voisko joku teistä äitini ikäryhmäläisistä auttaa mua ja antaa uusia keinoja ja apua mulle kun mun äiti on todella voimakas luonteinen nainen ja me riidellään jokapäivä.
sillä on jostain syystä sellanen asenne mua kohtaan että mä en voi tietää MITÄÄN asiaa paremmin kun hän ja hän on aina oikeessa.se ei anna mulle edes mahdollisuutta todistaa mun väitteitä vaan olettaa heti että mä oon väärässä ja hän oikeessa. mulla ei ole kuulemma mitään sananvaltaa missään eikä sen oo kunnioitettava mua ollenkaan koska mä oon vielä ihan kakara. (täytän parin päivän päästä 18)
Mä murrun aina kun se rupee syyttämään mua turhista asioista ja sit kun mä suutun, kiroilen tai alan itkeä ja koitan todistaa itteni oikeeseen kun tiedän olevani oikeessa niin se alkaa nauramaan ja haukkumaan mua vammaseks, mielisairaaksi tms. ja syyttää mua ja mun isää kaikesta. (isä ja äiti on eronnu jo ennen kun mä synnyin) mikään ei oo ikinä äidin syy.
sit kun mä oon ihan murtunut ja huudan takas sille kun en muutakaan keinoa enään keksi ni se sit sanoo: "sä oot ihan samanlainen kun sun isäs, samanlaisia idiootteja kummatkin. oon niin onnellinen ku pääsen susta eroon!!" se sattuu!!
sit mä alan hautoon itsemurha ajatuksia. kerran kun meillä oli riita niin mä otin purkillisen lääkkeitä jotka äiti mulle anto ku luuli etten ollu tosissani mutta ne paljastu vaan vitamiineiksi ja oli se hetken järkyttyny ku oikeesti otinki ne enkä vaa pelleillyt. oon useeseen otteeseen sanonut sille että mä en kestä sitä ja sen aliarvioimista yms. ja sanonut että jos ei se lopeta ni mä tapan itteni ja se onki ollu monesti vesilasin päässä etten toteuttanu sitä. mä oon kuitenkin niin heikko toisaalta vaikka oonki vahva luonne myös että en uskalla tehdä sitä ja se on ollu ainoa pelastukseni...
olisko kellään mitään apukeinoa mulle et miten saisin äidin ajattelemaan mua kohtaan toisin tai jotain et mun elämä helpottuis??
en mä sano että mäkään oon mikään kauheen kiltti sitä kohtaan mutta se on niinku mun selviytymis keino kun en saa sitä muuten kuuntelemaan mua niinku oikeeta ihmistä vaikka ei sekään kyllä auta ollenkaan ehkä päinvaston!!
mä haluaisin et se kunnioittas myös mua eikä vaan vaadi sitä multa. en kestä sitä että sen asenne nuorempia (varsinkin mua ja mun kavereita) kohtaan on ettei me tiedetä mitään ja se tietää ihan kaiken paremmin koska on vanhempi. mun keinot vaan on niin loppu ja tosiaankin mä tarvin apua!! :'(
pliis auttakaa koska mä en jaksa enää!!
sillä on jostain syystä sellanen asenne mua kohtaan että mä en voi tietää MITÄÄN asiaa paremmin kun hän ja hän on aina oikeessa.se ei anna mulle edes mahdollisuutta todistaa mun väitteitä vaan olettaa heti että mä oon väärässä ja hän oikeessa. mulla ei ole kuulemma mitään sananvaltaa missään eikä sen oo kunnioitettava mua ollenkaan koska mä oon vielä ihan kakara. (täytän parin päivän päästä 18)
Mä murrun aina kun se rupee syyttämään mua turhista asioista ja sit kun mä suutun, kiroilen tai alan itkeä ja koitan todistaa itteni oikeeseen kun tiedän olevani oikeessa niin se alkaa nauramaan ja haukkumaan mua vammaseks, mielisairaaksi tms. ja syyttää mua ja mun isää kaikesta. (isä ja äiti on eronnu jo ennen kun mä synnyin) mikään ei oo ikinä äidin syy.
sit kun mä oon ihan murtunut ja huudan takas sille kun en muutakaan keinoa enään keksi ni se sit sanoo: "sä oot ihan samanlainen kun sun isäs, samanlaisia idiootteja kummatkin. oon niin onnellinen ku pääsen susta eroon!!" se sattuu!!
sit mä alan hautoon itsemurha ajatuksia. kerran kun meillä oli riita niin mä otin purkillisen lääkkeitä jotka äiti mulle anto ku luuli etten ollu tosissani mutta ne paljastu vaan vitamiineiksi ja oli se hetken järkyttyny ku oikeesti otinki ne enkä vaa pelleillyt. oon useeseen otteeseen sanonut sille että mä en kestä sitä ja sen aliarvioimista yms. ja sanonut että jos ei se lopeta ni mä tapan itteni ja se onki ollu monesti vesilasin päässä etten toteuttanu sitä. mä oon kuitenkin niin heikko toisaalta vaikka oonki vahva luonne myös että en uskalla tehdä sitä ja se on ollu ainoa pelastukseni...
olisko kellään mitään apukeinoa mulle et miten saisin äidin ajattelemaan mua kohtaan toisin tai jotain et mun elämä helpottuis??
en mä sano että mäkään oon mikään kauheen kiltti sitä kohtaan mutta se on niinku mun selviytymis keino kun en saa sitä muuten kuuntelemaan mua niinku oikeeta ihmistä vaikka ei sekään kyllä auta ollenkaan ehkä päinvaston!!
mä haluaisin et se kunnioittas myös mua eikä vaan vaadi sitä multa. en kestä sitä että sen asenne nuorempia (varsinkin mua ja mun kavereita) kohtaan on ettei me tiedetä mitään ja se tietää ihan kaiken paremmin koska on vanhempi. mun keinot vaan on niin loppu ja tosiaankin mä tarvin apua!! :'(
pliis auttakaa koska mä en jaksa enää!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä äitisi pitäisi kunnioittaa myös sinua, ja ainakin kuunnella..teidän pitää mennä yhdessä käymään perheneuvolassa..yhdessä tai erikseen. Eihän tuo ole oikein..niitä itsemurha-ajatuksia, kun hautoo jo nyt turhan moni..Asia ei selviä varmaankaan ilman ulkopuolisen apua! Vaikka minussakin on äitinä omat virheeni, en alistaisi lastani kuitenkaan noin. Ellei äitisi tilaa aikaa sinne perheneuvolaan, tee sinä se, ja pane juttu alulle. Käy juttelemassa, se helpottaa ainakin..
Hae ulkopuolisilta apua. ;))
Onhan niitä, nuorten puhelimiakin, sinnekkin voisit soittaa.. ;))
samantyyppiseen ongelmaan. Paras ratkaisu on, että muuta eri asuntoon ja eri paikkakunnalle, niin rupeat selviämään näistä ikävistä tuntemuksista. Niin minäkin tein.
kuitenkin äidin ja tyttären suhteen kannalta parempi selvittää ensin ongelmat, ja muuttaa sitten..??
Osaisin ehkä neuvoa ja auttaa sinua,koska olen kokenut vastaavaa ja paljon pahempaakin nuoruudessa.
En kuitenkaan tässä ala nyt sen kummemmin kertoon,joten jos haluat neuvoja,apua,tukea,niin
ole hyvä ja laita meiliä minulle,kerro siinä sun
tilanteestasi jne...Niin koitan neuvoa ja auttaa
sua parhaani mukaan ja olla tukenasikin...
Laita meiliä alla olevaan s-postiin.
kirjoita-suomi24.fi