Koronaeristyksessä on aikaa siivota: Olen raivannut vaatehuonetta ja varastoa, vienyt kirpparille ja kaatikselle, repinyt papereita, tuhonnut nuoruuskirjeitä ja päiväkirjoja...
En halua perillisilleni jäävän paljon putsattavaa tai henkilökohtaisia juttuja pyöriteltäviksi, joten voin pikku hiljaa alkaa jo raivaamisen. Olisivatpa isäni ja äitinikin tehneet niin. Miten sinä toimisit?
En halua perillisilleni jäävän paljon putsattavaa tai henkilökohtaisia juttuja pyöriteltäviksi, joten voin pikku hiljaa alkaa jo raivaamisen. Olisivatpa isäni ja äitinikin tehneet niin. Miten sinä toimisit?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Se ilmiö tässä korona-aikakaudessa on, että on hyvä aika siivoamiseen, ja kaikenlaisen ylimääräisen tavaran karsimiseen. Aikoinaan ihmiset säilyttivät kaiken mahdollisen tavaran, mutta minulla ei ole innokkuutta säilyttää sellaista, mitä en ole tarvinnut moneen vuoteen.
Terveisin: Puolireuho
Tästä puhuimme muiden ”raivaajien” kanssa ja katselimme vanhoja valokuvia ja mietimme, mitä teemme. Toisaalta ovat itsessään aikansa kuvia, mutta kukaan ei enää tunne ihmisiä tai tarinoita kuvien takana. Säilyttääkö vai hävittää?
Seuraavaksi ajattelinkin käydä valokuvien kimppuun. Hävitän ainakin omat teiniaikaiset kuvat, joissa ei puolisokaan vielä mukana. Oma hiljainen hetki ja palamaan!
Säilytän kaikki valokuvat jopa negatiivit. Harmittaa niin vietävästi kun viimevuosien aikana on vain ottanut kuvia puhelimella ja viimeksi kun täytyi vaihtaa puhelin älypuhelimeen niin kaikki kuvat jotka otettu 4-5 vuotta taaksepäin ovat siellä vanhassa puhelimessa.
Kait ne sieltä jotenkin voisi tulostaa valokuviksi mutta nyt ei äly eikä hermot riitä siihen touhuun. Joskus on tämä yksinasuvan elämä tällaista kun ei ole niitä viisaampia siinä vierellä neuvomassa.
Totta on että näyttävät aivan roska-kamalta vanhat valokuvat, kirjoitetut runot, tekstit ja keräilyvihkot. En koe mitään tunnearvoa. Olen osaa hävittänyt. Harmi jos jälkeläisissä olisikin joku suvun historiasta kiinnostunut. Jo pelkästää sisarusparveni lapsenlapsia on jotain 20-30 välillä ja asuvat ulkomaillakin, heistä voi kehkeytyä minkä alan ihmisiä vaan.
Minulle taas äidin, äidinäidin, isän ja isoisän valokuvat ovat aarteita jotka haluan säilyttää. Olrn jopa suunnitellut teettäväni niistä taulut.
Omien sukulaisten kuvat kannattaa säilyttää. Ja samoin vuosikymmeniä vanhoista tyylikkäistä maisemakuvista ainakin osa kannattaa säilyttää. Mutta olen heittänyt roskikseen sellaiset opiskeluaikojen kuvat, joissa on sellaisia ihmisiä, joilla ei ole moniin vuosikymmeniin ollut mitään merkitystä minun elämässäni.
Terveisin: Puolireuho
Minä perkasin jo aiemmin valokuvat ñiin että tein molemmille lapsilleni niistä omat kansiot. Ja niihin valikoin sellaiset kuvat joiden koin olevan heille merkityksellisiä.
Nyt olemme sisarusten kanssa katselleet läpi äidin valokuvia ja niitä on paljon. Äiti ei enää osaa sitä tehdä mutta toki olemme hänenkin kanssaan osaa niitä yhdessä katselleet. Paperisia kuvia joita k6kaan ei halua alkaa digimuotoon vääntämään. Mutta katsellessa nousee mukavia muistoja mieleen.
Koronasta riippumatta aloittajan kaltainen savotta on suunnitteilla.
Odottelen kevättä jolloin setvin ullakkokomeron ja 20m2:n autotallin.
Muuttaessamme vajaa 20 vuotta sitten ok:sta kerrostaloon tullasivat lapsemme heitä kiinnostavat tavarat ja puoli autonlavallista meni johonkin.
Olemme varautuneet jomman kumman leskeytymiseen muuten mutta nurkkien raivaaminen on tekemättä.
Paljon on pois heitettävää. Joienkin esineiden osalta olemme sopineet jatkosta. Esimerkiksi oman isäni syntymävuotena 1911 Viipurista ostettu, kerran kunnostettu, näyttävässä puukaapissa oleva seinäkello on menossa pojallemme.
Surku tulee 1970 alkaen otettuja dioja. Niitä on muutama tuhat kappaletta vaikka en ole kuvannut kymmeniin vuosiin. Vanha Asahi järjestelmäkin joutaa romuihin.
Jne. Jne. No. Odotellaan kesää!
Hamstraaja ei kylläkään luovu romu kasasta kuin vasta kuolinvuoteellaan?😷😷😷
Päiväkirjat, muistivihkot, päivyrit, vanhat kirjeet, jopa valokuvat joita ei tarvitse jne olisi järkevää toimittaa Kansallisarkistoon tuleville sukupolville ja historoitsijoille katsoa ja kartoittaa.
Hölmöt idioottivanhukset repivät kaiken.
Höh. Tämä idioottivanhus ei intiimejä päiväkirjojaan ja biletyskuviaan mihinkään arkistoihin lähetä eikä jätä perikunnan naureskeltaviksi.
Kyllä naurattaa jo ajatuskin, kun jälkeenjääneet lukevat edesmenneen päiväkirjoja, joissa Pera oli ihana eilen, tänään Keke ja huomenna Jaska😂
Tulisivatko siitä hullua hurskaammiksi?
Samaa vähän minäkin tehnyt - vaatteita kierrätykseen, kirjoja myös. Päiväkirjoista en luovu, ainakaan vielä.
Siivoskelen sen minkä siivoskelen. En tykkää koko hommasta mutta siisteydestä kyllä, joten...
Korona-aika on kummallista ja kummallisemmaksi muuttuu: ei tapaa aikuisia lapsia, silloin tällöin vanhempia, koko aika etätöissä ja eläkkellä olevan puolison kanssa; en valita on tässä paljon hyvääkin - ei ole kiire minnekään!
Ritukka