Pelkkä ajatuskin siitä, että asuntoon on mahdollisesti kuollut joku tuntuu kamalan "likaiselta" ja ahdistavalta, sellaisesta paikasta on kodikkuus täysin poissa. Miten asunnon historian pystyisi selvittämään ennen ostoa? Olen hirvittävän herkkä ja helposti ahdistuva, ja jatkuva kelaaminen asunnon mahdollisesta historiasta kävisi pahasti mielenterveyteni päälle.
Miten voin varmistaa ennen asunnon ostoa, ettei joku ole kuollut sinne?
Anonyymi
12972
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
a) pitää ostaa asunto uudiskohteesta
b) pitää käydä lanttumaakarin juttusilla
Entäpä jos inhoaa lanttuja?
Ei se uudenkaan ostaminen ole varma "kuolemattomuuden" tae. Itse asuin lapsena talossa, minkä rakennusvaiheessa työmiä oli kuollut. Ei siitä ollut minkäänlaista haittaa.
Enemmänkin lähtisin tutkimaan sitä, miksi kuolema on noin suuria tunteita herättävä. Kuoleminen on ihan normali osa elämää.
Aloittaja olisi voinut kutsua meedion tms. poppamiehen ennenkuin tekee näinkin turhan aloituksen !
Kysele naapureillta ennen muutoa.
Käy soittelemassa obikelloa ja luet lehdistä missäpäin sattunut onnettomuuksia
Naapurit va t maan kertoo mielellään.
Talon pihalla kun tapaa vanhemman henkilön juttele hänelle asiasta ja kerro hatårkitsevasi asunnosn ostoa.
Kyllä se siittä
Aloittajaa pelottaa kuolema, eikä hän ole asian kanssa sinut. Kieltää sen, että itsekin kuolee joku päivä. Kuolemanpelon sijaan pitää nauttia niistä hetkistä kun saa olla elossa, muuten koko ihmiselämä on turhaa.
Kävi tässä vähän aikaa sitten siten, että pk-seutulaiset päättivät ostaa "kartanomaisen" kiinteistön järvenrannalta, aika paljon kauempana alkuperäisestä asuinpaikastaan. Vähän ennen itse kaupantekoa sopivat toisen myyjän kanssa vielä yhden tapaamisen kyseiselle kiinteistölle. Löysivät tullessaan tapaamiseen lupautuneen myyjäosapuolen sitten kuolleena sängystä. tietenkin järkyttyivät, mutta kauppa tehtiin ja asuvat onnellisina ostamassaan kiinteistössä.
Ei kuolema mitenkään saastuta asuntoa, eikä se kuolema ole käytännössä koskaan mikään kliininen sairaalassa tapahtuva asia, vaan siinä paikassa, jossa se koittaa tapahtuva asia, varsin usein ihmisen omassa kodissa se koittaa.
Nyt aloittaja ottaa isteään niskasta kiinni ja hokee itselleen, että minä tulen kuolemaan, eikä se ole kiva asia, mutta en ole kuolemassa juuri nyt!
P.S. Miksi omistusasunnossa asuminen, jossa joku on kuollut, olisi pahempi asua kuin vuokra-asunnossa, jossa jonkun edeltäneen asukkaan kuoleminen asuntoon on todennäköisempää (eli kuntien vuokra-asunnoissa)?
Kevennyksenä isoäitiäni kohdannut "kuolema".
Isoäitini asui eläkeiässä Helsingissä ns. kaupungintalossa (nykyisin HeKa). Eräänä päivänä asuntoon tuli talonmies omilla yleisavaimillaan. Isoäitini varauti iskemään vasaralla, mutta kysyi mitä helvettiä talkkari asunnossa teki. Talkkari väitti, että asunnon haltija rouva N.N. on kuollut ja vaati isoäitiäni poistumaan asunnosta. Isoäitin kertoi olevansa rouva N.N. ja helvetin hyvässä hengessä. Lisäksi talkkari saisi tuntea vasaran iskun päässää, mikäli ei poituisi paikalta.
Tilanne sitten eskaloitui kärhämäksi, mutta ilmeisesti vasara sai talkkarin poistumaan.
Asiaa selvitellessä kävi ilmi, että kaiken takana oli byrokraattien kömmähdys. Isoäitini oli todella "tapettu" mutta vain paperilla. Elävän ihmisen kuolleesta herättäminen osoittauti varsinaiseksi byrokraattiseksi painajaiseksi. Jos sattuu paperien mukaan kuolemaan, menee useita kuukausia, että pääsee takaisin elävien kirjoihin.
Ei tällä pallollakaan voisi olla lainkaan, tännehän on moni kuollut.
Neuvostoliitossa valmistettiin betonia paikallisilla keskitys/työleireillä kuolleiden vankien luista.
Olisiko taas tämäkin käytössä, kun kova haikailu sillä suunnalla vanhoihin hyviin aikoihin?
Haju ei lähde millään…
Ainoa varma tapa on ostaa uusi asunto jota ei ole otettu käyttöön.
Tämä aloitus olisi syytä nostaa useamminkin...