Eu:ko lienee vaikuttanut siihenkin, että entinen "viidenkympin villitys" on aikaistunut 10 vuodella. Seuratkaapa vaan, niin usein just nelikymppinen mies/nainen alkaa pähkäillä mennyttä elämää ja haaveilla uudesta ja paremmasta. Sis. uusi mies ja muut tykötarpeet.
Mahdollisesti on liittovuosia jo niin paljon takana, että toisen naama on korkeintaan parasta unilääkettä? Kukapa tiennee? Mieshän ? se useimmiten alkaa tässä vaiheessa katsella kivempaa petikaveria; onhan jonkun huolehdittava mahdollisesta jälkikasvusta. Nainen voi harvemmin "alkaa elää vain itselleen" tässä vaiheessa.
Sittenhän meitä "toisten tähteitä" pyörii täällä kotimaassakin pilvin pimein. Kukaan tuskin menee naimisiin erotakseen, mutta tämän ikäistä "täti-ihmistä 45 vee) jotenkin ihan huvittaa, miten moisesta asiasta kuin häät tehdään oikein kansanhuvit ja laitetaan euroja palamaan surutta..
Ja jo viimeistään nelikymppisenä on kasvettu erilleen :)
Mahdollisesti on liittovuosia jo niin paljon takana, että toisen naama on korkeintaan parasta unilääkettä? Kukapa tiennee? Mieshän ? se useimmiten alkaa tässä vaiheessa katsella kivempaa petikaveria; onhan jonkun huolehdittava mahdollisesta jälkikasvusta. Nainen voi harvemmin "alkaa elää vain itselleen" tässä vaiheessa.
Sittenhän meitä "toisten tähteitä" pyörii täällä kotimaassakin pilvin pimein. Kukaan tuskin menee naimisiin erotakseen, mutta tämän ikäistä "täti-ihmistä 45 vee) jotenkin ihan huvittaa, miten moisesta asiasta kuin häät tehdään oikein kansanhuvit ja laitetaan euroja palamaan surutta..
Ja jo viimeistään nelikymppisenä on kasvettu erilleen :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eikö se ole aina ollut näin? Ensin tulee kolmenkympin kriisi, sitten nelikymppisenä keski-iän kriisi ja sitten vielä viidenkympin villitys.
Itse ainakin olen käyttänyt huimasti hyväkseni nuo kaksi aikaisempaa, nyt jännityksellä odotan sitä pian koittavaa villitystä. C'mon baby here I come!
samaa kriisiä se on koko ajan, mutta onhan se hyvä että voi jotenkin erottaa sen eri vaiheita toisistaan:)
irvokkaalta tuntui minusta nuo sanat "toisten tähteitä"...Monestihan on kuitenkin niin ettei naisella ole ollut suurtakaan osaa eroonkaan..tulee mieleen mm. alkoholin takia kariutuneet liitot..Ja kyllä nainen voi elää itselleen sitten, kun lapset ovat omillaan..se aikahan on monelle naisellekin parasta aikaa, mitä voi olla! On elämänkokemusta, ja tuntee itsensä..Se on kuitenkin totta, että avioliittokin on tarkoitettu kestämään, mutta sitä se ei tee ainakaan nykyään..
Se varmaan meinasi että nimenomaan MIEHET ovat niitä toisten tähteitä.... Näin minä sen asian näen!
>;)
Älkäähän vähätelkö ollenkaan itseänne. Tunnen monia 4-5-kymppisiä naisia. Minusta he ovat elämänsä parhaassa iässä. Todella hienoja naisia, elämän arvot kohdallaan ja joiden kanssa on helppo keskustella. Samaa voin sanoa teidän monista kirjoituksistanne. Tottakai itseironiaa saa harrastaa, sehän kertoo älykkyydestä ja henkisestä kypsyydestä, sekä hyvästä huumorintajusta ("juumoria täytyy olla").
helppoahan on seurata sivusta..kirjoitteluamme täällä....Etköhän avaisi seuraavaa otsikkoa...:))
Onko kolmikymppiset naiset? Minä olen elämäni hehkussa ja mieheni ei jaksa muuta kuin tehdä työtä ja juhlia kavereidensa kanssa. Olen niin suivaantunut. Tai oikeammin surullinen. Tiedän kyllä, että monet naiset vain paranevat ikääntyessään. Mutta suurinta olisi rakastaa, huokaus.
tuntuu että syynä on usein myös se että kun lapset kasvaa ja vähitellen lähtee omille teilleen niin perheen ja parisuhteen tilanne muuttuu.
Sitä yhtäkkiä katellaankin toisiansa kaksistaan ja sekin voi aiheuttaa ihmetystä että mitäs nyt loppuelämä tehdään.
Eihän se aina pääty eroon mutta luulen että muutokseen joka tapauksessa.
Myös lapseton pariskunta voi joutua sen eteen että kumpikin tai toinen alkaa miettiä loppuelämäänsä ja mitä sillä tehdä.
Nelikymppinen kun on suunnilleen elämänsä puolivälissä ei enää nuori mutta vielä paljon työ- ja muuta aikaa edessäpäin.
Niin: jopa vielä metsä kutsuu kun huutelee(huom! huutelee...!)
Joskus oli tapana jopa kunnioittaa toisia ihmisiä, tuttuja, naapureita ; kaikkia niitä jotka osallistui sinun ja perheesi toimeentuloon!
Tänään..älköön ..siis kukaan loukatko niitä...ketkä tämän maan rakensi..!!!!
on jotenkin helppo vastata. sillä monta vuotta (>10)yhdessä olleella, ei yhteisiä lapsia pariskunnalla, tulee vaihe jolloin miettii, mitäs nyt; tavallaan yhteiset lapset maailmalla,omaa aikaa,mutta aivan kuin jokin puuttuisi;onko "rakkauteen" tullut ryppy? onko kotikin vain yhteisten tavaroiden säilytyspaikka?