Keratoconus, koska...

Tilastojen perusteella 10-20 % kc-potilaista joutuu turvautumaan sarveiskalvon siirtoon. Siis kyseessä ei ole pelkästään leikkaus vaam elinsiirto.
Keratokonuksen perinteinen hoitomuoto on piilolasit, joilla suuri osa pärjää läpi elämänsä. Keratokonus pysähtyy normaalisti jossain vaiheessa. Piilolasien käytön on väitetty hidastavan tai pysäyttävän etenemisen. Useimmat asiantuntijat eivät enää tällaista esitä. Silloin kun piilolaseja ei voi enää käyttää, edessä on useinkin sarveiskalvon siirto.
Uusina hoitomuotona on tullut sarveiskalvo asennettavat Intacs-renkaat, jotka todennäköisesti parantavat näköä ja helpottavat piilolinssien käyttöä. Tulokset ovat olleet ristiriitaisia.
On myös erilaisia yksittäisiä, rajallisesti käytettyjä ratkaisuja. Eniten huomiota ovat saaneet Italiassa tehdyt sarveiskalvon leikkaukset ja Amerikassa yhden lääkärin käyttämä menetelmä, jonka pitäisi pysäyttää keratokonus.

Millaiset oireet sinulla on ollut, etenkin valojen näkemisen suhteen???

Hei Ystäväin.

Olen 33-vuotias nainen ja minulla sairaus huomattiin aivan sattumalta, syksyllä 2003 käydessäni näön huononemisen ja jatkuvan päänsäryn vuoksi Silmäasemalla silmälääkärillä hän lähetti minut sairaalalle lisätutkimuksiin. Joulukuussa 2003 tämä sittemmin todettiin molemmissa silmissä. Silloin kysyin lääkäriltäni sairaudesta ja tutustuin hieman kirjojen kautta asiaan. Tuolloin lääkäri kiireessään hieman ehti kertoa että sairautta voidaan hoitaa joskus jopa koko elämän ajan laseilla tai piilolaseilla - viimeisenä on sarveiskalvonsiirto.

Minulla on kokeiltu pari kertaa kovia piilolinssejä, jotka eivät ole jostakin syystä sopineet minulle. Silmä reagoi siten, että 2-5 sekunnissa linssin pinta meni täysin sameaksi optikko, kuten myös silmälääkäri kertoi tutkimuksiensa perusteella sen johtuvan joistakin valkuaisesta tms., jota alkaa erittyä todella nopeasti linssin pintaa - näin sitten kävi, etten voinut käyttää kovia linssejä.

Helmikuun lopulla (kuluvaa vuotta) käydessäni tarkastuksessa lääkäri totesi ettei tätä voisi enää hoitaa laseilla ja kysyi suostumusta siirto leikkaukseen. Kävin ensimmäisen kerran kirurgilla Oulussa toukokuussa. Kirurgi päätyi samaan tulokseen oman hoitavan lääkärini kanssa "ei näihin silmii saada näköä enää sankalaseilla" ja tuolloin päädyimme kokeilemaan uudelleen piilolaseja. Tulos oli entisen kaltainen (jostakin syystä ne eivät toimineet minulla). Nyt syyskuun lopulla menen uudelleen silmäkirurgille Ouluun. Nähtäväksi jää mihin rataisuun tälläkertaa päädytään...

Tällainen eteneminen on ollut kohdallani - ja - sen mitä tuleman pitää on syyskuun jälkeen arvoitus. Toivon toki jotakin tapahtuvan ja toivottavasti mahdollisimman nopeasti, sillä näköni on heikentynyt koko ajan.

Ps. Se mitä valojen näkemiseen tulee - on välillä todella hankalaa, joskin siitä voi löytää myös sarasmia.

- Erään kerran vierailullamme mieheni kanssa saunareissun yhteydessä ihailimme tähtitaivaita (kaikki te joilla on keratoconus voitte ehkä aavistella näkymää - kuinka runsaslukuisena tähtitaivaan voi nähdäkkään =).
Hän asiasta innostuneena etsiskeli taivaalta eri tähtikuvioita mm. otavan jne. No minä sitten kyselin kun hän niin tietää noista kuvioista... "mikäs tähtikuvio se onkaan tulla navetankatonharjan yllä?" Hän hieman ihmetellen kysyi siristeli silmiään ja minä siihen selittämään "et tuo kuvio tuolla, missä on kahdeksan tähteä". Hän siihen - ei siinä ole kun yksi tähti! Se siitä näkymästä - miten eri tavalla me näemme...

Mutta ystävät tämä sairaus ei käsittääkseni johda koskaan sokeuteen. Voimme iloita siitä aina tässä nyt ja huomenna...

Kaikkea hyvää teille - T. Minttu