Mitkä olisivat toimivat keinot kitkeä kouluväkivalta Jämsän kouluista? Kiva- koulu-lässytys, jossa pahoinpitelijä ja pahoinpidelty istutetaan "juttelemaan", ei ole koskaan toiminut vaan väkivalta jatkuu ,sekä henkinen että fyysinen. Milloin lapsemme/nuoremme saavat olla turvassa Jämsän kouluissa? Tämä ei voi eikä saa olla ikuisuuskysymys. Mistä johtuu henkilökunnan ja viranomaisten kädettömyys?
Ei kouluväkivallalle
Anonyymi
1796
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olennaista on opettajien halu puuttua kiusaamiseen. Mielestäni suurin osa opettajista toimii tässä vastuullisesti. Mutta joskus voi olla opettaja, joka ei huomaa, ei halua huomata tai ei halua puuttua asiaan, kun se vaatii sitä , että joutuu jollekin sanomaan ikäviä asioita.
Joskus kiusaajalle on oikeasti näytettävä, että hän toimii väärin ja siinä on oikeasti laitettava opettajankin itsensä likoon, eikä vain lässyttää.
Oikeus omiin käsiin?
Tämä koulu, työpaikkojen kiusaamiset on jokseekin junttimaista, en ollenkaan voi ymmärtää, miksi moista pöhköilyä harrastetaan, olisko nyt viisaampaa, erottaa heti nuo junkkarit, eikä niin, että uhrin joutuu lähteen.
henk,koht, kannatan fyysistä kovaa kuritusta riittävissä määrin. eikä mitään silittelyä.
rajojaanhan nuo tekijät hakee ja homma pahenee, elli sille laiteta stoppi.
Olet oikeassa, luulen, tuosta rajojen hakemisesta.
Mutta ratkaistaanko väkivalta väkivallalla? Laitontahan tuo taitaa nykyään olla.
Armeijassa sanotaan vain yhden ainoan kerran ja jos ei mene perille, niin se viedään perille.
Kyllä kotona vanhempien pitää näyttää esimerkkiä lapsilleen. Miten elämässä muita ihmisiä kohdellaan. Monet tavat periytyvät lapsille kotoa (ei voi yleistää kaikkiin).
Kyllä nämä väärin tekijät ammentaa kaiken kotoaan, niin välinpitämättömyyden kuin toisista ja oikeuksistaan piittaamattoman käytöksenkin ja kun se kuri ja rajat puuttuu, niin huomiota haetaan keinolla millä hyvään, kunnes se raja napsautetaan.
Ei pitäisi sanoa, että toisin oli ennen. Mutta kuitenkin sanon. Sain kotona luunappia ja tukkapöllyä jos puhe ei mennyt perille. Ei se ollut mielestäni kurittamista. Minusta tuli aivan täyspäinen, enkä ollut koulukiusaaja. Vanhempiani kunnioitan vieläkin, he eivät tarkoittaneet pahalla näitä "ojentamisia".
Minäkin joskus mietin, onko minussa jotain vikaa, kun en lukuisista tukkapöllyistä traumatisoitunut. Mutta pointti onkin tämä: aina aiheesta tulivat! Taisin yhteen aikaan olla aika kovapäinen kakara; olisikohan minusta ilman kuritusta tullut kuinkakin sietämätön?
Kyllähän osa on varmasti yleisessä tapojen muuttumisessa. Enää ei saa kurittaa. Osa vanhemmista ei osaa kasvattaa lapsia, kun tukistaminen ym. on kiellettyä. Jo uhmaikäinen lapsi saa pahimmillaan vallan vanhemmiltaan, kun mitään keinoja ei ole.
Olisi varmasti järkevää peruuttaa hieman noissa lain määräu
yksissä, mutta tämäkin on nykyään tabu. Olet huono ihminen, jos sellaista ehdotat.
Tuota noin, asia on niin , että jokainen elollinen olento tarvitsee rajat joiden tiedostaminen ohjaa oikeaan suuntaan, joten kyllä vahemmilla on oikeus ja velvollisuus ragaista jälkikasvuaan ja lain kirjainen rajaa pois varsinaiset pahoinpitelyt, niinkin sairaita kusipäitä vanhemmista löytyy jotka nauttii sadistin lailla kiduttaessaan avutonta lasta. tämä on niin nähty.
Kiusaaminen ylipäätäänkin ei rajoitu vain lapsuuteen, sitähän esiintyy kautta koko yhteiskunnan aj kohteet valikoituu sen mukaan onko henkilö kykenevä suojeleen itseään vai ei. tästä esimerkkinä mm, poliisien harjoittama alistava väkivalta porukalla putkatiloissa jossa kohde henkilö oli raudoitettuna eikä voinut tehdä vastarintaa, joten hänet oli kertaaleen murjottava hengettömäksi. kuten mediasta sai lukea...
Kiusaaminen ja järjetön väkivalta on jokinlainen mielen terveys ongelma.
Aihepiiristä voisi jättää äänensä aloitteeseen:
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/7485
Kiitos tästä linkistä.
Niin asiaa aloitteessa on myös tämä: lopetetaan käyttämästä sanaa kiusaaminen väkivallasta, jota koululaiset kohtaavat. Sanoisitko sitä kiusaamiseksi, jos naapurisi tönisi sinut päivä toisensa jälkeen nurin ja repisi vaatteitasi? Muut naapurit nauraisivat päälle. Sanoisitko sitä kiusaamiseksi, jos työkaverisi naarmuttaisi parkkipaikalla autosi, haukkuisi sinua ja sylkisi päällesi? Kaksi muuta tulisi vielä pitämään sinua otteessaan, kun kolmas löisi mahaan. Nämä ovat vielä lempeitä esimerkkejä siitä, millaista joittenkin lasten ja nuorten arki on. Haluaisitko tuollaisten jälkeen istua yhteiseen kahvipöytään juttelemaan asiasta ja toteamaan, että kyllä varmaan jotain vikaa on sinussakin, kun tällaista tapahtuu.
Herätkää, aikuiset!
Kaikki tuo, mitä kirjoitit, olisi aikuisen tekemänä poliisiasia.
Miksi se ei ole sitä, kun kyseessä on lapset?
Poliisilla on valtuudet, mutta lasten vanhemmilla tai sivullisilla aikuisilla ei ole valtuuksia tehdä juuri mitään.
Miksi laki ei koske lapsia? Jos aikuinen lyö lasta -omaansa tai vierasta - siitä joutuu oikeuteen. Joutuu maksamaan korvauksia. Mutta kun toinen lapsi lyö lasta, sille ei kukaan mahda mitään.
Jos jokainen yksittäinen lasten tekemä väkivallanteko vietäisiin poliisille, meillä romahtaisi koko järjestelmä. Ja silti niin pitäisi voida tehdä.
Mutta meillä se viedään vain opettajalle, rehtorille, koulukuraattorille, vanhemmille ja tulos on ei mitään.
Ennen kun lapsi valitti vanhemmilleen, että se löi mua, lapselle vastattiin, että lyö takaisin. Se luultavasti toimikin joissain tapauksissa. Pojat tappeli koulumatkoilla joskus nenät veressä. En kuitenkaan muista omilta kouluvuosiltani 60-luvulta mitään tällaista järjestelmällistä jonkun yhden oppilaan jatkuvaa kiusaamista tai varsinkaan pahoinpitelemistä. Pienemmässä mittakaavassa oli jotakin kyllä, mutta ei ihan tällaista. Olen minäkin jo lapsena saanut tuntea sen, miltä tuntuu olla ns. yksin kylmässä maailmassa, aina ei löytynyt kaveria tueksi, mutta tilanteet ei koskaan menneet liian pitkälle. Uskoisin, että se johtui tuolloin niin koti- kuin koulukasvatuksestakin. Oli ihan kuin kiveen kirjoitettu, että pienempäänsä ei mennä kiinni eikä lyömään, ja kun pojat keskenään tappeli, niin periaate oli, että jos toinen on jo maassa ja kyvytön puolustautumaan, tappelu loppuu siihen.
Mihin nämä arvot on hukattu?
Kristillistä tapakasvatusta ei enää saisi koulussa antaa, mutta mitä on antaa sen tilalle? Kodeissahan näistä asioista ei enää puhuta ikinä ja jos puhutaan, niin halveksivasti.
Jotain on kadotettu ja se näkyy.
Vanhemmat ovat rikosoikeudellisesti vastuussa jo nyt lastensa tekemisistä ja lasten suojelu ilmoitus on tehtävä kiusaajista jotta joutuvat rekistereihin ja näin saadaan tekijät jo varhain silmän alle, monesti se koti kasvatuksen puute on mahdollistanut jopa hullutkin teot.
Huomaatteko, miten vaikeaa on koettaa miettiä toimivia keinoja kouluväkivallan poistamiseen? Nyt aivoriihi toimimaan, Suomen aikuiset.