Keskustelua kompleksit !

Anonyymi

Korona eristyksessä vanhalla yksin eläjällä tulee kaikenlaisia ajatuksia sielujen syövereistä päivänvaloon,

terveys askarruttaa, pitäs, ,pitäs ,pitäs, pitäs, pitäs, kai käydä lääkärissä,
mutta vanha kun ei oikein kehtaa,

tulipa jopa häpeä kun olen eläny näin vanhaksi, häpeä piiiiitkäää ikäää,
moni nuorempi kaveri on ikuisten unten mailla,
kai niitä on jumala rakastanu enemmän kuin minua,

tänään huomasin
minulla on kompleksi ,
häpeän oikeutta sairaana elää vanhaksi,

nuorena kuvitteli ,
kun neljäkymmentävuotta ja yli työelämää takana
niiiii vanhana eläkkeellä on elämä ihanaa,

nyt kun korona on sulkenu normaalit harrastupiirit ,
liikkuminen omasta laiskuudesta kai johtuen minimaallista, huh,
kohta vuoden pikku ympyröissä ittensä kanssa pyöriessä
kyseenalaistaa oikeutensa elää sairaana vanhaksi ,

yllättäin häpeän vanhuuttani, en sen takia että olen ruma ja vanha,
enkä sentakia etten enään ole kaunis,
vaan sentaki etten koe itseäni enään hyödylliseksi ihmiseksi,
olen turha ihminen,

--- olen havannoinut,
vanhuksista puhutaan jatkuvasti julkisuuteen negatiiviseen sävyyn,
moitaan aina liian usein agresiiviseksi,
joka varmaankaan ei todellisuudessa pidä paikkaansa noin suuressa määrin kuin annetaan ymmärtää,
jos äreää kärtyilyä ilmenee se johtuu sairuksien aiheuttamasta huonovointisuudesta,
-- joskus epäilen noitten moitteitten todellisuutta, todenperäisyyttä,
tuntuu että moittijan pitää katsoa peiliin,
siellä voi olla selitys toisen akressioon,

-- ainakaa oma puoliso ei ollut demtoituneena enään akresiivinen,
sairasti toistakymmentä vuottaa alzhaimer tautia,

alzhaimer EI aina tee ihmisestä akressiivistä
ei ainakaa mun puolisosta,
MUTTA
-- nuorena ja terveenä puolisollani saatoi nyrkit heilua,
tietenki siihen silloin itsekin oli syyllinen
napakoilla lausunnoillaan,
huomatkaa
ihminen kun ei riitele koskaan yksin,
aina on se kaveri jonka kanssa saataa tulla joskus riitaa,
-- miksi ihmiset ei koskaan huomaa omaa osuuttaan riidan syntymiseen,
se ihmetyttää, hymm.
no se siitä

nyt olen vanha ja yksin,
ja kovin kompleksinen
suhteessa sairauksien vaativiin hoitoihin
ja avun hakemiseen !


Olemmeko me vanhukset oikeutettuja sairauksien hoitoihin,
vai onko niin, että meidät vanhat ohjataan palliatiivisen hidon piiriin, ???

väsyttää,,,,,,

25

66

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Kompleksi

      on monikäsitteinen sana

      on miesten kompelksit
      ja
      naisten kompleksit,

      nämä ei ilmeisesti sivua alotusta
      mutta näistäki voi keskutella,

      komleksit on laaja käsite,

      alotuksessa on selkeä huoli vanhuuden tuomista ongelmista
      eteenki yksin eläjien keskuudessa,

      kaksin olis aina parempi elää elämää kuin yksin,
      näin käsitän elämän.

    • Anonyymi

      Kuinka moni vanhus kokee kompleksina sairautensa,
      uskoisin moni,
      suomalainen kun on tottunut itse tulemaan kaikessa toimeen,

      vanhanhusten komplekit ilmeisesti kumpuaa jokunen vuosi sitten palvelutaloissa ilmentyviin hoivan puuteisiin,

    • Ei elämä näin synkkää ole.
      Se kai riippuu millainen on luonteeltaan. Jos viihtyy yksin, niin korona ei haittaa kun vähän.
      Tänään kirjoittelen enemmän kuin yleensä viikkoon, pariin. Johtuu siitä että sormet kipeytyi liiasta virkkaamisesta, pidän paussia edes tämän päivän. Laitan illemmalla äänikirjan kuulumaan. Kepler on menossa, aika väkivaltainen, mutta muuten ehkä kuunneltava.
      Minusta on mahtavaa kuunnella äänikirjaa ja virkata jotain päiväpeittoa samalla.

    • Anonyymi
    • Kun on kumppani vierellä ja lapsiin hyvät välit kehon kolotuksetkin ovat siedettävät.

      • Anonyymi

        Unohdit ihanat lastenlapset joiden kanssa peuhatessa kolotukset unohtuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohdit ihanat lastenlapset joiden kanssa peuhatessa kolotukset unohtuu.

        Älä häpäjä, moniko mummu on päässyt lastenlasten kanssa pelaamaan koronaa ja peuhaamaan 🤣 ikävän kolotusta korkeintaan.

        Korppis


      • Anonyymi

        kaikilla ei ole enää kummpani elossa,
        enemmäki nykisin on yksin eläviä ihmisiä,
        vanhukset unohdetaan yksin asuntoihinsa,
        vaikka on sukulaisia, yhteydenpito vähäistä,

        lehdissä näkyy uutisia, löydetty viikojen jopa kuukausien päästä kuolleena,

        nuoret ei tee lapsia, nuoret ei uskalla mennä naimisiin perustaa parisuhteita,
        se tulevaisuuden näkymä on surullinen

        suomi on pieni kansa, harmi, meitä saisi olla enemän, siis suomalaisia,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä häpäjä, moniko mummu on päässyt lastenlasten kanssa pelaamaan koronaa ja peuhaamaan 🤣 ikävän kolotusta korkeintaan.

        Korppis

        Kuten sinäkin, niin minäkin pidän mielipiteeni. En tiedä kaikkien mummujen touhuja, omani tiedän.

        Joten älä häpäjä.


      • Anonyymi

        Meidän ikäisten lapsilla kuuluu olla omat perheet etusijalla ja me isovanhemmat ollaan tukena, mutta taustalla. Lastenlapsissa elämä jatkuu, heissä on tulevaisuus ja ihana tämä päivä. On osattu antaa malli luottamuksesta Elämään. Elämälle kiitos lastenlapsista!


    • Anonyymi

      nyt saunaan

    • Anonyymi

      Älkää alkako syyllistää itseänne. Se on aivan turhaa. On takuulla oltu hyödyksi.
      Kun on aika raakki, sairas ja vanha (tarkoitan itseäni) ei tulisi mieleenkään syyllistää itseäni, etten ole enää hyödyksi. Minun karmea tehtäväni nyt on valmistautua kohtaamaan kuolemani. Minusta on hyöty jo otettu irti ja olen kaikkeni antanut.
      Aamen.

    • Anonyymi

      Laura Voutilainen just TV:ssä

      kuten nyt sielläki keskustelua " häpeästä "

      me kaikki ihmiset häpeämme jotain,

      minä häpeän sitä kun olen näin vanha
      ja vielä sairaana elän vaikka kuika kauan,
      siis häpeän elämää,
      en kehtaisi enään elää,

      tai kun koen hoitojen suhteen syrjintää,
      ja siitä syystä häpeän elämää,
      vanhaa kun ei kannata enään hoitaa terveeksi,
      niin että sairaudet paranee täysin,
      vaan on tullu tunne että vanha saa kuolla luonnonmukaisesti sairauteensa,
      ei kannata hoitaa terveeksi,
      pannaan mieluummin saattohoitoon,,, siis palliatiivisen hoidon piiriin, siis livitetään vain vaivoja esm. kipuläälleellä ja ootellaan kuolemaa,
      hyiiiiii, en tykkää tuommosesta ajatuksestakaan ollenkaan,
      jos tommosta oikeesti suomen terveydenhoidossa jo toteutetaan,,,

      • Terveyspalvelut pelaa ainakin täällä korvessa tosin olen luovuttanut avun pyynnöt selkävaivoihin. Kuten lääkärit ohjeistivat syyskesästä burana ja panadol ja takas puuhastelemaan.

        Ettäkö hävettää olla vanha ja raihnainen, no, häpeä, mutta en usko, että auttaa.


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Terveyspalvelut pelaa ainakin täällä korvessa tosin olen luovuttanut avun pyynnöt selkävaivoihin. Kuten lääkärit ohjeistivat syyskesästä burana ja panadol ja takas puuhastelemaan.

        Ettäkö hävettää olla vanha ja raihnainen, no, häpeä, mutta en usko, että auttaa.

        hävettää olla vanha ja terveydenhoidon ruiesana
        vaikka aikoinaan suomen kansa luuli töitä tehdessään että vanhana saa kunnon eläkkeen ja kunnon hoidon ja huolenpidon,
        karvaasti on moni vanhempi kansalainen kokenu pettymyksen
        kokee enemmänki tulleensa unohdetuksi vuosikymmenten työrupeaman jälkeen,
        moni onki yksi kuollu kotiinsa löydetty viikojen , tai kuukausien päästä, ompa jotkut unohdettu muumioitumaan vosiksi asuntoonsa,
        että täämönen hyvinvointi yhteikuntamme nyt
        eriarvoistava terveydenhoito
        ja muutenki eriarvoisuus kukoistaa yhteiskunnassamme räikeästi,

        eipä olisi nuorena näin käyvän, innolla olliin töissä
        rekennettiin ja perheet hoidettiin viimesen päälle,

        vanhuus kun tulee vanha ei ole enään hoiton arvoinen,

        saattohoitoon ohjataan yli seitenkymppiset, vain RAHA pelastaa vanhan ihmisen vielä elämälle,
        ja sitä rahaa on harvalla vanhalla työ.-myyrällä
        elää kituuttaa pienellä työ-eläkkellään viimesiä päiviään,


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        hävettää olla vanha ja terveydenhoidon ruiesana
        vaikka aikoinaan suomen kansa luuli töitä tehdessään että vanhana saa kunnon eläkkeen ja kunnon hoidon ja huolenpidon,
        karvaasti on moni vanhempi kansalainen kokenu pettymyksen
        kokee enemmänki tulleensa unohdetuksi vuosikymmenten työrupeaman jälkeen,
        moni onki yksi kuollu kotiinsa löydetty viikojen , tai kuukausien päästä, ompa jotkut unohdettu muumioitumaan vosiksi asuntoonsa,
        että täämönen hyvinvointi yhteikuntamme nyt
        eriarvoistava terveydenhoito
        ja muutenki eriarvoisuus kukoistaa yhteiskunnassamme räikeästi,

        eipä olisi nuorena näin käyvän, innolla olliin töissä
        rekennettiin ja perheet hoidettiin viimesen päälle,

        vanhuus kun tulee vanha ei ole enään hoiton arvoinen,

        saattohoitoon ohjataan yli seitenkymppiset, vain RAHA pelastaa vanhan ihmisen vielä elämälle,
        ja sitä rahaa on harvalla vanhalla työ.-myyrällä
        elää kituuttaa pienellä työ-eläkkellään viimesiä päiviään,

        Tätä on jokaisella.

        Paljon pahemmin muualla, kun saavat neljän seinän sisällä kuukausitolkulla istua.
        Ihteäni ei oo pahemmin haitannut. Saa käydä ulkona.
        Tottunut olen olemaan yksinäni, ei ollut 40 neen vuoteen yhtään työkaveria, yksin pukersin.
        Jotain hyötyä siitäkin taidosta.

        Just nyt on aika tylsää ja närästää. Muuten on terveys aika hyvä, kävellä pitäis enemmän, alkaa olla jäykkää meno, ja pitää pysähtyä usein.
        Menen tästä vällyjen alle lämpimään, johan tuo kellokin on aika paljon.
        Siellä voin ihan hyvin yksikseni jutella, auttaa.

        Se on vain sellaista tää elämä: "välillä huttuu, välillä lettuu".
        Rahasta en oo välittänyt koskaan, eläke on alle köyhyysrajan, mutta elän nuukasti, ja olen tyytyväinen.

        Teen joskus keikkahommia, joten niistä tulee lisuketta, ja on vaihtelua.

        Ollaan vaan tyytyväisellä mielellä, ja porskutellaan seassa!
        Hyvää yötä!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tätä on jokaisella.

        Paljon pahemmin muualla, kun saavat neljän seinän sisällä kuukausitolkulla istua.
        Ihteäni ei oo pahemmin haitannut. Saa käydä ulkona.
        Tottunut olen olemaan yksinäni, ei ollut 40 neen vuoteen yhtään työkaveria, yksin pukersin.
        Jotain hyötyä siitäkin taidosta.

        Just nyt on aika tylsää ja närästää. Muuten on terveys aika hyvä, kävellä pitäis enemmän, alkaa olla jäykkää meno, ja pitää pysähtyä usein.
        Menen tästä vällyjen alle lämpimään, johan tuo kellokin on aika paljon.
        Siellä voin ihan hyvin yksikseni jutella, auttaa.

        Se on vain sellaista tää elämä: "välillä huttuu, välillä lettuu".
        Rahasta en oo välittänyt koskaan, eläke on alle köyhyysrajan, mutta elän nuukasti, ja olen tyytyväinen.

        Teen joskus keikkahommia, joten niistä tulee lisuketta, ja on vaihtelua.

        Ollaan vaan tyytyväisellä mielellä, ja porskutellaan seassa!
        Hyvää yötä!

        Olet tolkun ihminen, hyvää kevään tuloa sinulle👍🌞🍀


      • Anonyymi
        korppis kirjoitti:

        Terveyspalvelut pelaa ainakin täällä korvessa tosin olen luovuttanut avun pyynnöt selkävaivoihin. Kuten lääkärit ohjeistivat syyskesästä burana ja panadol ja takas puuhastelemaan.

        Ettäkö hävettää olla vanha ja raihnainen, no, häpeä, mutta en usko, että auttaa.

        Olipa 'kannustava' kommentti korppikselta taas kerran.


    • Anonyymi

      Lämmin kiitos syvältä luotaavasta kirjoituksestasi, jota oli ilo lukea.

      Onhan tässä vuosien varrella monen kärsivän ihmisen elämänkulkua tullut seurattua, ja monen monta elämäntarinaa kuunneltua.

      Vähän taustoistani.

      Ylioppilaaksi tuloni jälkeen lähdin Ruotsiin töihin hankkimaan rahaa tulevia opiskeluitani varten.

      Työpaikka oli jo valmiiksi varattuna eräässä kroonikkosairaalassa, jonka potilaskirjo koostui melko nuorista vanhuksiin asti.

      Tuon vuoden aikana tein päätöksen, että mikäli minä joutuisin vastaavaan tilanteeseen, eli viettämään elämäni sänkypotilaana, tuonkaltaista elämää en itselleni haluaisi.

      Tosin ihailen ihmisiä, joiden henkinen kestokyky näyttää kestävän jos jonkinlaisia olosuhteita murtumatta.

      Olin jo teini-iäisenä päättänyt, että minulle ei avioliitto sovi. Kävi kuitenkin niin, että kun tutustuin erääseen mieheen, rakkauskin astui pikkuhiljaa kuvioihin kestäen yhä edelleen.

      Asuimme avoliitossa muutaman vuoden, ja jo silloin sovimme, että mikäli meistä toinen vammautuisi vaikkapa liikenneonnettomuuden takia niin pahoin, että päivittäinen toimintakyky olisi lääkärin arvion mukaan mahdotonta, niin toinen irrottaisi vammautuneen sairaalan letkuista.
      No rikostuomionhan siitä olisi saanut.

      Saman suuntaisi ajatuksia minulla näyttää olevan paljolti kuin sinullakin paitsi, että kompleksien olemassaolo ja häpeän tunne ovat minulle melko vieraita tuntemuksia.

      Kuolemaa olen joutunut käsittelemää melko nuoresta asti tuloksena, että pidän sitä täysin normaalina luonnonlakina, joka antaa tilaa uudistumiseen koskien uusien ihmissukupolvien innovaatioita ja nimenomaan uusien sukupolvien ratkaisukykyä ilmastomuutoksen torjuntaan, sekä kasvi- ja eläinkunnan hyvinvointiin.

      Olen tällä hetkellä törmäyskurssilla immuunijärjestelmäni kanssa, jonka takia jouduin viime viikon torstaina tilaamaan akuuttiajan kaupunkimme tk:sta (edellinen käynti vuonna 2013).

      Kävin perjantaina vastaanotolla (kesti 35 minuuttia), lääkärikohtaaminen kymppiplus, ja tuloksena neljän viikon vahva kortisonivoidekuuri autoimmuuni-ihottumiin, ja mikäli salva ei auta, niin lähete ihopolille.

      Tieto vastaavalta ihopolilta on päässäni jo noin 18 vuoden takaa: hoitokeinona on kolme solunsalpaajaa, josta yksi voi vaurioittaa munuaisia, toinen maksaa ja kolmas keuhkoja, ja että iholääkärin tietämän tilanteeni huomioon ottaen yksikään niistä ei sopisi minulle.

      Jo tuolta ajalta taudinkuvani tietäen vein tk:hon hoitotahtoni, jonka nähtyään tk-lääkäri vielä kuulusteli, että onko en sisältö varmasti tahtoni. Lisäsin siihen mahdollisen koronataudin, että mikäli se minut yllättää, niin ei happi-, eikä tehohoitoa, ainoastaan terminaalihoitopaikka.

      Hiljaisuus on aarteita täynnä.

      Kahlil Cibran:
      ”Sieluni kehoitti minua tutkimaan tarkkaan kaikkea näennäisesti rumaa kunnes se muuttuu kauniiksi.
      -Sieluni kehoitti minua kuuntelemaan ääniä, joita ei kieli eikä kurkku synnyttänyt.
      -Nyt olen oppinut kuuntelemaan hiljaisuutta, kuinka se laulaa laulujaan ikuisuudesta, virittää kiitoslaulun avaruudelle ja paljastaa ikuisuuden salaisuudet.
      -Nyt pohjaton kaipuuni on maljani, rakkaus viinini ja yksinäisyys iloni.”

      Kaikkea hyvää ja elämän antamaa voimaa ja mielenrauhaa Sinulle.
      elohiiri

    • "tänään huomasin
      minulla on kompleksi ,
      häpeän oikeutta sairaana elää vanhaksi,"

      Toi lauseesi liikutti, ei se noin voi olla,
      jokaisella on oikeus elää omaa elämäänsä,
      olla terve tai sairas, olla nuori tai vanha,
      turha sitä on häpeillä omaa elämäänsä.
      Itsensä kanssa kun on pärjännyt näille vuosille ja vuosikymmenille
      niin jos oikein rapsuttaa mennyttä, ehkä sieltä voisi löytää jotakin, joka kantaa myös tässä päivässä, vaikka nyt joutuukin olemaan omissa ympyröissä.
      Omissa yksinäisissä ympyröissä eläminen korostaa sairauksia ja viheliäisiä vikoja, jotka vain vuosien mukana lisääntyvät.
      Ehkä kuulumme sukupolveen, joita kasvatettiin aikoinaan häpeällä ja se on iskostunut mieleen ja sillä helposti syylistämme pienistäkin asioista itseämme.
      harva kuitenkaan on itse syyllinen sairauksiinsa, tai vielä vähemmän vanhuuteensa, miksi niitä hävetä, apua vaan hakemaan, Itse sairaus usein jo lamaannuttaa, miksi häpeän tunteilla vielä lisää omaa pahaa oloaan.

      Kohti kevättä mennään,
      joten iloa, valoa ja eritoten uusiii voimiii tähän hetkeesi ja koko elämääsi.

      • Anonyymi

        Kysyisin sinulta 17.03.2021 09:38 lisää tuosta:
        "Kävin perjantaina vastaanotolla (kesti 35 minuuttia), lääkärikohtaaminen kymppiplus, ja tuloksena neljän viikon vahva kortisonivoidekuuri autoimmuuni-ihottumiin, ja mikäli salva ei auta, niin lähete ihopolille.

        Tieto vastaavalta ihopolilta on päässäni jo noin 18 vuoden takaa: hoitokeinona on kolme solunsalpaajaa".

        Minulla on joku kumma läikkä polvessa, ja menin sitten lääkäriin, kaksi lääkäriä sitä katsoi ja kolmannelta spesialistilta kysyivät.
        Sain kahden viikon vahvan kortisoonivoidekuurin, on vieläkin se läikkä.

        Lääkäri lupasi soittaa kahden viikon kuluttua kyllä.

        Kysyn kuitenkin sinulta, että mitä tuo autoimmuuni-ihottuma voi olla?

        Miten sinun ihottuman kanssa on nyt?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysyisin sinulta 17.03.2021 09:38 lisää tuosta:
        "Kävin perjantaina vastaanotolla (kesti 35 minuuttia), lääkärikohtaaminen kymppiplus, ja tuloksena neljän viikon vahva kortisonivoidekuuri autoimmuuni-ihottumiin, ja mikäli salva ei auta, niin lähete ihopolille.

        Tieto vastaavalta ihopolilta on päässäni jo noin 18 vuoden takaa: hoitokeinona on kolme solunsalpaajaa".

        Minulla on joku kumma läikkä polvessa, ja menin sitten lääkäriin, kaksi lääkäriä sitä katsoi ja kolmannelta spesialistilta kysyivät.
        Sain kahden viikon vahvan kortisoonivoidekuurin, on vieläkin se läikkä.

        Lääkäri lupasi soittaa kahden viikon kuluttua kyllä.

        Kysyn kuitenkin sinulta, että mitä tuo autoimmuuni-ihottuma voi olla?

        Miten sinun ihottuman kanssa on nyt?

        Kyselit auntoimmuuni-ihottumani nimeä.

        Vuonna 2003 niitä todettiin ihopolilla kaksi kappaletta: Palmoplantaaris pustuloosi Psori.
        (Vuonna 1998 keuhkotulehduksen seurauksena ensi kertaa ilmaantunut Alopecia universalis vielä toteamatta).

        Iholääkäri totesi tuolloin sen olevan krooninen ja tähän mennessä tapauksia on todettu noin 1500 kappaletta ja, että syy on tuntematon.

        No minulle, kosteusvauriomikrobialtistustyöpaikkaleiselle, syy ei ollut tuntematon, vaan mikrobialtistuksen aiheuttama sekopäinen immuunijärjestelmäni, joka oli oikkuillut vuodesta 1988 lähtien, ja jonka oikkuilut vain lisääntyivät saaden aikaiseksi keuhkorakkula-aluetuhoa, nenän ja kurkun limakalvojen yliherkkyyttä allergisen nuhan, pysyvän diffuusiokapasiteettialeneman, moniallergisoitumisen, maa-aineskäsittelyssä ( puutarha, kasvimaa, vesakonraivaus, haravointi, jne. jne.,) suodattimilla varustettujen puolinaamarien käytön vuodesta 2000-lukien.

        Ja kun immuunijärjestelmäni oli valmiiksi jo sekopäinen, niin PPP/Psori puhkeamiseen riitti helmikuun 28 päivä vuonna 2003 lenkillä ollessani liukastumisen seurauksena saamani polven nivelsidevamma, joka vamma parin tunnin kuluttua tyhjensi kämmenien ihosolut vedestä jättäen jäljelle mannaryynimäisiä näppylöitä. No, liian pitkä tarina kerrottavaksi, johon tarinaan sisältyisi niin Työterveyslaitoksen ammattitautitutkimukset kuin perehtyminen ex-Kansanterveyslaitoksen (nyk. THL) kosteusvauriorakennusmikrobialtistukisen laukaisemien sairauksien tutkimukset alkaen 1990-luvun alkupuolelta.

        Tähän päivään mennessä ovat autoimmuuni-ihottumani ovat kuitenkin olleet melko nukkumatilassa, lukuun ottamatta yhtä kertaa isonvarpaan murtumisen seurauksena (ihopoli vuonna 2007), vuonna 2017 A-influenssavirusinfektion laukaisemana, viime vuoden helmikuussa sieraimen tulehtumisen seurauksena, ja nyt joulukuun alussa oikean jalan isonvarpaan viereisen varpaan ekanivelen tulehtumisen seurauksena, joka muutaman päivän kuluttua nostatti kymmensenttisen kokoisen tulipunaisen pläntin säären alaosaan.

        Ja mitäpä kuuluu tähän päivään.
        Olen nyt voidellut aamuin illoin Eloconilla kantapää-/jalkapohja-alueen ihottumakohdat säären ”plantin” sekä sitä ympäroivän ihoalueen käyttämättä mitään muita voiteita.

        Kämmenten iho on parantunut niin, että jätin ihottumapustuloiden voitelemisen jo muutamia päiviä sitten,uskaltaen eilen pestä (ihottuma-alueet eivät siedä vettä), ja kuoria perunoita paljain kämmenin, eikä pustuloita ole sen seurauksena noussut kämmeniin. Kämmenten/sormien ihosoluissa nesteytystä ei kuitenkaan riittävästi, muttei kuitenkaan vielä ole syntynyt kankaisiin tarttuvia nahkatikkuja.
        Kun jalan iho ärtyy kengän hankauksesta, niin unormiulkoliikkuminen ei onnistu.
        Voitelua vielä noin kaksi ja puoli viikkoa jäljellä, joten eiköhän se siitä, tai sitten ei.

        Kuinka sinun mainitsemasi ”kumma laikka” polvessasi jakselee ja on ko diagnoosi selvinnyt?
        elohiiri


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyselit auntoimmuuni-ihottumani nimeä.

        Vuonna 2003 niitä todettiin ihopolilla kaksi kappaletta: Palmoplantaaris pustuloosi Psori.
        (Vuonna 1998 keuhkotulehduksen seurauksena ensi kertaa ilmaantunut Alopecia universalis vielä toteamatta).

        Iholääkäri totesi tuolloin sen olevan krooninen ja tähän mennessä tapauksia on todettu noin 1500 kappaletta ja, että syy on tuntematon.

        No minulle, kosteusvauriomikrobialtistustyöpaikkaleiselle, syy ei ollut tuntematon, vaan mikrobialtistuksen aiheuttama sekopäinen immuunijärjestelmäni, joka oli oikkuillut vuodesta 1988 lähtien, ja jonka oikkuilut vain lisääntyivät saaden aikaiseksi keuhkorakkula-aluetuhoa, nenän ja kurkun limakalvojen yliherkkyyttä allergisen nuhan, pysyvän diffuusiokapasiteettialeneman, moniallergisoitumisen, maa-aineskäsittelyssä ( puutarha, kasvimaa, vesakonraivaus, haravointi, jne. jne.,) suodattimilla varustettujen puolinaamarien käytön vuodesta 2000-lukien.

        Ja kun immuunijärjestelmäni oli valmiiksi jo sekopäinen, niin PPP/Psori puhkeamiseen riitti helmikuun 28 päivä vuonna 2003 lenkillä ollessani liukastumisen seurauksena saamani polven nivelsidevamma, joka vamma parin tunnin kuluttua tyhjensi kämmenien ihosolut vedestä jättäen jäljelle mannaryynimäisiä näppylöitä. No, liian pitkä tarina kerrottavaksi, johon tarinaan sisältyisi niin Työterveyslaitoksen ammattitautitutkimukset kuin perehtyminen ex-Kansanterveyslaitoksen (nyk. THL) kosteusvauriorakennusmikrobialtistukisen laukaisemien sairauksien tutkimukset alkaen 1990-luvun alkupuolelta.

        Tähän päivään mennessä ovat autoimmuuni-ihottumani ovat kuitenkin olleet melko nukkumatilassa, lukuun ottamatta yhtä kertaa isonvarpaan murtumisen seurauksena (ihopoli vuonna 2007), vuonna 2017 A-influenssavirusinfektion laukaisemana, viime vuoden helmikuussa sieraimen tulehtumisen seurauksena, ja nyt joulukuun alussa oikean jalan isonvarpaan viereisen varpaan ekanivelen tulehtumisen seurauksena, joka muutaman päivän kuluttua nostatti kymmensenttisen kokoisen tulipunaisen pläntin säären alaosaan.

        Ja mitäpä kuuluu tähän päivään.
        Olen nyt voidellut aamuin illoin Eloconilla kantapää-/jalkapohja-alueen ihottumakohdat säären ”plantin” sekä sitä ympäroivän ihoalueen käyttämättä mitään muita voiteita.

        Kämmenten iho on parantunut niin, että jätin ihottumapustuloiden voitelemisen jo muutamia päiviä sitten,uskaltaen eilen pestä (ihottuma-alueet eivät siedä vettä), ja kuoria perunoita paljain kämmenin, eikä pustuloita ole sen seurauksena noussut kämmeniin. Kämmenten/sormien ihosoluissa nesteytystä ei kuitenkaan riittävästi, muttei kuitenkaan vielä ole syntynyt kankaisiin tarttuvia nahkatikkuja.
        Kun jalan iho ärtyy kengän hankauksesta, niin unormiulkoliikkuminen ei onnistu.
        Voitelua vielä noin kaksi ja puoli viikkoa jäljellä, joten eiköhän se siitä, tai sitten ei.

        Kuinka sinun mainitsemasi ”kumma laikka” polvessasi jakselee ja on ko diagnoosi selvinnyt?
        elohiiri

        Ohoh, onpa sinulla ollut paljon!

        Tää minun läikkä on pientä sinuun verrattuna!
        Olen voidellut sitä kaksi viikkoa, mutta jäljellä on vielä tosin pienempänä.
        Lääkäri soitti ja uteli, kehoitti voitelemaan vielä kaksi viikkoa kerran päivässä, sitten kaksi viikkoa joka toinen päivä.

        Kysyin että mikä oli, epäili että oli joku "sofii--jotain mutta että oli kumma että oli vain yhdessä paikassa".
        No voitelen sitä nyt sitten.

        Kiitti tiedosta!
        Koeta pärjätä!
        Asun itsekin Ruotsissa.

        Asiasta toiseen:
        Oli noro-viirus. Oikeastaan ihan hyvä, sai ryörit puhtaiksi, 2.5 kiloa pois ja sain nukuttua oikein kunnolla, yhtä soittoa.

        Tsemppiä sinulle!


    • Anonyymi

      Turhautumista ja turhana olemista poden lähes päivittäin. Yritän ajatella että kulutan sentään eläkettä palveluihin, tavaraostoihin ja asumiseen. Kun tavitsen kotiapua tai hoitolaitosessa hoitajan apua, heillä on työtä. On monia, joilla ei ole päätä opiskella korkeita tutkintoja, lähihoitaja on suht helppo. Ei kaikille löydy työtä siivoojana tai Isonumero-myyjinä. Syyllitymistä potevalle on ihan turha sanoa, ei kannata syyllistyä, se ei ihmistä ehjemmäksi rakenna, pahentaa vain oloa vai sekö syylisyydentunteen vähättelijöillä on tarkoituskin.

    • Anonyymi

      Ketä vain "väsyttää", jos valittaa kilometrin verran tekstiä. Kokeilepa kirjoittaa yhtä pitkä teksti elämäsi positiivisista, iloisista ja onnellisista asioista. Etsi ne ja ylläty. - Nm. Yritä edes

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      160
      9235
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      49
      2829
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      31
      2607
    4. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      57
      2541
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      197
      1935
    6. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      98
      1862
    7. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      24
      1806
    8. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      50
      1341
    9. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      109
      1217
    10. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1201
    Aihe