Ollaan oltu 18 vuotta yhdessä
Joista 10 naimisissa, ja meillä on pari lasta. Parisuhteemme on nyt kriisissä monen asian vuoksi, mutta itselle suurin syy on ollut alusta alkaen miehen perhe, johon minua ei ole koskaan otettu kuuluvaksi. Ensimmäisen kerran anoppilassa käydessäni, menin käymään keittiössä, kun anoppia laittoi pöytää valmiiksi, sanoin, että voin kun sä oot laittanut pöydän hienoksi, niin oli että joo, kun "Niko" käy niin harvoin kotona... olin et okei no mua ei kaivata 😁 Noh, vastaavia tilanteita tuli sit jatkuvasti, mua mitätöitiin, unohdettiin olemassa oloni, arvosteltiin mielipiteitä jne eikä mieheni tietty mihinkään puuttunut. Eri paikkakunnalla asuessa, ahvilaan mennessä jätskiä tarjottiin muille mutta minä ostin itse omani.
Poikamme syntymän jälkeen sama meno jatkui, mutta sitten se kohdistui enemmän siihen miten hoidan lastani ja kun jotain kielsin yms se tehtiin selkäni takana. Istuimme monesti poikamme kanssa tunteja hiljaa, kun kukaan ei muistanu meidän olemassa oloa, kun puhuivat vain omia asioita miehelleni. Myös kun äitini oli tuomassa minua ja poikaani anoppinaan, mieheni ollessa siellä töissä ja olin ollut vanhempieni luona, jossa olin joutumassa lopettaan koirani, mutta saatiinkin hetki lisäaikaa, niin minulle vittuiltiin ja naurettiin anoppilassa aiheesta, niin että poistuin itkien paikalta ja äitini puolusti minua kertoa että kuinka tämä on kyllä "Minnalle" arka asia. Ei pyydetty anteeksi yms. Soitin mieheni paikalle, mutta ei siinäkään tilanteessa sanonut anopille mitään. Miljoonia vastaavia asioita jossa minut on jätetty huomioimatta.
Miehelläni ja isällään oli firma ja sen myötä appiukolla oli paljon käyntejä samalla paikkakunnalla jolla me asuttiin. Miehen isä piti meidän kotia majapaikkana jossa mun ois pitänyt passata ja tehdä kaikki valmiiksi ja niin että hän ja appiukko puhui kaikki illat työasioista. Poikamme kävi miljoonasti kysymässä pappaa leikkiin, mut ei joutanut koskaan, eikä mieskään sanonut että nyt annetaan työasioiden olla. Kaiken lisäksi appiukko toi anopin laittamat tuliaiset aina miehelleni ja pojallemme, minulle ei koskaan mitään. Ja mitä enemmän mä näitä mietin, niin sen vihaisemmaksi tulen. Mietin että miten helvetissä mä oon kattonut tollasta meininkiä.
Nyt miehen isän kuolemasta on jo kymmenen vuotta eikä anoppi ole käynyt sen koommin lastemme syntymäpäivillä, ei muistanut edes jouluisin tai syntymäpäivisin. Ei käy, mutta soittelee miehelleni ja hänen syntymäpäiviään muistaa. Edes poikamme viime kesänä olleisiin rippijuhlii ei vaivautunut paikalle, vaan lähetti 20 € lahjaksi... itse en ole käynyt siellä edes 2,5 vuoteen, en kestä enää. Mieheni käy joskus, harvoin saa edes lapsia mukaan, kun ei sillä kiinnosta lapset yhtään.
Olen näistä kaikista niin katkeroitunut miehelleni, kun hän ei ole puolustanut minua, ja en koe voivani luottaa häneen enää. Enkä voi ymmärtää että miten voi olla edes tekemisissä tuollaisen kanssa. Mutta hän ei ikinä sano edes pahaa sanaa äidistään, ei ikinä..
Joista 10 naimisissa, ja meillä on pari lasta. Parisuhteemme on nyt kriisissä monen asian vuoksi, mutta itselle suurin syy on ollut alusta alkaen miehen perhe, johon minua ei ole koskaan otettu kuuluvaksi. Ensimmäisen kerran anoppilassa käydessäni, menin käymään keittiössä, kun anoppia laittoi pöytää valmiiksi, sanoin, että voin kun sä oot laittanut pöydän hienoksi, niin oli että joo, kun "Niko" käy niin harvoin kotona... olin et okei no mua ei kaivata 😁 Noh, vastaavia tilanteita tuli sit jatkuvasti, mua mitätöitiin, unohdettiin olemassa oloni, arvosteltiin mielipiteitä jne eikä mieheni tietty mihinkään puuttunut. Eri paikkakunnalla asuessa, ahvilaan mennessä jätskiä tarjottiin muille mutta minä ostin itse omani.
Poikamme syntymän jälkeen sama meno jatkui, mutta sitten se kohdistui enemmän siihen miten hoidan lastani ja kun jotain kielsin yms se tehtiin selkäni takana. Istuimme monesti poikamme kanssa tunteja hiljaa, kun kukaan ei muistanu meidän olemassa oloa, kun puhuivat vain omia asioita miehelleni. Myös kun äitini oli tuomassa minua ja poikaani anoppinaan, mieheni ollessa siellä töissä ja olin ollut vanhempieni luona, jossa olin joutumassa lopettaan koirani, mutta saatiinkin hetki lisäaikaa, niin minulle vittuiltiin ja naurettiin anoppilassa aiheesta, niin että poistuin itkien paikalta ja äitini puolusti minua kertoa että kuinka tämä on kyllä "Minnalle" arka asia. Ei pyydetty anteeksi yms. Soitin mieheni paikalle, mutta ei siinäkään tilanteessa sanonut anopille mitään. Miljoonia vastaavia asioita jossa minut on jätetty huomioimatta.
Miehelläni ja isällään oli firma ja sen myötä appiukolla oli paljon käyntejä samalla paikkakunnalla jolla me asuttiin. Miehen isä piti meidän kotia majapaikkana jossa mun ois pitänyt passata ja tehdä kaikki valmiiksi ja niin että hän ja appiukko puhui kaikki illat työasioista. Poikamme kävi miljoonasti kysymässä pappaa leikkiin, mut ei joutanut koskaan, eikä mieskään sanonut että nyt annetaan työasioiden olla. Kaiken lisäksi appiukko toi anopin laittamat tuliaiset aina miehelleni ja pojallemme, minulle ei koskaan mitään. Ja mitä enemmän mä näitä mietin, niin sen vihaisemmaksi tulen. Mietin että miten helvetissä mä oon kattonut tollasta meininkiä.
Nyt miehen isän kuolemasta on jo kymmenen vuotta eikä anoppi ole käynyt sen koommin lastemme syntymäpäivillä, ei muistanut edes jouluisin tai syntymäpäivisin. Ei käy, mutta soittelee miehelleni ja hänen syntymäpäiviään muistaa. Edes poikamme viime kesänä olleisiin rippijuhlii ei vaivautunut paikalle, vaan lähetti 20 € lahjaksi... itse en ole käynyt siellä edes 2,5 vuoteen, en kestä enää. Mieheni käy joskus, harvoin saa edes lapsia mukaan, kun ei sillä kiinnosta lapset yhtään.
Olen näistä kaikista niin katkeroitunut miehelleni, kun hän ei ole puolustanut minua, ja en koe voivani luottaa häneen enää. Enkä voi ymmärtää että miten voi olla edes tekemisissä tuollaisen kanssa. Mutta hän ei ikinä sano edes pahaa sanaa äidistään, ei ikinä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hänet on alistettu ja manipuloitu . Jos ei sun puolia pidä ja koen itsesi hylkiöksi-sano suorat sanat ja lopeta alistettuna oleminen. NIIN mäkin nuorena tein ja sanoin rumastikin ksoka mulle selkeästi osoitettiin etten kuulu suosioon.JA exällekin sanoin että minä tai sukusi...Valitettavasti moni aikuine mies on äitiensä pilaama!Pelkää sanoa asioista kuten sunkin mies.EROA JA SANOT AINAKIN NYT SUORAAN TERÄVÄSTI-SE puhdistaa oloa ,ja jos menee ketuiksi,miten sen enää paremmaksi saa!t tulinen akka-
Kyllä näitä riittää joka suvussa on aina jotain
Ahdistaa jo meno anopin luokse.