Pehtoorin paras imelletty perunalaatikko on myös hyvä kesäruoka.

Sattuikin.

Tossa viikonlopulla intouduin tekemään muussia, reilu satsi, tietenkin. Miettinyt, vois laittaa jämät uuniin, siirappia ja kermaa lisää. Muistin mukaan ei ole jauhelihaa, notta ei onnistu jauhelihapottumiisilodju, mistä pidän paljon. Vanha muussi kyllä hyvää ihan paistinpannussakin paistettuna, silleen muotoilee pihveiksi ja korppujauhottaa. Saapi näkee tuleeko tehtyä, vaiko meneekä biojätteeseen.

Mutta mutta muussista. Mun mielestä muussi onnistuu parhaiten, kun keittää potut kuorineen. Tuleepi eniten makua ja tietyllä tavalla makeuttakin. Ja mieluiten lapinpuikulasta, siis aidosta, muut puikulat on potunviljelijöitten salajuonia, niinkuin ruokaväärennöksiä. Toki rosamundakin käy. Puikuloista tahtoo helpolla tulla muussia vahingossa, pitääpi osata keittää. Pikaisesti aldente, vesi pois ja antaa hetkosen kypsyä itekseen kattilassa loppuun.

Ja kun tuli puheeksi, kananmunien keittäminen. Nerokas keksintö, jonka luin jostain. Laitetaan kananmunat veteen, liesi päälle. Kun vesi alkaa kiehumaan, liesi pois päältä. Sitten odotellaan 10-15 minuttia, riippuen, haluaako millaisia munia. Sitten vesi pois, voip syödä kuumana, tahi karkaista kylmässä vedessä, jolloin kuori irtoo helpommin.

Nojoo, en usein pottuja syö. Usein net maistuu pahalle, lisäks net on epterveellisiä Mun mielestä suomen sydän- ja muista verenpaineista suurinpaan osaan syylllinen on pottu. Sitäpaitsi, pottu ei kuulu suomen luontoon.

Ainiin, mun muussissa nyt kai kolmasosa porkkanaa, se niinkuin pikkasen makeeta ilman imellyttämistäkin.

Päätän pottupoliittisen reseptiikkakirjoitukseni tähän.

=DW=

Ainoa oikea imelletty perunsmuusi tehdään ilman siirappia. Olen kerran syönyt pienen määrän kerettiläistä siirapilla autettua imelälaatikkoa, ja siitä tuli tosi huonovointinen olo. Huolellisuutta ja taitoa oikean imelämuusin valmistus toki vaatii. Ei kannata tehdä siirapilla rimaa alittaen, jos ei osaa. Perunamuusi on ihan hyvää ilman imellystäkin.