Sysmä taas otsikoissa

Onko se Sysmän koulun rehtori ehdolla kuntavaaleissa, vai joku toinen saman niminen?

Oikeudenkäyntiin liittyvä artikkeli: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/nuorukainen-laittoi-13-vuotiaan-kaulalle-hirttosilmukan-ja-tumppasi-tupakkaa-kasivarteen-noyryyttavia-vakivallantekoja-puidaan-karajilla/8091816

Kyllä koulu puuttui. Heti kun koulussa tapahtuneet asiat selvisi. Eikö kaveri muka erotettu. Kovin keino mikä koulussa on näinä hyssyttelyaikoina. Suuri osa Iltalehessä kuvailluista asioista taisi tapahtua ihan muualla.

Luin uutisen ja oletin heti oikein että Sysmässähän tämä sadistinen kouluväkivalta on tapahtunut.

Kunnanjohtaja, Kokoomus, Sitoutumattomat ja SDPn alkoholistit on jo vuosikausia suojellut Vt. rehtoria eli he ovat tästä kouluväkivallasta omalta osaltaan vastuussa.

Jos väkivallan kohteeksi joutuneelta lapselta olisi lähtenyt henki, niin nämä poliittiset vastuunkantajat oli poistunut paikalta Audin takavalot vilkkuen.

Suomen huonoin kunnanjohtaja, VT. Rehtori, Terveystalon seliseli kuraattori, opettajat jne lusmuilevat edelleen viroissaan. Lähipaskamedia on hiljaa.

Vaaleissa kannattaa olla erityisen tarkkana ketä äänestää. Jos muutosta ei ala tapahtua, kaikkien asukkaiden on järkevää tuikata torppansa tulee ja evakuoitua muualla.

Jonkinlaista kokemusta opetustoimesta saaneena en oikeastaan osaa ottaa tähän keskusteluun kantaa kuin yleisellä tasolla. Kiusaaminen on ikävä kyllä koko ajan läsnä keskuudessamme, eikä vain koulussa. Koulussa nykyään opetus- ja muun henkilöstön keinot puuttua kiusaamiseen on karsittu aika tarkkaan. Onko keskusteluun osallistujilla selkeä kuva siitä, mitä koulun henkilökunta voi oikeasti tehdä havaitessaan kiusaamista? Entä onko selvillä piilokiusaamisen ongelma, mikä liittyy sosiaalisiin suhteisiin? Onko tietoa, mitä tapahtuu, kun henkilökunta ilmoittaa kiusaamisesta poliisille?
Omaa uraani koulukiusattuna muistellessani väitän, että itse ongelmien ytimiin on saatu, siis huolimatta keinojen selkeästä vähenemisestä, parannusta aikaan. En väitä, että kiusaaminen olisi vähentynyt, mutta todennäköisimmin asiaan osataan nykyään suhtautua avoimemmin. Siitä on hyvä jatkaa. En myöskään väitä, että mikään esillä ollut näkökulma ratkaisisi kiusaamisen ongelmaa. Minulla ei myöskään ole mitään selkeää toimenpidettä tarjota kiusaamisen lopettamiseksi.
Minun käsityksen ja kokemukseni mukaan nykyään kiinnitetään huomiota erityisen paljon kiusaajan olemukseen. Kiusattu jää usein yksin ja turvaa paitsi. Näin on pääosin niin sanotussa piilokiusaamisessa, mihin ongelmaan ei olla ylipäätään vielä kovinkaan syvällisesti edes paneuduttu.
Keskustelin joku aika sitten erään kiusaajan kanssa, hän tekee nyt paraikaa väitöskirjaa kiusaamisesta. Hänen perustansa oli, että vanhempana hän huomasi kiusaamisensa aiheuttaneen mielipahaa ja meni pyytämään anteeksi. Tämä anteeksipyyntö oli hänen käsityksensä mukaan merkki kiusatulle ja selkeä käännekohta siis kiusatun elämässä; hän, siis kiusattu, ikään kuin kokisi jonkinlaisen katharsiksen ja vapautuksen menneisyyden ahdistuksistaan. Koetin pitkään selittää tälle kiusaajalle ja väitöskirjan tekijälle, ettei tämä tilanne nyt ihan niin helposti aukea. Loppujen lopuksi hän ei uskonut minua vaan pysyi kannassaan, että anteeksipyytäminen joskus vuosien päästä on pelastus ja armo. Tämä on sellainen kauhistuttava malli, mitä en pysty hyväksymään, mutta kiusaamista tutkivat nykyään pääsääntöisesti kiusaajat. Ikävä kyllä.
Kiusaamiseen voi vaikuttaa parhaiten koti, yhteisö ja arvot. Varsinkin tuo viimeinen on tärkeä, mutta nykyään jo unohduksissa oleva asia tai pääosin muuntunut tämän kiusaamisongelman kohdalla outoon suuntaan.
Koulun kohdalla puuttuminen kiusaamiseen on tehty henkilökunnan osalta hyvin vaikeaksi. Ulkopuolisen silmin tietysti henkilökunnan syyllistäminen on helppoa. Keinot, joita koululla on käytettävissä, toimivat erittäin hitaasti ja salassa; kiusaajan henkilöllisyys ja teot ovat usein lain kirjaimen mukaan salattava, SIIS salattava. Näin ollen koulun tekemistä toimenpiteistä ei useinkaan ole tietoa tai edes merkintöjä saatavilla eli julkisuudessa. Salassapito kysymykset ovat nykyään niin tarkkoja, etteivät edes opettajat saa tietoa oppilaiden sairauksista: tämä on johtanut esimerkiksi sokeritaudin kohdalla joihinkin hyvin ikäviin tilanteisiin. Usein kiusaaminen sijoittuu muuhun aikaan tai alustalle kuin kouluun, niihin ei koulu SAA puuttua. Tällaisessa tilanteessa opettajien kanssa käyty koulukiusaamiskeskustelu on äärettömän HANKALAA ja johtaa välttämättä ristiriitoihin epäolennaisuksien vatvonnassa.
Aikanaan kutsuin vanhempia usein koululle tunneilleni seuraamaan tilanteita. Minusta avoimuus ja vanhempien osallisuus koulun arkeen olisi yksi väylä kiusaamisen hallitsemiseen. Aika harvoin vanhempia tunneilla näkyi. Koulu, oppilaat ja vanhemmat voisivat muodostaa yhteisön, minkä omaksumilla arvoilla voisi olla tervehdyttävä vaikutus ongelmakenttään. Toinen selkeä keino on yksilöity ja tarkennettu etäopetus pedagogisena instrumenttina. Tästä on selkeitä myönteisiä kokemuksia meilläkin Sysmässä viime keväältä. Etäopetuksen kehittäminen yksilöllisenä sosiaaliseen eli piilokiusaamiseen vaikuttavana keinona olisi tärkeää ja varmasti tehokasta. Etäopetuksen kokemuksissa on havaintona niin sanottujen maan hiljaisten ja vetäytyvien oppilaiden ajoittainen selkeä tasojen nousu. Näiden nousujen kautta itsetuntemuksen kasvu voi selkeyttää asemaa sosiaalisessa ympäristössä ja vaikuttaaa myönteisesti kiusaamisen vähenemiseen.
En ota tarkoituksella kantaa nyt ajankohtaiseen tapaukseen, koska en tunne sitä tarpeeksi hyvin. Sen sijaan toivon tuon ehdottamani YHTEISÖLLISYYDEN kasvavan ja sitä kautta ongelmakenttään saatavan myönteistä toimintaa yhdessä...... siis YHDESSÄ.
Kare kirjoitti tämän. Tästä asiasta mielelläni keskustelen ihan naamakkain enemmän jos jotakuta kiinnostaa. Etäopetuksen mahdollisuudet asiassa kiinnostavat erityisen paljon, ja jos jollakin on niistä erityisiä kokemuksia, olen kiinnostunut.

Tämä tapaus herättää meissä vanhemmissa huolta. Nuoret on sopeutuvaisempia ja sanovat reippaana ei se sulle kuulu, ålä murehdi. Omat lapset käyneet sitä koulua. Ollaan aika isojen ongelmien äärellä jos kyseisen tapahtuman uhrit, koululaiset,eivät uskalla puhua vanhemmilleen kuinka sitten avautuvat koulukuraattorille? Puhumattomuuden kulttuuri on nyt saatava avoimemnaksi. Jos puhut, olet vasikka jos puhut, opettaja vähättelee. Hyvänen aika tätä touhua. Voimia kaikille kiusatuille, Mitä voimme tehdä toisin?

Kannatetaan. Sysmän opettajakunta vetoaa vanhempien vastuuseen ja siihen että pahoinpitelyt ei tapahtunut koulun alueella, vaikka niitä on tottakai tapahtui lähes päivittäin koulussakin. Hirttäjä oli varmasti opettajien tiedossa jatkuvia häiriöitä aiheuttavana oppilaana, mutta asiaan ei puututtu mitenkään. Väkivallan uhreiksi joutuneet oppilaat jätettiin yksin ongelman kanssa...9. luokkalainen kohdisti väkivallan 2 vuotta nuorempiin oppilaisiin. Erittäin raukkamaista ja halveksuttavaa toimintaa.

Vanhempien pitää Sysmässä alkaa tekemään enemmän rikosilmoituksia opettajien ja häirikkö oppilaiden tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Kunnanjohdolla on oma vastuunsa kyläläisten turvallisuuden tunteen järkkymisestä ja koulun sekasortoisesta tilasta.


https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007865568.html?utm_medium=promobox&utm_campaign=is_tf&utm_source=helsinginsanomat.fi&utm_content=promobox

Maalaistajun ja oikeustajun mukaan selkeä murhan yritys, eikä mikään muu. Hirttosilmukkaan ripustettu 13-vuotias olisi kuollut, ellei muut olisi puuttuneet ytilanteeseen. Kiva kouluko tuokin?

En tiedä tapauksesta sen enempää, mutta sen tiedän että kaikki tähän touhuun osalliset on lapsia. Niskalaukaukset ja raajojen katkomiset on sairasta kirjoittelua.

13-vuotiaan hirttämistä yrittänyt poika tuomittiin ehdottomaan vankeuteen, teko oli oikeuden mukaan tapon yritys.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000007915068.html