutta kuitenkin,en MISSÄÄN nimessä suosittele masennuslääkkeitä.. =/ Ei kannata.. Toivottavasti sulla nyt kaikki menee hyvin..ja uskon kyllä että menee.. =) Kyllä se siitä..luota minuun =)
Kiitti sullekki! tuosta oli tosi paljon apua ja piristi huomattavasti:). Onpa hyvä et tässä maailmassa on ihmisiä jokka ymmärtää mua.
Kiitti vielä kerran sun hyvästä ja piristävästä vastauksesta
Eipä mitään.. =) Ja kyllä se siitä,älä anna kenenkään masentaa sua,ja yritä ajatella positiivisesti,vaikka se onkin ihan pirun vaikeeta aina välillä.
Jos minäkin selvisin siitä masennuksestani ja oon nyt uskomattoman onnellinen ja tyytyväinen elämääni,niin pystyt kyllä sinäkin siihen..! =) Se vaan saattaa viedä aikaa,mutta joku aamu sitten heräätkin,ja et enää ole masentunut..se vaan joko hiipuu pois,tai lähtee yhtäkkiä. Mutta se lähtee,jos vaan niin tahdot. =) Ja oot vielä kuitenkin nuori,niin sulla on kuule aikaa vaikka muille jakaa.. =) Yritä olla stressaamatta,vaikka se onkin vaikeeta,mutta kokeile että aina kun masentaa,tai stressaa niin ota sellanen 'ihan sama'-asenne..se auttaa..siitä ei kannata ottaa elämänfilosofiaa kuitenkaan,mutta se auttaa saamaan masennuksen ja stressin pois =) Jeps.
Kyllä se siitä..! ;) Tsemppiä..
ei pidä paikkaansa että niihin lääkkeisiin jää kiinni.. ite oon syöny lääkkeitä jo kauan aikaa enkä oo riippuvainen niistä... voi tietysti olla että jotkut lääkkeet tekee sen mut ei ainakaan seroniilit joita mä syön..
Minulla on melkein samanlainen juttu kuin sinulla, paitsi että olen 15-vuotias tyttö, eikä minulla ole eikä ole koskaan ollut poikaystävää.
moi
kuulostaa tutulta..
muakin on masentanut tosi pitkään..
kavereita on kans vaan muutama eikä oo ees
tyttöystävää viel tullu vastaan.. nekin kaverit
mitä on on pääasiassa vaan koulukavereita, muuten oon useimmiten yksin.. ja siitä se masennuskin taitaa johtua.. oon myös aika pätkä mikä ei ainakaan itsetuntoa pahemmin paranna.. aina miettii mitä muut ajattelee ja kiinnostanko mä ketään :)
muutoin en ainakaan omasta mielestäni oo mitenkään ruma enkä tyhmäkään.. noihin oon kyl koittanu vähän panostaakin viimeaikoina..
oon myös yrittänyt mennä mahdollisimman moniin yhteisiin tapahtumiin/bileisiin/juttuihin/jne missä on porukkaa, oli sit enemmän tai vähemmän tuttuja.. etenkin muiden kanssa juttelu on tuntunu auttavan (oli sit mikä tahansa aihe)..
liikaa ei ainakaan kannata stressata mistään syystä.. tuskin se maailma kaatuu vaikkei kaikki ihan täydellisesti meniskään..
ja koulukiusaajille ei kannatta antaa mitään huomiota.. ainakaan, jos se on vakavampaa.
muutoin sitä voi yrittää ottaa jotenkin huumorilla..
ei ne todennäköisesti oikeasti kuitenkaan mitään tarkoita, vaikka jotain haukkuisikin tms..
niiden olemassaolevien kavereiden kanssa kantsii kyl käyttää aikaa mahdollisimman paljon kans..
ehkä tästä nyt oli jotain apua/vinkkiä..
mitäs mieltä oot tästä:
Monet ovat masentuneita vain luulostaan! pyörittävät elämää ongelmien ympäri! Esim. Oot just menny maalle...makaat vihreällä pehmeällä nurmikolla...linnut laulaa...ja sä vaan mietit:"on tää elämä paskaa kun koko ajan haukutaan koulus....voi ei kun tulee huonoja numeroit...voi ei kun ei oo kavereit kunnol....voi ei täs elämäs ei oo mitään hyvää!" kato ympärilles!! Maailmassa on monia hyviäkin asioita...mutta näe ne! Älä mieti vaan huonoja asioita vaan hyviä! Luulen että masennuksesi johtuu 60% luulo-masennuksesta!
En nyt tarkota että olet huono ihminen/tyhmä...mullakin on ollu vaikeeta mutta sä oot vasta 13 wee ja kun tuut mun ikään (16) tajuat että:" Ois pitäny enemmän keskittyy ilosiin aiheisiin eikä vaan huonoihin luuloihini tai asioihin! Ja kohta pitää muuttaakin pois ja vanha tuttu koulu jää taakse!" Nyt susta tuntuu varmaan että toivottavasti pääsisin pois täältä mutta ei se sun ympäristö ole niin kauheeta kuin luulet! Usko pois! :D
no joskus vaan on niin masentunu ettei osaa ajatella mitään ilosta. ajattele jos sulla olis ihan vitun paska olo niin jaksaisitko tai haluaisitko ajatella iloisesti?
itsekkin olen ollut masentunut jo pitkän aikaa ja olen yrtittänyt olla iloinen ja pirteä ja myönteinen mutta se on vaan ollut pelkkää esitystä joka saa olon vielä pahemmaksi.
en oikeastaan edes halua muuttua.. tai en jaksa muuttua.. kun ei jaksa enää edes välittää koko asiasta..
tietenkin olisi hauska taas olla onnelinen mutta tuntuu etten ansaitse sitä.. se olisi liian outoa että mulla olisi kaikki asiat kunnossa.
mutta joo.. ei ainakaan kannata esittää masentunutta. sitten vielä tulee oikeasti sellaiseksi..
ehkäpä minäkin tästä vielä piristyn..