Ettekö te muut stressaannu perinnässä olevista laskuista? Koko eilisen illan mietin perinnässä olevia laskuja. En saanut keskityttyä edes television katsomiseen. Illalla viimeisenä asiana mielessä ennen nukkumaan menoa olivat perintäasiat. Kesken yön heräilin perintäasiat mielessäni.
Aika stressaavaa! Varsinkin, kun minun roolini on se velkojan rooli. Minä olen hakenut saataviani perintään. Minä olen se, joka kyselee rahojeni perään ja jonka pienimuotoinen yritystoiminta uhkasi kaatua yhteen isompaan saatavaan, jota velallinen ei maksa perinnästä huolimatta. Hän ei ole suostunut edes neuvottelemaan maksusuunnitelmasta! Hän ei vastaa yhteydenottoihin, mikä lienee harvinaista riidattomassa saatavassa.
Olen joutunut hakemaan pankista lainaa, että olen voinut jatkaa toimintaani. Silti firman tili on suht tyhjä. Aika stressaava tilanne, kun on perintä päällä, mutta rahaa ei silti tule tililleni. Ikävä viettää unettomia öitä.
Miten mahtavat velalliset selvitä perintäkuvioistaan ja ulosotoistaan? Muutamia ketjuja tällä palstalla lukeneena näyttää siltä, että ne jotka ovat velkaa ulkoistavat kylmästi oman vastuunsa tilanteeseensa ajautumisesta, etsivät ulkopuolisia syitä tilanteeseensa ja näkevät saataviaan perivän velkojan ja perintätoimiston pahimpana vihollisenaan. Lähinnä huvittava tilanne. Yritän vain saada sen, mikä minulle kuuluu.
Stressaantunut perinnästä - heräilen yöllä
17
<50
Vastaukset
- Anonyymi
Tilanteesi on ikävä. Itsekin alihankintaketjussa olleena tiedän tasan tarkkaan tuon kuvion. Kaikki kaatuu ja firmat menee konkkaan.
Itseltä loppui työt ja velkaannuin sitten sen takia. Ei ollut työttömyyskorvausta silloin yrittäjälle. Ensin myin kaiken minkä voin, pienensin firman kulut minimiin, mutta kaatui se mokoma kuitenkin.
Ja juu, oli se aika todella vaikeaa. Hikikarpalot otsalla. Nyt ulosotossa olevana en ole ollenkaan enää hermona, ihan olen huoleton poika :)- Anonyymi
"Nyt ulosotossa olevana en ole ollenkaan enää hermona, ihan olen huoleton poika :)"
Jännä että se menee niin päin, että se joka on velkojana ja perii rahojaan, on usein suuremman stressin kourissa kuin velallinen, jolla on yhtä ja toista perinnässä ja jotain ulosotossakin. Luulisi silti velallisilla olevan taistelutahtoa "pelata itsensä nollille". Tuntuvat heittävän pyyhkeen kehään liian herkästi. Mikä siinä on?
Eikö se ole vähän luovuttamista, jos yksi 8000 euron töppäys johtaa ulosottoon, maksuhäiriömerkintään ja voudin pakoiluun seuraavat 10-15 vuotta. Eikö tuollainen 8000 euron velka nyt ensinnäkin kannata neuvotella 4000 euroon ja se sitten maksellaan kiltisti velkojalle pikavauhtia ja jatkaa elämää? En ymmärrä, että pakoillaan yhteydenottoja, sähköposteihin ja tekstiviesteihin ei vastata. Velkojana olen heti valmis tinkimään puolet pois saatavistani, jos vaan löytyisi keskusteluyhteys ja aito halua velalliselta hoitaa homma kuntoon. Miksi tällainen halu tuntuu usein puuttuvan velalliselta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Nyt ulosotossa olevana en ole ollenkaan enää hermona, ihan olen huoleton poika :)"
Jännä että se menee niin päin, että se joka on velkojana ja perii rahojaan, on usein suuremman stressin kourissa kuin velallinen, jolla on yhtä ja toista perinnässä ja jotain ulosotossakin. Luulisi silti velallisilla olevan taistelutahtoa "pelata itsensä nollille". Tuntuvat heittävän pyyhkeen kehään liian herkästi. Mikä siinä on?
Eikö se ole vähän luovuttamista, jos yksi 8000 euron töppäys johtaa ulosottoon, maksuhäiriömerkintään ja voudin pakoiluun seuraavat 10-15 vuotta. Eikö tuollainen 8000 euron velka nyt ensinnäkin kannata neuvotella 4000 euroon ja se sitten maksellaan kiltisti velkojalle pikavauhtia ja jatkaa elämää? En ymmärrä, että pakoillaan yhteydenottoja, sähköposteihin ja tekstiviesteihin ei vastata. Velkojana olen heti valmis tinkimään puolet pois saatavistani, jos vaan löytyisi keskusteluyhteys ja aito halua velalliselta hoitaa homma kuntoon. Miksi tällainen halu tuntuu usein puuttuvan velalliselta?Oletko varma että velallinen on vielä hengissä? Maksuvaikeuksiin liittyy järkyttävän usein itsemurha, jopa laajennettu. Kun ollaan selkä seinää vasten, juuri niin kuin kerrotkin, asia on vakava.
Vastasin olevani huoleton nyt. Sen tilan saavuttaminen on vienyt minulta 5 vuotta. Meni terveys, meni mieli rikki, sain uusia vakavia sairauksia stressistä yms., menetin perheeni, suvun, ystävät, tutut. Ei tämä epäonnen luuseri ole samaa seuraa kuin ennen.
Kllä taistelutahto sulaa kun ei enää vaan jaksa tapella viranomaisia vastaan. Parempi on antaa mennä nämä viimeiset vuodet näin. Ei vanha jaksa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Oletko varma että velallinen on vielä hengissä? Maksuvaikeuksiin liittyy järkyttävän usein itsemurha, jopa laajennettu. Kun ollaan selkä seinää vasten, juuri niin kuin kerrotkin, asia on vakava.
Vastasin olevani huoleton nyt. Sen tilan saavuttaminen on vienyt minulta 5 vuotta. Meni terveys, meni mieli rikki, sain uusia vakavia sairauksia stressistä yms., menetin perheeni, suvun, ystävät, tutut. Ei tämä epäonnen luuseri ole samaa seuraa kuin ennen.
Kllä taistelutahto sulaa kun ei enää vaan jaksa tapella viranomaisia vastaan. Parempi on antaa mennä nämä viimeiset vuodet näin. Ei vanha jaksa.Kyllä on velallinen hengissä ja harvinaistahan se olisi, jos alle 25-vuotias ei olisi hengissä. Juttelin juuri yhden hänen sukulaisensa kanssa viikko sitten ja kyselin kautta rantain, onko henkilöä X näkynyt.
Siksi ihmettelen, miksi ei ole valmis jotain maksusuunnitelmaa sopimaan. Kuten alla joku toteaa: "Perintätoimistolle maksaminen aina mieluummin kuin ulosottoon automaattisesti palkasta lähtevä lyhennyserä per kuukausi."
Tässä tapauksessa ihmetyttää se, että edes perintätoimisto ei ole tavoittanut kyseistä henkilöä. Ei kai Intrum aina samasta numerosta soita?
- Anonyymi
Saattaahan se olla niinkin, että velallinen ei yksinkertaisesti pysty maksamaan. Ei taida paljon auttaa vaikka velan puolittaisi, jos maksukykyä ei ole. Ei se aina maksuhaluttomuudesta ole kyse.
- Anonyymi
Sama täällä. Ei voi kuin ihmetellä. Kyllä menisi itse sinne myyymään omaa tavaraansa :D Kyllä maailmassa on hulluja. Ihan oikein jos tuollainen ihmisroska joutuu talousvaikeuksiin.
- Anonyymi
Mitäpä sitä noista stressailee, ulosotto kun lopahti 2kk sitten ja nyt jää käteen yli 1000e enemmän kuin ulosoton aikana per kuukausi ja sitä on 2 eri perintätoimistolla paritonttuu velkaa ja niitä makselee molempia per perintä 80e /kk niin jää rahaa ihan mukavasti säästöön tai mihin vaan :)
Perintätoimistolle maksaminen aina mielummin kuin ulosottoon automaattisesti palkasta lähtevä lyhennyserä per kuukausi. Lopeta toi stressaaminen. - Anonyymi
Miulla kauhee stressi, unta ei saapi ku laskuja maksamati. Mite myö selviän?
- Anonyymi
Tuo on niin totta. Rauhaa ei saa ennenkuin velat on maksettu. Kyllä sitä velallisena on niin ihmisarvonsa menettänyt ja toisten - ainakin sukulaisten - silmissä sitä on ikään kuin roskaa.
On olemassa tutkittua tietoa siitä, että suurin osa suomalaisista maksaa velkansa heti pois, kun rahaa on. Raha ei tuo onnea, mutta se rauhoittaa.
Se minua vähän ihmetyttää, että toisten ihmisten inhimillinen kohtelu on niin vaikeaa nykyään.
Velkaisia ihmisiä halveksitaan surutta. Ei mitään lohtua mistään, raha ratkaisee.
- Anonyymi
Yrittämiseen liittyy aina riski, paitsi tietenkin isoilla yrityksillä jotka osaavat ulkoistaa riskinsä veronmaksajien harteille tai pienempien yritysten niskoille.
90-luvulla 15.000 pk-yrittäjää teki itsemurhan. (tämän voi tarkistaa googlettamalla)
Näiden joukossa ei ollut yhtään "isoa yrittäjää" jotka osasivat silloinkin hoitaa/hoidattaa omat asiansa, vaikka olivatkin syyllisiä silloisiin tapahtumiin.- Anonyymi
Tämä on niin totta.
Pienyrittäjänä menetin viime talouslamassa koko alihankintaketjun, ylhäältä alas, ja tulot loppuivat kaikilta. Ja kun ei ollut yrittäjän turvaa ollekaan, ei työttömyystukea eikä muutakaan apua saanut ennen omaisuuden myyntiä ja firman alasajoa, oli se kova paikka. Sitten armosta valtio alkoi puolen vuoden jälkeen maksaa 500 euron työmarkkinatukea. Eihän se riittänyt edes pakollisiin kuluihin ja velkataakka kasvoi.
Nyt sitten olen varaton, hyljeksitty, ulosotossa ja omaisuuden menettänyt. Myös perheen ja terveyden. Kun lukee nyt koronan kurittamia pienyrittäjien tuskaa kun ei ole rahaa edes ruokaan, ymmrrän täysin mistä on kyse. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on niin totta.
Pienyrittäjänä menetin viime talouslamassa koko alihankintaketjun, ylhäältä alas, ja tulot loppuivat kaikilta. Ja kun ei ollut yrittäjän turvaa ollekaan, ei työttömyystukea eikä muutakaan apua saanut ennen omaisuuden myyntiä ja firman alasajoa, oli se kova paikka. Sitten armosta valtio alkoi puolen vuoden jälkeen maksaa 500 euron työmarkkinatukea. Eihän se riittänyt edes pakollisiin kuluihin ja velkataakka kasvoi.
Nyt sitten olen varaton, hyljeksitty, ulosotossa ja omaisuuden menettänyt. Myös perheen ja terveyden. Kun lukee nyt koronan kurittamia pienyrittäjien tuskaa kun ei ole rahaa edes ruokaan, ymmrrän täysin mistä on kyse.Ei tässä maassa kannata mitään tehdä. Sosiaalipummina vaan eläilee, kaikkein paras
- Anonyymi
Olen stressaantunut, ahdistaa ja menee yöunet. Pelkään, että velkoja paljastuu lisää. Yritän pienillä tuloillani maksaa lapsen vippejä. Ja aina, kun kuvittelen, että nyt ne loppuivat, jostakin paljastuu joku uusi. Kuluineen ja korkoineen
- Anonyymi
Ikävä tilanne. Tämä lainojen pimennossa pitäminen on maan tapa, siis tarkoitan firmojen keinoja kasvattaa korkopääomaa. OPR eli ostosraha kalastelee ja lähettelee laskuja olemattomasta velasta. Ei vastaa yhteydenottopyyntöön ollenkaan. VAROKAA tätä puljua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ikävä tilanne. Tämä lainojen pimennossa pitäminen on maan tapa, siis tarkoitan firmojen keinoja kasvattaa korkopääomaa. OPR eli ostosraha kalastelee ja lähettelee laskuja olemattomasta velasta. Ei vastaa yhteydenottopyyntöön ollenkaan. VAROKAA tätä puljua.
En ymmärrä, miten voi olla, että aikuinen ihminen ei muista, mitä velkoja on tehnyt. Päihteet on selitys tietysti, mutta...
Alan olla hermoraunio. Joutunut monesti hakemaan saikkuakin. Masentaa enkä pysty keskittymään mihinkään. Pelkään joka hetki, että jotain kamalaa tapahtuu. Jotain entistä kamalampaa - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En ymmärrä, miten voi olla, että aikuinen ihminen ei muista, mitä velkoja on tehnyt. Päihteet on selitys tietysti, mutta...
Alan olla hermoraunio. Joutunut monesti hakemaan saikkuakin. Masentaa enkä pysty keskittymään mihinkään. Pelkään joka hetki, että jotain kamalaa tapahtuu. Jotain entistä kamalampaaOtan osaa tilanteesi, ei ole helppoa setviä toisten velkoja. Usein vippejä otetaan hätätilanteessa jossa ainoa maali on huomisesta selviytyminen.
Minäkään en enää tiedä, mitä velkoja ulosmitataan. Toki lainoista on selvät dokumentit, mutta kun on joutunut tähän liriin, niitä siipiveikkoja on alkanut ilmaantua tyhjästä. Toistaiseksi velat on suomalaisilta toimijoilta ja he/ne ovat hakeneet ulosottotoimia. Ulkomaisten osalta en voi muuta kuin toivoa hyvää "henkeä", ne ovat jopa vaarallista sakkia.
Enivei, jos pystyt puhumaan poikasi kanssa tästä tilanteesta, se on jo aika hyvä alku. Ottakaa yhteyttä velkaneuvontaan tai Takuusäätiön chattiin. Jutelkaa puhkipahki koko show, ei se muuten aukene. Muista, että et ole poikasi velkojen takaaja. Vain hän itse vastaa toimistaan.
- Anonyymi
Senkum sulkee yöllä silmät ja maanantaina sossun luukulle. Suomi-valtio auttaa!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664449Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142219- 251744
- 121478
- 251411
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51288- 101217
- 131126
- 221076
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911004