Huumeiden ja seksin oston kohdalla lainsäädäntöpyrkimykset näyttävät menevän päinvastaisiin suuntiin. Osto halutaan kriminalisoida seksin osalta ja dekriminalisoida huumeiden osalta. Myyjä katsotaan seksin osalta uhriksi, kun taas huumeiden kohdalla syylliseksi rikokseen. Mutta eikö huumekauppiasta voisi nimittää myös uhriksi? Useimmiten huumekauppias on syrjäytynyt ihminen jolle huumeiden kauppaaminen on ainoa mahdollisuus ulos äärimmäisestä köyhyydestä. Hyvin usein huumekauppias on itse huumeiden käyttäjä, ja huumekauppa on hänen ainoa keinonsa rahoittaa oma huumeiden käyttö. Huumeiden ja seksin ostajat taas ovat enimmäkseen tavallisia menestyviä ihmisiä,j jotka ostoillaan hakevat lisähupia elämäänsä. Usein huumekauppiaan osaan johtaa etnisten vähemmistöjen syrjintä työmarkkinoilla. Tämä tekee heistä entistä selvemmin uhreja.
Nyt ollaan huolissaan siitä, että hyväosaiset huumeiden ostajat joutuisivat kärsimään huumeiden ostoistaan. He esimerkiksi joutuisivat poliisin kirjoihin, ja eivät saisi esimerkiksi työtä vartijoina. Mutta jos huumeista halutaan eroon, ja pitää niitä laittomina, niin eikö rangaistavuus voitaisi kohdistaa yhtä hyvin huumeiden ostajiin, kuin myyjiin?
Vastaavanlainen tilanne meillä oli aikaisemmin viinan salamyynnin kohdalla. Kun 1950-luvulla maassamme luovuttiin hevostaloudesta maanviljelyksessä, niin hevostaloudesta aiemmin elantonsa saaneet romanit jäivät työttömiksi. Usein nämä syrjäytyneet romanit sitten siirtyivät hankkimaan elantoansa sieltä, mistä saivat, eli viinan salakaupasta. Poliisi sakotti ja rankaisi sitten viinan myyjiä, kun taas pimeän viinan hyväosaisemmat ostajat jäivät ilman rangaistusta.
Huumeiden osto voitaisiin pitää rangaistavana ja myyjien vainoamisen sijasta poliisi voisi keskittyä ostajien kiinnisaamiseen ja oikeudelliseen vastuuseen asettamiseen. Kun kysyntä loppuisi, niin loppuisi myös huumeiden kauppa.
Nyt ollaan huolissaan siitä, että hyväosaiset huumeiden ostajat joutuisivat kärsimään huumeiden ostoistaan. He esimerkiksi joutuisivat poliisin kirjoihin, ja eivät saisi esimerkiksi työtä vartijoina. Mutta jos huumeista halutaan eroon, ja pitää niitä laittomina, niin eikö rangaistavuus voitaisi kohdistaa yhtä hyvin huumeiden ostajiin, kuin myyjiin?
Vastaavanlainen tilanne meillä oli aikaisemmin viinan salamyynnin kohdalla. Kun 1950-luvulla maassamme luovuttiin hevostaloudesta maanviljelyksessä, niin hevostaloudesta aiemmin elantonsa saaneet romanit jäivät työttömiksi. Usein nämä syrjäytyneet romanit sitten siirtyivät hankkimaan elantoansa sieltä, mistä saivat, eli viinan salakaupasta. Poliisi sakotti ja rankaisi sitten viinan myyjiä, kun taas pimeän viinan hyväosaisemmat ostajat jäivät ilman rangaistusta.
Huumeiden osto voitaisiin pitää rangaistavana ja myyjien vainoamisen sijasta poliisi voisi keskittyä ostajien kiinnisaamiseen ja oikeudelliseen vastuuseen asettamiseen. Kun kysyntä loppuisi, niin loppuisi myös huumeiden kauppa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onko edellinen kirjoitus vihreiden puolueohjelmasta ? Myös tuo on täysin uutta, että ahkerat romanit ovat jääneet 1950 luvulla työttömiksi, kun Suomessa luovuttiin hevostaloudesta maanviljelyssä..
Suomessa ei poliisi ole rankaissut, tai sakottanut viinan myynnistä.
Viinan myynti on ollut niin rankka rikos, ettei poliisilla ole ollut valtuuksia käyttää sakkorangaistusta, tapaukset ovat aina menneet oikeuteen.
Tälläkin hetkellä viinan myynnistä rangaistaan enintään 2 v. vankeudella, törkeästä vankeutta 4 kk - 4 vuotta.
Entistä ankaraa rankaisua lievennettiin v. 2009 jolloin säädettiin sakotusta varten lievä alkoholirikos.
Huumeet tappavat, toisin kuin seksin osto.