Otsikko ei oikeastaan kerro mitään, mutta asia on siis seuraavanlainen.
Olen velkaantunut noin 30.000 euron edestä. Omistan täysillä mukavuuksilla mummonmökin maaseudulta, jossa asun. Olen yrittänyt myydä torppaa, muttei se oikein kiinnosta ketään, sijainti on vääränlainen. Ulosotto ottaa kuukausittain tuloistani lyhennystä, mutta koska maksukykyni on vaatimaton, velka ei vähene eikä lopputulos häämötä vielä vuosiin.
Nyt mietin mahdollisuuksia maksaa velkani pois. Laskin, että jos muutan vuokralle, saan asumistuella maksettua melkein koko vuokrakulun. Ja jos myyn talon halvalla, jos joku huolii, saisin velat maksettua pois, osittain tai kokonaan. Luopumalla talosta joudun yhteiskunnan vastuulle, koska tuloillani en pysty maksamaan asumista muualla kuin tässä nykyisessä mökissä. Velkaneuvonta suosittelee velkajärjestelyä, jolla asuminen jatkossakin onnistuisi omassani, mutta silloin velkojat eivät saa lainojaan takaisin.
Mikä ratkaisu on yhteiskunnan näkökulmasta oikea?
Velkajärjestely, jossa velka kohtuullistetaan ja velkojat jäävät nuolemaan näppejään vai siirtyminen kokonaan yhteiskunnan sosiaaliturvan varaan ja veronmaksajien painolastiksi. Olen vanhuuseläkkeellä. Elinajanennuste on noin 5-10 vuotta maximi.
Olen velkaantunut noin 30.000 euron edestä. Omistan täysillä mukavuuksilla mummonmökin maaseudulta, jossa asun. Olen yrittänyt myydä torppaa, muttei se oikein kiinnosta ketään, sijainti on vääränlainen. Ulosotto ottaa kuukausittain tuloistani lyhennystä, mutta koska maksukykyni on vaatimaton, velka ei vähene eikä lopputulos häämötä vielä vuosiin.
Nyt mietin mahdollisuuksia maksaa velkani pois. Laskin, että jos muutan vuokralle, saan asumistuella maksettua melkein koko vuokrakulun. Ja jos myyn talon halvalla, jos joku huolii, saisin velat maksettua pois, osittain tai kokonaan. Luopumalla talosta joudun yhteiskunnan vastuulle, koska tuloillani en pysty maksamaan asumista muualla kuin tässä nykyisessä mökissä. Velkaneuvonta suosittelee velkajärjestelyä, jolla asuminen jatkossakin onnistuisi omassani, mutta silloin velkojat eivät saa lainojaan takaisin.
Mikä ratkaisu on yhteiskunnan näkökulmasta oikea?
Velkajärjestely, jossa velka kohtuullistetaan ja velkojat jäävät nuolemaan näppejään vai siirtyminen kokonaan yhteiskunnan sosiaaliturvan varaan ja veronmaksajien painolastiksi. Olen vanhuuseläkkeellä. Elinajanennuste on noin 5-10 vuotta maximi.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinulle olisi parasta, että saisit edelleen asua mökissäsi ja saisit velkasi kokonaan anteeksi.
Myös yhteiskunnalle olisi parasta, että jatkaisit asumista mökissäsi ja että velkojat antaisivat sinulle velat kokonaan anteeksi.
Velkojille puolestaan olisi ihanteellista, että mökkisi onnistuttaisiin realisoimaan ja velat saataisiin kuitattua pois.
Hyvä :) Juuri oikein vastattu.
Vanha möksä tarvitsee remonttitoimia, joten se ei ole kovinkaan haluttu projekti. Ei siis ole jonoksi asti ostajia portilla. Nyt mietin, mitä kannattaa tehdä, jos kuitenkin muutto vuokralle on velkojien kannalta järkevin ratkaisu. Omaisia ei ole, joten jos olen kuollessani velkainen, se ei haittaa ketään koska velat ei periydy kenellekään.
Me vanhat velalliset olemme vaikeassa tilanteessa, tuskin olen ainoa tässä suossa tarpomassa.
Itse en ole koskaan ollut luottotiedoton tai ulosotossa, mutta sinun tilanteessasi hakisin ehkä asunnonsäästävää velkajärjestelyä turhia velkojista murehtimatta.
Entä jos käy niinkuin talousasiantuntijat ennustavat, että koronakriisin jälkeen tulee massiivinen inflaatioaalto joka syö velat olemattomiin tai ainakin pienentää velkataakkaa merkittävästi? Silloin kiinteän omaisuuden arvo säilyy edelleen suhteutettuna paikkakunnan tasoon ja omaisuus säilyy itsellä.
Dilemma on, onko valtion viranomainen todella rahakirstun vartija vai yksityisen koronkiskurifirman (ulkomaisen) puolustaja ja asian ajaja. Jos valtion raha on tärkein, tietysti kannattaa kaikin keinoin välttää häätöjä ja pakkohuutokauppoja alehintaan, joilla ajetaan vähävarainen kansalainen yhteiskunan sosiaaliturvan kontolle. Mutta koska velka tulee maksaa edes joltain osin, ulosoton täytyy toimia tulosvastuullisesti ja lain mukaan.
Näissä tapauksissa voisi olla yksi keino lisätä sosiaalista luototusta. Sen saamisen vakuutena olisi talo/asunto siihen saakka kunnes velka on lyhennetty johonkin säälliseen summaan (suhteutettuna esimerkiksi elinikäennusteeseen). Jos valtion myöntämän lainan korko olisi olematon/matala, lyhennystulosta syntyisikin. Mutta silloin tietenkin ulosmitattaus eläkkeestä tulisi peruuttaa.
Sosiaalinen luotto ei ole tänä päivänä varteenotettava vaihtoehto, koska sen myöntö on sysätty kunnille ja niihinkin vain harvaan. Tämä luototusjärjestelmä tulisi siis siirtää valtion hallintaan. Velallisten määrä tulee lisääntymään nyt koronankin seurauksena, asia on akuutti.
”Sosiaalinen luotto ei ole tänä päivänä varteenotettava vaihtoehto, koska sen myöntö on sysätty kunnille ja niihinkin vain harvaan.”
https://stm.fi/toimeentulo/sosiaalinen-luototus/
Noin kolmekymmentä kuntaa tarjoaa asukkailleen sosiaalisia luottoja. Toiminnan piirissä on noin 44 prosenttia Suomen väestöstä.
Suomessa on 2020 mittauksen mukaan 310 kuntaa. Kolmekymmentä niistä tarjoaa sosiaalista luottoa ja nekin ovat vapaaehtoisuuden periaatteella. Ei häävi määrä.
Asuntoluototus ei kuulu senkään lainanannon piiriin ymmärtääkseni, vain pienimuotoinen apulaina. Vähän sama kuin Takuusäätiöllä.
No lähes joka toisella suomalaisella on kuitenkin sosiaalisen luoton mahdollisuus. Lainansaannin edellytys on uskottava takaisinmaksukyky, eli lahjarahaa he eivät anna.
Sosiaalisen luoton maksimimäärä vaihtelee kunnittain. Helsingissä, Oulussa ja Turussa se on 15 000 euroa, monessa muussa kunnassa taas 10 000 euroa.
Takuusäätiön pienlaina on vain 2000 euroa maksimissaan. Pienlaina on tarkoitettu pienitulosille ihmisille, jotka eivät saa kohtuuhintaista lainaa luottomarkkinoilta pienten tulojen tai maksuhäiriömerkinnän vuoksi. Lainaa voi hakea kertaluonteiseen menoon tai hankintaan, kuten kodinkoneeseen, huonekaluihin, takuuvuokraan, auton korjaukseen, hammashoitoon, silmälaseihin tai vaikka rippijuhlien järjestämiseen. Suurin osa hakemuksista hylätään, koska hakijoilla ei ole uskottavaa takaisinmaksukykyä.
Pienlainaa ei myönnetä velkojen maksuun. Poikkeuksellisesti lainalla voidaan maksaa yksittäinen lasku, vuokra tai pieni velka, jos se pysäyttää alkavan velkakierteen.
Takuusäätiön "päätuote" taitaa kuitenkin olla takausten myöntäminen perinteisen pankin halpakorkoista järjestelylainaa varten. Takausta ei myönnetä, jos velkaa on yli 34 000 euroa. Yhdessä takausta hakeville puolisoille voidaan myöntää kuitenkin 45 000 euron enimmäistakaus. Takausaika on korkeintaan seitsemän vuotta.
Joo, Takuusäätiön lainaa ei saa jos on pienituloinen. Oma kokemukseni oli ennen isompaa velkaantumista, hain 750 euron lainaa, mutta sitä ei myönnetty. Syynä liian pienet tulot, olin sairaana työmarkkinatuella silloin, sairauspäivärahaa ei myönnetty.
Sain ohjeen alkaa säästää, postissa tuli Säästökirja :)
Sen päätöksen jälkeen otin korkeakorkoista vippilainaa. Sen päälle toisen mokoman ja sitä rataa. Jos olisin saanut avun silloin ihan alussa Takuusäätiöltä, en olisi ylivelkaantunut ollenkaan.
Pakkohuutokaupat ovat aina tappiollisia velallisen kannalta.
Ja koska tämä nykyinen systeemi ruokkii toimenpidettä siirtää kiinteän omaisuuden arvo (eli rahaomaisuus) köyhältä rikkaan taskuun, se ei ole järjestäytyneen valtion perusagendaa. Sosiaalitukien saajien määrä on jo nyt hilkulla mennä yli valtion maksukyvyn, uudistusta tarvitaan pikaisesti. SoTu-uudistus on tulossa ja sen suunnitteluun tällaisissa tapauksissa tulee ottaa kantaa.