Siemailin viskiä toimistollani, joka oli nähnyt parempiakin päiviä. Niistä päivistä oli aikaa sata vuotta. Välillä raotin sälekaihtimia sen verran, että näin autioille kaduille. Suurkaupunki oli tyhjentynyt. Vain ambulanssit kiisivät ohi säännöllisin väliajoin. Salaperäinen virus oli autioittanut kadut. Kaikki, mikä teki elämästä elämisen arvoista, oli poissa - paitsi viski, joka ei kuitenkaan riittänyt elämän sisällöksi ihmisille väestötasolla. He tarvitsivat myös seksiä ja rahaa, jolla ostaa jompaa kumpaa edellä mainittua. Nyt rahaa ei tullut mistään, asiakkaat eivät liikkuneet.
Kaikki olisi paremmin, jos kaikki olisi normaalimmin, ajattelin ja tunsin keskikropassani, että ajatus oli oikea ja suuri.
Siemailin lisää viskiä ja odotin ihmettä tapahtuvaksi: asiakasta joka koputtaisi toimistoni oveen.
Ihmettä ei tapahtunut, joten siemailin lisää viskiä ja tuijottelin autioille kaduille sälekaihtimien välistä. Pari rettelöitsijää mukiloi toisiaan kadun kulmassa. Se oli tavallista. Rikoksiin ei puututtu. Poliisi oli voimaton pienten tapausten suhteen. Tiesin, että jos luistaa pienissä asioissa niin luistaa suuremmissakin.
Oikeastaan kaupungin ainoa moraalinvartija olin minä. Minä yksin pidin järjestystä yllä. Minä Yksityisetsivä, minä Kokenut Pamputtaja ja Taivaan Tuomiolle Passittaja. Minä Oikeamielinen.
Ajatus kirkastui päähäni: minun oli otettava virus kiinni ja pamautettava se taivaan tuuliin. Saisin siitä luonnollisesti huomattavan korvauksen ja pääsisin Tyynenmeren saarille juomaan sammiosta viskiä pina coladalla eksoottisten tipujen parveillessa ympärilläni hymyine ja auvoisine ajatuksineen.
Tunsin kutinaa keskikropassani. Intuitio viesti, että oveen pian koputettaisiin ja sieltä astuisi toimistooni rikas asiakas.
Samassa oveen koputettiin.
Kaikki olisi paremmin, jos kaikki olisi normaalimmin, ajattelin ja tunsin keskikropassani, että ajatus oli oikea ja suuri.
Siemailin lisää viskiä ja odotin ihmettä tapahtuvaksi: asiakasta joka koputtaisi toimistoni oveen.
Ihmettä ei tapahtunut, joten siemailin lisää viskiä ja tuijottelin autioille kaduille sälekaihtimien välistä. Pari rettelöitsijää mukiloi toisiaan kadun kulmassa. Se oli tavallista. Rikoksiin ei puututtu. Poliisi oli voimaton pienten tapausten suhteen. Tiesin, että jos luistaa pienissä asioissa niin luistaa suuremmissakin.
Oikeastaan kaupungin ainoa moraalinvartija olin minä. Minä yksin pidin järjestystä yllä. Minä Yksityisetsivä, minä Kokenut Pamputtaja ja Taivaan Tuomiolle Passittaja. Minä Oikeamielinen.
Ajatus kirkastui päähäni: minun oli otettava virus kiinni ja pamautettava se taivaan tuuliin. Saisin siitä luonnollisesti huomattavan korvauksen ja pääsisin Tyynenmeren saarille juomaan sammiosta viskiä pina coladalla eksoottisten tipujen parveillessa ympärilläni hymyine ja auvoisine ajatuksineen.
Tunsin kutinaa keskikropassani. Intuitio viesti, että oveen pian koputettaisiin ja sieltä astuisi toimistooni rikas asiakas.
Samassa oveen koputettiin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täynnä toiveikkaita ajatuksia menin avaamaan oven. Silmäni laajenivat hämmästyksestä ja suuni lonksahti auki: ovella seisoi noin parikymppinen tyttö. Hänellä oli päällä tiukka musta toppi, joka jätti navanseudun paljaaksi, ja puolireiteen ulottuva nahkainen minihame. Tyttö hymyili aurinkoisesti sanoessaan: "Moi, olen Tiina. Näin pandemia-aikana meidän tyttöjenkin pitää aktivoitua asiakashankinnassa. Emme voi enää vain odotella kadunkulmissa. Olen monesti nähnyt sinut kun olet lähtenyt täältä toimistosta. Näytät ihan siltä, että kaipaat pikku piristystä!" Vähän aikaa sanattomana katseltuani tätä ilmestystä totesin: "Olet tullut oikeaan paikkaan Tiina!"
Sillä piristystä minä todella kaipasinkin. Pidin viskistä ja villi seksi nahka-asuisten nuorten naisten kanssa sopi minulle myös.
- Myytkö viskiä, kysyin.
- En valitettavasti, myyn vain seksiä. Villiä sellaista, Tiina sanoi.
- Vain niin, otan sitten sellaisen, sain sanottua samalla kun tunsin keskikroppani muuttuvan teräsbetoniksi.
Ankea toimistoni muuttui pornoluolaksi. Parittelimme asennoissa, joista en ollut ennen uneksinutkaan. Yhdynnän jälkeen siemailin viskiä raukeana.
- Se oli mahtavaa, Tiina sanoi ja halasi minua.
- Kiitos vain, sinäkin olit ok, sanoin.
- Taisin vähän rakastua sinuun, Tiina sanoi.
Niin ne kaikki sanovat, ajattelin. Tuijoittelin sälekaihtimien välistä autioita kaupunkia. Rettelöitsijät olivat hävinneet.
- Kerropa Tiina miksi oikeastaan tulit luokseni? Tuskin sentään muutaman satasen tähden? Tiedäthän, että olen yksityisetsivä ja moraalisesti suuri.
- Sen tiedän, Tiina sanoi ja jatkoi: tulin siksi koska haluan sinun ottavan kiinni maapalloa riivaavan viruksen ja rakastuvan minuun sivujuonessa.
- Sivujuoni voi kääntyä pääjuoneksi, näin on tapahtunut monissa elokuvissa, sanoin ja kaadoin itselleni lisää viskiä.
- Se ei haittaa minua ollenkaan, Tiina sanoi ja loi minuun ilkikurisen katseen.
- Vai niin, no mennäänpä sitten asiaan eli viruksen kiinniottoon. Tiedätkö sinä, Tiina, missä se virus oikein piileksii?
- Tiedänpä hyvin, Tiina sanoi ja jatkoi: