Mihin se loppuu? Siihenkö kun erotaan? Ja joutuu etävanhemmaksiko? Ja mistä saa tukea omaan vanhemmuuteensa? Omilta vanhemmiltako siis niiltä lapsen/lapsien isovanhemmiltako? Kummeilta? Entä jos todella on että lähivanhemmasta tuntuu et etävanhempi ei kanna vastuutansa jälkikasvustaan tarpeeksi hyvin. Ja lähivanhempi ei saa tukea minkäänlaista muuta kuin rahallista etävanhemmalta kasvatuksessa. Ja lapsen/lapsien isovanhemmatkaan ei tunnu lähistä kantavan vastuuta näistä lapsista tarvittaessa riittävän hyvin. Ja kummit ei edes ole enää tekemisissä lähin kanssa, joten ei lastenkaan kanssa. Yksin ei jaksa kantaa vastuuta lasten kasvatuksesta aina ilman tukea muilta siinä, =(.
Vanhemmuus
ÄidinAjattuksia...
10586
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mies huomaa, että yksinään pääsee helpommalla. Kun aikaa vierähtää, yksin olo tuntuu jo niin mukavalta, että ei kaipaa enää lapsiaan siihen hälisemään ja häiritsemään.
Kun lapset kasvavat (12-15 v. ikään) ja tulevat siihen ikään, ettei heitä enää tarvi kuljetella eikä hoivata, niin sitten isät alkavat heistä välittämään. He pääsevät helpolla, kun lapsesta tuleekin enemmän kaveri.
Silloin kun äiti tarvitsisi lasten hoitamisessa apua, ei isiä silloin näy, kuin kerran kuussa! Miehet ovat itse ikuisia helpon elämän etsijöitä, edes oma lapsi ei sitä ajatusta heistä murra.
Joillakin on ne paljon puhutut vaihtuvat naikkoset! Ne ovat lapsiakin tärkeimmät.
Sellaisia ne suomalaiset miehet/isät ovat.
Näin se on vaan valitettavasti, osuit asian ytimeen! Toivottavasti me naiset jaksamme.
Onneksi on myös muutama toisenlainenkin mies.Mutta kyllä sitä jaksaa,onneksi minun lapset ovat jo sen verran isoja että yövalvomiset ja pahimmat sairastelut on ohi.Meilläkin ex olisi mielellään ottamassa asumaan luokseen kahta vanhempaa,niistä kun saisi jo siivouksessa ja ruuanlaitossa apua.Vaan en minä niistä luovu eikä ne minusta =)
Vaikka osasitkin asiasi mukavasti naputella, niin silti olennainen osa pudottaa pohjan koko tarinalta.
Se olennainen osa, että annat ymmärtää kaikkien suomalaisten miesten/isien olevan turinoittesi kaltaisia.
Kas kumma ja hepskukkuu: niin iloisesti lumpsahti ajatuskyhäelmäsi muitten samankaltaisten tarujen joukkoon.
Mistä helvetistä olet saanut päähäsi, että kun lapset kasvavat 12-15 vuoden ikään, niin niitä ei tarvitse kuljetella, eikä hoivata enää?
Olet pahasti metsässä kasvatustyössäsi, jos itse menettelet tuon ajatuksen pohjalta.
Minulla on tässä yksi 12-vuotias ja yksi 14-vuotias ja voin ihan hyvin sinua opastaa, ettei se hoivaamisen ja kuljettelemisen tarve mihinkään ole hävinnyt, pikemminkin päinvastoin.
Ei ole monta tuntia tästä hetkestä taaksepäin, kun kävin vanhemman tyttäreni kanssa keskustelua murkkuiän mukanaantuomista murheista ja kyllä siinä joutuu hoivaa antamaan ja puimaan asiaa muutenkin, kuin "helppona kaverina".
Ihan selvästi et tiedä mistä kirjoitat.
Kaikkiaan nämä yleistykset ärsyttävät, mutta kait niitten tarkoitus juuri se onkin.
Minä voisin heittää nuo samat lauseesi käännettynä kertomaan helppoa elämää etsivistä naisista ja toteamaan viisaana, että tämmöisiä ne suomen naiset/äidit ovat.
Joillakin on ne paljon puhutut vaihtuvat miehet!
Ne ovat lapsiakin tärkeämmät!
Huomaatko millaista puuroa suustasi päästit?
Huoks.
Suomalaisten naisten ehkä suurin vika on siinä, että he ovat itsekeskeisiä, tunteettomia ja ajattelemattomia. Naisilla on kumma pakkomielle väittää ettei miehillä ole tunteita. Suomalainen nainen alkaa omimaan vauvaa heti syntymästä lähtien ja hyökkää suorastaan mustasukkaisesti miehen silmille, mikäli tällä on liian hyvä suhde lapseen. Nainen pelkää että isästä tulee lapselle liian läheinen, nainen ei ymmärrä että lapsen rakkaus on rajaton... että rakkautta riittää sekä isälle että äidille.
Äidin mielestä erotilanteessa on tarpeeksi jos isä näkee lastaan kerran kahdessa viikossa. Äidin mielestä isän pitäisi olla kiitollinen että äiti antaa miehen nähdä lastaan edes silloin. Äiti ei tajua että isän sydän vuotaa verta kun ei pääse halaamaan lastaan kun haluaa. Suomalainen äiti on mielestään marttyyri, vaikka todellisuudessa hänellä on asiat paljon paremmin kuin isällä.
Selvennyksesi sulle, ellet tajunnut!
Tarkoitin alle kouluikäisiä, esim. yövalvomiset, pihalla olon valvomista, pukemista, syöttämistä, kerhoon viemistä ,leikkimistä, kakkavaippojen aihtoa, ym, mitä vauvaikä ja leikki ikä tarvii. Kyyllä tuon ikäinen lapsi tarvitsee valvovaa silmää lähes jatkuvasti!
Sitten kun lapsi kasvaa kouluiästä eteenpäin, on hänellä omat kaverit, eikä häntä tarvi hoivata kuin pikkulasta, kun on lähes omatoiminen! Silloin vanhemmilla alkaa helpottaa, kun ei tarvi joka hetki vahtia. Sitä tarkoitin, että sillon alkaa isät yleensä kiinnostua lapsistaan, kun raskain hoitovaihe on ohi.
Luulenpa että ymmärsit alunperin mitä tarkoitin.
että ainakin minun exäni ei halua lapsia yhtään useammin tavata kuin mitä *on pakko kun on papereihin merkitty* omia sanojaan lainatakseni.
Minä antaisin tavata rajattomasti mutta isä ei halua kun pitää olla sitä omaa vapaa-aikaa.No neljä päivää kuukaudesta,onhan sekin jo jotain varsinkin lapsia ajatellen jotka kaipaavat isää kuitenkin joka päivä.
Eipä tuolle aikoinaan lasten hoitaminenkaan tahtonut kelvata vaikken yhtään lasta ominutkaan.
Kyllä näin on! Siinä kun sitten on kolme ehkäneljäkin lasta ja iso avuton mies vielä passattavana, niin kyllä äiti on aina kovilla.
Kun mies joskus joutuu hoitamaan yksin lapset, niin voi voi sitä valitusta.
Taas yksi tietäjä siinä.
Otatko valituksia vastaan?
Kun juttuun pitää kirjoittaa niiiiiin ponnekkaasti, että "kyllä näin on", niin silloin nimenomaan juuri niin ei ole. Pahinta mahdollista käytöstä on kuvitella olevansa itse ainua ja ainut oikeassa!