Puhutteko itseksenne?

Ihan mahdottomasti. Lenkillä, kaupan hyllyjen välissä etsiessäni, ajaessani ja kotona puhun, niin kuin puhuisin jollekin toiselle.
Puhun kun ole suuttunut jollekin, Ennenkuin menen sanomaan ja valittamaan, paasaan asian kotona ärtsyä puhkuen. Kun ja jos sitten menen suututtaneelle sanomaan, sanoma on huomattavasti fiksuuntunut alkuperäisestä.
Puhun myös ihan tietoisesti ja tarkoituksella. Jos pitää esittää jokin asia esim. kokouksessa ja ennen töissä tilaisuuksissa, harjoittelin puhumista. Se todella kannattaa. Siinä huomaa jos puhuu turhaa löpinää ja näin pystyy puhumaan vain oleellisen napaasti. Jännitän esiintymistä jonkin verran.
Perintötekijöitä on perheessä.

tietenki ihminen puhuu itsekseen,
meikä muutamia sanoja lähinnä kirosanoja tai sitten muuta kun jokin asia ei toimi, tavallisesti nimenomaan yksin ollessa
kun ketään ei ole kenelle sanos jotain,

Mielestäni asioiden ajatteleminen on äänetöntä keskustelua "toisen minäni" kanssa.
Siis aivan normaali juttu.

kylmätotuus

Peilikuvasta kirvesvarteen. Katsoin Prisma-ohjelman, jossa ilman leikkausta pyrittiin tekemään kasvoja nuoremman näköisiksi. Siitä innostuneena peilin edessä kohotin sormilla korvien kohdalta kasvoja hieman ylöspäin. Se todella vie 10 v hetkessä. Soitin lähes 50lle tyttärelle, ettei yksin puhuen tarvinnut tätä kokea ja yhdessä totesimme saman. Ei ihme että kohotuksia tehdään valtavasti sekä leikkauksella että ilman. Kokeilkaapa kurillanne. Ihan hyvin pärjään tälläkin naamalla kuten varmaan te muutkin, mutta leikkiä voi.

Kyllä vaan, yksinollessa ei niin kiinnitä huomioo. Nyt on kaupassakäydessä hyvä, maski peittää höpinät ;)

tottakai keskustelen itseni kanssa, useasti ääneen, ainakin kotona, ulkona ollessa täytyy muistaa ettei puhu ääneen. kun asuu yksin, ei tietäisi kulkeeko ääni enää ollenkaan jos ei itselleen puhuisi. olen aina keskustellut itseni kanssa, muistan jo lapsena kulkeneeni metsissä ja ahkerasti keskustellut itseni kanssa ihan ääneen kaikesta näkemästäni, sekä tietenkin myös mielikuvitusystävän kanssa.

Väittävät että yksin asuvilla ääneen puhuminen ja/tai laulaminenkin ehkäisee dementiaa, joten vaikka niitä ristikkojakin täytellessä kannattaa niitä sanoja aprikoida ääneen, myös kun miettii tekisikö tämän nyt noin vai näin niin ääneen nekin aprikoinnit, kukille tietysti kannattaa aina höpöttää, tietovisailuja netistä tekemällä ensin ääneen kysymys ja vastaus. Tuttavapiirissäni on eräs yksinasuva joka aina tehdessään jotain puhuu ääneen mitä tekee, esim ruokaa laittaessa: "Taidan leikata nämä perunat nyt viipaleiksi............ laitanpa vielä vähän pippuria..................kyllä tää nyt vaatii kermaa" jne. Itsekin joskus huomaan puhuvani ääneen, varsinkin jos meinaa joku mennä väärin.

Ennen juttelin koiralleni, nykyään vaan hänen muistolleen.

itsekseen puhuminen on yksinäisyyden merkki
nj

Eikö se ole wanha witsi, että itseltään kannattaa kysyä silloin, kun haluaa itseään miellyttävän vastauksen. Itse ainakin kysyn ääneen itseltäni, jos on joku hankala aihe, johon ei saa selvyyttä. Vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä melkein aina. - Nm. Ei hulluuden oire

Kyllä minä puhun itsekseni ja vieläpä ääneen. Se jotenkin rauhoittaa. Kun joskus olen paljon ollut seurassa, niin jopa kaipaan sitä yksinjuttelua. Tosin nyt ei ole seuraa enkä sitä kaipaa näin Korona-aikana ollenkaan.
Sukulaiseni sai eilen kuulla, että hänellä on Koronavirustartunta. Aika paha juttu.

Tässä yksinyrittäjänä pidin yt-neuvottelut lomautuksista itseni kanssa. Ei tullut kiistaa vaan neuvottelut sujuivat rakentavassa hengessä. Niiden tuloksena päätin lomauttaa itseni ennaltamääräämättömäksi ajaksi. Olen kiitollinen itselleni, koska olen jo loman tarpeessa.

Sissiteltassa koisatessa erään kerran säikäytin kipinän pahanpäiväisesti yöllä herätessäni painajaisunesta.