Miksi forum on niin hijainen,
ei sanaa,viestiä pientä,
lienette kaikki maistaneet
sanattomuuden myrkkylientä.
Olen parin päivän aikana vieraillut ja vähän kirjoittanutkin täällä.Näyttää siltä,että viestejä vain luetaan mutta kannanottoihin ei vaan uskaltauduta.
ei sanaa,viestiä pientä,
lienette kaikki maistaneet
sanattomuuden myrkkylientä.
Olen parin päivän aikana vieraillut ja vähän kirjoittanutkin täällä.Näyttää siltä,että viestejä vain luetaan mutta kannanottoihin ei vaan uskaltauduta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mukava ko sie kirjottelet ruuneperi,täällä on kyllä vähän vastaajia,jos hyö on hämäläisii (:,ko hyö vastaa sitten joskus,joten älä siekään hättäile,kirjottele vaan mietteitäsi ehkä tämä kevät kirvoittaa vastaus halut.mie tykkään siitä kun näkkee moniko on lukenu ei se niin tärkeetä oo jos ei vastaa,mutta kyllä sekin on mukava jos on jottain sanottavaa aiheesta.
mie nyt kyllä vastailen täällä jos vain jottain aiheesta ymmärrän ja välillä kyllä vaikken mittään ymmärräkkään.
että et sie täällä yksin juttele kyllä sinua luetaan,et ei viellä rukkasia naulaan.mukavaa viikkoa sinulle.
Ajattelinkin,että kyllä kirjoittelu alkaa kunhan lyyli herää.Minä en ole hämäläinen mutta en vilkaskaan,tällä hetkellä vaikutan Turun puolessa.
Sinä taidat olla ihan "oekeeta immeisiä savonmualta" vai miten tuo menisi,et sentään Hilima.Kun luen tarkemmin,taidatkin olla karjalaisia heimoltasi.
Hyvää maanataita
Ruuneperi
kyl mie oon karjalaisii kivennavalta syntysin.
mie kyllä taian puhua sellasta sian saksaa ettei sitä oikein tiiä mistä päin on kotosin.mie yritin alussa kirjottaa kirjakieltä mut se oli niin vaikeaa ja hidasta,eikä kuulostanut minun kertomalta,joten heitin hienostelun sikseen.paras olla vaan sitä mitä on eikä tekeytyä hienommaksi ja raapustelen nykyään kuten puhun ,vähän kyllä yritän karsia murre sanoja ei nimittäin ole kiva lukea kovin murteellista kirjotusta jos vielä ei itse puhu sitä sammaa.
kesä se tekkee tuloaan tänne suomeenkin tänään on niin aurinkoista ja keväistä. minun tuli mieleen, kun kerran sodan aikana oli tosi kuuma kesäpäivä tais lähennellä 30 astetta.äiti lähetti minut viipurin asemalle hakkee voita jonka isä oli ostanut mustasta pörssistä.mie tapasin myyjän ja meijän piti piilottaa voi vaatteisiini,et jos tullee tarkastus. no sit kun olin saanut paketit vaateiden alle tuli hälytys. ja oli juostava lähimpään pommisuojaan,mie aattelin että juoksen patterinmäen suojaan ko se oli meidän kodin lähellä vaikka sinne olikin vähän matkaa.mutta oli kovaa meteliä ja koneet lensivät kaupungin yllä joten suojauduin erään talon syvennykseen.siellä sitten oottelin pari tuntia ja tunsin että voi paketit oli pienentynyt ja rasvaa valui jalkoja pitkin.
kottiin päästyä voi saatiinkin kaapia sitten ropaltani.
olihan noilta sota ajoilta hauskojakin muistoja ja niitä on parempi vain muistellakkin niin ei tuu surulliseksi.
tämmösii myö karjalaiset ollaa ei mittää osata sannoo lyhyesti.miun piti vain sannoo et sieltähän mie, karjalasta.
Hei lyyli!! Kivasti kirjoittelet, elämästä, jatka sitä vaan omaan tyyliisi.
Minä en nyt ole saanut aikaseksi mitään , olin ruotsissa pari päivää vaille kuukauden sulhoni luona, eikä siellä ollen tullut kirjoiteltua. Tosin Chattailin kyllä. Oletko joskus ollut suomichatissa tyylilyylinä ?se sopisi sulle hyvin se nimimerkki, koska sulla on ihan oma hyvä tyylisi kirjoitella.
Ja tuosta Karjalaisuudesta, vilkkaudesta minä ainakin pidän, siitä muistuukin mieleeni sodanjälkeinen tilanne , kun meidänkin pitäjään , (asuin silloin pohjanmaalla), muutti karjalaisia, saivat hiukkasen maata viljeltäväksi, niinkuin sodassa käyneet perheelliset isätkin. Isänikin sai 2,5 hehtaaria viljeltäväkseen , maa oli suota ja sitä alettiin sitten muokkaamaan, ensin puut kaadettiin , mitä niitä oli, ja kaskettiin, ja niitä kantoja sitten raivattiin, isolla pillarilla, niinkuin sitä isoa konetta nimitetiiin.
Oli siinä työtä sitten kerätä niitä kantoja ja juuria sieltä pelloilta joita isä sitten hakkasi pesään pantavaksi, jouduimme me lapsetkin, isommat tytöt oman kortemme kekoon laittamaan, Äiti kun oli aina raskaana ettei hän voinut, pystynyt, saanut tehdä niinkin raskasta, vaikka olihan se meillekin raskasta, pentuja kun olimme.
Mutta ei minunkaan pitänyt siitä kirjoittaa , vaan siitä naapurissa asuvista karjalaisista.
Siinä oli yksi tomera karjalaisnainen perheineen , joka teki piirakoita, ja kauppasi niitä sitten , kulki junalla lähimpään kaupunkiin myymään, häneltä niitä ihania piirakoita sitten moni tilasikin , äitikin joskus, ja ne oli ihania , kun sai niitä lämpöisinä syödä, joskus kävi vain niin ettei tämä karjalaisnainen päässyt pitkällekään, kun jo oli piirakat myyty junassa.
Sitä vaan aattelin sulle kertoa että karjalaisetkin ovat uutteraa väkeä.
Hyvää vointia sinulle lyyli
terveisin Anna-Maija
On minullakin murteeni mutta kun en sitä kunnolla osaa yritän käyttää kirjakieltä.
Minä kyllä ymmärrän vaikka Rauman giält kun on tuota ruotsalaisuutta,vihattua sellaista,veressä.
Eiköhän ole parasta kun jokainen esiintyy mahdollisimman omana itsenään,ei parempana tai huonompana mutta erilaisena.
Jos kaikki käyttäisivät murrettaan menisivät tuimat,suolaiset,viruttamiset ja venyttämiset täysin sekaisin - eikö?
anteekksi anna maija mie nyt vasta huomasin sinun kirjotuksen,en ymmärrä miten en oo huomannu sitä tämöst se alkaa olla täs iäs huomio herpaantuu.
sehän mukavavaa kun sinulla on sulhanen ruotsissa saap syyn matkustella,mie oon nyt siitä alkanu inostuu.kysyit oonko ollu Catissa ,en oo mie kerran muorin kanssa yritin mut ei siit oikein tullu mittään kun ei saa asioita sillai sanottuu ko tahtois,mie oon niin hidas kirjottaa ja kirjottaes tahtoo hermostuu kun tietää toisen oottavan.joten mie oon ottanu tämän palstan niin saap rauhassa kirjottaa ajan kanssa.
siehän ootkin sitten oikea maalaistyttö kun oot joutunu tekemään niitä hommia. monet saivat maata sodasta palattua ja kyllä siellä saatiin monasti raataa et saatiin peltoa viljelysmaaksi.siinä sitten joutuivat lapsekkin tekemään raskasta työtä niinkuin sinäkin.minnuu ihan nauratti kun sanoit et äiti aina raskaana niin kyllä naiset paljon olivat sodan loputtua,niin oli minunkin äiti,hänel ei vaan aina isästä tietoa,ja se oli suuri häpeä siihen aikaan.nykyään se huvittaa kun muistelee niitä valheita joita hää kertoi meijän iseistä.monet karjalais naiset suomeen tultua myivät piirakoita,mie kävin kanssa välillä torilla niitä ja munkkeja myymässä.hyviä olivat.mie paistoin viimeiset jalmarin eläessä siitä on jo12 vuotta,eikä mistään saa niin hyviä ko itte tekemät.
ollaanhan myö karjalaiset vähän vilkkaita usseimmat vai mitä ,ja ilosii ,sanovat että karjalaiset hautajaisekin ovat ilosemmat ko hämäläiset häät.
kiitos kirjotuksesta ,tässä välillä nukahdinkin kun repesin karjalaa muistelemmaan.
kirjotellaan kun tuntuu siltä.hei anna maija.
Olen monesti yrittänyt löytää rakosta missä selittäisin sen meidän cattailun.
Kävi nimittäin niin että minun kone töppäsi, eli se ei liikkunut eteen eikä taakse, joten oli pakko enempiä selittelemättä sulkea se.
Totta on kuitenkin, että ei se catti niin minuakaan innosta kun siinä täytyy olla nopea. Tämä systeemi sopii hyvin. Että tässä selitys siitä catista.
Anteeksi tytöt!
Cat on kissa,chat on keskustelu.
Näin huono iltaruno mutta paranee huomenna!