Olen huolestunut veljestäni. Mitä te tekisitte?

Veljeni haluaa kouluun, johon on vaikea päästä. Taso on kova pääsykokeissa, ja sinne pääsee Suomen parhaimmat. Hän on todella kunnianhimoinen. Hakenut paikkaan jo muutaman kerran. Hän on ollut viime aikoina todella alakuloinen ja ehkä hieman masentunutkin, ettei ole aikaisemmin päässyt (ja muitakin isoja prosesseja elämässä tällä hetkellä) ja pelkää jos ei pääse tälläkään kertaa. Motivaatio lukemiseen on selvästi laskussa...
Kyseistä tutkintoa voi lukea myös monessa muussakin koulussa Suomessa. Ja olen ehdottanut, että mitäs jos hakisi kaupunkiin johon olisi helpompi päästä. Olisihan kyseessä siis sama tutkinto ja ammatti, mutta opiskelukaupunki eri. Mutta ei. Tätä minun on hieman vaikea ymmärtää, koska eihän sillä loppupeleissä ole väliä missä opiskelee kunhan pääsee haluamaansa ammattiin? Mitä sitten vaikkei pääsy siihen Suomen ”arvostettuimpaan” kouluun? Opiskelu on lyhyt aika elämästä niin onko sillä niin suurta merkitystä. Voihan sitä hakea sitten töihin myöhemmin sinne kaupunkiin missä kokee haluavansa asua.
Olen oikeasti huolissani hänestä, miten käy jaksamisen jos koulun ovet eivät taaskaan aukea... jos taas pettyy ja tulee taas vuosi ilman tarkkaa suuntaa. Elämässä muutenkin isot prosessit käynnissä...

Mitä voin tehdä? Vai voinko tehdä mitään? Pitääkö vaan tsempata hakemaan paikkaan johon hän niin haluaa mutta on niiiiin pieni mahdollisuus päästä? Vai vielä koittaa puhua hakemaan varmempaan paikkaan mihin paremmat mahdollisuudet päästä?
4<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Onpa jännittävää! Mikähän se koulu ja ammatti on? Teatterikorkea? Aallon kauppis?

Äänestä

voi olla niinkin että veljesi pelkää valita itsellensä toista vaihtoehtoista polkua päästä tavoitteeseensa. Se on jopa isompi pelko kuin pudota pois nykyiseltä unelmapolulta. Sinänsä järjetöntä mutta veljellesi on syntynyt pakkomielle ja lukko sulkea muut vaihtoehtoiset reitit pois. Aika vain valuu turhaan hukkaan ilman yhtään ainokaistakaan suorituspistettä. Mikään ei estäne häntä hakemasta jatkossakin yhä uudestansa siihen "parhaaseen" alan kouluun. Kun aloittaa jossain toisessa opinahjossa niin kaikki suoritukset kyllä hyväksiluetaan jos tulee valituksi siihen "parhaaseen" kouluun/kaupunkiin. Toivottavasti veljesi ajattelullinen vääristymä ja lukko aukeaa. Se että on orastaavaa melankoliaa voi olla jopa välivaihe siihen että hän kypsyy ja rupeaa ajattelemaan että hittovie onhan niitä muitakin mahdollisuuksia tarjolla.

Äänestä
  • Niin, mutta jos harrastukset, kaverit, puoliso, sukulaiset, lapset ovat tietyllä paikkakunnalla niin heistä kaikista pitäisi luopua ja muuttaa toiselle puolelle Suomea niinkö? Tietääkseni ihmisillä on vain yhdet vanhemmat ja useimmiten harvoin sitä elämänsä tärkeintä puolisoakaan tuosta noin vain vaihdetaan uuteen samanlaiseen? Entäs, löytyykö veljelle uusi sisarus/veli uudelta paikkakunnalta? Veljiäkään tuosta noin vaan vaihdeta ”uuteen veljeen”..

    Äänestä

Onko veljelläsi sosiaalista elämää, sukulaisia, kavereita, hyvän päivän tuttuja, seurustelukumppania, harrastuksia, lapsia? Ajatteliko veljesi luopua kaikista heistä ja muuttaa toiselle puolelle Suomea? Miten ajattelit veljeäsi nähdä kun veli on toisella puolella Suomea? Jos opiskelu kestää vaikkapa 5-7 vuotta niin miten ajattelit veljeäsi tavata?

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Anonyymi kirjoitti:

Veljeni haluaa kouluun, johon on vaikea päästä. Taso on kova pääsykokeissa, ja sinne pääsee Suomen parhaimmat. Hän on todella kunnianhimoinen. Hakenut paikkaan jo muutaman kerran. Hän on ollut viime aikoina todella alakuloinen ja ehkä hieman masentunutkin, ettei ole aikaisemmin päässyt (ja muitakin isoja prosesseja elämässä tällä hetkellä) ja pelkää jos ei pääse tälläkään kertaa. Motivaatio lukemiseen on selvästi laskussa...
Kyseistä tutkintoa voi lukea myös monessa muussakin koulussa Suomessa. Ja olen ehdottanut, että mitäs jos hakisi kaupunkiin johon olisi helpompi päästä. Olisihan kyseessä siis sama tutkinto ja ammatti, mutta opiskelukaupunki eri. Mutta ei. Tätä minun on hieman vaikea ymmärtää, koska eihän sillä loppupeleissä ole väliä missä opiskelee kunhan pääsee haluamaansa ammattiin? Mitä sitten vaikkei pääsy siihen Suomen ”arvostettuimpaan” kouluun? Opiskelu on lyhyt aika elämästä niin onko sillä niin suurta merkitystä. Voihan sitä hakea sitten töihin myöhemmin sinne kaupunkiin missä kokee haluavansa asua.
Olen oikeasti huolissani hänestä, miten käy jaksamisen jos koulun ovet eivät taaskaan aukea... jos taas pettyy ja tulee taas vuosi ilman tarkkaa suuntaa. Elämässä muutenkin isot prosessit käynnissä...

Mitä voin tehdä? Vai voinko tehdä mitään? Pitääkö vaan tsempata hakemaan paikkaan johon hän niin haluaa mutta on niiiiin pieni mahdollisuus päästä? Vai vielä koittaa puhua hakemaan varmempaan paikkaan mihin paremmat mahdollisuudet päästä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu