Katsellessa kalanpyyntiä tv:.ssä, muistuu mieleen heittokalastus saaristossa!
Mikä olikaan mieluisinta, kuin herätä aikaisin aamulla lasten vielä nukkuessa, istua verannan rappusilla ja hörppiä aamukahviaan.
Lokit kaartelivat taivaalla, ja lämpö palasi vähin erin ilmaan, jolloin oli aika ottaa virveli käteen ja suunnata saaren kärkeen heittelemään.
Melko tyyntä olikin se kerta jolloin 4 kg hauki tarttui kuin huomaamatta koukkuun. Tunsin vastustusa ja ajattelin pohjaan tarttuneen kun siima tuli ilman nykimistä perään.
Sitten jo näinkin tumman möykyn seuraavan uistinta, ja olin näkevinäni rakkolevää seuraavan,...kunnes se kääntyi ja näin kookkaan hauen valkean vatsan!
Niin hiljaa ja pyristelemättä se lipui lähemmäksi, jolloin näin sen olevan kiinni vain suupielestään. No, nyt ei autttanut muu, kuin mennä hiljaa veteen ja siirrettyäni virvelin kalliolle, kumarruin asettamaan käteni hauen alle, ja heitin sen riuskasti maalle!
Sehän irtosi jo ilmassa, mutta sain sen sätkimisestä huolimatta, kopautettua kivellä päähän,..ja niin oli päivän ateria tiedossa.
Lapset pitivät eniten keitetystä hauesta, kanamunakastikkeella, reilulla voikimpaleella ja saariston ruohosipulilla maustettuna. 😊)) Perkaamaanhan lapsille joutui ruodot, mutta oppihan sitä tuntemaan niidenkin järjestyksen.
Monet mukavat muistot liittyvätkin kalastukseen Turun saaristossa, nyt jälkipolvet jatkavatkin siellä perinteitä, isoäidin muistellessä omaa aikaansa.
Kalastuksen riemua
18
197
Vastaukset
Kalastuksesta olen kirjoitellut Sankkoniemen tarinoissa. Innostuin luettuani aloituksesi korjaamaan aijempia versioita tarinoista. Kaikki Sankkoniemen tarinat ovat tositapahtumiin pohjautuvia.
Mandi ja katiskka.
Kesäkuun alun helteet olivat jatkuneet viikon. Otin punaisen polkupyöräni, asetin ostoskorin pyörän sarviin ja lähdin polkemaan rantakatua, kohti kaupungin keskustaa ja kauppatoria.
Tori oli täynnä ihmisiä, kauppiaita, asiakkaita, kahvilassa istuskelijoita ja muuten vain katselijoita.
Yhden myyntikojun kyljessä luki suurilla kirjaimilla, katiskoja halvalla.Meillä ei ole katiskaa ja kaislikko kuhisee kaloja, ajattelin.
Itse koottavat olivat tarjouksessa vain kymmenen markkaa kappale. No, ei ole paljon, mietin ja ostin itse koottavan katiskan. Asetin katiskan pyörän tarakalle ja jatkoi matkaani. Ostin vielä perunoita, sipulia, mansikoita sekä tilliä ja sitruunaa jos vaikka illalla saisi katiskasta kaloja, ajatus kiehtoi minua. Ostokset tehtyäni lähdin polkemaan takaisin mökille.
Rantakadulle saapuessani pari naapurin isäntää oli juttelemassa keskenään ja kun olin juuri ohittamassa, miehet huomasivat katiskan pyöräni tarakalla.
Aikoko rouva koota katiskan, kysyi toinen miehistä, että kalastamaan, sanoi toinen.
Katsoin miehiä hämilläni ja vastasin aikovani nimenomaan pyytää katiskalla kalaa.
Miehet katsoivat toisiaan hymyillen, jatkoin matkaani.
Mokille saavuttuani ottin katiskan tarakalta, purin muovin sen ympäriltä ja etsin kokoamisohjeita. En löytynyt, harmitti, enhän ymmärtänyt tuon taivaallista koko härvelistä, siksiköhän ne ukot naureskelivat minulle, mietin. Heitin katiskan saunan rapuille ja kävelin pirttiin.
Iltapäivällä rantaa kohti lähestyi moottorivene, saarimökkiläiset tulivat kylään. Riensin vastaan, juteltiin niitä näitä. Saarimökin isäntä tarjoutui auttamaan katiskan kokoamisessa. Eikä häneltä kauaa mennyt kun katiska oli kasassa. Sen kunniaksi juotiin pullakahvit ja vieraat palasivat saareen.
Pojat sitoivat keltaisen mehupurkin katiskan merkiksi ja heittivät sen kaislikkoon.
Oli ilta, olin kokoamassa poikien vesileluja laiturilta kun naapurin isännät nuo samaiset, jotka olin päivällä tavannut, soutivat laiturin ohi kaislikkoon päin kalastamaan.
Joko se rouvan katiska on kasassa, toinen virnisteli. Laitoin kädet lantioilleni kuten topakan mökin emännän tuleekin. Siellä se on järvessä aivan veneenne edessä, älkää soutako päälle, huusin miehille.
Miehet väistivät nipin napin katiskan ja katselivat sitä hämmästyneenä. Minua hymyilytti kun nousin kuistin portaita pirttiin.- Anonyymi
Parivuotta sitten lopetin kalastuksen.
Ensimmäinen kokemus heittokalastukseen oli kun 50-luvulla ei ollut väineitä heittokalastukseen, siimaa kerälle maahan ja kievuttamalla uistinta siiman päässä sai vieheen lentämään kauemmaksi, vieheenä kävi pilkki jossa mato syöttinä, ahventa saatiin. Myöhemmin tuli kehnoja keloja mutta kuitenkin, uistinta vedettiin aina kun siirryttiin veneellä. maalla kesäisin oltiin järvenrannalla onkiminen tietysti.
Myöhemmin tuli pilkkiminen, sitten lapin eräreissut aina Norjaan asti, inarilla milloin missäkin tutulla porukalla , etupäässä itä-suomen suurilla järvillä. Ensi kesä meen rannalle mutten enää en kalasta, kalavehkeet luovutin nuorempien käyttöön.- Anonyymi
Merellä suoritin varusmiespalveluksen, suomen suurimmalla järvellä voi tuntea merellisen tuoksun hyppysillinen suolaa suukkaan a'vot melkein merellä ilman silakoita.
Vesilläolo ja kalastus ovat olleet aina tärkeä osa elämääni, pikkutyttönä kotilaiturilla onkimisesta saakka, ja aina vaatimatonkin kalansaalis asiaankuuluvalla arvostuksella laitettiin ruuaksi. Äiti osasi tehdä kalakukon, joten pienimmätkin ahvenensintit jalostettiin herkuksi ja isommat paistettiin voissa pannulla.
Nuorikkona appivanhempien Hämeen mökillä sain näyttää taitoni ja kärsivällisyyteni verkkojen soutamisessa. Aina vieläkin siellä käydessä ensimmäisiä tehtäviä on katiskan heittäminen rantaveteen, ja kunnia-asia on saada juhannuspöytään itse pyydettyä kalaa, mieluiten kuhaa ja haukikin käy, ainakin kalapullina maistuu kaikille. Tapana on siellä sukulaismökkiläisten kanssa tuoda runsaasta saaliista muillekin. Syksyisin käydessä pyydämme muikkuverkoilla ja osan savustamme, niitä voi lasten perheillekin tuoda siten tuliaisina. Silakka on hyvää ja monikäyttöistä, mutta taidan tykätä vielä enemmän muikuista.
Mielenkiintoisinta on kalastus ollut täällä Suomenlahdella, kolmisenkymmentä vuotta lunastimme verkkoluvat silakoille ja isommille kaloille, pidimme joskus kampelasiimaa ulkoluodon kupeessa. Kevättalvisin kävimme joskus jäiden lähtiessä onkimassa rannoilta käsin siikaa ja nyt kun käymme retkillä meren rannoilla, näitä siian onkijoita näkee runsaasti. Niin monen monta tunnelmallista iltaa on istuttu rantakallioilla hiillostamassa pyyntituoretta silakkaa , kirkuvat lokit ovat kalastuspuuhia seuranneet komeasti kaarrellen taivaan sinessä ja niille on annettu osa saaliista. Ihan tunnen nenässäni meren ja kalan tuoksun. Aurinkoisen päivän jälkeen on kallio lämmin vielä auringonlaskun aikaan ja on ihanaa pulahtaa uinnille.
Silakoiden litkaus ja ahventen pilkkiminen syvänteistä sulan veden aikaan on ollut myös lapsille ja lastenlapsille mieluisaa puuhaa. 80-luvulla sai Espoonlahdelta turskaakin pilkillä. Lapin kävijöinä joskus aikoinaan tuli kokeiltua perhokalastusta, mutta viime vuodet on keskitytty maisemiin . Useamman vuoden on kalan saanti ollut enimmäkseen kalatiskien varassa täällä, arvostan tiskien antia, kun tiedän, mikä työ on ollut saada ne vedestä valmiiksi fileiksi kylmätiskille. Kala on yksi ravinnon kulmakivi ja voin sanoa olevani aika hyvä kalaruokien laittaja.
En ole suurhaukien enkä katiskojen kanssa taistellut, mutta verkkoja selvitellyt ja päästänyt piikkisiä kiiskiä silakkaverkoista ja santapaperinkarheita kampelanlatuskoja siimoista. Silakkahan on rasvaisena kalana mitä parhainta käsivoidetta, tosin se tuoksu aika merellinen ;). On ollut myös tapana, että joka kalan pyytää, se myös perkaa, kunhan on oppinut puukkoa turvallisesti käsittelemään.- Anonyymi
Silakkapihvit muusin kanssa on toooosiiii herkkua. Sisämaassa ei saa silakkaa ihan pyyntituoreena, mutta fileet kyllä on säilyvämpiä kuin kokonaiset kalat. Muikkufileitä ei taida olla myynnissä, olisi kiva tehdä niistä muikkupihvejä.
Kalamuistoja on keväiset isot lahnat, joita savustettiin mutta en ole nähnyt lahnoja kaupoissa moneen moneen vuoteen.
Mandi ja kalansaalis.
Tällä tarinalla jatkan yhdeksänkytluvun aikaisia muistelmiani.
Seuraavana aamuna pojat soutivat kaislikkoon katiskaa kokemaan. Äitiii...kuului kaislikon keskeltä. Juoksin rantaan, katiska on täynnä kalaa, huusi esikoinen. Nostakaa katiska veneeseen ja soutakaa rantaan, huusin pojille. Esikoinen nosti katiskan veneeseen ja soutivat laiturin kupeeseen.
Voi jestas, montako niitä on, siunailin. tuijotessani katiskan pohjalle, ainakin viisikymmentä. Kuopus nousi veneestä rannalle, katseli kulmiensaa alta ja sanoi, enkä syö yhtään.
Ne ovat ahvenia ja herkullisia halstrattuna tai grillissä paistettuna valistin kuopusta.
Huomautin vielä pojille, että älkää viekö katiskaa heti takasin kaislikkoon tässä on meille viikoksi syötävää. Esikoinen nosti katiskan saunamökin taakse. Hain keittiöstä perkkuuvälineet ja ison vadin, istahdin kivelle rantaan ja aloin perkauksen.
Aurinko paistoi lämpimästi ja kalan haju johdatteli ajatukseni lapsuuteen. Muistin, kuinka olin pienenä tyttönä istunut äidin vieressä rappusilla ja katsellut kun äiti perkasi kaloja. Mikko kissa pyöri äidin ympärillä kehräten hieroen itseään äidin kylkiin. Mikko tiesi, että perkuujätteet olivat hänelle tarkoitettua herkkua. Aistin äidin istuvan vierelläni. Tunsin suunnatonta kaipuuta lapsuuskotiini, niin ikävä, että kyynelel vierähti poskelleni. Lapsuuskotini oli myyty edellisenä vuonna, äidin kuoleman jälkeen.
Säpsähdin, siili kipitti varpaitteni yli palauttaen minut takaisin tähän päivään. Ahvenia oli neljäkymmentäyhdeksän, yksi särki. Sären heitin lokeille. Suolasi ahvenet kevyesti ja vei jääkaappiin.
Iltapäivällä ystävämme Eeva, Jussi ja lapset tulivat yökylään saaresta. Eeva oli käynyt aamulla torilla ja kantoi pirttiin tuomisia. Kuikkasin Eevan koriin, onneksi ei kalaa, huokasin. Jussilla oli moottorisaha ja kirves mukanaan sillä hän oli luvannut tehdä saunapuita aitan takana olevista koivupölkyistä ja hän aloittikin heti urakkansa. Lapset juoksivat rantaan uimaan. Minä ja Eeva aloitimme päivällisen valmistelun.
Me naiset touhuilimme grillin ja ruokaterassin sekä keittiön välillä. Lapset kirkuivat rannalla ja Jussi piti huolen musiikkitehosteista moottorisahalla. Aloitin ahveten halstrauksen grillin hiilloksella. Lapset olivat sitoneet uimapatjat narulla kiinni veneeseen ja vaativat, että Eeva tulisi soutamaan venettä. Eevan tehtäväksi tuli soudella ympyrää rantavedessä. Auringon säteet kimaltelivat vedenpinnalla aalloissa kuin tuhannet tähdet, jotka seurasivat lasten ilonpitoa. Eeva oli ottanut limutarjottimen veneeseen. Lapset pulativat löhöilyn lomassa patjoiltaan veteen ja uivat veneen kylkeen hakemaan Eevalta juotavaa.
Olin saanut ruoan valmiiksi ja huutelin porukoita syömään. Rannasta saapuikin nälkäinen seurue. Tarjolla oli halstrattuja ahvenia, uusia perunoita, sipulia, tilliä, sitruunaa, voisulaa, leipää, juustoa ja grillimakkaroita. Kuopuskin, joka oli vannonut, että ei syö kalaa, puhdisti pienillä sormillaan ahventa ja pisti suuhunsa. Minua hymyilytti, silitin kevyesti kuin ohimennen kuopuksen hiuksia.
Olipa maistuva ateria, kiittelivät kaikki eikä yhtään ahventa jäänyt. Lapset vetäytyivät lueskelemaan Aku Ankkoja aittoihinsa. Me aikuiset istuimme vielä pitkään ruokarerassilla.
Aurinko oli jo laskenut taivaanrannan taakse kun viimein päättimme kömpiä yöpuulle.Kalahan meillä saarella oli pääravintona, ja vesi kielellä muistelen savukampeloiden mehevyyttä, istuessamme kalliolla iltaisin niistä nautiskelemassa.
Kesävieraiden ihastus kalojen tuoreuteen oli käsin kosketeltavissa, Kälyni rasvaiset kasvot hänen syösessä kampelaa oli näky sekin 😊))
En koskaan enään kaivannut silakka senjälkeen kun "pojat" laskvat silakkanuotan ja toivat 50 kg perattavaksi. Minähän kieltäydyin ja saivat viedä naapureille osan, mutta ikinä ei etusormeni ole ollut niin kipeä kalaperkuusta. Syötiin rullattuina, savustettuina ja paistettuina kyllästumiseen asti, mutta tulihan koettua!
Simppuja heitti kalastaja Valtteri rannalle, tietäen minun pitävän simppukeitosta, niillä on muuten mahtavan iso maksa, jonka käytin myös.
Kyllä kala kuuluu lähtemättömästi ruokailuuni yhä, joskin haaveilen saavani joskus vielä vaikka Suvisaaristossa käydessäni yhtä ison ahvenen 740 gr kuin saaristossa silloin.
Mätihyytelöä tein jo valmiiksi Pääsiäistä varten, ja kirjolohta graavaan myöhemmin.
Ihana lukea kalajuttujanne 😊)), moikka!
- Anonyymi
Anonyymi eilisestä 21.03.2021 15:07 :ä
Kun kalastus jäänyttä elämää, on jäänyt mieleen muistoja ja vähän valokuvia, iltoja eränuotion ääressä, monista leiripaikoista.
Tien varresta rinkka selässä jopa viikon kulkemukselle, josus oli rinkka niin painava että tarvis kaverin apua selkään saamiseksi, hyvällä rinkalla kulki hyvin tavarat mukana.
Joen varret oli mieleisiä kulkea, kulkiessa ruokakalat harria tammukkaa, uusia perunoita jo maistui.Muutama vedeneleävä joita harvoin enää saa, on nahkiainen ja savuankerias.
Nahkiaisia ostimme aina Nakkilassa siskon luona käydessämme, miks'ei Hels, kauppatoriltakin pari paperiin käärittyä, jotka söimme kävellessämme kojulta toiselle. Tuoreimmat oli tosin Nakkilasta saadut.
Nuo savuankeriaat tuli koettua Vessön saaressa Porvoossa, missä mieheni ja veljensä saivat niitä pitkällä siimalla merestä.
Vanha tynnyri toimi savustamona, ja hämmästyin mitä herkkua ankerias onkaan rasvaisuudessaan.
Myöhemmin siirtyessämme omaan kesäpaikkaan Turun saaristoon, emme enää ankeriasta saaneet, mutta ostin joskus Kauppahallista palan, mutta ihan liian kallista oli perheellisen sitä ostaa.
Nyt tyydyn kalatiskin tarjontaan, mikä onkin runsasta. Kirjolohen valitsen lohen sijasta, ja silakkaakin olen lisännyt valintaani, kun se lisää Itämeremme suojelua.
Olenkin ihastunut taas silakkapihveihin etikkaliemessä, varsinkin punasipuleihin siinä, kuin marinoituja ja makeita kun ovat! Silliä ei juuri tule ostettua, korkeintaa uuden perunan aikaan teen venäläisen sillivadin, jos on ruokavieraita.
Nyt korona-aikoihin löytyy pakasteesta aina kalakeittoainekset.
Profiilikuvan ottoaikoina olin opiskelijavaihdossa Ruotsin Kiirunassa. Keltainen Volkkarini vuosimallia 72 kiersi kanssani Kiirunan lähijokia vuonojen katveessa mukanamme vieheitä heitto-ongeille.
En minä saalista saanut, mutta irtaantumiseen kiireisestä työstäni tarjoilijana Ferrum hotellissa kalareissuni auttoivat. Ou, ou noita aikoja 😢ikävä.- Anonyymi
Miksi ikävä? Eikös sinulla ole nytkin kaikki hyvin ja toisaalta paremmin, kuin silloin opiskeluaikoinasi?
No, tietenkin se nuoruuden rakkaus on hieman erilaista, kuin vakiintuneen parisuhteen, johon olet päätynyt erosi jälkeen, mutta onhan sekin ns. "mukiinmenevä", joten se siitä.
Sitä minä vain ihmettelen, kun sinuun kohdistuu niin paljon negatiivistä kirjoitusta sinun parisuhteesi, siis oletko" sitä sun tätä" kun minunkin lapsenlapseni ovat niitä "lehtolapsia", joiden vanhemmat eivät ole vihitty, ja lapsetkin kastettiin vasta rippikouluun pyrkiesään.
Vaikka minä en kokenut avioeroa, niin sisarukseni kokeilivat rohkeasti uusia rakkauksia, joita olisin halunut kokeilla, mutta turhaksi huomasin , sillä niitä vaihtui liian useion ja kaiki "karille".Eräs kala-ateria saaristossa on jäänyt outona mieleeni, nimittäin "pälsabborre"
Oli talkoot alkukesästä ja talkooväki rantautui 2 ämpärin kanssa kallioillemme. Keittiöön ilmestyi lähes ämpärillinen perunaa, ja toisessa yli puolen välin ämpäriä, perattuja isoja ahvenia suomuineen.
Kalat olivat olleet suolaliemessä, ja sain tarkat ohjeet miten ne valmistan.
No, iso rexkattilani mahdutti potut ja kalat, joten ladoin tasaisesti kalat suomuineen perunoiden päälle, ja alotettuaan kiehumisen, annoin tunnin muhia ohjeen mukaan hiljakseen.
OLin varma että kaikki olisi suomujen peitossa, ja perunat rikki ja kelpaamatonta, mutta tein kuten käskettiin.
Väki korjaili saaren korkeimmalla sijaitsevaa kummelia, ja sain katettua pöydän valmiiksi, heidän tullessa tupaan pöydän ympärille.
No, minä nostamaan ison kattilan pöytään, kuten käskettiin, ja sieltä nostivat ison ahvenen lautaselleen suomut pystyssä kuin turkissa. Jokainen osasi näköjään homman ja lautaselle jäi vain alimmaksi kalan nahka ruotoineen. Uusi kala vaan levittymään päälle ja sama ohjelma seurasi.
Ennenkuin itse olin niin pitkällä, oli porukka jo ruokalevolla kallioilla. Minä muusasin perunani ja kauhoin keltaista rasvaista lientä päälle, ja ihastuin kuinka maukasta oli tuo vahva kalaliemi.
Valkoinen ahven avattuna lautasella oli syötävän hyvää, varsinkin ruodoton selkäosa, mutta ahventen liemi jäi iloiseksi yllätykseksi.
Se mikä jäi liemestä yli, olikin aamulla aivan hyytynyttä kirkasta alatoopia. Eipä noin suurta määrää isoja turkisahvenia ole tullutkaan keitettyä noiden talkoiden jälkeen.Minulla on kaikki hyvin kuten opiskeluaikoinani. Tuona kesänä Kiirunassa koin kiihkeän rakkausseikkailun Norjalaisen timanttiporaajan kanssa. Hän osti minulle Nikkaluoktan juhannusmarkkinoilta käppyräkärkiset lapinsaappasa, mietin mihin ne ovat kadonneet. Kävimme yhdessä kalassakin. mutta eihän siitä mitään tullut kun oltiin niin rakastuneita, että kalliolla istuttiin ja toisiamme tuijoteltiin. Oli se upea kesä.
Yksi ruotsalais-saksalainen tuli perässäni Suomeen, mutta ei sekään juttu avioliittoon asti kehkeytynyt vaikka melkein kihloihin mentiin 🤣
Oi ja voi on sitä ollut yhtä sun toista sutinaa.- Anonyymi
korppis kirjoitti:
Minulla on kaikki hyvin kuten opiskeluaikoinani. Tuona kesänä Kiirunassa koin kiihkeän rakkausseikkailun Norjalaisen timanttiporaajan kanssa. Hän osti minulle Nikkaluoktan juhannusmarkkinoilta käppyräkärkiset lapinsaappasa, mietin mihin ne ovat kadonneet. Kävimme yhdessä kalassakin. mutta eihän siitä mitään tullut kun oltiin niin rakastuneita, että kalliolla istuttiin ja toisiamme tuijoteltiin. Oli se upea kesä.
Yksi ruotsalais-saksalainen tuli perässäni Suomeen, mutta ei sekään juttu avioliittoon asti kehkeytynyt vaikka melkein kihloihin mentiin 🤣
Oi ja voi on sitä ollut yhtä sun toista sutinaa.Söpöläisellä on tainnut olla useita romansseja.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Söpöläisellä on tainnut olla useita romansseja.
Söpöläisillä on varmaan ollutkin, mutta ei ilkeillä isoiitoilla.
Anonyymi kirjoitti:
Söpöläisellä on tainnut olla useita romansseja.
Kerroppas siita komiasta saaliistasi, jonka sait melkeen veneeseen, mutta se ruoja karkasi ; )
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Söpöläisillä on varmaan ollutkin, mutta ei ilkeillä isoiitoilla.
Eturivieetla sai tyytyä metusalemiin.
Anonyymi kirjoitti:
Eturivieetla sai tyytyä metusalemiin.
Olen käsittänyt, että takarivistä naitiin nuorena, tehtiin lapsia parikymppisinä, rakennettiin talo ja kun se oli jokseenki maksettu hartiapankilla, hommattiin kesäpaikka. Yhdessä elettiin kesäisin ongittiin ja verkkoja vedeltiin ja ahvenia paistettiin.
Tämä eturivineetla opiskeli, kierteli ulkomailla työ- ja kieliopinnoissa. Avioituminen ei ollut päämäärä vaan seikkailu, uuden kokeminen. Sulhasten määrää en ole laskenut, mutta aina oli kavereita. Menin naimisiin 37-vuotiaana kahdeksan vuotta nuoremman komistuksen kanssa ja ehdin tehdä hänen kanssaan kaksi komiaa poikaa.
Metusalemi, joksi miestäni nimität on peilikuva sinusta. Kirjoitat plus 80-palstalaisille, metusameille ja "hauraille" vanhuksille, et minulle.
Olet katkera minulle ja se katkeruus vie sinut perikatoon. Joka päivä joka kerta kun kirjoitan ikäryhmiin, kommentoit samoilla ilkeillä lauseillasi. Minkälaista elämää vietätkään, aina kuiytenkin linjoilla kytiksellä.
Jätin noja-tuolin sinun takiasi. Mene nyt sinne, tuolini jäi vapaaksi sinulle. Vaikka menithän sinä jo sinisirkulle ilkeilemään.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomi julkaisi varautumisoppaan
Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j2161808Kuhmo tekisi perässä
Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä101738Miehille kysymys
Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse521117Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku
Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.16956TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."
Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi13920Onko telepatia totta
Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki74900Nainen, olen niin pettynyt
Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään84781- 45780
- 69762
Oli pakko saada sut suuttumaan
Muuten et olis jättäny rauhaan. Miks miehet häiritsee intiimeil wa viesteillä vaik kieltää niit tekemästä18752