Pärjääkö tavallinen perhe nykyisin sijoitetun lapsen kanssa? Vai ovatko ongelmat niin suuria, että sijaisvanhemmilla pitäisi olla alan koulutusta?
Oletteko saaneet tukea ja infoa tarpeeksi sijoituksen aikana?
Oletteko saaneet tukea ja infoa tarpeeksi sijoituksen aikana?
Vastaukset 5
Vanhimmat
eihän kaikki lapset tarvitse olla sairaan työläitä. Vaikka usein näin saattaa olla eli ottakaa selvää ennen kuin teette mitään päätöksiä.
Jos ei anneta kaikkea tietoa niin silloin ei myöskään toimeksianto sopimusta. Kyllä lapsia on valittavana melkein joka lähtöön. Vaaditte myös työohjausta ja että se kirjoitetaan myös sopimukseen vähintään kerran kuukaudessa ja alussa useamminkin varsinkin jos on "työläs" lapsi. Jos lapsi on kauempaa niin kunta voi ostaa teille työohjauksen teidän omast asuinkunnastanne, se on yksi mahdollisuus.
Mutta voin sanoa että vaikka lapsi on vaikea ja työläs monellakin tavalla niin silti lapsi on niin ihnan rakastettava. Ei se ole lapsen vika ja ei sitä rikkinäistä lasta pitäisi hylätä vaan jos on voimia auttaa lasta rakentamaan elämäänsä eheään kokonaisuuteen niin se on haaste joka antaa kuin voimaa jaksaa arjen myrskyissäkin. Olemme itse tavallinen perhe vaikka kylläkin paljon kokemusta lapsista ja yleensä ihmisistä.
Tässä vai lyhyesti mitä ajattelin.
Meillä kummallakin vanhemmalla on erikoissairaanhoitajan koulutus sekä lisäksi runsaasti opintoja kasvatustieteestä, toisella maisteritutkinto siitä. Varmaan ilman näitäkin koulutuksia pärjää hyvin, mutta itse olemme kokeneet ne voimavaraksi.
ESH-koulutus on auttanut erityisesti siinä, että olemme osanneet taistella palvelujärjestelmässä sijaislapsille ne palvelut, joita he tarvitsevat.
Jos lapsi on vähänkään vaikeahoitoinen, niin kaikenmaailman viranomaispalaverit ja terapiat vaativat niin paljon aikaa että toinen vanhemmista joutuu olemaan kotona, muuten syytetään sitoutumattomuudesta. Eli onko normaali perhe sellainen että vain toinen on töissä, tiedä häntä.
Eiköhän se ole jo hermojen pituudesta kiinni eikä pelkästään koulutuksesta...
Meillä on ollut jo 3 vuotta eikä meillä ole koulutusta tuolle alalle päinkään.
Hyvin menee meillä ainakin.
tavallinen perhe pärjää jos lapsen alkuhoito ekan vuodenaikana on ollut edes kohtuullista. ja biot hyväksyvät huostaanoton ja ovat omien kykyjensä mukaan täysillä turvaamassa lapsen elämää. sellaisiakin bioja on, meillä ainakin.
ongelmia on ja uusia tulee, mutta elämä opettaa. eikä omienkaan tulevaisuutta edeltäkäsin tiedä.
mutta jos saatte sijaislapsen jonka sijoitus kyseenalaistetaan biosuvun taholta, niin vaikeaksi menee. lapsi itse voi olla vaikka kuinka helppo, mutta yhteydet riitaisaan sukuun tekevät elämän vaikeaksi.