Mitenkä te suhtaudutte ajatukseen karmasta? Entä muut "yliluonnolliset" asiat jotka liittyvät buddhalaisuuteen? Esimerkiksi jälleensyntymä, buddhat, bodhisattvat ja mantrat? Olisi kiinnostavaa kuulla kuinka eri tavoin ihmiset niihin suhtautuvat.
Itse pidät karmaa totena, sillä olen sen omasta elämästänikin havainnut. Lisäksi se on varsin "loogista", ja näkyy kaikessa olemassaolevassa. Tämän vuoksi uskon myös jälleensyntymään, vaikka joku skeptikko-osa minusta vielä pakottaa pitämään asiaa jokseenkin kyseenalaisena, vedenpitäviä todisteita kun on melkein mahdoton saada. Mutta uskon siihen kuitenkin. Buddhista yms. ei ole henk. koht. kokemusta, joten en niihin puutu.
Itse pidät karmaa totena, sillä olen sen omasta elämästänikin havainnut. Lisäksi se on varsin "loogista", ja näkyy kaikessa olemassaolevassa. Tämän vuoksi uskon myös jälleensyntymään, vaikka joku skeptikko-osa minusta vielä pakottaa pitämään asiaa jokseenkin kyseenalaisena, vedenpitäviä todisteita kun on melkein mahdoton saada. Mutta uskon siihen kuitenkin. Buddhista yms. ei ole henk. koht. kokemusta, joten en niihin puutu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta ja Buddha nimenomaan opetti että älkää uskoko ennen kuin koette itse. Mutta olen kuullut opetuksia sellaisilta henkilöiltä joita pidän luotettavina ja minulla on luottamus noihin Buddhan opetuksiin.
Eräs munkki ( toistan jälleen munkkien opetuksia koska en itse ole niin paljon kokenut/meditoinut)
opetti/opettaa harvinaisen paljon yliluonnollisista ilmiöistä sillä yleensä munkit pitävät muita opetuksia tärkeimpinä.(minulla on ikävä kyllä kokemusta vain Theravada munkkien opetuksista joten en tiedä muista haaroista)
Kun olin itse luostarissa Thaimaassa ja kysyin yliluonnollisista asioista sain suoran vastauksen mutta myös kommentin että ne eivät ole tärkeitä vaan ikään kuin sivutuote viisastumisen tiellä.
Kuuntelin tuossa netissä australiassa majailevan englantilaismunkin opetuksia ja hän sanoi että kun saavuttaa jonkin noista syvistä tiloista meditaatiossa joita kutsutaan Jhanoiksi(Jhana) ja joissa ei tunne enää ruumistaan mieli on todella tyyni, voi kysyä mieleltään että mikä on minun aikaisin muisto. Jotkut muistavat itsensä vauvana jotkut jos onnekkaita voivat muistaa kun he olivat todella vanhoja ja jotkut monia eoneja taaksepäin. Siis kun mieli on tyyni sille voi antaa myös käskyjä ja kysymyksiä.
Ja hän sanoi että tuonkaltaiset muistot ovat todella selviä, ikään kuin se tapahtuisi tällä hetkellä. Tuollaisen muiston jälkeen sinulla ei ole epäilystäkään ettetkö se ollut sinä. Eli se ei ole mitään uneksimista.
Valaistuessaan Buddha muisti 91 Eonia taaksepäin, mikä tarkoittaa 90 alkuräjähdystä.Ja valaistuessaan hän myös tajusi Karman lain olemassa olon.
Luostarissa meditoidessani saavutin kerran tilan jossa mieli seurasi vain keskittyneesti värikästä liikkuvaa objektia ja mieli pysyi yrittämättä tuossa objektissa. Pystyin istumaan siinä aamuyöstä aamuun saakka eikä kipu ollut ongelma. Tuota objektia kutsutaan ilmeisesti nimellä "nimitta" mikäli olen oikein käsittänyt.
Joka tapauksessa olotila oli todella onnellinen ja energinen vaikka en nukkunut koko yönä.
Tuon kerran jälkeen en ole vastaavaa kokenut varmaankin sen vuoksi että odotan meditoidessani liikaa tuloksia sen sijasta että antaisin mielen rauhoittua.Mutta joka tapauksessa tuokin vahvisti uskoani Buddhan opetuksiin ja mielen mahdollisuuksiin.
Olen lukenut vastaavanlaisia kommentteja muualtakin, ja oppinut pitämään niitä todennäköisesti todenperäisinä. En minäkään tarkoittanut, että uskon noihin asioihin koska olen buddhalainen, vaan juuri kuten Buddha opetti, eli älä usko mitään vain siksi että joku auktoriteetti tai muu sen sinulle sanoo, mutta tutki asiaa ja mikäli se "agrees with reason" niin omaksu se ja noudata sitä.
Itse en ole meditointut kovin paljoa. Välillä yritystä meditoida joka aamu noin 15-20 minuuttia, mutta ehkä ns- tulosten puuttuminen laiskistaa välistä niin, että menee välillä montakin päivää jolloin en meditoi. "Suurin" saavutukseni meditaatiossa on rauhallinen tila jossa seurasin hieman kuin ulkopuolisena hengittämistäni. Erittäin avartava kokemus jo sekin, ja vahvisti uskoa.
Ja mitä ylistämiseen tulee, olen samaa mieltä kanssasi. Se on kunnioitusta, ja on todellakin hyväksi nöyrtyä ylistämään universaalia viisausmieltä. Itse kunnioitan suuresti Avalokiteshvaraa ja kumarran hänelle lähes päivittäin. Egon tappoa se sekin on.
Mietiskelyssä pitää varoa tuloksien tavoittelua. Ramana Maharshi kuvaa hyvin, miten olemme jo valaistuneita. Emme vain ole tietoisia siitä tosiasiasta. Mietiskely on tietoiseksi tulemista siitä tosiasiasta, että sinä olet jo valaistunut. Miten sellainen mikä on aina olemassa (ikuinen) voi tulla ja mennä? Valaistuminen on aina olemassa. Se ei tule ja mene, ainoastaan tietoisuus siitä vaihtelee. Eli koska olet jo valaistunut, ei ole mitään mihin pyrkiä. Kun jätät kaiken pyrkimyksen, huomaat, että olit aina valaistunut.
Säännöllisyys on hyvin tärkeää. Kehon hienot energiavirrat eivät muutu muuta kuin säännöllisen mietiskelyn avulla.
Karman laki pitää oivaltaa, ei uskoa siihen. On vain yksi asia, yksi energia ja olemme kaikki osia siitä. "Law of Oneness". Koska olemme samaa energiaa, se saa aikaan karman lain.
Mettaa sulle
Olen n. 10-vuotiaasta uskonut reinkarnaatioon (luettuani asiasta lehdistä ja kirjoista), ja myöhemmin olen nähnyt unen ja valveen rajalla yksityiskohtaisia kuvia joiden koen olleen välähdyksiä ed. elämistäni. Olen myös kokenut ed. elämiin liittyviä tunteita hetkittäin (jopa niin että olin 2-vuotiaana ollut päivän masentunut ilman mitään syytä - nyt ajattelen että muistelin varmasti silloin ed. elämäni suurta murhetta). Esiintulleiden ed. elämien välillä näen selvästi karmisia yhteyksiä, ja senpä vuoksi pidänkin karmaa itsestäänselvyytenä.
Karkeasti ottaen voisin kutsua itseäni buddhalaismieliseksi, mutta näkisin itse itseni ennenkaikkea "esoteerikkona", sillä minua kiinnostavat kaikki henkiset opit ja uskonnot kautta aikain. En palvo mitään enkä ketään, ja uskon että elämä fyysisellä tasolla on tarkoitus kuluttaa rikastamalla kokemuksin ja oppimalla teoistaan henkiminää, joka on se ikuinen osa minuutta joka ottaa uuden ruumiin yhä uudelleen. Luonnollisestikaan en usko että sielu palaa yksinkertaisempiin muotoihin ne kerran jätettyään (ei siis mitään intialaista sielunvaellusta tyyliin nyt olet ihminen ja kohta hevonen...) ellei sitten ehkä sen jälkeen kun koko maailmankaikkeus on aikanaan mahdollisesti romahtanut kasaan ja taas alkanut alusta.
Myös kumppanini ja muutama tuntemani ihminen ajattelee asioista melko pitkälti samoin kuin minä, ja heilläkin on omia muistojaan.
Olen jonkin aikaa harrastanut meditaatiota, ja siinä voikin kokea mitä mielenkiintoisimpia tiloja. Mantroihin en tunne kiinnostusta, eikä minusta henk.koht. ole niin suurenmoista, kuin väitetään, ylenmäärin ylistää jotakuta Buddhaa tms. Toki kaikkien viisaiden yksilöiden viesti kannattaa ottaa vastaan.
Toivottavasti ainakaan minun kirjoituksestani ei tullut kuva ylenmääräisestä ylistämisestä.
Olen tutkinut monia opetuksia ja koen buddhalaisuuden parhaana kulkuneuvona mutta en sano etteikö muita olisi.
Kunnioittaminen on parempi sana kuin ylistäminen.
Monesti henkisessä etsinnässä ihmiset eivät ole halukkaita käyttämään valmiita kulkuneuvoja vaan haluavat luoda jonkun oman tien.
Itse uskon että jos ottaa käyttöön hyväksi todetun kulkuneuvon löytää sitä seuratessaan kuitenkin sen oman tien, eli kaikilla saman uskonnonkin edustajilla on loppujen lopuksi oma oivaltaminen ja oma tie.
Mielestäni nöyrtyminen johonkin ei ole koskaan haitaksi jos se ei ole sokeaa nöyrtymistä.
Tämä meiltä länsimaisilta idän oppeja tutkivilta usein unohtuukin. Helposti tulee omin voimin puserrettua itseään eteenpäin jonkinlaisessa "henkisessä kehityksessä", eikä osaa ottaa passiivisesti vastaan mitä "korkeammilta" tahoilta annetaan... Ylpeys on mielestäni monen esoteerisen poppoon perisynti nro 1, ja siinäpä olisikin savottaa siivottavaksi...
Itse koen nöyrimmät tunteeni liikkuessani luonnossa.
Totta puhunet. Eksoteerikkojen ylpeys on usein tietämättömyydessä, esoteerikkojen taas tietävyydessä. Jälkimmäinen tosi pahaa ja ovelaa laatuaan. Buddhalaisen munkin koetinkivi on hiljentymisen ja mediaation tuomassa mielihyvässä, kun kristityn koetinkiveksi näyttää usein lankeavan hurmoshenkisyyden kautta saatu mielihyvä. Jokainen meditoija on tuntenut maailman kärsimyksen ja siihen palamisen epämiellyttäväksi ja samoin korkeassa hurmoksessa ollut kun palaa arkeen, huomaa sen riittämättämyyden. Nöyrä asenne on avuksi kaikessa tuossa, ristin kantamisen palava into.
Kylvä sitä siementä ,josta haluan sadon niittää.
Lylväessäsi iloa niität rakkautta