Olen vaihtamassa kohta koulua ja se pelottaa

Koulut loppuu aina aikanaan, mutta eikös sieltä voi jäädä kavereita silti omaan elämään mukaan.
Kaveruussuhteista jotkut voivat ihan hyvin pysyä koulun päättymisestä huolimatta.

Olet lukioon menossa ja kaveripiiri vaihtuu, mutta ei kannata ajatella sitä pelolla, vaan mieluummin vaikka uteliaisuudella.
Uteliaana siitä, minkälaisia uusia kavereita mahdollisesti tulee, ja kaikesta muusta uudesta.

On normaalia, että usein kaikki mikä on uutta, herättää hieman pelonsekaista tunnetta. Olisi jo oudompaa, jos ei tuntisi mtään silloin kun elämäntilanteet vaihtuvat.

Itse pääsin pois peruskoulusta jo -80-luvulla, ja meilläkin oli ollut tosi kiva luokka sekä muutkin kaverit.
Monet pysyivät kavereina koulun päättymisen jälkeenkin.
Minä menin kauppakouluun, josta en tuntenut yhtään ketään mennessäni.
Nopeasti sielläkin sitten porukkaan tutustui ja tuli hyviä kaverisuhteita.

Monesti elämässä käy niin, että ihmiset tulevat ja menevät, käyvät piipahtamassa osana omaa elämää, kovin moni ihminen ei jää läheiseksi koko loppuelämän ajaksi.
Joskus käy niin, ettei mistään kaveruus- tai ystävyyssyhteesta tule elinikäistä.

Itse olen ajatellut niin, että se on aika rakentavaa ja kasvattavaa, kun tapaa paljon erilaisia ihmisiä vuosien varrella. Siinä oppii paljon ihmisistä, ja oppii myös hyväksymään erilaisuutta, ja oppii toimimaan ja tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Myös se. kun joku ajanjakso loppuu, ja alkaa uusi, se opettaa myös hyväksymään luopumista jostain. Aina tulee eteen tilanteita, että jostain asiasta tai ihmisestä on luovuttava.
Luopumisesta herääviin tunteisiinkin oppii ajan myötä, eikä se sitten enää välttämättä tunnu niin pahalta.

Tsemppiä sulle, ja nauti tulevasta kesästä, syksyllä (?) sitten uuteen opinahjoon, uteliain ja iloisin mielin!