Kuljin kaupungin humussa
jotakin miettien,
ja huomannut en
valoa punaisen.
Vain askelen päässä
voima liikenteen,
olis nielaissut minut,
alleen ruhjoen.
Joku tarttui käteeni,
tempaisi vaarasta pois.
Ja sanansa viisaat,
niin kuin nuhdellut ois.
Oli takanain mies,
jota hieman hätkähdin.
Oli kulkija katujen,
vattein risaisin.
Hän katsoi minua
lempeillä silmillään.
Kun kiitoksen sopersin,
alas hän painoi pään
poistuen hiljaa
ihmisvilinään.
Yhä vieläkin,
kun katuja kävelen.
Mä muistan hänet-
enkeli-ihmisen.
jotakin miettien,
ja huomannut en
valoa punaisen.
Vain askelen päässä
voima liikenteen,
olis nielaissut minut,
alleen ruhjoen.
Joku tarttui käteeni,
tempaisi vaarasta pois.
Ja sanansa viisaat,
niin kuin nuhdellut ois.
Oli takanain mies,
jota hieman hätkähdin.
Oli kulkija katujen,
vattein risaisin.
Hän katsoi minua
lempeillä silmillään.
Kun kiitoksen sopersin,
alas hän painoi pään
poistuen hiljaa
ihmisvilinään.
Yhä vieläkin,
kun katuja kävelen.
Mä muistan hänet-
enkeli-ihmisen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tottakin lie
kyllä kadulla joskus
enkeli vie
Niitä on vielä enkeleitä
ja kauneutta yhteen kudottuna. Lukee mielellään enemmänkin.
Kiitos vastauksistanne.Tuntuu hyvältä, kun joku jaksoi pitää kirjoituksesta ja vielä jaksoi vastatakin siihen.
Tämä tarina ihmis-enkelistä tapahtui jo vuosia sitten.Hän oli vanha ja raihnainen kadunmies,sellainen omien syrjäisten polkujensa kulkija. Tokko enää maanpäällisiä polkuja käveleekään.