Tilanne jotenkin ahdistaa ja olisi kiva kuulla ajatuksianne. Monestakin syystä olen viettänyt naisystävän lasten (molemmat tyttöjä) fyysisesti paljon enemmän aikaa kuin naisystävä minun lasten kanssa (molemmat poikia). Asiaan vaikuttaa mm. työvuorot ja lasten vuoroviikkojärjestelyt. Asumme siis erillään. Seurusteltu kohta kaksi vuotta.
Tilanne on siis se, että minä rupean olemaan läheinen naisystävän lapsille, ehkä "osa perhettä". Tämä on itselleni sinänsä ihan OK.
Tuntuu kuitenkin oudolta että naisystävä on omille pojilleni suhteellisen etäinen ihminen. Siis persoonana lämmin ja pojat tykkää, mutta näkevät melko harvoin. Totta kai tietävät että naisystävä on minulle tärkeä kumppani, mutta poikani saattaisivat luonnehtia häntä "tuttavaksi" läheisyydeltään.
Yhteenmuutto ei ihan vielä ajankohtaista ja aika paljon on vielä yhteisten uusperhekulttuurin rakentamista tehtävänä. Hyvin erilaisia ovat lapset persoonina ja myös miten on totuttu olemaan.
Jotenkin tämä tuntuu itselleni oudolta. On kiva juurtua naisystävän perheeseen ja oppia tuntemaan lapsia jne., mutta tuntuu kuin omat lapseni jäisivät jonnekin taka-alalle. Kun omat lapseni ovat äidillään, elelen perhe-elämää vieraiden lasten kanssa, mutta kun omat lapseni minulla, elelen "yh-isä" elämää.
Onko teillä kokemuksia tästä, miten kasvaa balanssissa? Vai onko epäbalanssi haitallista sittenkään? Miten se tasapainottuisi?
Tilanne on siis se, että minä rupean olemaan läheinen naisystävän lapsille, ehkä "osa perhettä". Tämä on itselleni sinänsä ihan OK.
Tuntuu kuitenkin oudolta että naisystävä on omille pojilleni suhteellisen etäinen ihminen. Siis persoonana lämmin ja pojat tykkää, mutta näkevät melko harvoin. Totta kai tietävät että naisystävä on minulle tärkeä kumppani, mutta poikani saattaisivat luonnehtia häntä "tuttavaksi" läheisyydeltään.
Yhteenmuutto ei ihan vielä ajankohtaista ja aika paljon on vielä yhteisten uusperhekulttuurin rakentamista tehtävänä. Hyvin erilaisia ovat lapset persoonina ja myös miten on totuttu olemaan.
Jotenkin tämä tuntuu itselleni oudolta. On kiva juurtua naisystävän perheeseen ja oppia tuntemaan lapsia jne., mutta tuntuu kuin omat lapseni jäisivät jonnekin taka-alalle. Kun omat lapseni ovat äidillään, elelen perhe-elämää vieraiden lasten kanssa, mutta kun omat lapseni minulla, elelen "yh-isä" elämää.
Onko teillä kokemuksia tästä, miten kasvaa balanssissa? Vai onko epäbalanssi haitallista sittenkään? Miten se tasapainottuisi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä, ovatko naisystäväsi tenavat sulla, kun on äidin vuoro olla lastensa kanssa, nyt en ymmärrä, ja sun poikasi pitäis olla sun naisystävän luona, kun on sun isävuoro, ettekä edes asu yhdessä.
Tuleeko ne muijasi tytöt sun luo joka toinen viikko, sunhan kuuluu olla isä omillesi, eikä huoltaa toisen mukulooita.
Moitit muijaasi, että ei ole sun poikkesi kanssa sunhan kuuluu itse hoitaa velvollisuutesi, ei uusi muijasi ole niille mikään äiti, niillä on jo äiti, muijasi on vain sun naiskaverisi, joka tulee toimeen ihan hyvin sun poikkesi kaa.
Joo ymmärsit just oikein! Kiitos! Xd
Samaa mieltä jokainen on velvollinen huoltamaan omat penskansa, ja , jos niin tykkää huoltaa muidenkin penskoja niin se on sun valinta ei varmaan ole pakko, naisystäväsi on erilainen hänelle riittää omien hoito ja on varmaan tyytyväinen, et sää olet niiden kanssa, mutta et voi vaatia häneltä samaa, hyvä jos hän tulee sun mukuloittes kanssa toimeen se riittää, sehän on sun tyttöystävä, eikä mikään super nanny ja lapsenpiika.
Kiitos, tämä näkökulma tuli tuplaselväksi.