Malja loistollesi
Olet siellä, makaat sydänmurskani peitossa
Niin kuin syvässä kuilussa, kuivassa kaivosssa
Siellä ojennat kättäsi, pyydät nostamaan ylös
Minä annan kourani, tunnen piikkikäsineen
Öljyyn hukkumaan tahdot, ja saat minut kokonaan
Saat pääni pinnan alle, ja lopulta kokonaan
Hymyilet minulle hennosti, taidan tuntea
Kuinka pistin työntyy rintaani syleillessämme
En tahdo enää polvistua sinun eteesi
Ja kohottamaan maljaa menneelle loistollesi
Olet siellä, makaat sydänmurskani peitossa
Niin kuin syvässä kuilussa, kuivassa kaivosssa
Siellä ojennat kättäsi, pyydät nostamaan ylös
Minä annan kourani, tunnen piikkikäsineen
Öljyyn hukkumaan tahdot, ja saat minut kokonaan
Saat pääni pinnan alle, ja lopulta kokonaan
Hymyilet minulle hennosti, taidan tuntea
Kuinka pistin työntyy rintaani syleillessämme
En tahdo enää polvistua sinun eteesi
Ja kohottamaan maljaa menneelle loistollesi
Vastaukset 3
Vanhimmat
eipä mikään järkyttävän hyvä runo...
otsikko oli aika epäinnostava.
sori jos tää loukkaa, mut opettele
nyt eka kirjottaan jotain hienoja
runoja... sul on aina toi sama läs-
sytys...
Kiitos palautteesta. Ei tämä itsenikään mielestä kovin häävi ole... Päätin lähettää kumminkin. Tämä on hyvin vanha. Mutta mikä ihmeen "aina sama lässytys"? Sen tahtoisin tietää...
"Öljyyn hukkumaan tahdot" sotii muiden lauseiden sanajärjestystä vastaan. Hyvä rytmitys. Omaperäisiä kielikuvia.