Kissatarinoita

tuli tos mieleen vanha jo kuollut kissani Susu, joka oli hyvin laiskannäkönen ja rento kisuli. kerranpa tätini sanoi että tuossa on niin laiskan näkönen kissa, ettei varmaan saa ees hiirtä kiinni. no päästin sitten kerran kissan taas ulos kun pyysi ja vartin päästä kissa kantaa pihalla ylpeänä jotain heinäpalloa. piti mennä katsomaan neidin suurta saalista ja siellä oli 9 sormenpään kokoista vaaleanpunaista hiirenpoikasta! Minäpä heti tädille soittamaan että arvaas mitä Susu- kissa teki, äitinikin asiaa todisteli, jolloin täti viimein usko mua että kissa ei tyytynyt van yhteen hiireen vaan toi kerralla koko pesän, jotka sitte tyytyväisenä yks kerrallaan pisteli poskeensa. Mun mielestä tää juttu on niin hyvä ja varsinki näpäytys tädilleni joka haukku mun kissaa laiskaks! =)

Mulla on 2-vuotias tyttö-kissa, joka on kiinnostunut hiuspinneistä!?
Pinnit on toooosi tärkeitä sille, joilla se leikkii useinmiten. Leikin päätyttyä se jemmaa ne ruokakuppiinsa talteen. Siellä ne on aina tallesssa.
Mieluisin leikki näillä pinneillä on niiden noutaminen. Aina, kun heität sen, kissa juoksee kuin päätön kana pinnin perään ja tuo sen takaisin heitettäväksi.
Noutaa ja juoksee aikansa. Kyllästyttyään se laittaa taas pinnin ruokakuppiin talteen.
Tosi mielenkiintoisa!

on kahdeksan vuoden aikana kertynyt niin paljon kertomuksia, ettei kukaan niitä jaksais lukea :) Mutta ehdottomasti mieleenpainuvin tapaus oli, kun toinen kissoistani tuli vapaaehtoisesti itse syliin ensimmäistä kertaa (istuin tunnin kuin tatti, koska pelkäsin, että kissa lähtee pois jos liikun).

Sama kissa myös vänkää vastaan sen minkä kerkiää. Eli tiukkaan komentoon EI saa heti vastauksen "miksi ei, eikö varmasti, joo, joo, et oo tosissas" tai jotain se marmattaa. Näkisittepä nämä keskustelut :)