Jossakin toisessa ketjussa viitattiin sikäläisiin tapahtumiin.
Mitä Jumalan seurakunnalle Togossa on tapahtunut?
Anonyymi
12156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rakentaja hioo särmiä Afrikan kristillisyyden työmailla
Siionin Lähetyslehti
Puhutaan maasta ja taivaasta
1.10.2018 6.17
Togolainen Nicolas Deh on talonrakentaja, joka toimii sananpalvelijana seurakunnassaan ja on tehnyt lähetysmatkoja myös muualle läntiseen Afrikkaan, muun muassa Senegalin, Gambian ja Guinean valtioiden alueelle. Hänen vaimonsa on Cecile Deh, ja heillä on kuusi lasta, joista nuorin on viisivuotias.
Rakentaja löysi uskon Ruotsista
Nicolas Deh pakeni kotimaansa epävakautta Ruotsiin 1990-luvun alkupuolella. Ruotsissa hän tutustui moniin hengellisiin suuntauksiin, kunnes tapasi siellä asuvia vanhoillislestadiolaisia. Parannuksen armon saatuaan Deh palasi pian Togoon kertomaan löydöstään. Samalla hän jatkoi yhteydenpitoa Ruotsin uskovaisiin.
Lähetystyön Togossa käynnisti SRK:n pohjoisamerikkalainen sisarjärjestö LLC. Kun kristillisyyden työ Togossa vakiintui, paikalliset perustivat luterilais-lestadiolaisen kirkon, joka on togolaisittain ranskaksi Eglise Luthérienne Laestadienne du Togo. Deh on kirkon puheenjohtaja.
Paljon seuramatkoilla, välillä kotonakin
Paikallisen seuratoiminnan lisäksi Nicholas Deh käy pari kertaa vuodessa noin viikon kestävällä lähetysmatkalla paikallisena oppaana ja tulkkina. Lisäksi hän on osallistunut muutamiin kymmenen päivän lähetysmatkoihin muissa Afrikan maissa.
– Aluksi tämä työmäärä tuntui vaimostani raskaalta, mutta nyt, kun lapset ovat kasvaneet, ovat kotityöt helpottuneet.
Nicholas sanoo oppineensa arvostamaan kotona olemista, ja hän pyrkii olemaan perheen kanssa arkiviikolla sekä yhden viikonlopun kuukaudessa.
Suoria puheita, hioutuneita särmiä
Nicolas Deh toivoo, että vastuullisissa tehtävissä olevia muistettaisiin rukouksin ja heihin suhtauduttaisiin armollisesti. Hän myös kannustaa käymään keskustelua ja tuomaan näkemyksiä esille.
– Joskus voi käydä niin, että kokouksessa joku ei sano mielipidettään ja sitten myöhemmin valittelee, kuinka huonosti asiat on hoidettu.
Deh pitää rakentavaa kritiikkiä tervetulleena.
– Kuinka muuten olisin voinut huomata toimintatapojani, jotka ovat haitallisia? Kun joku antaa palautetta, on mahdollisuus yrittää toimia paremmin, hän sanoo.
– Aikaisemmin saatoin reagoida kovinkin jyrkästi, jos ajattelin jonkin toimintatavan tai asian rikkovan Jumalan seurakuntaa.
Vaikeudet auttavat työssä
Nuori ja kasvava kotisiioni läntisessä Afrikassa kokee kasvukipuja.
– Varsinkin näissä Afrikan maissa olen kokenut, että joskus keskustelu kääntyy kovaksikin. Tarvitaan paljon anteeksiantamusta. Ajattelen, että vaikeudet, joita olemme Togon kotisiionissa kohdanneet, auttavat meitä keskusteluissa muissa maissa olevien seurakuntien kanssa.
Deh’n mukaan kehitystä parempaan on tapahtunut.
– Näyttää siltä, että Gambiassakin Jumala on tehnyt työtään ja keskinäinen yhteisymmärrys on kasvanut. Anteeksiantamuksen ja armon ilmapiiri kantavat hedelmää.
”Huomaan Jumalan työn”
Deh on kohdannut uskon perusteissa opettelun tarvetta.
– Kun lähetyspuhujina on länsimaisia, niin paikallisille saattaa tulla ajatus, että liittymällä tuohon joukkoon saattaisi saada jotakin taloudellista hyötyä. On vain ohjattava lempeästi siihen, että Jumalan valtakunta ei ole ruoka eikä juoma, vaan että ensin on usko ja ihmisiä kutsutaan uskon osallisuuteen.
Usean maan halki kulkenut lähetysmatka elokuussa laittoi Deh’n miettimään, mitä osaa ja mihin pystyy.
– Nyt kun matka on takana, huomaan, että Jumala on valmistanut sydämiä ja avannut sanaansa. Vaikka olen iloinen, että Jumala on voinut käyttää minua työssään, on todettava, että tärkein kuitenkin on se, että oma nimi on elämän kirjassa.
Nicolas Deh’n taustat: Mia Kautto, Hanna Ratilainen: Löysin Jumalan valtakunnan, SRK 2012
Teksti: Mikko Juvonen, Juhani Ojalehto
Juttu on luettavissa kokonaan Siionin Lähetyslehdestä, joka on julkaistu 12.9.2018.
Olipa Togossa tapahtunut mitä tahansa, siellä on saattanut säilyä uskomassa joitakin yksittäisiä ihmisiä, joiden kautta syntien sovituksen sana on edelleen kuultavissa.
Kristillisyyshän levisi Afrikkaan 1990-luvulta alkaen. Onko Afrikassa sen jälkeen muodostunut yhtään hajaannusta/eriseuraa?
Älä nyt viitsi.
Kuka oli mielestäsi Hoviherra, oliko Hän Nivalasta, vai oli Afrikasta.
Älä viitsi nolata lahkoasi, nyky SRK lestadiolaisuus on vain 60 vuotta vanha ja koko Lestadiolaisuus hieman vanhempi.
Karismaattisuus on siellä hyvin vahva, kuten Helluntailaisuus ja baptismi (vapaakirkollisuus)
Afrikka on yksi kristinuskon tärkeimmistä kannatusalueista. Afrikan 800 miljoonasta asukkaasta noin 600 miljoonaa on kristittyjä. Kristillisyys on Afrikassa hyvin moninaista maanosan suuren pinta-alan vuoksi. Varsinkin monessa eteläisen Afrikan valtiossa sekä myös Etiopiassa kristinusko on valtauskonto, kun taas Pohjois-Afrikassa valtauskontona on islam ja kristityt kuuluvat vähemmistöön.
Kristillisyys ja sen muoto riippuu alueesta jossa sitä harjoitetaan. Ympäröivä kulttuuri vaikuttaa siihen huomattavasti. Afrikassa on länsimaista kulkeutuneita perinteisiä kirkkoja, kuten esimerkiksi katolinen kirkko. Perinteiset kirkot ja niiden sisäinen toiminta kuitenkin eroavat toisistaan kirkosta riippuen.
Perinteisten kirkkojen lisäksi karismaattinen kristillisyys on tärkeä osa nykypäivän Afrikan uskonnollisuutta. Karismaattisen kristillisyyden suosio nousee jatkuvasti ympäri maailmaa ja myös Afrikassa on kiinnostuttu erilaisista karismaattisista liikkeistä
Karismaattisuus on pahasta. Sinäkin kuulut niihin ja omaat armottomia lahjoja.
Olet sekulaari, armolahja ei ole palkinto, sen antaa Pyhä Henki kenelle itse katsoo, mutta missään tapauksessa ei sellaiselle taholle, joka ei tunnusta Jeesustaa kaikkivaltiaaksi, sillä Hengen tärkein alue, on kirkastaa Jeesusta, jonka yli Kerho kävelee joka seuroissa, jaellessaan syntejänne anteeksi, jotka ovat niin paksut, ettei niitä kukaan voi viedäkkään Jeesuksen eteen, ilman Parannusta, mutta sinne ne joka tapauksessa menee.
Kerhomestari se vaan jeesustelee ja valikoi omiin tarkoituksiinsa käypiä jakeita.
Miten se on kerhossa, siellä pannaan omia lisäksi, kun ei lueta Raamattua.
Kommentoisit niitä jakeita, ei minua? Et taida pystyä siihen.
Kamalaa ihan hirveetä!!!!
Kyllä siinä mahtaa togolaisten päät olla pyörällä, kun maahan saapuu ekana helluntalaisia käänntyttäjiä, sitten jehovi, kolmantena katolsiia, neljäntenä mormooneja, sitten adventisteja, perusluterilaisia, viccalaisia, persuja, lestaadiloaisia, pikkueiskoisia, vanhoillislestaadiolaisia, uuslestaadiolaisia, mörököllejä, saalemisteja jne. jne.
Tuosta käännyttäjien joukosta pitää osata liittyä just vanhoillslestantteihin.
Kovvoo hommoo, sanosin.
Vl:t käy puhumassa kristityiksi kastettuja itselleen puhumalla pahaa muista ja saa yksinkertaisimmat mummot ja paapat puhuttua yli.