.... ja ohjaaminen tekemään yhteiskunnallisesti hyvää? Sekä vähän mielipidettä korona-ajasta.
Mitä haluaisin alkaa tekemään ansiotyökseni? Jos tietäisin mitä haluan, tekisin sitä nyt.
Joten, auttakees hyvät ihmiset toista mäessä? Vastauksistanne voisi olla iloa muillekin samassa tilanteessa oleville?
Ammatinvalinnanohjaukset käyty; jopa useaan otteeseen, he siellä Työkkärissä eivät taida olla kaikista motivoituneimpia tai kyvykkäimpiä tyyppejä niissä viroissaan... Eli aika tyhjän kanssa oli ne käynnit&testit.
Yleistieto kiinnostaa ja sen taso minulla lienee ehkä aika hyväkin, mutta siitä en ole osannut ammattia/uraa itselleni juontaa. Valveutunut ilmeisesti olen. Toisaalta mielelläni analysoin elämää ja sen ilmiöitä. Yritän hallitakin elämää, kokemuksen kautta tiedostaen sen olevan kuitenkin mahdotonta.
Peruskoulusta aikoinaan lähes 9 ka. suht helpolla. Sen jälkeen on enempi vähempi etsitty paikkaa työelämässä. Vain tal.hallinnon merkonomi viralliselta koulutukselta.
Tekninen ÄO virallisesti tutkittu: keskitason yläpäässä vain. Verbaalisesti lahjakas, todettu.
Osastoesimiehenä ollut isossa kaupan/teknisen alan liikkeessä.
Ikää vajaa 40v.
Kouluun voisi vielä harkita mennä, mutta ala hukassa. Ala ei siis ole auennut noin 20 vuoden mietintöjen ja kokeilujen aikana.
Raha kiinnostaa jonkin verran, mutten sille sieluani ole myynyt, enkä toivottavasti myy. Voisi olla halua tehdä yhteiskunnallisesti hyödyttävää jollain tavoin. Mutta mistä alkaisin? Apua?
Ystävän puolesta olen ns. ”ottanut turpaan”, joten kaveria tai läheistä en ole jättänyt pulaan enkä aio jatkossakaan jättää. Pidän todistettavasti sanani, hyvässä ja pahassa.
Elämässä on koettu paljon suoraan sanottuna p-skaa. (Tyyliin tapaus Heidi Foxell). Joten lukuisat ei-itseaiheutetut vastoinkäymiset lisättynä suht vaativaan persoonallisuuteen ovat muokanneet minusta ihmisen jolla ei ole juurikaan toleranssia henkilöitä kohtaan, jotka eivät huomioi kanssaihmisiä tai ympäristöä.
Vain esivallan pelko pitää minut lainkuuliaisena tälläisiä tyyppejä käsitellessäni. Moraalihan ei ole useinkaan sama kuin laki?
Toisen henkilön manipulointia kuulema joskus teen; itseni mielestä puolivahingossa.
Nauran niille jotka puhuvat hienosti, mutta teon hetkellä eivät lunasta sanojaan. Muistan heidät.
Ajankohtaisena asiana korona kummaksuttaa usein. Ei sillä etten tautia ”kunnioita”, ja pyri siltä suojautumaan sekä suojaamaan toisia, vaan lähes nauran ns. tavanihmisten ”kun ei saa mitään tehdä”-valituksille.
Taudissa on vain se vika, ettei se valikoidu pelkästään itsekkäisiin ihmisiin, vaan jopa tappaa myös ns. ”hyviä”-tyyppejä. Toisaalta emmehän me ole edes avoimessa perinteisessä sodassa?
Suomea ei pommiteta fyysisesti yms.
Joten kyllähän yksilö voi vielä suht paljon vaikuttaa parantavasti tai heikentävästi omaan elämäänsä?
Korona-aikahan ei paljoa esimerkiksi vaikuta vaikkapa vaikeasti masentuneen arkeen? Sellainen henkilö muutoinkin pääasiassa on yksin kotonaan eikä tapaa muita? Joten hiukan huvittaa valitukset, ”mälsää kun ei saa mennä mihinkään/tehdä mitään”.
Säästöt minultakin on mennyt ei-itseaiheutetuista syistä, joten ymmärrän sikäli myös koronan aiheuttaman taloudenpidon haasteet tai pahan mielen.
Koronakin on hyvä muistutus ihmisen pienuudesta luonnon edessä, joten luontoa meidän olisi vihdoin syytä oppia kohtelemaan kunnioittavasti?
Rakentavia kommetteja? Kysyttävää? Neuvoja?
Kiitos.
Mitä haluaisin alkaa tekemään ansiotyökseni? Jos tietäisin mitä haluan, tekisin sitä nyt.
Joten, auttakees hyvät ihmiset toista mäessä? Vastauksistanne voisi olla iloa muillekin samassa tilanteessa oleville?
Ammatinvalinnanohjaukset käyty; jopa useaan otteeseen, he siellä Työkkärissä eivät taida olla kaikista motivoituneimpia tai kyvykkäimpiä tyyppejä niissä viroissaan... Eli aika tyhjän kanssa oli ne käynnit&testit.
Yleistieto kiinnostaa ja sen taso minulla lienee ehkä aika hyväkin, mutta siitä en ole osannut ammattia/uraa itselleni juontaa. Valveutunut ilmeisesti olen. Toisaalta mielelläni analysoin elämää ja sen ilmiöitä. Yritän hallitakin elämää, kokemuksen kautta tiedostaen sen olevan kuitenkin mahdotonta.
Peruskoulusta aikoinaan lähes 9 ka. suht helpolla. Sen jälkeen on enempi vähempi etsitty paikkaa työelämässä. Vain tal.hallinnon merkonomi viralliselta koulutukselta.
Tekninen ÄO virallisesti tutkittu: keskitason yläpäässä vain. Verbaalisesti lahjakas, todettu.
Osastoesimiehenä ollut isossa kaupan/teknisen alan liikkeessä.
Ikää vajaa 40v.
Kouluun voisi vielä harkita mennä, mutta ala hukassa. Ala ei siis ole auennut noin 20 vuoden mietintöjen ja kokeilujen aikana.
Raha kiinnostaa jonkin verran, mutten sille sieluani ole myynyt, enkä toivottavasti myy. Voisi olla halua tehdä yhteiskunnallisesti hyödyttävää jollain tavoin. Mutta mistä alkaisin? Apua?
Ystävän puolesta olen ns. ”ottanut turpaan”, joten kaveria tai läheistä en ole jättänyt pulaan enkä aio jatkossakaan jättää. Pidän todistettavasti sanani, hyvässä ja pahassa.
Elämässä on koettu paljon suoraan sanottuna p-skaa. (Tyyliin tapaus Heidi Foxell). Joten lukuisat ei-itseaiheutetut vastoinkäymiset lisättynä suht vaativaan persoonallisuuteen ovat muokanneet minusta ihmisen jolla ei ole juurikaan toleranssia henkilöitä kohtaan, jotka eivät huomioi kanssaihmisiä tai ympäristöä.
Vain esivallan pelko pitää minut lainkuuliaisena tälläisiä tyyppejä käsitellessäni. Moraalihan ei ole useinkaan sama kuin laki?
Toisen henkilön manipulointia kuulema joskus teen; itseni mielestä puolivahingossa.
Nauran niille jotka puhuvat hienosti, mutta teon hetkellä eivät lunasta sanojaan. Muistan heidät.
Ajankohtaisena asiana korona kummaksuttaa usein. Ei sillä etten tautia ”kunnioita”, ja pyri siltä suojautumaan sekä suojaamaan toisia, vaan lähes nauran ns. tavanihmisten ”kun ei saa mitään tehdä”-valituksille.
Taudissa on vain se vika, ettei se valikoidu pelkästään itsekkäisiin ihmisiin, vaan jopa tappaa myös ns. ”hyviä”-tyyppejä. Toisaalta emmehän me ole edes avoimessa perinteisessä sodassa?
Suomea ei pommiteta fyysisesti yms.
Joten kyllähän yksilö voi vielä suht paljon vaikuttaa parantavasti tai heikentävästi omaan elämäänsä?
Korona-aikahan ei paljoa esimerkiksi vaikuta vaikkapa vaikeasti masentuneen arkeen? Sellainen henkilö muutoinkin pääasiassa on yksin kotonaan eikä tapaa muita? Joten hiukan huvittaa valitukset, ”mälsää kun ei saa mennä mihinkään/tehdä mitään”.
Säästöt minultakin on mennyt ei-itseaiheutetuista syistä, joten ymmärrän sikäli myös koronan aiheuttaman taloudenpidon haasteet tai pahan mielen.
Koronakin on hyvä muistutus ihmisen pienuudesta luonnon edessä, joten luontoa meidän olisi vihdoin syytä oppia kohtelemaan kunnioittavasti?
Rakentavia kommetteja? Kysyttävää? Neuvoja?
Kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.