Mitä kuksalle pitäisi tehdä, jotta se ei halkea?

Lyö siitä ratapölökkypiikki läpii ja tao sormipidin samasta aineksesta. Tämä selvä?

Kuksaa en tekisi valmiiksi kovin nopeasti, että se ehtii kuivua sitämukaa, kun kuppi syvenee.. sama on lautasen kanssa, ei se halkea välttämättä, mutta on aivan kiero, jos liian nopeasti valmistuu.. se puun kosteus nääs..

Aloitus on vitsi.

Kyllä kuksa kuivatetaan suolalla, eli upotetaan merisuolaan ja vain pieniosio on suolan pinnan yläpuolella josta viimeisetkin kosteudet poistuu.
Aikanaan kuksan sisäpintaan hierotaan keitetynkahvin puruja josta se imee itseensä öljyä mitä kahvissa on.

Markettien kuksat on vain koristeita joita pidetään vitriinissä led valon alla ja ollaan olevinaan!

Kuksa ei synny kaikesta puusta! Omatekoinen kuksa vaati suolan jotta kosteus puusta poistuu kunnolla! Keittämiset perustuu ns. "repimiseen" jolla pahkan syyrakenteet keitetään irti. Porattua "kuksaa" ei keitellä!

Puu kuivuu ja kastuu, pitäisi olla järkeenkäypä asia jokaiselle. Jos se kuksa on uutena ehjä ja normikuiva, ei se kirjahyllyssä itsekseen halkea.

Jos taas kukas tulee käyttöön, jotakin sille on tehtävä. Ylenmääräinen kastuminen ja kuivuminen halkaisee puun, sekin on maalaisjärkeen mahtuvaa tietoa. Siispä meidän kannattaa suojella kuksaa paitsi kastumiselta myös kuivumiselta. Öljy täyttää puun solukkoa ja estää kastumista. Kannatta hakea apteekista pieni puteli parafiiniöljyä. Sitä sipaistaan uuteen kuksaan ulkopintaan rätillä hieron pari kertaa. Sinne se imeytyy puuhun. Sitten kuksa käyttöön.

Kuksaa ei koskaan pestä astianpesuaineilla vaan huuhtaistaan reissun jälkeen kylmällä vedellä. Kuksaa säilytetään lämmittämättömässä ulkovarastossa yhdessä pilkkikairan, metsäsuksien ja repun kanssa. Siellä se kuivuu repussa omia aikojaan hitaasti, eikä äkkikuivuminen halkaise kuksaa.

Parafiiniöljykäsittely uusitaan alkuvuosina parikin kertaa vuodessa. Muutaman vuoden jälkeen kuksa onkin jo kahvin mustaama ja kyllästämä käyttöpeli ja huollon voi jo unohtaa.

Sitten varoituksen sana: konjakilla tai viinalla kyllästäminen, suolavedessä uittaminen tai kahvinporoilla hierominen ovat etelän pellejen keksimiä temppuja. Kuksa on vain käyttökapine. Jos se särkyy, halkeaa tai muuten katoaa, niin sitten tekaistaan uusi.

Itse olen tehnyt kymmenkunta pahkakuksaa sekä itselle että ystävilleni. Vanhin omani on tehty 1971 Inarissa ja se on edelleen käytössä. Ei taida haljeta ihan helpolla.