Kiusaaminen on saanut mut muuttumaan huonoon suuntaan

Oon yläkoulussa ysillä oleva poika ja mua on jonkin verran kiusattu. Mulle ollaan enimmäkseen vain vittuiltu, koska oon luokastani parhaassa kunnossa fyysisesti joten ei oo kukaan uskaltanut käsiks käydä tai mitään vastaavaa. Ala-asteella oli tilanne sellainen, että mä pidin itseäni luokkani parhaana ja lyöttäydyin usein yhteen muiden kiusaajien kanssa ja välillä jopa olin ns johtajana siinä kiusaamisessa. Loppujen lopuksi tajusin, että olin tehnyt itsestäni naurunaiheen ja häpesin kaikkea niin, että en enää pitänyt edes yhteyttä mun silloisiin kavereihin, koska hävetti. Lopulta nämä kaveritkaan eivät enää pitäneet minuun yhteyttä. Kesäloma sujui hyvin, mutta yläkouluun mentäessä asiat muuttui. Minulla oli uus luokka ja suurin osa luokkalaisista ei ollut minulle tuttuja ala-asteelta. Olisin saanut kavereita, mutta olin tuolloin niin syrjäytynyt etten edes oikein jutellut kenenkään kanssa. Pikkuhiljaa sain maineen poikana joka ei halua jutella kellekään ja kukaan ei enää edes yrittänyt. Yhdessä vaiheessa meidän luokkaan tuli yks k*sipää joka alkoi toki kiusaamaan kaikkia. Mua joka päivä vittuillen mulle ja muihin se kävi käsiksikin.

Tilanne nyt on kuitenkin se, että en näe itselleni oikein hyvää tulevaisuutta. Minä tuskin saan helpolla kavereita koska olen jo vuosia ollut tällainen syrjään vetäytynyt. Mä en tuu saamaan naista enkä kavereita, koska mä en enää luota ihmisiin. En varsinkaan oman ikäisiin. Mä uskon, että mä vaikutan ilkeältä vieraan ihmisen mielestä, koska mä vain en luota. Mä en tiedä tarkkaan missä kohtaa lähti menemään pieleen, mutta jossain ala-asteen lopussa varmaan olis ollut viimeiset hetket muuttaa tää. Nykyään tuntuu siltä, että voisin räjäyttää itteni ja koko koulun siinä mukana. Aikuisten kanssa mä pystyn juttelemaan hyvin ja heihin mä luotan ja lähes kukaan aikuinen ei ymmärrä, että miksi mulla ei oo kavereita tai tyttöystävää. Luin yhtä viestiketjua salaa äidin puhelimelta ja siinä hän viestitteli yhden kaverinsa kanssa. Äidin kaveri ihmetteli et miksei munlaisella sosiaalisella ja komealla pojalla ole tyttöystävää. Päivää myöhemmin hän kertoi olevansa aika varma, että mä oon homo! Eli tällainen tilanne mulla. En tiiä miks vitus kirjoitin tän. Ehkä toivon et joku jolla ois ees etäisesti sama tilanne tulis kertoo.