"Löydä jokaisesta hetkestä jotain hauskaa ja jokaisesta ihmisestä jotain hyvää"

"Iloitse tästä päivästä, sillä se on elämä itse, aitona ja sykkivänä. Sen kaari on lyhyt, mutta siinä on kaikki mikä on totta ja oikeaa ihmisen elämässä. Eilinen on vain unta ja huominen kangastusta. Käytä hyvin tämä päivä, niin jokainen eilispäivä on onnellinen unelma ja jokainen huomen ihana toivo. Iloitse tästä päivästä ja tervehdi sen nousevaa aurinkoa."
-Kalidaso

Täyttä puppua tuollainenkin. Ei voi jokainen, ei edes joka toinen päivä olla onnistunut ja ihana. Eikä aina jaksa nousta uuteen päivään innostuneena kohtaamaan tulevan. Eikä todellakaan tarvitse teeskennellä: jotkut päivät hyviä, jotkut ihmiset hyviä - jotkut ihan pas....!

On hetkiä, joista ei takuulla löydy hauskaa.
Pitkään ajattelin, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, enää en tiedä. saattaa olla niin pahoja ihmisiä, ettei niissä ole mitään hyvää.
Ei positiivinen elämänasenne huono ole, jos sellaisen on syntymälahjana saanut. Ei ne jää vastoinkäymisiä kauaa murehtimaan.
Jos on varovaisempi luonne, ja yrittää olla positiivinen , niin pieleen menee, saa itsensä naurettavaksi.
Sen oon huomannu, jos mies on luonnostaan positiivinen, niin kyllä sillä naismaailmassa flaksi käy, vaikkei niin kummosen näköinen olekkaan..

Saa olla sellainen miltä tuntuu. Toisaalta jos mielessä pyörivät aina negatiiviset asiat niin toisista kuin itsestä voisi olla aihetta vilkaista peiliin.

Miten voisin tietoisesti kääntää kelkkani niin että näkisin asioita positiivisessa valossa ilman että siitä tulisi väkisin vääntöä ja teennäistä. Siis että se tulisi luonnostaan.
Ja miettiä myös sitä, mitä viljelemme ympärillemme.

Ihan ok, jos tilanne elämässä on ”hyvä”. Ei ehkä nykyisessä tilanteessa, kun ihmisiä lähipiiristä sairastuu vakavasti. Emme näe toisiamme, emmekä voi olla ja elää ”normaalisti”, eikä mitään kauheuksia ole näköpiirissä.

Tilanteet elämässä vaihtelee ja siinä mukana on vain mentävä, vaikka positiivista ei näköpiirissä tällä hetkellä ole.

Myönnän hieman teeskenteleväni iloista kauppareissulla. Vaikka mieltä painaisi jokin asia, kun astun kauppaan, otan perusilmeen kasvoille, suoristan selkäni ja kävelen ryhdikkään reippaasti. Kun kohtaan tutun, heilautan iloisen näköisenä kättä tai päätä ja jatkan matkaa. Jos sellaisena hetkenä sattuu vastaan ystävä, kuori romahtaa ja hänelle mainitsen askarruttavan asian. Siinä en pysty teeskentelemään.
Muuten en pluffaa, jos en tykkää - en tykkää. Jos on ankea olo niin poden sitä. Koen painavana olla jotain muuta kuin olen.

"Ollakko vai eikö olla" siinä vasta kysymys?

Näitä mottoja jakavat yleensä ne, jotka toivovat toisten tekevän ja toimivan mottojen mukaisesti ja jotka itse kuvittelevat toimivansa jo niin. Yleensä asia on juuri päinvastoin eli aikuinen, joka jakelee ohjeita ja mottoja toisille aikuisille, asettaa itsenstä kasvattajan asemaan ja toisten yläpuolelle!

Maaret Kallio on yksi "positiivisuuden oppiäiti", kirjaa pukkaa joka vuosi ?
Pitää se ainakin hänet positiivisena
ja Tommy Hellsten,
joka ensimmäisenä alkoi tahkota rahaa "Asenne"-kirjoilla: "Mistä luovut, sen saat" jne.

Hellstenillä meni niin lujaa, että se perusti hyvinvointikeskuksen suureelliseen amerikkalaistyyliin jonnekin maaseututontille kalliita terapiajaksoja varten.

Eihän Suomessa riitä rikkaita asiakkaita. Muutenkin tuli lama,
se taisi mennä konkkaan ja Hellsten joutui suuriin vaikeuksiin ylisuurien unelmiensa kanssa, joita hän vesi silmissä valitteli naistenlehtien palstoilla.
Tuli mieleen, älä sure Tommy, "Mistä luovut, sen saat".


Kyl olin paha ihminen ny :)))

Olen eri mieltä siitä, että neuvoja jakava asettaa itsensä toisten yläpuolelle. Tunnistan sen, että jos olen saanut avun tai helpotusta tekemällä tai ajattelemalla tietyllä tavalla, haluan jakaa tiedon ja auttaa muita voimaan paremmin.
Tarkoitus on lisätä hyvinvointia.
Ihmiset ovat erilaisia totta kai sen tiedän. Kaikille ei sovi kaikki ajatukset.

Neuvoja ärsyttää. Kun jollekin besserwisserille tulee sanotuksi jonkin mieltä painavan asian, alkaa ohjeita tulla. Ei puhettakaan kuuntelusta ja myötäelämisestä. Kurjimpia ovat he jotka väittävät ohjeillaan vastaan. Jos vaikka murehtii jotain kipua, bw tokaisee: ei kannata murehtia tai mene lääkäriin. Inhottavaa ja harmittaa miksi menin kertomaan.

Toinen vaihtoehto on siirtyä pikaluistelun mielekkääseen muotoon. https://www.instagram.com/p/CL7kGuLiJfH/

Myönteinen asenne ratkaisee paljon. Mutta ei pidä teeskennellä iloista, jos joku asia painaa mieltä. Rehellinen kannattaa olla.

Muista en tiedä, mutta itse kannatan sitä, että pitää olla semmonen kuin on. Kerrassaan ja kerrassaan.
Mikä onkaan mahtavampaa, kun voi muljauttaa vaikkapa silmänsä vinksvonkkiin siitä onnesta, kun työntää suuhunsa hyvää ruokaa. Oli se sitten kaurapuuroa, joka on onnistuneesti tehty tai mitä muuta tahansa täydellisesti tehty. Tai aurinko, tai kevään ensimmäiset rikkaruohot, jotka työntyvät iloisina esiin. Linnun laulut silloin, kun ovat pariutumassa. Voi noi, löytyyhän niitä esimerkkejä vaikka muille jakaa.
Nautin tuommoisista pienistä jutuista, koska nautin. Aidosti nautin.
Teeskentelemään en ala, vaikka kuka vääntäis mitäkin korulauseita, että tästä ja tästäkin Pitää nauttia. En nauti, jos en nauti.

Paskapäiviä tulee aika-ajoin. Voi niistäkin nauttia:) Ottaa silleen kaiken irti. Minä ainakin paskapäivänä vajoan syvyyksiin ja unohdan positiiviset ajattelut. Minusta jokainen Tarvitsee niitä tympeitä päiviä. Jos menee päivä pilalle, niin se on niin sitten. Kurjinakin päivinä koen ne aidosti.

Surulliset asiat aidosti. Rakkaus aidosti. Kerrassaan eri tunteet pitää käydä läpi niinku se on. Niillä eväillä pärjää. Mummmmielestä. :)

Jokaisen päivän ei tarvitse olla heevetin ihana. Jää niitä yli-ihania nautittavaksi kuitennii.

Heikunkeikku

Vähä outoo, kun aiemmin yks tuttu ei käyttänyt hymiöitä lainkaan, "pessimisti ei pety" oli mottonsa. Sitte tulee 😁😁? Lottovoittoko?
Leikki leikkinä, saattaa olla tottumattomuuttakin hymiöiden käytössä 😊

Ihmisellä on oikeus olla aito, oma itsensä. Perusluonnettaan ei voi muuttaa, mutta omaa asennoitumistaan asioihin kyllä, jossain määrin ainakin. Itse olen käynyt pitkän tien tässä asiassa. Kasvanut perheessä, jossa negatiivinen ajattelu oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Olen huomannut, että mitä enemmän elämässä on vaikeuksia, sitä tärkeämpää itselleni on ollut yrittää ajatella positiivisesti. Koska asioilla tuppaa olemaan monta puolta, kaikki ei ole mustavalkoista. Kaikkein pahinta on, jos kaataa oman huonon olonsa toisten ihmisten päälle, itsekin olen tähän syyllistynyt, nuorempana varsinkin. Itselläkin on parempi olla, jos on toisille ystävällinen. Jos ei ole hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa. Luottoystävän kanssa sitten käydään läpi syntyjä syviä, mieluiten rakentavassa hengessä.

Sanotaan etä itseän ei tarvitse survoa toisten tekemään muottiin jos ei koe sitä hyväksi ja itselle ominaiseksi. Tosikaverit hyväksyy sinut karvoinee kaikkineen. Mutta sittn jos huomaat että ympärilläsi ei ole ketään kannattanee miettiä onko se oma toive vai onko kyse siitä et toist eivät viihdy syystä tai toisesta seurassasi.

Parempi olla oma itsensä kuin yrittää olla toisten kuvitelma omasta itsestään.

Aina ei tarvitse olla hyvä.

Olin rakkaan sisareni kanssa soittamatta lähes kolme kuukautta, koska hän suuttui minulle ja tokaisi, älä soita. Juttu on pitkä eikä se kiinnosta teitä ketään.
Eilen hän soitti, käsiteltiin riita-asia parilla lauseella ja jatkettiin muihin aiheisiin, joita olikin kertynyt. Ei kaikkia käminöitä kannata juurta jaksain tonkia, äkillinen suuttumus voi johtua mistä vaan, eikä välttämättä toisella ole asian kanssa mitään tekemistä.
Siskon kanssa ei voi tietenkään aloittaa puhtaalta pöydältä, yhteinen historia on ikävine ja kauniine muistoineen, mutta näillä jatketaan.
On aihetta olla kiitollinen ja iloinen tänä aamuna.