Aihe

Ei omaishoitoon!

Anonyymi

Saan varmasti rajua arvostelua sanoessani, että en haluaisi mieheni omaishoitajaksi.  Pelkkä ajatus vaipanvaihdosta ym. hygieniatoimista puistattaa ja jo syöttäminen ja pukeminenkin kauhistuttavat. Eikö siis rakkaus riitä vai eikö sitä ole?? En olisi pystynyt vanhempianikaan hoitamaan, jos siihen pisteeseen olisi jouduttu.

Itse en missään tapauksessa haluaisi puolisoni minua hoitavan vaan toivoisin pääseväni paikkaan, jossa alalle hakeutuneet ottaisivat vastuun. Tai jos edelleen toitotetaan " kotihoitoa, kotihoitoa" ja vähennetään laitospaikkoja, pitäisi palkata ulkopuolinen kotiin. Ja siitä sitten omin avuin tai avustettuna ikuiseen uneen...

No, toivottavasti omaishoitajuus ei kumminkaan päin osu kohdalle. Mietitty nyt kuitenkin jo on. Oma tahto ja itsekkyys veivät voiton.

84

236

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Eihän siihen voida pakottaa. En itsekään alkaisi omaishoitajaksi. Yksin asuvana olisin voinut muutama vuosi sitten ryhtyä äitini omaishoitajaksi, mutta tulin siihen tulokseen että minusta ei siihen ole, onneksi äidille järjestyi asunto asumispalveluyksiköstä ja kodinhoitajat käy monta kertaa päivässä ja lähellä asuva omainen käy siivoukset ja pyykit yms hoitamassa. En jaksaisi hoitaa 24/7 toista ihmistä enää tämän ikäisenä, eikä voimat riittäisi esim nosteluun.

      • Moni joutuu omaishoitajaksi tahtoi tai ei. Jo toinen sairastuu hiljaa hiipien niin että pikku hiljaa on toisten avun varassa joudut ikään kuin huomaamattasi omaihoitajan rooliin. Mitä vaihtoehtoja sulla on siltä välttyäksesi? Ottaa ero, vaihtaa muualle asumaan? Tällä hoidettavallakin kun katsotaan olevan oikeus asua kotonaan niin kauan kuin sas-ryhmä ei katso olevan aihetta ympärivuorokautiseen hoitoon. Siinäpäs sitten pähkinä purtavaksi.

        Ja tehkää nyt ihmeessä hyvissä ajoin edunvalvontavaltuutus ja hoitotahto. Kenen toivotte itseänne edustavan kun ette siihen enää itse kykene ja miten ja missä haluatte itseänne hoidettavan. Ja ennen kaikkea keskustelkaa sen puolison kanssa nyt kun molemmat vielä ymmästää mistä keskustellaan. Vai eikö pokka riitä siihen. Sitten hyökätään kun toinen on avuttomimmillaan eikä kykene tahtoaan ilmaisemaan.


    • Anonyymi

      Oliko sinusta jo inhottavaa, kun miehesi koski sinuun seksuaalisesti?

      • Anonyymi

        Seksi on seksi, mutta kakan pesu on kakan pesua. Kai siitäkin joku kiksejä saa.

        En minäkään alkanut omaiseni ”omaishoitajaksi” virallisesti ja kokopäiväisesti. Ei minusta olisi ollut muistisairaan höpinöitä jatkuvasti kuuntelevaksi ja muita sekoiluja ymmärtäväksi.

        Parempi, kun ovat vertaistensa seurassa ja hoitajien hoidossa.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Seksi on seksi, mutta kakan pesu on kakan pesua. Kai siitäkin joku kiksejä saa.

        En minäkään alkanut omaiseni ”omaishoitajaksi” virallisesti ja kokopäiväisesti. Ei minusta olisi ollut muistisairaan höpinöitä jatkuvasti kuuntelevaksi ja muita sekoiluja ymmärtäväksi.

        Parempi, kun ovat vertaistensa seurassa ja hoitajien hoidossa.

        "Parempi, kun ovat vertaistensa seurassa ja hoitajien hoidossa."

        No näinhän sitä yhtäkkiä luulisi.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        "Parempi, kun ovat vertaistensa seurassa ja hoitajien hoidossa."

        No näinhän sitä yhtäkkiä luulisi.

        No, on parempi kun jonkun tylsän ”omaishoitajan”!


      • Anonyymi kirjoitti:

        No, on parempi kun jonkun tylsän ”omaishoitajan”!

        Minkälaiset kuvitelmat sinulla on tämän päivän ymprivuorokautisesta hoidosta?


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Minkälaiset kuvitelmat sinulla on tämän päivän ymprivuorokautisesta hoidosta?

        Ihan yhtä ruusuiset, kuin omaishoidosta tai yleensä mistään vanhustenhoidosta.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ihan yhtä ruusuiset, kuin omaishoidosta tai yleensä mistään vanhustenhoidosta.

        Tuo kertoo suhteestasi ikääntymiseen ja ikäihmisiiin. Valitettavasti tuollainen asennemaailma on yleistymässä vissiin.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Tuo kertoo suhteestasi ikääntymiseen ja ikäihmisiiin. Valitettavasti tuollainen asennemaailma on yleistymässä vissiin.

        Aikoinaan, alle kymmenen vuotiaana, kleinaria kadulla odottelin, että isovanhempani kyytiin ottaisi ja päivähoitoon veisi. Toinen oli ”vanhuudenhöperö” ja takinliepeestä piti kiinni pitää ja välillä lujaa kiskaista, kun oli sellaista karkaavaa sorttia ja toinen huono jaloistaan, että vahtia piti, ettei kumoon kupsahtanut.

        Kleinari tuli ja katselin kyytiin otettavia ja kyydissä jo olevia ja silloin jo ajattelin, että kuka noitakin jaksaa hoitaa. En minä ainakaan.

        Ei vanhenemisessa ja vanhuksissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta se hoitaminen!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Aikoinaan, alle kymmenen vuotiaana, kleinaria kadulla odottelin, että isovanhempani kyytiin ottaisi ja päivähoitoon veisi. Toinen oli ”vanhuudenhöperö” ja takinliepeestä piti kiinni pitää ja välillä lujaa kiskaista, kun oli sellaista karkaavaa sorttia ja toinen huono jaloistaan, että vahtia piti, ettei kumoon kupsahtanut.

        Kleinari tuli ja katselin kyytiin otettavia ja kyydissä jo olevia ja silloin jo ajattelin, että kuka noitakin jaksaa hoitaa. En minä ainakaan.

        Ei vanhenemisessa ja vanhuksissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta se hoitaminen!

        No pliis jos asenteesi on tuo älä vain änkeä hoitamaan :). Sllä sinunlaillasi ajatteleviakin hoithenkilöstössäkin on, vaikka itse änkeävät alalle.


      • siilivain kirjoitti:

        No pliis jos asenteesi on tuo älä vain änkeä hoitamaan :). Sllä sinunlaillasi ajatteleviakin hoithenkilöstössäkin on, vaikka itse änkeävät alalle.

        Ja muista tämä kirjoituksesi siten kun itse olet vanha ja hoidon tarpeessa tai ei niin vanhakaan.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ja muista tämä kirjoituksesi siten kun itse olet vanha ja hoidon tarpeessa tai ei niin vanhakaan.

        Olen jo vanha ja alan tarvitsemaan jotain apua pikkuhiljaa.

        Mikä kirjoituksessa pitää muistaa? Meinaatko, että haluaisin apua joltain vanhustenhoitoon koulutetulta, joka kuvittelee olevansa ”empaattinen”? En todellakaan! Nehän niitä pahimpia just ovat!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Olen jo vanha ja alan tarvitsemaan jotain apua pikkuhiljaa.

        Mikä kirjoituksessa pitää muistaa? Meinaatko, että haluaisin apua joltain vanhustenhoitoon koulutetulta, joka kuvittelee olevansa ”empaattinen”? En todellakaan! Nehän niitä pahimpia just ovat!

        Ei vaan että sinua hoitava ajattelee hoitamisesta samoin kuin sinä nyt


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikoinaan, alle kymmenen vuotiaana, kleinaria kadulla odottelin, että isovanhempani kyytiin ottaisi ja päivähoitoon veisi. Toinen oli ”vanhuudenhöperö” ja takinliepeestä piti kiinni pitää ja välillä lujaa kiskaista, kun oli sellaista karkaavaa sorttia ja toinen huono jaloistaan, että vahtia piti, ettei kumoon kupsahtanut.

        Kleinari tuli ja katselin kyytiin otettavia ja kyydissä jo olevia ja silloin jo ajattelin, että kuka noitakin jaksaa hoitaa. En minä ainakaan.

        Ei vanhenemisessa ja vanhuksissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta se hoitaminen!

        Olen pahoillani että sanon: "vanhenemisessa" sinällään ei ole mitään vikaa, mutta "vanhuksissa", joilla on tuollainen asenne kuin sinulla, on vikaa omassa ajattelumaailmassaan, jota yksikään hoitaja ei valitettavasti voi / pysty / kykene hoitamaan tervehenkiseksi. - Nm. Hankalia tapauksia


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ei vaan että sinua hoitava ajattelee hoitamisesta samoin kuin sinä nyt

        Sillä nyt tuskin on minulle mitään merkitystä, mitä ajattelee, kunhan duuninsa hoitaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen pahoillani että sanon: "vanhenemisessa" sinällään ei ole mitään vikaa, mutta "vanhuksissa", joilla on tuollainen asenne kuin sinulla, on vikaa omassa ajattelumaailmassaan, jota yksikään hoitaja ei valitettavasti voi / pysty / kykene hoitamaan tervehenkiseksi. - Nm. Hankalia tapauksia

        ”Vikaa”, kun en vanhuksista nyt niin erityisemmin pidä😳

        Miksi pitäisi pitää?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ”Vikaa”, kun en vanhuksista nyt niin erityisemmin pidä😳

        Miksi pitäisi pitää?

        No mutku sekin on sun moka, ei vanhusten eikä yhdenkään iäkkään ihmisen. - Nm. Mitä muuta jäänyt väliin


      • Anonyymi kirjoitti:

        Sillä nyt tuskin on minulle mitään merkitystä, mitä ajattelee, kunhan duuninsa hoitaa.

        Ajatukset kun kuitenkin näkyy siinä duunissa ja myös asenne. Mutta jos se riittää sulle pidä hyvänäs.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ajatukset kun kuitenkin näkyy siinä duunissa ja myös asenne. Mutta jos se riittää sulle pidä hyvänäs.

        Riittää jokaiselle!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Riittää jokaiselle!

        No sinä tiedät vain muka sulle itsellesi riittää. Toisten suulla et voi puhua.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        No sinä tiedät vain muka sulle itsellesi riittää. Toisten suulla et voi puhua.

        Keskity nyt vain siihen omaan ”asenteeseesi”! Ei siinä ole kehumista! Tekoempaattisuus ja itsensä ylentäminen on niin nähty hoitotyön muoto, etten arvosta ollenkaan. Ei edes huumori riitä katsomaan kyseistä ”asennetta”!😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Keskity nyt vain siihen omaan ”asenteeseesi”! Ei siinä ole kehumista! Tekoempaattisuus ja itsensä ylentäminen on niin nähty hoitotyön muoto, etten arvosta ollenkaan. Ei edes huumori riitä katsomaan kyseistä ”asennetta”!😂

        Empatiaa joko on tai ei ole. Sitä ei pysty teeskentelemään. Mutta toivottavasti saat mitä toivot :D.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Empatiaa joko on tai ei ole. Sitä ei pysty teeskentelemään. Mutta toivottavasti saat mitä toivot :D.

        Mitä minä ”toivon”😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mitä minä ”toivon”😂

        No en mimä sitä voi tietää. Kysy hiljaa itseltäsi ja mieti edellisiä kommenttejadi.😇


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ajatukset kun kuitenkin näkyy siinä duunissa ja myös asenne. Mutta jos se riittää sulle pidä hyvänäs.

        Kerro ja selvennäpä vielä, miten sinä näet muitten ihmisten ajatukset? Pääsetkö jotenkin heidän päänsä sisälle?

        Voin kertoa esimerkkejä: liian monet sairaat, iäkkäät ihmiset syövät oikeaa, ravitsevaa ruokaa huonosti ja nesteyttävät itsseään vähäisesti. Huolehdin ja tuputan sellaisille tyypeille vielä toisenkin kerran em. asioitten tarpeellisuutta, koska ne ovat terveyden ja jaksamisen kannalta asia numero yksi.

        Mutta vanha, sairas, vaivainen ja vikainen ikäihminen pitää minua siitä syystä ilkeänä ihmisenä. Oletan, että sinä näet hoitajien ajatukset ja asenteet yhtä täydenllisen 'hyvin' kuin hekin. - Nm. Tiedätkö ja tunnistatko edes omasi


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kerro ja selvennäpä vielä, miten sinä näet muitten ihmisten ajatukset? Pääsetkö jotenkin heidän päänsä sisälle?

        Voin kertoa esimerkkejä: liian monet sairaat, iäkkäät ihmiset syövät oikeaa, ravitsevaa ruokaa huonosti ja nesteyttävät itsseään vähäisesti. Huolehdin ja tuputan sellaisille tyypeille vielä toisenkin kerran em. asioitten tarpeellisuutta, koska ne ovat terveyden ja jaksamisen kannalta asia numero yksi.

        Mutta vanha, sairas, vaivainen ja vikainen ikäihminen pitää minua siitä syystä ilkeänä ihmisenä. Oletan, että sinä näet hoitajien ajatukset ja asenteet yhtä täydenllisen 'hyvin' kuin hekin. - Nm. Tiedätkö ja tunnistatko edes omasi

        En jaksa nyt alkaa avaamaan kovin seikkaperäisesti.. En väitä että tietäisin toisten ajatukset mutta väitän että sen verran ihmistuntemusta elämän varrelta on kertynyt että ihmistä ja käyttäytymistään havainnoimalla näkee paljon.

        Kuvailet tekemiäsi temppuja, minä puhun kohtaamisesta ja havainnoimisesta samassa tilanteessa. Siinä se ero mutta en usko että ymmärrät mitä tarkoitan. Joten tämä tästä.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        En jaksa nyt alkaa avaamaan kovin seikkaperäisesti.. En väitä että tietäisin toisten ajatukset mutta väitän että sen verran ihmistuntemusta elämän varrelta on kertynyt että ihmistä ja käyttäytymistään havainnoimalla näkee paljon.

        Kuvailet tekemiäsi temppuja, minä puhun kohtaamisesta ja havainnoimisesta samassa tilanteessa. Siinä se ero mutta en usko että ymmärrät mitä tarkoitan. Joten tämä tästä.

        Työni, tietoni, käsitykseni, asenteeni, kohtaamiseni eivätkä havainnoimisenikaan ole mitään temppuja. Havainnoiminen ei ole sama asia kuin tietäminen eikä ihmisistä voi ikinä tietää, ennen kuin kuulee heidän omin sanoin kertovan, mitkä taustansa ovat ja millaiset elämäntarinansa. - Nm. Kuvittelu on eri asia


      • Anonyymi kirjoitti:

        Työni, tietoni, käsitykseni, asenteeni, kohtaamiseni eivätkä havainnoimisenikaan ole mitään temppuja. Havainnoiminen ei ole sama asia kuin tietäminen eikä ihmisistä voi ikinä tietää, ennen kuin kuulee heidän omin sanoin kertovan, mitkä taustansa ovat ja millaiset elämäntarinansa. - Nm. Kuvittelu on eri asia

        Ihmisistä kértoo paljon muukin kuin oma kértomus. Toki se on osa sitä mutta oma kertpmuskin on vaan subjektiivinen kokemus.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ihmisistä kértoo paljon muukin kuin oma kértomus. Toki se on osa sitä mutta oma kertpmuskin on vaan subjektiivinen kokemus.

        Oikeasti haluan vain ja ainoastaan tällä elämänkokemuksella sanoa sen viimeisen sanan😂


      • Anonyymi kirjoitti:

        Oikeasti haluan vain ja ainoastaan tällä elämänkokemuksella sanoa sen viimeisen sanan😂

        Eiku minäpäs ;).


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ihmisistä kértoo paljon muukin kuin oma kértomus. Toki se on osa sitä mutta oma kertpmuskin on vaan subjektiivinen kokemus.

        Meinaatko oikeasti, että ihmisen oma tieto, kokemus ja käsitys itsestään on epäpätevämpi kuin ulkopuolisen arvioijan? - Nm. Taidat kuulua terveydenhuoltohenkilöstöön


      • Anonyymi kirjoitti:

        Meinaatko oikeasti, että ihmisen oma tieto, kokemus ja käsitys itsestään on epäpätevämpi kuin ulkopuolisen arvioijan? - Nm. Taidat kuulua terveydenhuoltohenkilöstöön

        Tulkitset minua väärin ja esität sen tulkinnan omana mielipteenäsi. Kirjoitin tuolla aiemmin:
        Ihmisistä kértoo paljon muukin kuin oma kértomus. Toki se on osa sitä mutta oma kertpmuskin on vaan subjektiivinen kokemus ja tulkinta.
        Sinä kirjoitit tuolla aiemmin (tai joku muu ano) että

        "Huolehdin ja tuputan sellaisille tyypeille vielä toisenkin kerran em. asioitten tarpeellisuutta, koska ne ovat terveyden ja jaksamisen kannalta asia numero yksi."

        Se kun kuules on niin että vaikka sinä kuinka huolehdit ja tuputat ihmisellä on itsemääräämisoikeus päättää syömisistään . Voisit vaikka kuulla sitä "ihmisen omaa tarinaa", kunnioittaa sitä ja antaa häne tehdä oman elämänsä päätökset. Katsos kun vanhuskaan ei ole sinun temppujesi ja tuputtamisesi tarpeessa. Asioista voi kesksutella ja miettiä vaikka yhdessä mikä maistuu ja miten saataisiin nesteitä enemmän mutta tuputus ei ole oikea keino,


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Tulkitset minua väärin ja esität sen tulkinnan omana mielipteenäsi. Kirjoitin tuolla aiemmin:
        Ihmisistä kértoo paljon muukin kuin oma kértomus. Toki se on osa sitä mutta oma kertpmuskin on vaan subjektiivinen kokemus ja tulkinta.
        Sinä kirjoitit tuolla aiemmin (tai joku muu ano) että

        "Huolehdin ja tuputan sellaisille tyypeille vielä toisenkin kerran em. asioitten tarpeellisuutta, koska ne ovat terveyden ja jaksamisen kannalta asia numero yksi."

        Se kun kuules on niin että vaikka sinä kuinka huolehdit ja tuputat ihmisellä on itsemääräämisoikeus päättää syömisistään . Voisit vaikka kuulla sitä "ihmisen omaa tarinaa", kunnioittaa sitä ja antaa häne tehdä oman elämänsä päätökset. Katsos kun vanhuskaan ei ole sinun temppujesi ja tuputtamisesi tarpeessa. Asioista voi kesksutella ja miettiä vaikka yhdessä mikä maistuu ja miten saataisiin nesteitä enemmän mutta tuputus ei ole oikea keino,

        No se tuputus olisi voinut olla sitaateissa, koska se no. tarkoittaa jutustelua aiheesta. "Itsemääräämisoikeus"-sanan voisi vetää wessasta alas, sitä toitotetaan väsymiseen asti hoiva-alalla ja sitten sillä ei ole mitään merkitystä terveydenhuollossa, kun ihminen on vielä oikeasti siinä tilassa, että pystyy ja kykenee itse, mutta ei saa määrätä. - Nm. Liippasi liki


      • Anonyymi kirjoitti:

        No se tuputus olisi voinut olla sitaateissa, koska se no. tarkoittaa jutustelua aiheesta. "Itsemääräämisoikeus"-sanan voisi vetää wessasta alas, sitä toitotetaan väsymiseen asti hoiva-alalla ja sitten sillä ei ole mitään merkitystä terveydenhuollossa, kun ihminen on vielä oikeasti siinä tilassa, että pystyy ja kykenee itse, mutta ei saa määrätä. - Nm. Liippasi liki

        Eikös ihmisen itsemääräämisoikeus ole lakiin kirjoitettu. Ja sen toteutumisesta pitää pyrkiä pitämään huolta niin pitkälle kuin mahdollista.


      • siilivain kirjoitti:

        Eikös ihmisen itsemääräämisoikeus ole lakiin kirjoitettu. Ja sen toteutumisesta pitää pyrkiä pitämään huolta niin pitkälle kuin mahdollista.

        Ja minusta tuputus kyllä tarkoittaa ihan eriä kuin jutustelua aiheesta. Tuputus on tuputtamista😁


    • Anonyymi

      Mnaah.

      Ykstoikkoiset puheenaiheet nykyisin. Sen verran vaan aloitukseen, omaishoitajaksi yleensä vähän niinkuin joutuu, ei siinä kenenkään mielipiteitä kysellä. Paitsi, jos on sen verran paljon fyrkkaa, että voi ite maksella hoidot omasta pussista. Kaiken ratkaisee raha, harvemmalla riittävästi rahaa maksella vuosikymmentenkin himahoidot, tahi palvelutalot, Sitten kun fyrkat finaalissa, vaihtoehdot on kans. Sote nyt kuuluu kuntien vastuulle ja siellä tehdään laskelmat.

      Toki aina voi kieltäytyä, noin naimisissa olevalle se kai käytännössä tarkoittaa avioeroa, jos ei halua olla osaltaan osallistua kustannuksiin. Kun kustannustenhan takiahan nimenomaan on omaishoitajia, muuten ois vaihtoehtona useimiten sitten laitos.

      Miten muuten ajatellut omalta kohdaltasi, menetkö riemumielin jonnekin hourulaan, vaiko onko tarkoitus elellä loispummina himassa kehnommassa kunnossa? Tarkoitan, miten oletat itsellesi käyvän, piisaako fyrkat makseleen yksityishoitoja, vaiko ei. Vai löytyykö sitten innokas omaishoitaja jostain?

      =DW=

      • Anonyymi

        Otin avioeron, kun en ole kuitenkaan mikään hoitajatar.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Otin avioeron, kun en ole kuitenkaan mikään hoitajatar.

        Olin aina ajatellut, että minä en koskaan ala kenenkään hoitajaksi.
        Että eihän siitä mitään tule.

        Kun edesmennyt mieheni sitten olisi sijoitettu
        vanhainkotiin, eristysosastolle, 67-vuotiaan, sitä en hyväksynyt.

        Hommasin vanhustentaloon rivariasunnon ja aloin hänen omaishoitajaksi.
        24/7 hoitoa.

        Täysin autettava.
        Vaipan vaihtoineen, pesuineen, pukemisineen, lääkityksineen.
        Raskas oli työ, mutta raskaampaa olisi ollut, jos olisin hänet vanhainkotiin tuupannut.

        Sitäpaitsi avioliittoon meneminen on lupaus, niin myötä kuin vastoinkäymisessä.


      • Anonyymi

        Näin kirjoitin:

        "Itse en missään tapauksessa haluaisi puolisoni minua hoitavan vaan toivoisin pääseväni paikkaan, jossa alalle hakeutuneet ottaisivat vastuun. Tai jos edelleen toitotetaan " kotihoitoa, kotihoitoa" ja vähennetään laitospaikkoja, pitäisi palkata ulkopuolinen kotiin. Ja siitä sitten omin avuin tai avustettuna ikuiseen uneen..."

        Hyvinhän tällainen " yksitoikkoinenkin" puheenaihe tuntui DW:lle kelpaavan 😀.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin kirjoitin:

        "Itse en missään tapauksessa haluaisi puolisoni minua hoitavan vaan toivoisin pääseväni paikkaan, jossa alalle hakeutuneet ottaisivat vastuun. Tai jos edelleen toitotetaan " kotihoitoa, kotihoitoa" ja vähennetään laitospaikkoja, pitäisi palkata ulkopuolinen kotiin. Ja siitä sitten omin avuin tai avustettuna ikuiseen uneen..."

        Hyvinhän tällainen " yksitoikkoinenkin" puheenaihe tuntui DW:lle kelpaavan 😀.

        Jokainen salaa miettii vanhuutta ja toimintakyvyttömyyttä. Jos jää yksin pimeään likaiseen kotiinsa, EIKÄ KUKAAN VÄLITÄ!


      • 2lesken kirjoitti:

        Olin aina ajatellut, että minä en koskaan ala kenenkään hoitajaksi.
        Että eihän siitä mitään tule.

        Kun edesmennyt mieheni sitten olisi sijoitettu
        vanhainkotiin, eristysosastolle, 67-vuotiaan, sitä en hyväksynyt.

        Hommasin vanhustentaloon rivariasunnon ja aloin hänen omaishoitajaksi.
        24/7 hoitoa.

        Täysin autettava.
        Vaipan vaihtoineen, pesuineen, pukemisineen, lääkityksineen.
        Raskas oli työ, mutta raskaampaa olisi ollut, jos olisin hänet vanhainkotiin tuupannut.

        Sitäpaitsi avioliittoon meneminen on lupaus, niin myötä kuin vastoinkäymisessä.

        "Sitäpaitsi avioliittoon meneminen on lupaus, niin myötä kuin vastoinkäymisessä."
        Aivan. Niin kauan vaimoni hoidan, kun itse siihen kykenen.


      • Anonyymi
        entinenmiäs kirjoitti:

        "Sitäpaitsi avioliittoon meneminen on lupaus, niin myötä kuin vastoinkäymisessä."
        Aivan. Niin kauan vaimoni hoidan, kun itse siihen kykenen.

        Ei ollut myötä. Oli vain vastoin. Ajattelin, että joku raja silläkin.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei ollut myötä. Oli vain vastoin. Ajattelin, että joku raja silläkin.

        Ano 05:44
        On sellainenkin olemassa kuin avioero.
        Kyllä sen vuosien varrella näkee ja huomaa tuleeko siitä liitosta yhtään mitään.
        Lusikat jakoon hyvän sään aikana ja sulkee oven, ulkopuolelta.
        Kun virallinen ero on selvä, olet vapaa.
        Turha jälkeenpäin katua ja tuntea huonoa omaatuntoa.
        Turha sitten itkeä leskeneläkkeen perään.


      • Anonyymi
        2lesken kirjoitti:

        Ano 05:44
        On sellainenkin olemassa kuin avioero.
        Kyllä sen vuosien varrella näkee ja huomaa tuleeko siitä liitosta yhtään mitään.
        Lusikat jakoon hyvän sään aikana ja sulkee oven, ulkopuolelta.
        Kun virallinen ero on selvä, olet vapaa.
        Turha jälkeenpäin katua ja tuntea huonoa omaatuntoa.
        Turha sitten itkeä leskeneläkkeen perään.

        Ei ollut niin yksinkertaista hakea eroa vanhan avioliittolain aikana. Yritin sitä, silloin aikoinaan. Tarvittiin joku syy.

        Vapaa olin koko ”avioliiton” aikana. En ottanut sitä niin henkilökohtaisesti.

        Ei se avioliitto ole mikään haudanvakava juttu.


      • Anonyymi
        2lesken kirjoitti:

        Ano 05:44
        On sellainenkin olemassa kuin avioero.
        Kyllä sen vuosien varrella näkee ja huomaa tuleeko siitä liitosta yhtään mitään.
        Lusikat jakoon hyvän sään aikana ja sulkee oven, ulkopuolelta.
        Kun virallinen ero on selvä, olet vapaa.
        Turha jälkeenpäin katua ja tuntea huonoa omaatuntoa.
        Turha sitten itkeä leskeneläkkeen perään.

        Mikä ”leskeneläke”😂

        Tulen omillani toimeen!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ollut niin yksinkertaista hakea eroa vanhan avioliittolain aikana. Yritin sitä, silloin aikoinaan. Tarvittiin joku syy.

        Vapaa olin koko ”avioliiton” aikana. En ottanut sitä niin henkilökohtaisesti.

        Ei se avioliitto ole mikään haudanvakava juttu.

        ano 8:28
        Erosin ensimmäisestä avioliitostani 1976
        Syy: selvittämättömät ristiriidat
        Eroon pääsee jos haluaa
        2 Lesken


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä ”leskeneläke”😂

        Tulen omillani toimeen!

        Ano 8:46
        Se vajaa tonni on sellaista karkkirahaa.
        2Lesken


      • Hyvä Deewee. Juuri noin!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Otin avioeron, kun en ole kuitenkaan mikään hoitajatar.

        No miten omaisuuden kävi. Hankitteko avioeropesänselvittäjän ja jaoitte omaisuuden puoliksi? Oliko puolisollasi edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        ano 8:28
        Erosin ensimmäisestä avioliitostani 1976
        Syy: selvittämättömät ristiriidat
        Eroon pääsee jos haluaa
        2 Lesken

        Oli niin paljon kaikkea muuta puuhaa, etten ehkä viitsinyt paneutua koko asiaan. Siinä meni muun porukan joukossa. Elin omaa elämääni.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        No miten omaisuuden kävi. Hankitteko avioeropesänselvittäjän ja jaoitte omaisuuden puoliksi? Oliko puolisollasi edunvalvoja tai edunvalvontavaltuutus.

        Helppoa! Käskin vain antaa vuokra-asunnon avaimen ja sanoin heippa, jos sitäkään. Ilmoitin isännöitsijätoimistoon, ettei enää asu täällä.

        Ei ollut mitään omaisuutta. Hänen allekirjoitustaan ei ollut edes vuokrasopimuksessa. Oli asukas vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ano 8:46
        Se vajaa tonni on sellaista karkkirahaa.
        2Lesken

        Puoltoistatonnia käteen!


      • Anonyymi kirjoitti:

        Helppoa! Käskin vain antaa vuokra-asunnon avaimen ja sanoin heippa, jos sitäkään. Ilmoitin isännöitsijätoimistoon, ettei enää asu täällä.

        Ei ollut mitään omaisuutta. Hänen allekirjoitustaan ei ollut edes vuokrasopimuksessa. Oli asukas vain.

        Eli millään lailla ei osallistunut yhteisen elämän kustannuksiin?


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Eli millään lailla ei osallistunut yhteisen elämän kustannuksiin?

        Ei mitenkään luotettavasti tai säännöllisesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei mitenkään luotettavasti tai säännöllisesti.

        Ei laittanut työpanostaan yhteiseen huusholliin tai mahdollistanut sinun pärjäämistäsi elämässä ?


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ei laittanut työpanostaan yhteiseen huusholliin tai mahdollistanut sinun pärjäämistäsi elämässä ?

        Ei laittanut, ei😂 Eikä meillä voinut mitään varsinaista ”yhteistä” taloutta olla. Sellaista, mitä ajatellaan aviopareille olevan. Asuimme eri ikäpolvien kommuunissa, joka sopi meille kaikille muille silloin. Kommuuniasuminen mahdollisti huomattavasti vapaamman ja mielenkiintoisemman elämän, kuin jonkun papparaisen kanssa yhdessä asuminen.

        En ole koskaan kenenkään kanssa kaksin asunut. Koen sellaisen elämän tosi tylsäksi. Silloin, kun olisimme kaksin jääneet, niin piti äkkiä pistää ero vireille.

        Elämässäni olen pärjännyt oikein hyvin, eikä ole mitään valittamista.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Ei laittanut, ei😂 Eikä meillä voinut mitään varsinaista ”yhteistä” taloutta olla. Sellaista, mitä ajatellaan aviopareille olevan. Asuimme eri ikäpolvien kommuunissa, joka sopi meille kaikille muille silloin. Kommuuniasuminen mahdollisti huomattavasti vapaamman ja mielenkiintoisemman elämän, kuin jonkun papparaisen kanssa yhdessä asuminen.

        En ole koskaan kenenkään kanssa kaksin asunut. Koen sellaisen elämän tosi tylsäksi. Silloin, kun olisimme kaksin jääneet, niin piti äkkiä pistää ero vireille.

        Elämässäni olen pärjännyt oikein hyvin, eikä ole mitään valittamista.

        Ok, olet valintasi tehnyt ja se on sun elämä.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        Ok, olet valintasi tehnyt ja se on sun elämä.

        Niin ja nautin siitä💖


    • Anonyymi

      Aivan kuin aloittaja olisi kirjoittanut minun ajatukseni, ajatukset joita ei oikein uskalla lausua ääneen.
      Salaa olen kiitollinen siitä, että tuli ero muutama vuosi ennen kun ex mieheni sairastui parantumattomasti ja onnekseen hän löysi uuden rakkauden jonka kanssa ehti avioitua, ihmisen joka ryhtyi hänen omaishoitajakseen.

      • Ano 01.03. 11:39
        Vähän kuin minun tarinani.
        Edesmennyt mieheni erosi vaimostaan ja muutti yhteen kanssani.
        Ei ollut silloin vielä parantumattomasti sairas.
        Ainoa mikä sotki yhdessäoloamme oli exvaimo.
        Hän ei millään voinut käsittää, että mies otti hänestä eron ja löysi uuden.
        Soitteli paljon ja teki tikusta asiaa.
        Hän kun oli varma, että mies joutuu katuojaan ilman häntä.
        Niin ei tapahtunut.

        Mies nukkui pois ja minusta tuli leski.
        Yhteistä taivalta takana 20 vuotta.

        Vaimot haluavat pitää terveen, työtätekevän, salskean miehen.
        Kun sitten sairaus iskee, mies on pelkkää paperia.

        Minäkin olen saanut kuulla, että leskeneläke kuuluisi ykkösvaimolle, eikä minulle.

        Ykkönen sai parhaat vuodet ja minä elämäni miehen, sairauksineen.


      • Anonyymi
        2lesken kirjoitti:

        Ano 01.03. 11:39
        Vähän kuin minun tarinani.
        Edesmennyt mieheni erosi vaimostaan ja muutti yhteen kanssani.
        Ei ollut silloin vielä parantumattomasti sairas.
        Ainoa mikä sotki yhdessäoloamme oli exvaimo.
        Hän ei millään voinut käsittää, että mies otti hänestä eron ja löysi uuden.
        Soitteli paljon ja teki tikusta asiaa.
        Hän kun oli varma, että mies joutuu katuojaan ilman häntä.
        Niin ei tapahtunut.

        Mies nukkui pois ja minusta tuli leski.
        Yhteistä taivalta takana 20 vuotta.

        Vaimot haluavat pitää terveen, työtätekevän, salskean miehen.
        Kun sitten sairaus iskee, mies on pelkkää paperia.

        Minäkin olen saanut kuulla, että leskeneläke kuuluisi ykkösvaimolle, eikä minulle.

        Ykkönen sai parhaat vuodet ja minä elämäni miehen, sairauksineen.

        Paitsi etten sotkenut heidän yhteiseloaan mitenkään, olin ainoastaan iloinen hänen uudesta onnestaan, sillä se mahdollisti itselleni turvallisen ja rauhallisen elämän.

        Ero on turvallisin silloin kun mustasukkainen ihminen löytää uuden rakkauden.

        Sairaudella ei ollut mitään tekemistä eromme kanssa, sillä se ilmeni vasta muutama vuosi (n.4) eromme jälkeen.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Paitsi etten sotkenut heidän yhteiseloaan mitenkään, olin ainoastaan iloinen hänen uudesta onnestaan, sillä se mahdollisti itselleni turvallisen ja rauhallisen elämän.

        Ero on turvallisin silloin kun mustasukkainen ihminen löytää uuden rakkauden.

        Sairaudella ei ollut mitään tekemistä eromme kanssa, sillä se ilmeni vasta muutama vuosi (n.4) eromme jälkeen.

        Ano 02.03 12:16
        Mustasukkaisuuteenkin saattaa liittyä oikea syy.
        Kun vaimolla on vieras/vieraita miehiä käyhän se miehen itsetunnolla.

        Kun toinen vaimo on aidosti rakastunut ja uskollinen, ei ole syytä mustasukkaisuuteen.

        Muuten, mistä tiedät exän asioista noinkin paljon
        Jos olit täysin ulkona kuvioista?


    • Anonyymi

      alotuksentekijälle :

      ei kaikista ole omaishoitajaksi kuin j o s s a i n määrin,

      eikä se ole rakkauden puuteesta johtuvaa,
      vaan yksinkertasesti kaikista ei ole hoitoalalle,

      ei minustakaan olisi vaippojen vaihtamiseen,
      mutta muuten kaveriksi ja ihan tavalliseksi puolisoksi kuitenkin olin pätevä ja olinki,
      mutta
      kun puolisosta tuli hankalampi hoidettava,
      ensin hankin kotiin kotiapua jotka käytti häntä suihkussa,
      myöhemmin kun hänestä tuli huonokuntoisempi hän pääsi laitoshoitoon,
      jonne sitten kuoliki,

      tämä vanhuus on ihmisen elämän vaikeinta aikaa,
      ihmiselle itselleen, myös läheisille,

      vauvojen hoitoa ei koskaan vaoi verrata vaikeusasteeltaan sairaan vanhuksen hoitoon,
      vauvat on ihana hoitaa vaikka ovat työläitä, vauvan kakkaki haisee hunajalle, heh,
      kun taas vanhuksen kakka on toooooosi pahan hajusta, höh,, hups,

      • Ano 01.03. 19:15
        En ole koskaan ollut hoitoalalla, eikä minulla ole lapsia.
        Kun mies sairastui vakavasti ja oli pitkän aikaa sairaalassa, hänet olisi siirretty vanhainkotiin, 67 vuotiaana.
        En mitenkään voinut hyväksyä sitä.

        Vuokrasin vanhustentalosta kaksion.
        Esteetön kulku pyörätuoliasukkaalle.
        Sain apuvälinelainaamosta sähkösängyn, yöpöydän, nostolaitteen, suihkutuolin.
        Hoitajat kävivät päivittäin ja invataksi kulki 18/kk.
        Mies oli kotona.
        Se oli kaikkein tärkeintä.
        Ja elämäni yksi parhaimmista ja raskaimmista päätöksistä.


      • "hoitoalalle,"

        No omaishoitajuutta ei mitenkään voi rinnastaa hoitoalaan. Varmaan omaishoitgajaksi ryhtymiseen vaikuttaa sekin millaisen parisuhde on ollut ennen sairastumista.

        Itse ajattelen myös että miehestäni ei olisi omaishoitajaksi, hän ei ole ollenkaan "hoitajatyyppiä", häntä ei vaan kiinnosta ja se pitää hyväksyä. Ja toisaalta jos haluan hoitoa kotiin, saan se kotihoidolta niin kauan kuin tarvitsen, siis päävastuun hoidosta kotiin, ja tietty lapsiltani. Ja puoliso saa sitten päättää haluaako olla minun kotonani samassa asumassa vai lähteekö eri huusholliin. Hänen toivesitaan emme ole vielä keskustelleet miten hän haluaisi hotonsa järjestettävän.


      • Anonyymi
        siilivain kirjoitti:

        "hoitoalalle,"

        No omaishoitajuutta ei mitenkään voi rinnastaa hoitoalaan. Varmaan omaishoitgajaksi ryhtymiseen vaikuttaa sekin millaisen parisuhde on ollut ennen sairastumista.

        Itse ajattelen myös että miehestäni ei olisi omaishoitajaksi, hän ei ole ollenkaan "hoitajatyyppiä", häntä ei vaan kiinnosta ja se pitää hyväksyä. Ja toisaalta jos haluan hoitoa kotiin, saan se kotihoidolta niin kauan kuin tarvitsen, siis päävastuun hoidosta kotiin, ja tietty lapsiltani. Ja puoliso saa sitten päättää haluaako olla minun kotonani samassa asumassa vai lähteekö eri huusholliin. Hänen toivesitaan emme ole vielä keskustelleet miten hän haluaisi hotonsa järjestettävän.

        "... ja tietty lapsiltani".

        Ajattelevatko ihmiset yleensä, että "kun minä hoidin lapset pienenä, he hoitavat minut vanhana"? Itse en velvoittaisi enkä edes haluaisi, että lapset minua kehnoa hoivaisivat. Heillä on oma elämänsä ja minä hoitelen asiani kuten parhaaksi näen hoitohenkilöiden avulla.
        Mut kiva, jos joskus kävisivät katsomassa.


      • Anonyymi
        2lesken kirjoitti:

        Ano 01.03. 19:15
        En ole koskaan ollut hoitoalalla, eikä minulla ole lapsia.
        Kun mies sairastui vakavasti ja oli pitkän aikaa sairaalassa, hänet olisi siirretty vanhainkotiin, 67 vuotiaana.
        En mitenkään voinut hyväksyä sitä.

        Vuokrasin vanhustentalosta kaksion.
        Esteetön kulku pyörätuoliasukkaalle.
        Sain apuvälinelainaamosta sähkösängyn, yöpöydän, nostolaitteen, suihkutuolin.
        Hoitajat kävivät päivittäin ja invataksi kulki 18/kk.
        Mies oli kotona.
        Se oli kaikkein tärkeintä.
        Ja elämäni yksi parhaimmista ja raskaimmista päätöksistä.

        Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sinulle, "2lesken". - Nm. Reipas flikka


      • Anonyymi kirjoitti:

        Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sinulle, "2lesken". - Nm. Reipas flikka

        Ano 02.03 18:11

        Mieltä lämmittävä kommentti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        "... ja tietty lapsiltani".

        Ajattelevatko ihmiset yleensä, että "kun minä hoidin lapset pienenä, he hoitavat minut vanhana"? Itse en velvoittaisi enkä edes haluaisi, että lapset minua kehnoa hoivaisivat. Heillä on oma elämänsä ja minä hoitelen asiani kuten parhaaksi näen hoitohenkilöiden avulla.
        Mut kiva, jos joskus kävisivät katsomassa.

        No minä en tiedä miten ihmiset yleensä aattelee mutta itse olen lasteni kanssa sopinut, tai he ovat minulle kertoneet :).


    • Anonyymi

      Eivät kaikki kotona hoidettavat ikinä pääse / ehdi siihen vaiheeseen, että täytyy vaippaa vaihtaa ja pitää huolta toisen intiimihygieniasta. - Nm. Tilanteet vaihtelevat

      • Ano 02.03 18:07
        Täällä tulee selvästi esiin se, mikä on omaishoitajan kammottavin työ.
        Vaipanvaihto.
        Ilmeisesti vaimot eivät ole koskaan nähneet miehensä sukukalleuksia.
        Puhumattakaan kosketuksesta.
        Pimeässä saunaillan jälkeen jotain säätöä, jopa joo.

        Voinen kertoa, että se vaipanvaihto oli hoidossa helpommasta päästä.
        Katetrin pissapussin tyhjennyskään ei nyt niin kamalaa ole.
        Eikä insuliinin pistäminen ja sokerin mittaaminen.

        Pahinta oli pelko, että hän ei enää herää.
        Oli hienoa kun hän aamulla avasi kauniit silmänsä, hymyili ja tapaili sanaa huomenta.
        Hän elää.


      • Anonyymi
        2lesken kirjoitti:

        Ano 02.03 18:07
        Täällä tulee selvästi esiin se, mikä on omaishoitajan kammottavin työ.
        Vaipanvaihto.
        Ilmeisesti vaimot eivät ole koskaan nähneet miehensä sukukalleuksia.
        Puhumattakaan kosketuksesta.
        Pimeässä saunaillan jälkeen jotain säätöä, jopa joo.

        Voinen kertoa, että se vaipanvaihto oli hoidossa helpommasta päästä.
        Katetrin pissapussin tyhjennyskään ei nyt niin kamalaa ole.
        Eikä insuliinin pistäminen ja sokerin mittaaminen.

        Pahinta oli pelko, että hän ei enää herää.
        Oli hienoa kun hän aamulla avasi kauniit silmänsä, hymyili ja tapaili sanaa huomenta.
        Hän elää.

        Upeaa, mahtavaa, olet ihana ihminen.

        Mutta toisenlaiseen todellisuuteen: sekä isäni että äitini kamppailut olivat kamalia ja kestivät liian kauan. Joka aamu herätessäni toivoin, että hän pääsisi jo tuskistaan ja lepoon. Ihan varmasti samaa toivoi hänkin.


      • Anonyymi
        2lesken kirjoitti:

        Ano 02.03 18:07
        Täällä tulee selvästi esiin se, mikä on omaishoitajan kammottavin työ.
        Vaipanvaihto.
        Ilmeisesti vaimot eivät ole koskaan nähneet miehensä sukukalleuksia.
        Puhumattakaan kosketuksesta.
        Pimeässä saunaillan jälkeen jotain säätöä, jopa joo.

        Voinen kertoa, että se vaipanvaihto oli hoidossa helpommasta päästä.
        Katetrin pissapussin tyhjennyskään ei nyt niin kamalaa ole.
        Eikä insuliinin pistäminen ja sokerin mittaaminen.

        Pahinta oli pelko, että hän ei enää herää.
        Oli hienoa kun hän aamulla avasi kauniit silmänsä, hymyili ja tapaili sanaa huomenta.
        Hän elää.

        Hyvin usein hiipii mieleen, millaisissa kuplissa ihmiset elämänsä elävät, jos intiimisuhteessa olevan puolison tm. kaverin intiimi- ja / tai hygieania-aiheita ei voi / pysty auttamaan ja hoitamaan, jos sellaisen tilanteen eteen joutuu.

        Eikö se suuri ja oikea rakkaus tarkoittanutkin sitä, että toista tuetaan, kannatellaan, autetaan ja eletään mukana myös vastamäessä. Inhimillisyys ja ihmisyys ovat todella hakusessa tässä(kin) ketjussa monilla. - Nm. Läheisin on henkilökohtaisin


    • Anonyymi

      Alottajan aatokset eivät Suomalaisessa yhteiskunnassa ole enää vika vaan siitä on tullut jo ominaisuus. Elin vuosikymmenet paska avioliitossa mutta sitten tajusin lähteä pois. Nykyinen laitoshoito on loistava verrattuna siihen mitä se olisi ollut ex-paskan kynsissä

      • Anonyymi

        Minullla oli miesystävä joka alko pitämään hoivaajanaan, reilu vuosi sitä kestin ja en tässä iässä enää jaksa muita hoivata, se päätty jo.


      • Ano 02.03 22:13
        Exäsi joutui siis vankilaan, laitokseen.
        Sehän täysihoito kuuluukin rikollisille.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Minullla oli miesystävä joka alko pitämään hoivaajanaan, reilu vuosi sitä kestin ja en tässä iässä enää jaksa muita hoivata, se päätty jo.

        02.03 22:37
        Aloituksessa oli kyse avioliitosta.
        Ei kait kukaan ala mitään miehenkutjaketta hyysäämään.


    • Anonyymi

      Hei. heit akkani mäelle, alkoi sairasteleen, eikä jaksant huushollii hoitaa, kaik on mun nimis, joten, eipä tarvihe vanhaa kurttuu hoidel. nyt on uusi ja nuori taikku nainen, huusholli oimii ja seksii ja ruokaa on ain valiin kun mie tahon.

      • Anonyymi

        Voisitko vetää ittesi wc-pytystä alas. - Nm.. Paskoille tehdään niin


      • Muutahan et tarvitsekaan kuin orjan joka takaa että "huusholli toimii ja seksii ja ruokaa ain väliin kun mie tahon". Toivottavasti älyää ottaa eron kun tulee se aika että saa Suomen kansalaisuuden ;). Ja moni älyää.


    • Anonyymi

      Siskoni on dementoituneen ja liikuntarajoitteisen miehensä omaishoitaja muuten, mutta heillä käy kotona hoitaja pesemässä miehen, koska sisareni "ei kestä olla pää alaspäin, eikä päästää kraanasta sopivanlämpöistä vettä" omien sanojensa mukaan :)

    • Anonyymi

      Eihän kukaan varsinaisesti "halua" omaishoitajaksi, ja jokainen tietysti tekee päätöksensä itse, jos sellainen tilanne tulee eteen. Itse kyllä hoitaisin vielä puolisoani, mutta hän ei enää ole joukossamme. Hän oli minulle äärimmäisen rakas, sairaanakin. Tietenkin omaishoitajankin voimat ovat rajalliset, ei aina ole voimia, vaikka tahtoakin olisi.

    • Anonyymi

      Eihän joaisella ole taipumuksia hoivartyöhön. Omaishoitajan täytyy ilman koulutusta osata ammatti- ihmisen työt. Usein eläkeikäisenä. Olen samaa mieltä. Minä en pstyisi.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Miksi rokotekriittisiä syyllistetään?

      Yhtä asiaa en tajua. Miksi niitä, jotka suhtautuvat kriittisesti koronarokotteeseen eivätkä halua ottaa sitä ainakaan seuraamatta ensin tilanteen kehi
      Maailman menoa
      431
      3781