Miten kristillisyys vaikuttaa arkeesi?

Monet viettävät ja ajattelevat kristillistä sanomaa etenkin pääsiäisenä ja jouluna, mutta miten kristinusko näkyy arjessasi? Onko sinulla uskonnollisia rutiineja, jotka ovat päivittäsiä? Ryömivätkö uskonnolliset ajatukset arkeesi - ajatteletko esimerkiksi, että jokin tapahtuma on Jumalan johdatusta tai ajatteletko, mitä Jumala haluaisi sinun tekevän, kun törmäät arjessa johonkin tilanteeseen?

Miten tärkeäksi koet uskonnolliset rutiinit ja ajatukset itsellesi? Jos et uskoisi Jumalaan, niin tekisitkö joitain asioita/valintoja toisin?

83

91

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Uskonelämä ei ole yksistään vain jonkin "kristillisen sanoman" muistelua, vaan suoraan siinä elämistä.

      Sanomahan pelkistetysti on tämä:

      Joh. 14:6
      Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.

      Markus 2: 13-17
      13 Ja taas hän lähti pois ja kulki järven rantaa. Ja kaikki kansa tuli hänen tykönsä, ja hän opetti heitä.

      14 Ja ohi kulkiessaan hän näki Leevin, Alfeuksen pojan, istumassa tulliasemalla ja sanoi hänelle: "Seuraa minua". Niin tämä nousi ja seurasi häntä.

      15 Ja kun hän aterioi hänen kodissaan, aterioi myös monta publikaania ja syntistä Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa; sillä heitä oli paljon häntä seuraamassa.
      16 Kun fariseusten kirjanoppineet näkivät, että hän söi syntisten ja publikaanien kanssa, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: "Publikaanien ja syntistenkö kanssa hän syö?"
      17 Sen kuullessaan Jeesus sanoi heille: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."
      ~
      *Tuo Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa periaatetta, että hylkää kaiken muun, Jumalan sanan ja tahdon ollen etusijalla. "Seuraa minua."--> "Niin tämä nousi ja seurasi häntä."

      Yhteiskunnassa meillä on omat työmme, kotimme, perheemme ja nämä tulee hyvin hoitaa. Mutta, jos Jumalan sana vaatii, jopa nämä kaikki on hylättävä toissijaisina ja ensisijaisena kuljettava elämässä Jumalan kullekin säätämällä tavalla.

      *Uskonelämään nk. uudestisynnytään. Tämä uudestisyntymä on Jumalan aikaansaama, yliluonnollinen elämänmuutos. Ihminen ei voi uudestisynnyttää itse itseään, mutta ihminen voi, Jumalan kutsuessa, suostua "kuolemaan" entiselle, lihallisuudelleen ja jumalattomuudelleen ja tämän "kuoleman" jälkeen: hengellisesti uudestisyntymään Jumalan tahdon mukaisesti.

      "Jumalan kutsuessa..." Miten tämä tapahtuu? Ihminen kokee voimakkaasti sisäisen kutsun. Tätä on vaikea selittää. Emme yleensä korvin kuule "ääniä". Kuitenkin, kyseessä on eräänlainen, sisäinen ääni, joka kutsuu. Myös puhuu ja neuvoo. Tuo "ääni" kuuluu ikäänkuin jostain taustalta, on joskus hiljaisempi, joskus voimakkaampi. On tavallaan kuin omat ajatukset, mutta on Jumalan puhetta. Samoin Raamattua lukiessa, sen teksti ikäänkuin puhuu, sitä ymmärtää kuin lukiessa salaisuuksia.

      *Uudestisyntyneen kristityn päivittäinen ja joka hetkinen elämä on nyt elämistä yliluonnollisessa suhteessa Jumalaan ja Hänen tahtonsa alaisuudessa. Tämä suhde on ikäänkuin näkymätön napanuora, Hengen vaikutus. Myös rukous on osa tätä, mutta itse jumalanlapseus ei ole ihmisen omien tekojen tai yrittämisten aikaansaannos, vaan Jumalan oma Pyhän Hengen vaikutus, kuin ylle levitetty näkymätön viitta tai teltta: kristitty elää siinä sisässä, Hengessä ja Hengestä.

      Tämä Henki ja sen sanoma on yhtäpitävä Raamatun sanan kanssa. Kristityn on opittava erottamaan nk. ihmislihan omat äänet, (tai mahd. muiden, pahojen henkien), Jumalan Pyhän Hengen puheesta. Kristitylle ensisijainen kirjakokoelma on nk. Uusitestamentti. Vanhatestamentti on hengellinen historiankirja, joskin sen sanoma sisältää "kätketysti" myös Jeesuksen olemuksen ja sanoman.

      • Anonyymi

        Sanot VT:n olevan vain historiankirja, mutta kuitenkin tuo VT:n vihainen Jahve-Jumala (Baal) onkin Jeesuksen ristinkuolemalla tosi Jumalana (Jeesuksen puhuma taivasten valtakunnan Isä Jumala) uhri tuolle Jahvelle? Jahve siis on virallisesti kristinuskon Jumala, ja ainoa mistä saat tietoa Jahvesta Raamatusta, on juuri tuo VT. Oletko sinäkin läpeensä syntinen, kun olet kristitty?


    • Anonyymi

      Juuri nyt, klo 14, alkoi palvelus Hgin Ortodoksisesta seurakunnasta, Uspenskin katedraalista:

      https://www.youtube.com/watch?v=PywDiMVkDIo
      🥀🕊

      Tämä voi kuulostaa vain joltain uskonnollisten lauseiden peräkkäin latelemisilta, mutta tähän uskova kokee tuon Jumalan sanan voimakkaasti, oma henki yhtyy tähän sanaan. Uskova kokee seisovansa Jumalan omien kasvojen edessä, antaen kunniaa Jumalalle. Kaunis kirkko on kuin Taivasten Valtakunnan esihuone.

      • Anonyymi

        Tää on luterilainen osio tässä Suomi24 . Ortodoksi pitää mahaansa jumalana .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tää on luterilainen osio tässä Suomi24 . Ortodoksi pitää mahaansa jumalana .

        Luterilainen osio, kyllä. Ja uskoltaan pääosin luterilainen kirjoittaja, kyllä.

        Mutta valitettavasti nykyinen Suomen Ev. luterilainen kirkko on niin hengeltään kylmä sekä kuiva, että henkeä saadakseen pitää kristityn toisinaan turvautua vanhempiin kirkkokuntiin. Itse uskon puolesta Ortodoksinen kirkko on vanhin.

        Jossain vaiheessa tänään Katolisen kirkon paavi aikoo kulkea Ristintien. Klo 18? Tuo Holy See-sivusto on vähän epäselvä.

        Yritin eilen kuunnella paria luterilaista hartauslinkkiä, mutten montaa minuuttia jaksanut. Naispappeus ja sosialidemokratia on jo tappanut Suomen Ev.lut.kirkosta sen syvimmän hengellisyyden. Itse lutherilaista uskoa se ei kylläkään ole tappanut, siihen Saatana ei sentään kykene.

        Joten näillä mennään.🌿☦️👑🌹


    • Anonyymi

      Ei kristittynä eläminen ole sitä että "tulee jotain hengellisiä ajatuksia mieleen" tai "harrastetaaan uskonnollisia rutiineja", eikä kristillisyyttä valita vaan siihen synnytään.

      Kun on synnytty kristillisyyteen, on synnytty Pyhästä Hengestä ja vedestä (=kaste), -silloin ei mietiskellä että "mitenkähän tässä nyt toisi arkipäivääni kristillisyyttä" vaan se on luonnollinen osa olemusta, pohja koko elämälle, sitä hengitetään ja siitä eletään! Jos se kuolee, kuolemme mekin. Ei ole mitään elämänaluetta jota se ei varjoisi ja hallitsisi!

      Uskosta osattomat kun eivät ymmärrä yhtään kuinka syvyyksiin asti menevästä asiasta on kysymys, -kuvittelevat uskomisen olevan jotain pelkkiä ulkonaisia tapoja ja valintojen noudattamisia.

      Usko on elämistä ja hengittämistä Jumalan yhteydessä. Kristitty hengittää vapaata puhdasta ilmaa.

      • Anonyymi

        >>Uskosta osattomat kun eivät ymmärrä yhtään kuinka syvyyksiin asti menevästä asiasta on kysymys...<<

        He eivät voi ymmärtää, mutta ei heitä voi siitä syyttääkään. Kyseessä on hengellinen asia, jota ei voi "järjellä" ja ihmistahdollakaan ymmärtää. ("Mitä ihmettä nuo nyt puhuu? Jumalan sisäistä puhetta? Lukevat "salaisuuksia" Raamatusta. Mitä ihmeen salaisuuksia? Ne kuulee ääniä!"...)

        Aloittaja on kuitenkin asiasta kiinnostunut. Suhtautuu ystävällisyydellä ja uteliaisuudella asiaan. Näinhän me kaikki olimme ja teimme, ennenkuin uudestisynnyimme. 🙂


      • Anonyymi

        <<Usko on elämistä ja hengittämistä Jumalan yhteydessä. Kristitty hengittää vapaata puhdasta ilmaa.<<

        Läpikotaisin syntisenä, niinkö?


      • Anonyymi

        Jeesus on kaikessa mukana tietysti ja risti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        <<Usko on elämistä ja hengittämistä Jumalan yhteydessä. Kristitty hengittää vapaata puhdasta ilmaa.<<

        Läpikotaisin syntisenä, niinkö?

        Juu. Tämä pelastava Jeesus-Usko on vain syntisiä varten.

        Hurskaat eivät tätä Uskoa kaipaa ja tarvitse, vaan jopa halveksivat tätä, esim. sinä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        >>Uskosta osattomat kun eivät ymmärrä yhtään kuinka syvyyksiin asti menevästä asiasta on kysymys...<<

        He eivät voi ymmärtää, mutta ei heitä voi siitä syyttääkään. Kyseessä on hengellinen asia, jota ei voi "järjellä" ja ihmistahdollakaan ymmärtää. ("Mitä ihmettä nuo nyt puhuu? Jumalan sisäistä puhetta? Lukevat "salaisuuksia" Raamatusta. Mitä ihmeen salaisuuksia? Ne kuulee ääniä!"...)

        Aloittaja on kuitenkin asiasta kiinnostunut. Suhtautuu ystävällisyydellä ja uteliaisuudella asiaan. Näinhän me kaikki olimme ja teimme, ennenkuin uudestisynnyimme. 🙂

        ”Jumalan sisäistä puhetta? Lukevat "salaisuuksia" Raamatusta. Mitä ihmeen salaisuuksia? Ne kuulee ääniä!"

        Ymmärtääkseni kysymys on enemmän jonkinlaisesta sisäisestä vuoropuhelusta oman alitajunnan, yliminän, kanssa. Ei ole aina helppoa erottaa, mikä puhe on omaa alitajuntaa ja mikä on ”Jumalan puhetta”. Ymmärtääkseni edeltävä kirjoittaja kuvasi tätä dilemmaa seuraavasti:

        ”Tämä Henki ja sen sanoma on yhtäpitävä Raamatun sanan kanssa. Kristityn on opittava erottamaan nk. ihmislihan omat äänet, (tai mahd. muiden, pahojen henkien), Jumalan Pyhän Hengen puheesta.”

        Minullakin oli kausi joskus 4-6 vuotiaana, jolloin kokeilin rukoilemista. Minut kastettiin vauvana ja olin ennen koulu-ikää pyhäkoulussa ja päivähoidossa tehtiin ruokarukous, mutta itse usko Jumalaan ei koskaan tarttunut. Oli kausi jolloin yritin erottaa onko rukoilussa kyse puhelusta oman alitajunnan kanssa vai yhteyttä Jumalaan - päädyin siihen tulokseen, että kyse on vain omasta alitajunnasta.

        Lapsena ihmetytti kuitenkin miten suuri osa ihmisistä uskoo johonkin suurempaan yliluonnolliseen voimaan tai Jumalaan. Oikeastaan lopullinen etsikko-aikani päättyi siinä vaiheessa, kun opin, että maailma on täynnä toisistaan erillisiä keskenään ristiriitaisia uskontoja - ja jokainen niistä perustuu vastaavanlaisiin kuvitelmiin, vaikka itse uskonnollinen liturgia ja ydin-oppi eroaakin.

        Olen törmännyt muslimeihin, jotka pukeutuvat töissäkin uskonnon mukaiseen vaatetukseen ja ottavat kesken työpäivän rukoushetken. Selvästi uskonto on monille kokonaisvaltainen kokemus, jonka kautta peilataan omia valintoja ja tekoja.

        Tässä keskustelussa haen lähinnä ymmärrystä siihen, miten meidän ihmisten arki eroaa toisistaan. Minä elän elämääni mahdollisimman tieteellisen (ja vain sen) maailmankuvan kautta - ilman uskoa yliluonnolliseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö liikuttuisi musiikista, luonnon kauneudesta tai universumin suunnattomasta järjestyksestä. Tältä osin voin katsoa olevani uskonnollinen.

        Kiitos kaikille, jotka jakoivat omia henkilökohtaisia kokemuksiaan! Ymmärrän täysin sen dilemman, että oman asenteen ja maailmankatsomuksen vaikutusta elämään on vaikea kuvata, vaikka se dominoi jokaisen meidän elämää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        <<Usko on elämistä ja hengittämistä Jumalan yhteydessä. Kristitty hengittää vapaata puhdasta ilmaa.<<

        Läpikotaisin syntisenä, niinkö?

        Kyllä.

        Jokainen meistä on syntiä tehnyt ja on vailla Jumalan kirkkautta. Oli sitten murhaaja, tai tavallinen kansalainen. Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä ja uskomalla siihen ja vastaanottamalleJeesuken oman elämän herraksi pelastuu. Asia on perinpohjainen elämää hallitseva arvo ja totuus, jka vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja antaa todellisen vapauden. :)


      • Järkisyitä kirjoitti:

        ”Jumalan sisäistä puhetta? Lukevat "salaisuuksia" Raamatusta. Mitä ihmeen salaisuuksia? Ne kuulee ääniä!"

        Ymmärtääkseni kysymys on enemmän jonkinlaisesta sisäisestä vuoropuhelusta oman alitajunnan, yliminän, kanssa. Ei ole aina helppoa erottaa, mikä puhe on omaa alitajuntaa ja mikä on ”Jumalan puhetta”. Ymmärtääkseni edeltävä kirjoittaja kuvasi tätä dilemmaa seuraavasti:

        ”Tämä Henki ja sen sanoma on yhtäpitävä Raamatun sanan kanssa. Kristityn on opittava erottamaan nk. ihmislihan omat äänet, (tai mahd. muiden, pahojen henkien), Jumalan Pyhän Hengen puheesta.”

        Minullakin oli kausi joskus 4-6 vuotiaana, jolloin kokeilin rukoilemista. Minut kastettiin vauvana ja olin ennen koulu-ikää pyhäkoulussa ja päivähoidossa tehtiin ruokarukous, mutta itse usko Jumalaan ei koskaan tarttunut. Oli kausi jolloin yritin erottaa onko rukoilussa kyse puhelusta oman alitajunnan kanssa vai yhteyttä Jumalaan - päädyin siihen tulokseen, että kyse on vain omasta alitajunnasta.

        Lapsena ihmetytti kuitenkin miten suuri osa ihmisistä uskoo johonkin suurempaan yliluonnolliseen voimaan tai Jumalaan. Oikeastaan lopullinen etsikko-aikani päättyi siinä vaiheessa, kun opin, että maailma on täynnä toisistaan erillisiä keskenään ristiriitaisia uskontoja - ja jokainen niistä perustuu vastaavanlaisiin kuvitelmiin, vaikka itse uskonnollinen liturgia ja ydin-oppi eroaakin.

        Olen törmännyt muslimeihin, jotka pukeutuvat töissäkin uskonnon mukaiseen vaatetukseen ja ottavat kesken työpäivän rukoushetken. Selvästi uskonto on monille kokonaisvaltainen kokemus, jonka kautta peilataan omia valintoja ja tekoja.

        Tässä keskustelussa haen lähinnä ymmärrystä siihen, miten meidän ihmisten arki eroaa toisistaan. Minä elän elämääni mahdollisimman tieteellisen (ja vain sen) maailmankuvan kautta - ilman uskoa yliluonnolliseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö liikuttuisi musiikista, luonnon kauneudesta tai universumin suunnattomasta järjestyksestä. Tältä osin voin katsoa olevani uskonnollinen.

        Kiitos kaikille, jotka jakoivat omia henkilökohtaisia kokemuksiaan! Ymmärrän täysin sen dilemman, että oman asenteen ja maailmankatsomuksen vaikutusta elämään on vaikea kuvata, vaikka se dominoi jokaisen meidän elämää.

        ”Lapsena ihmetytti kuitenkin miten suuri osa ihmisistä uskoo johonkin suurempaan yliluonnolliseen voimaan tai Jumalaan. ”

        Peilaan noita vähän omiin kokemuksiini. Lapsena minulla on tainnut olla se ns. lapsen usko. Jotenkin omin käsityksiä, jotka eivät vastanneet ihan niitä läheisten aikuisten käsityksiä tai sitä, mitä minulle yritettiin opettaa. Toki mummon oli vahva vaikuttaja, äidin ja isän käsitykset puolestaan enemmän sellaista yleisempää tai lämpimämpää mallia. Pyhäkouluja ym. en käynyt.

        Murrosiässä eli 10 -12 v oli melkoinen myllerrys, sillä sain kuulla aivan toisenlaisia maailmanselityksiä. Näin 13 v oli jo ateisti. Minulla oli vankka tieteellinen maailmankuva, mutta koko ajan uskonto (uskonnot) jollain tavalla kulkivat rinnalla.

        ”Oikeastaan lopullinen etsikko-aikani päättyi siinä vaiheessa, kun opin, että maailma on täynnä toisistaan erillisiä keskenään ristiriitaisia uskontoja - ja jokainen niistä perustuu vastaavanlaisiin kuvitelmiin…”

        Aina on kiinnostanut enemmän se, mikä näitä yhdistää kuin erottaa. Enkä pitänyt niitä sinällään kuvitelmina vaan hyvin vahvoina kokemuksina, joita yritettiin selittää sitten kukin tavallaan.

        ”Minä elän elämääni mahdollisimman tieteellisen (ja vain sen) maailmankuvan kautta - ilman uskoa yliluonnolliseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö liikuttuisi musiikista, luonnon kauneudesta tai universumin suunnattomasta järjestyksestä. Tältä osin voin katsoa olevani uskonnollinen.”

        Oikeastaan tuossa on uskon pohja, eli joku kokemus jota on hyvin vaikeaa sanoittaa tai toiselle selittää konkreettisin ilmaisuin.
        Yliluonnollinen on ilmaisu, joka voi pitää sisällään melkein ihan mitä tahansa. Edelleenkin suhtaudun siihen hyvin kriittisesti, koska useimmiten nuo ilmiöt ovat paremmin selitettävissä eli ihan järkevästi. Silti niihin ei kannata suhtautua halveksivasti, sillä vielä on paljon selitettävää näille ihmisyyteen liittyviä kokemuksia tai niiden merkityksiä meille.


      • mummomuori kirjoitti:

        ”Lapsena ihmetytti kuitenkin miten suuri osa ihmisistä uskoo johonkin suurempaan yliluonnolliseen voimaan tai Jumalaan. ”

        Peilaan noita vähän omiin kokemuksiini. Lapsena minulla on tainnut olla se ns. lapsen usko. Jotenkin omin käsityksiä, jotka eivät vastanneet ihan niitä läheisten aikuisten käsityksiä tai sitä, mitä minulle yritettiin opettaa. Toki mummon oli vahva vaikuttaja, äidin ja isän käsitykset puolestaan enemmän sellaista yleisempää tai lämpimämpää mallia. Pyhäkouluja ym. en käynyt.

        Murrosiässä eli 10 -12 v oli melkoinen myllerrys, sillä sain kuulla aivan toisenlaisia maailmanselityksiä. Näin 13 v oli jo ateisti. Minulla oli vankka tieteellinen maailmankuva, mutta koko ajan uskonto (uskonnot) jollain tavalla kulkivat rinnalla.

        ”Oikeastaan lopullinen etsikko-aikani päättyi siinä vaiheessa, kun opin, että maailma on täynnä toisistaan erillisiä keskenään ristiriitaisia uskontoja - ja jokainen niistä perustuu vastaavanlaisiin kuvitelmiin…”

        Aina on kiinnostanut enemmän se, mikä näitä yhdistää kuin erottaa. Enkä pitänyt niitä sinällään kuvitelmina vaan hyvin vahvoina kokemuksina, joita yritettiin selittää sitten kukin tavallaan.

        ”Minä elän elämääni mahdollisimman tieteellisen (ja vain sen) maailmankuvan kautta - ilman uskoa yliluonnolliseen. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö liikuttuisi musiikista, luonnon kauneudesta tai universumin suunnattomasta järjestyksestä. Tältä osin voin katsoa olevani uskonnollinen.”

        Oikeastaan tuossa on uskon pohja, eli joku kokemus jota on hyvin vaikeaa sanoittaa tai toiselle selittää konkreettisin ilmaisuin.
        Yliluonnollinen on ilmaisu, joka voi pitää sisällään melkein ihan mitä tahansa. Edelleenkin suhtaudun siihen hyvin kriittisesti, koska useimmiten nuo ilmiöt ovat paremmin selitettävissä eli ihan järkevästi. Silti niihin ei kannata suhtautua halveksivasti, sillä vielä on paljon selitettävää näille ihmisyyteen liittyviä kokemuksia tai niiden merkityksiä meille.

        Olet yksi tämän palstan kirjoittajista, jonka kanssa huomaan olevani samaa mieltä monessa asiassa, vaikka uskon kysymyksessä olemme eri linjoilla.

        Ymmärränkö oikein, että sinulle uskon pohjana ovat erilaiset elämykselliset kokemukset ja niistä intuitiivisesti vedetty johtopäätös, että niiden takana on jokin suurempi älykäs tietoisuus? Näitä kokemuksia on vaikea kuvata ja niitä voi olla monenlaisia.

        En näe syytä, miksi näiden kokemusten selittäjäksi tarvittaisiin muutakin kuin meidän oma mieli, josta löytyy useita eri tasoja. Moni on tutkinut omaa mieltä vuosikymmenet meditaation avulla ja löytää yhä uusia kokemuksen tasoja. Sanonta, että aivomme on ”neuroverkko” ei oikein tuo esiin niiden hienoutta ja syvyyttä.

        Pidän itseäni ja ihmisiä yleensä erehtyväisinä luulemaan intuitiivisesti paljon vääriä, mutta meille todelta ja varmalta vaikuttavia asioita. Looginen ajattelu on luotettavampaa. Toki myönnän, että järkemmekin on puutteellinen, minkä vuoksi tarvitsemme tiedeyhteisön yksittäisten tiedemiesten sijaan. Tätä parempaa menetelmää totuuden ymmärtämiseen ei nähdäkseni ole.

        Intuitiivisen ajattelun tehtävä on antaa nopeita vastauksia ja osoittamaan asioita, joissa ”on jotain outoa”, milloin niitä pitää alkaa pohtia syvemmin. Se on kuitenkin lähtökohtaisesti epäluotettavaa.

        Luulen, että keskustelu jumittuu tähän helposti, joten heitän siemenen eteenpäin. Olen huomannut, että kristittyjen keskuudessa on varsin erilaisia Jumala-uskomuksia. Jumala ei tarkoita kaikille samaa. Uskoisin, että osalle Jumala on se oman mielen sisäinen ”isähahmo”, jonka kanssa voi käydä sisäistä vuoropuhelua. Tätä on vaikea kuvata, mutta Freud puhui kai yliminästä. Tämän osan sanotaan rakentuvan lapsuuden aikana eikä se ole meidän hallittavissa. Omatunto liittyy tähän läheisesti - asiat tuntuvat vääriltä ja olemme voimattomia ylittämään tämän yliminän ääntä, vaikka järkeilisimme miten. Harva kai osaa määritellä millainen Jumala olisi, mutta nähdäkseni tämä yliminä on se, minkä kautta muodostetaan kuva rakastavasta suuresta isä-hahmosta, joille juurikin sinä olet tärkeä. Toki kristillisellä liturgialla on tässä varmasti myös suuri vaikutus. Sanoma anteeksiannosta, jonka kautta ihminen voi etsiä omaa itseään ja hyväksyä omat puutteet.

        Moni uskovainen tunnustaa ongelman, että oman alitajunnan tuotoksia on vaikea erottaa Jumalasta. Tähän monet huutavat apuun Raamattua. Asioita pitää peilata pyhien tekstien valossa, jotta tunnistaa, mikä on omaa alitajuntaista tunnetta ja mikä taas viestiä Jumalalta. Osa uskoo, jopa Saatanaan, joka kuiskaa kiusauksia mieleemme. Tässä vaiheessa asiat menevät kuitenkin sen verran lapsellisiksi, että minun on mahdotonta lähteä ymmärtämään, mitä nämä kristityt oikein ajattelevat. Tai voin yrittää, mutta menen varmasti metsään.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Olet yksi tämän palstan kirjoittajista, jonka kanssa huomaan olevani samaa mieltä monessa asiassa, vaikka uskon kysymyksessä olemme eri linjoilla.

        Ymmärränkö oikein, että sinulle uskon pohjana ovat erilaiset elämykselliset kokemukset ja niistä intuitiivisesti vedetty johtopäätös, että niiden takana on jokin suurempi älykäs tietoisuus? Näitä kokemuksia on vaikea kuvata ja niitä voi olla monenlaisia.

        En näe syytä, miksi näiden kokemusten selittäjäksi tarvittaisiin muutakin kuin meidän oma mieli, josta löytyy useita eri tasoja. Moni on tutkinut omaa mieltä vuosikymmenet meditaation avulla ja löytää yhä uusia kokemuksen tasoja. Sanonta, että aivomme on ”neuroverkko” ei oikein tuo esiin niiden hienoutta ja syvyyttä.

        Pidän itseäni ja ihmisiä yleensä erehtyväisinä luulemaan intuitiivisesti paljon vääriä, mutta meille todelta ja varmalta vaikuttavia asioita. Looginen ajattelu on luotettavampaa. Toki myönnän, että järkemmekin on puutteellinen, minkä vuoksi tarvitsemme tiedeyhteisön yksittäisten tiedemiesten sijaan. Tätä parempaa menetelmää totuuden ymmärtämiseen ei nähdäkseni ole.

        Intuitiivisen ajattelun tehtävä on antaa nopeita vastauksia ja osoittamaan asioita, joissa ”on jotain outoa”, milloin niitä pitää alkaa pohtia syvemmin. Se on kuitenkin lähtökohtaisesti epäluotettavaa.

        Luulen, että keskustelu jumittuu tähän helposti, joten heitän siemenen eteenpäin. Olen huomannut, että kristittyjen keskuudessa on varsin erilaisia Jumala-uskomuksia. Jumala ei tarkoita kaikille samaa. Uskoisin, että osalle Jumala on se oman mielen sisäinen ”isähahmo”, jonka kanssa voi käydä sisäistä vuoropuhelua. Tätä on vaikea kuvata, mutta Freud puhui kai yliminästä. Tämän osan sanotaan rakentuvan lapsuuden aikana eikä se ole meidän hallittavissa. Omatunto liittyy tähän läheisesti - asiat tuntuvat vääriltä ja olemme voimattomia ylittämään tämän yliminän ääntä, vaikka järkeilisimme miten. Harva kai osaa määritellä millainen Jumala olisi, mutta nähdäkseni tämä yliminä on se, minkä kautta muodostetaan kuva rakastavasta suuresta isä-hahmosta, joille juurikin sinä olet tärkeä. Toki kristillisellä liturgialla on tässä varmasti myös suuri vaikutus. Sanoma anteeksiannosta, jonka kautta ihminen voi etsiä omaa itseään ja hyväksyä omat puutteet.

        Moni uskovainen tunnustaa ongelman, että oman alitajunnan tuotoksia on vaikea erottaa Jumalasta. Tähän monet huutavat apuun Raamattua. Asioita pitää peilata pyhien tekstien valossa, jotta tunnistaa, mikä on omaa alitajuntaista tunnetta ja mikä taas viestiä Jumalalta. Osa uskoo, jopa Saatanaan, joka kuiskaa kiusauksia mieleemme. Tässä vaiheessa asiat menevät kuitenkin sen verran lapsellisiksi, että minun on mahdotonta lähteä ymmärtämään, mitä nämä kristityt oikein ajattelevat. Tai voin yrittää, mutta menen varmasti metsään.

        ”…uskon pohjana ovat erilaiset elämykselliset kokemukset ja niistä intuitiivisesti vedetty johtopäätös, että niiden takana on jokin suurempi älykäs tietoisuus?”

        Tavallaan, joskin on syytä vähän purkaa sitä, mitä on kokemuksellisuus tai intuitio.
        Intuitio on sellaista tietoa, jota emme tiedä tietävämme. Se ei ole sanallistettavissa, kuten analyyttinen tieto. Siihen liittyy kokemuksellisuus toisinaan hyvin vahvasti, ilman että voi selittää mistä se tulee. Jotenkin ”sen vain tietää”, vaikkei sitä pysty toiselle selittämään.

        ”En näe syytä, miksi näiden kokemusten selittäjäksi tarvittaisiin muutakin kuin meidän oma mieli, josta löytyy useita eri tasoja.”

        Toki näinkin on, ja mielestäni kyse on juuri sellaisesta tasosta, jota ei vielä osata määritellä. Sinä katsot selittäjäksi oman mielen, ja mikäs siinä, onhan sekin mukana. Minä puolestaan koen, että on jotain paljon enemmän kuin se pelkkä oma mieli.

        ”Olen huomannut, että kristittyjen keskuudessa on varsin erilaisia Jumala-uskomuksia. Jumala ei tarkoita kaikille samaa”
        ”Uskoisin, että osalle Jumala on se oman mielen sisäinen ”isähahmo”, jonka kanssa voi käydä sisäistä vuoropuhelua. Tätä on vaikea kuvata, mutta Freud puhui kai yliminästä.”

        Olet oikeassa ja tuo johtuu siitä, että olemme ominaisuuksiltamme erilaisia. Kaikki ei esim. pysyt abstraktiin ajatteluun kuin osittain, osalla ei synny – kuten tuossa edellä ilmaisit – kuin muutama mielentaso, tai esim. osa on intrapsyykkisesti lahjakkaampia kuin toiset.

        Ihminen, jolla on aika konkreettinen ”mieli” – jos näin voi sanoa – pyrkii siis sanallistamaan uskoaan jonkin sellaisen kautta, jossa on konkreettiselta kuulostavaa ilmaisua. Toisaalta ihmisille on tyypillistä hakea joku koettu asia tai tilanne, joka jotenkin vastaa sitä omaa kokemusta. Joten, ei ole mitenkään paha luoda mielikuvaa isästä, joka suojaa ja turvaa. Mutta sitä ei pidä liian konkreettisesti ymmärtää.

        Mitä tulee Freudin juttuihin, olen niitä aika aktiivisesti aikoinaan yrittänyt ymmärtää, ja jotain käyttökelpoista toki löytyy. Tosin moni Freudin teoria on oikeastaan nyt vain jonkinlainen kehys, kun uutta tietoa on tullut paljon enemmän kuin mitä hänellä oli. Arkikieleen niitä vain on jäänyt melkoinen joukko.

        ”Moni uskovainen tunnustaa ongelman, että oman alitajunnan tuotoksia on vaikea erottaa Jumalasta. Tähän monet huutavat apuun Raamattua.”

        Tässä nyt viittaan tuohon edelliseen, eli kaikki vain ei kykene erottamaan sitä, mitä siellä itsessä tapahtuu ja jotka mieluummin muodostavat konkretian kautta mielikuvansa, tässä tapauksessa siis Raamatun, jotta heidän olisi helpompaa sanoittaa sitä omaa uskoaan.

        Tässä on tietysti vaarana se, että koska kirjoitettu teksti – ja vieläpä ilman riittävää kontekstin tuntemusta – voidaan tulkita niin monella eri tapaa. Tällöin syntyy näitä kiistoja siitä, mitä usko on tai muuta uskontoon liittyvää aineistoa.


      • Anonyymi
        mummomuori kirjoitti:

        ”…uskon pohjana ovat erilaiset elämykselliset kokemukset ja niistä intuitiivisesti vedetty johtopäätös, että niiden takana on jokin suurempi älykäs tietoisuus?”

        Tavallaan, joskin on syytä vähän purkaa sitä, mitä on kokemuksellisuus tai intuitio.
        Intuitio on sellaista tietoa, jota emme tiedä tietävämme. Se ei ole sanallistettavissa, kuten analyyttinen tieto. Siihen liittyy kokemuksellisuus toisinaan hyvin vahvasti, ilman että voi selittää mistä se tulee. Jotenkin ”sen vain tietää”, vaikkei sitä pysty toiselle selittämään.

        ”En näe syytä, miksi näiden kokemusten selittäjäksi tarvittaisiin muutakin kuin meidän oma mieli, josta löytyy useita eri tasoja.”

        Toki näinkin on, ja mielestäni kyse on juuri sellaisesta tasosta, jota ei vielä osata määritellä. Sinä katsot selittäjäksi oman mielen, ja mikäs siinä, onhan sekin mukana. Minä puolestaan koen, että on jotain paljon enemmän kuin se pelkkä oma mieli.

        ”Olen huomannut, että kristittyjen keskuudessa on varsin erilaisia Jumala-uskomuksia. Jumala ei tarkoita kaikille samaa”
        ”Uskoisin, että osalle Jumala on se oman mielen sisäinen ”isähahmo”, jonka kanssa voi käydä sisäistä vuoropuhelua. Tätä on vaikea kuvata, mutta Freud puhui kai yliminästä.”

        Olet oikeassa ja tuo johtuu siitä, että olemme ominaisuuksiltamme erilaisia. Kaikki ei esim. pysyt abstraktiin ajatteluun kuin osittain, osalla ei synny – kuten tuossa edellä ilmaisit – kuin muutama mielentaso, tai esim. osa on intrapsyykkisesti lahjakkaampia kuin toiset.

        Ihminen, jolla on aika konkreettinen ”mieli” – jos näin voi sanoa – pyrkii siis sanallistamaan uskoaan jonkin sellaisen kautta, jossa on konkreettiselta kuulostavaa ilmaisua. Toisaalta ihmisille on tyypillistä hakea joku koettu asia tai tilanne, joka jotenkin vastaa sitä omaa kokemusta. Joten, ei ole mitenkään paha luoda mielikuvaa isästä, joka suojaa ja turvaa. Mutta sitä ei pidä liian konkreettisesti ymmärtää.

        Mitä tulee Freudin juttuihin, olen niitä aika aktiivisesti aikoinaan yrittänyt ymmärtää, ja jotain käyttökelpoista toki löytyy. Tosin moni Freudin teoria on oikeastaan nyt vain jonkinlainen kehys, kun uutta tietoa on tullut paljon enemmän kuin mitä hänellä oli. Arkikieleen niitä vain on jäänyt melkoinen joukko.

        ”Moni uskovainen tunnustaa ongelman, että oman alitajunnan tuotoksia on vaikea erottaa Jumalasta. Tähän monet huutavat apuun Raamattua.”

        Tässä nyt viittaan tuohon edelliseen, eli kaikki vain ei kykene erottamaan sitä, mitä siellä itsessä tapahtuu ja jotka mieluummin muodostavat konkretian kautta mielikuvansa, tässä tapauksessa siis Raamatun, jotta heidän olisi helpompaa sanoittaa sitä omaa uskoaan.

        Tässä on tietysti vaarana se, että koska kirjoitettu teksti – ja vieläpä ilman riittävää kontekstin tuntemusta – voidaan tulkita niin monella eri tapaa. Tällöin syntyy näitä kiistoja siitä, mitä usko on tai muuta uskontoon liittyvää aineistoa.

        Miten sinä lyhyesti omin sanoin todistaisit, että Jumala on olemassa.


      • mummomuori kirjoitti:

        ”…uskon pohjana ovat erilaiset elämykselliset kokemukset ja niistä intuitiivisesti vedetty johtopäätös, että niiden takana on jokin suurempi älykäs tietoisuus?”

        Tavallaan, joskin on syytä vähän purkaa sitä, mitä on kokemuksellisuus tai intuitio.
        Intuitio on sellaista tietoa, jota emme tiedä tietävämme. Se ei ole sanallistettavissa, kuten analyyttinen tieto. Siihen liittyy kokemuksellisuus toisinaan hyvin vahvasti, ilman että voi selittää mistä se tulee. Jotenkin ”sen vain tietää”, vaikkei sitä pysty toiselle selittämään.

        ”En näe syytä, miksi näiden kokemusten selittäjäksi tarvittaisiin muutakin kuin meidän oma mieli, josta löytyy useita eri tasoja.”

        Toki näinkin on, ja mielestäni kyse on juuri sellaisesta tasosta, jota ei vielä osata määritellä. Sinä katsot selittäjäksi oman mielen, ja mikäs siinä, onhan sekin mukana. Minä puolestaan koen, että on jotain paljon enemmän kuin se pelkkä oma mieli.

        ”Olen huomannut, että kristittyjen keskuudessa on varsin erilaisia Jumala-uskomuksia. Jumala ei tarkoita kaikille samaa”
        ”Uskoisin, että osalle Jumala on se oman mielen sisäinen ”isähahmo”, jonka kanssa voi käydä sisäistä vuoropuhelua. Tätä on vaikea kuvata, mutta Freud puhui kai yliminästä.”

        Olet oikeassa ja tuo johtuu siitä, että olemme ominaisuuksiltamme erilaisia. Kaikki ei esim. pysyt abstraktiin ajatteluun kuin osittain, osalla ei synny – kuten tuossa edellä ilmaisit – kuin muutama mielentaso, tai esim. osa on intrapsyykkisesti lahjakkaampia kuin toiset.

        Ihminen, jolla on aika konkreettinen ”mieli” – jos näin voi sanoa – pyrkii siis sanallistamaan uskoaan jonkin sellaisen kautta, jossa on konkreettiselta kuulostavaa ilmaisua. Toisaalta ihmisille on tyypillistä hakea joku koettu asia tai tilanne, joka jotenkin vastaa sitä omaa kokemusta. Joten, ei ole mitenkään paha luoda mielikuvaa isästä, joka suojaa ja turvaa. Mutta sitä ei pidä liian konkreettisesti ymmärtää.

        Mitä tulee Freudin juttuihin, olen niitä aika aktiivisesti aikoinaan yrittänyt ymmärtää, ja jotain käyttökelpoista toki löytyy. Tosin moni Freudin teoria on oikeastaan nyt vain jonkinlainen kehys, kun uutta tietoa on tullut paljon enemmän kuin mitä hänellä oli. Arkikieleen niitä vain on jäänyt melkoinen joukko.

        ”Moni uskovainen tunnustaa ongelman, että oman alitajunnan tuotoksia on vaikea erottaa Jumalasta. Tähän monet huutavat apuun Raamattua.”

        Tässä nyt viittaan tuohon edelliseen, eli kaikki vain ei kykene erottamaan sitä, mitä siellä itsessä tapahtuu ja jotka mieluummin muodostavat konkretian kautta mielikuvansa, tässä tapauksessa siis Raamatun, jotta heidän olisi helpompaa sanoittaa sitä omaa uskoaan.

        Tässä on tietysti vaarana se, että koska kirjoitettu teksti – ja vieläpä ilman riittävää kontekstin tuntemusta – voidaan tulkita niin monella eri tapaa. Tällöin syntyy näitä kiistoja siitä, mitä usko on tai muuta uskontoon liittyvää aineistoa.

        ”Intuitio on sellaista tietoa, jota emme tiedä tietävämme. (...) Jotenkin ”sen vain tietää”, vaikkei sitä pysty toiselle selittämään.”

        Huomaan, että käytät tieto-sanaa varsin heppoisin perustein. Minulle ”tieto” on hyvin perusteltu tosi uskomus. Intuitio on usein synonyymi ”musta tuntuu” eli mutun kanssa. Jos et tiedä, miksi uskot jonkun asian olevan tosi, niin sinulla ei ole tällöin hyvää perustetta uskomukselle eli se ei ole tietoa. Ainut, miten intuitio muuttuu tiedoksi on, että pystyt todistamaan sen empiirisellä systemaattisella tutkimisella. Vasta tällöin sinulla on hyvä peruste pitää intuitiota totena - ainakin siihen asti kunnes joku muu syy asettaa uskomuksen kyseenalaiseksi. Lisäksi pitää olla tarkkana, ettei unohda pohtia vaihtoehtoisia selityksiä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Miten sinä lyhyesti omin sanoin todistaisit, että Jumala on olemassa.

        Se ei ole minun tehtävän, vaan toimikoon Jumala tahtonsa mukaan.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        ”Intuitio on sellaista tietoa, jota emme tiedä tietävämme. (...) Jotenkin ”sen vain tietää”, vaikkei sitä pysty toiselle selittämään.”

        Huomaan, että käytät tieto-sanaa varsin heppoisin perustein. Minulle ”tieto” on hyvin perusteltu tosi uskomus. Intuitio on usein synonyymi ”musta tuntuu” eli mutun kanssa. Jos et tiedä, miksi uskot jonkun asian olevan tosi, niin sinulla ei ole tällöin hyvää perustetta uskomukselle eli se ei ole tietoa. Ainut, miten intuitio muuttuu tiedoksi on, että pystyt todistamaan sen empiirisellä systemaattisella tutkimisella. Vasta tällöin sinulla on hyvä peruste pitää intuitiota totena - ainakin siihen asti kunnes joku muu syy asettaa uskomuksen kyseenalaiseksi. Lisäksi pitää olla tarkkana, ettei unohda pohtia vaihtoehtoisia selityksiä.

        ”Minulle ”tieto” on hyvin perusteltu tosi uskomus. Intuitio on usein synonyymi ”musta tuntuu” eli mutun kanssa.”

        Tässä onkin sitten se ero. Intuitio on paljon muuta, kuin ”mutu” – joka mielestäni on usein enemmän tunneperäistä kokemista, jossa ehkä vajavaisia tietoja käytetään perusteena.

        Minulla on ollut monia tilanteita, joissa olen vain voinut sanoa, että tiedän jonkin, vaikken sitä pysty selittämään, miten. Useimmiten on jälkeenpäin osoittanut, että joko asia on ollut niin, tai joku tapahtuma on tapahtunut juuri silloin.

        ”Ainut, miten intuitio muuttuu tiedoksi on, että pystyt todistamaan sen empiirisellä systemaattisella tutkimisella.”

        Harva arkielämän tilanteita alkaa mitenkään systemaattisesti tutkimaan. Toisaalta, monet aiemmin pidetyt ilmiöt, joita tosiaan on alettu tutkimaan, ovat selittyneet aivan uudella tavalla. Mitä pidemmälle tiede menee, laitteet ym. kehittyvät, sitä enemmän voimme tulevaisuudessa saada tietoa näistä nyt erikoisilta kuulostavista ilmiöistä.


      • mummomuori kirjoitti:

        ”Minulle ”tieto” on hyvin perusteltu tosi uskomus. Intuitio on usein synonyymi ”musta tuntuu” eli mutun kanssa.”

        Tässä onkin sitten se ero. Intuitio on paljon muuta, kuin ”mutu” – joka mielestäni on usein enemmän tunneperäistä kokemista, jossa ehkä vajavaisia tietoja käytetään perusteena.

        Minulla on ollut monia tilanteita, joissa olen vain voinut sanoa, että tiedän jonkin, vaikken sitä pysty selittämään, miten. Useimmiten on jälkeenpäin osoittanut, että joko asia on ollut niin, tai joku tapahtuma on tapahtunut juuri silloin.

        ”Ainut, miten intuitio muuttuu tiedoksi on, että pystyt todistamaan sen empiirisellä systemaattisella tutkimisella.”

        Harva arkielämän tilanteita alkaa mitenkään systemaattisesti tutkimaan. Toisaalta, monet aiemmin pidetyt ilmiöt, joita tosiaan on alettu tutkimaan, ovat selittyneet aivan uudella tavalla. Mitä pidemmälle tiede menee, laitteet ym. kehittyvät, sitä enemmän voimme tulevaisuudessa saada tietoa näistä nyt erikoisilta kuulostavista ilmiöistä.

        ”Minulla on ollut monia tilanteita, joissa olen vain voinut sanoa, että tiedän jonkin, vaikken sitä pysty selittämään, miten. Useimmiten on jälkeenpäin osoittanut, että joko asia on ollut niin”

        Nähdäkseni intuitio on meidän kokemuksen tuomaa vaistomaista ennustus-kykyä. Se osuu keskimäärin enemmän oikeaan kuin väärään. Mutta minulla on ollut myös tilanteita, joissa olen voinut sanoa, että tiedän jonkin, vaikkei sitä pysty selittämään. Ja sitten myöhemmin osoittautuu, etten todellakaan tietänyt ja olin väärässä. Intuitio ei ole luotettavaa. On varsin helppoa löytää kaksi ihmistä, jotka ovat intuitiivisesti täysin varmoja jostain ja ovat kuitenkin keskenään eri mieltä.

        ”Harva arkielämän tilanteita alkaa mitenkään systemaattisesti tutkimaan.”

        Jos minulla olisi yliluonnollisia intuitioita, niin alkaisin pitää niistä kirjaa. Jos noissa olisi perää, niin se voitaisiin todistaa tilastollisesti.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        ”Minulla on ollut monia tilanteita, joissa olen vain voinut sanoa, että tiedän jonkin, vaikken sitä pysty selittämään, miten. Useimmiten on jälkeenpäin osoittanut, että joko asia on ollut niin”

        Nähdäkseni intuitio on meidän kokemuksen tuomaa vaistomaista ennustus-kykyä. Se osuu keskimäärin enemmän oikeaan kuin väärään. Mutta minulla on ollut myös tilanteita, joissa olen voinut sanoa, että tiedän jonkin, vaikkei sitä pysty selittämään. Ja sitten myöhemmin osoittautuu, etten todellakaan tietänyt ja olin väärässä. Intuitio ei ole luotettavaa. On varsin helppoa löytää kaksi ihmistä, jotka ovat intuitiivisesti täysin varmoja jostain ja ovat kuitenkin keskenään eri mieltä.

        ”Harva arkielämän tilanteita alkaa mitenkään systemaattisesti tutkimaan.”

        Jos minulla olisi yliluonnollisia intuitioita, niin alkaisin pitää niistä kirjaa. Jos noissa olisi perää, niin se voitaisiin todistaa tilastollisesti.

        ”Ja sitten myöhemmin osoittautuu, etten todellakaan tietänyt ja olin väärässä. Intuitio ei ole luotettavaa.”

        Näinkin voi toki käydä. Siksi tulee tuntea tuo prosessi hyvin, sillä moni tulkitsee intuitioksi sellaisen, joka sitä tarkemmin tarkasteltuna ei sitten olekaan. Ei mitenkään helppo taito.

        ”Jos minulla olisi yliluonnollisia intuitioita, niin alkaisin pitää niistä kirjaa.”

        En tiedä mitä tuolla yliluonnollisella tarkoitat, itse suhtaudun aika kriittisesti. Useimmiten asioille löytyy ns. järkevä eli loogisesti pääteltävä syy.
        Aikoinaan pidin vuosia päiväkirjaa, johon laitoin noita ylös. Tuntui aika hurjalta lukea jälkeenpäin, miten hyvin ne piti paikansa. Lopetin kirjaamisen, sillä siitä ei oikeastaan ole mitään hyötyä. Oikeastaan päin vastoin, alkaa aivan liikaa tarkkailemaan itseään.

        Suomessa on intuitiota tutkinut Aalto-yliopistosta väitellyt intuitiotutkija Asta Raami. Tutkimuksia on vielä aika vähän. Yhdysvalloissa on mm. professori Dominique Surel tutkinut samaa.

        Hidasta elämää nettisivuilla on aika hyvä artikkeli asiasta ”Tutkijan vinkit intuition vahvistamiseen – ”Intuitio on yksi sisäisen tietämisen tapa – siinä missä järkiajattelukin”. Siinä todetaan mm. että ” Kaikesta tiedostamme vain 5–10 prosenttia on tietoista päättelyä ja 90–95 prosenttia ei-tietoista.”
        ”Tietoisen päättelyn tiedon käsittelyn nopeus on noin 40–50 bittiä, kun taas tiedostamattomien ärsykkeiden määrän eri aistikanavien kautta arvioidaan olevan 11 miljoonaa bittiä. Mutta tuo luku voi olla paljon suurempikin”

        ”Intuition käyttäminen vaatii erityisesti erottelun taitoa. Intuitio ei ole sama asia kuin tunne tai mielikuvitus. Ja intuitio voi olla myös väärässä, samaan tapaan kuin päättelykin voi johtaa virheisiin, jos esimerkiksi faktat eivät ole kunnossa.”

        Eli tässä pitää osaa erottaa vaikka se, milloin onkin kyse omista toiveista tai peloista, silloin tulee vääriä johtopäätöksiä-

        ”Raamin mukaan kehotuntemukset ovat hyviä intuition tunnistamisessa, sillä kehoa on vaikea manipuloida. Kehotuntemuksia voivat olla esimerkiksi kylmät väreet ja vatsanpohjan tuntemukset. Intuitioon liittyy usein myös rauhallisuus, intuition osoittama suunta tuntuu hyvältä.”
        Yle ”Tutkijan mukaan intuitiota ei kannattaisi vähätellä, sillä sen avulla voi löytyä parhaimmat ratkaisut tämän ajan isoimpiin ongelmiin”

        Intioita kuvataan metatason ajatteluksi.

        Mitä tulee sitten enteisiin, niitä on jollain tasolla tutkittu, mutta niistä voi olla montaa mieltä. Itse koen niitä vain tiettyjen ihmisten kohdalla, eivätkä ne ole mitenkään niin selkeitä. Aikaa myöten on vain oppinut ne tulkitsemaan paremmin. Onneksi näitä on aika vähän.


    • Anonyymi

      Ortodoksipappi Uspenskissa luki juuri tämän raamatunkohdan. Tässäpä mietittävää, itse kullekin:

      1.Kor. 1: 17-31
      17 Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi.
      18 Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.

      19 Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
      20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?

      21 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat,
      22 koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
      23 me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
      24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

      25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
      26 Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista,
      27 vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään,
      28 ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,
      29 ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

      30 Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi,
      31 että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra".
      🥀✨

      • Anonyymi

        Onko tuo mielipide? Tämä on mielipide osuus. Älä kopio raamattua tänne. Ei tässä osuudessa niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tuo mielipide? Tämä on mielipide osuus. Älä kopio raamattua tänne. Ei tässä osuudessa niin.

        Tuo on myös minun mielipiteeni.

        Mutta Henki Itse esittää asiansa paremmin omin sanoin, kuin mihin ihminen monestikaan kykenee.

        Sinullako on jotain itse Pyhän Hengen omaa mielipidettä vastaan? Eikö Hän saisi kirjoittaa tänne, luterilaiseen osioon? Lukeeko niin järjestyssäännöissä? Olet rasisti. Et tykkää Pyhiksestä. Mä kerron Jeesukselle!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tuo mielipide? Tämä on mielipide osuus. Älä kopio raamattua tänne. Ei tässä osuudessa niin.

        Samaa mieltä, en usko että kukaan lukee. Mutta jos on valtava tarve kirjoittaa eikä keksi mitä näpyttelisi niin annetaan olla.


    • Anonyymi

      Uskovan elämä on iloa lepoa ja rauhaa Pyhässä Hengessä !

      miten se näkyy, ok listaan hiukan, siis edellämainitu tuo saman ilmaston kotiin, ei riitoja ei tappeluita, e i paistinpannulla kumppania ohimoon, ei ryypiskelyä ei juovuksissa örisemisiä, ei kuseksimisia naapurin postilaakontolppaan, ei pileitä ei yllätysraskauksiam, ei virkavaltaa ei petoksia ei ajamisia katsastamattomalla, ei ajokortinmenetyksiä, ei avioeroja ei lehtolapsia ei satunnaipaneskeluja lapin reisulla ei polisiisin tarvetta eli tosiaan pelkkää aloituslauseen elämää !

      siinä muutama asia, kiskokaa siitä ihan ilmaseks.

      • Anonyymi

        Erikoista, koska Pyhä henki termin on antanut Paavali Jeesuksen nimeen (Apt.19), ja Jeesus itse sanoo, että se mikä tehdään hänen nimeen on laittomuuden tekemistä (Matt.7), ja tärkeimmässä opetuskirjeessään (Room.7) Paavali vielä kiittää Jeesus Kristuksen kuolemaa tosi Jumalana, koska nyt saa palvella lihalla synninlakia.

        Taidat olla tosi huono kristitty? Oletko ihan varma, että se on Pyhä henki, eikä Jeesuksen lupaamaksi lähettämä totuuden Henki?

        Ja Lutherikin vielä sanoo referaatissaan, että Paavali haluaa meitä olemaan ja tekemään niin, että kaikki se on vain vihan ansainnut, eikä mitään armoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Erikoista, koska Pyhä henki termin on antanut Paavali Jeesuksen nimeen (Apt.19), ja Jeesus itse sanoo, että se mikä tehdään hänen nimeen on laittomuuden tekemistä (Matt.7), ja tärkeimmässä opetuskirjeessään (Room.7) Paavali vielä kiittää Jeesus Kristuksen kuolemaa tosi Jumalana, koska nyt saa palvella lihalla synninlakia.

        Taidat olla tosi huono kristitty? Oletko ihan varma, että se on Pyhä henki, eikä Jeesuksen lupaamaksi lähettämä totuuden Henki?

        Ja Lutherikin vielä sanoo referaatissaan, että Paavali haluaa meitä olemaan ja tekemään niin, että kaikki se on vain vihan ansainnut, eikä mitään armoa.

        Jeesus sanoo: <<14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, TOTUUDEN HENGEN, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.<<

        Jeesus puhuu Isästä, joka on hänessä, kuten hän sanoo Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, Paavalin Jumala on Jahve, ei Jeesuksen puhuma taivasten valtakunnan Isä, joka on sisäisesti meissä, ja Paavali vaihtoi tuon totuuden hengen pyhäksi hengeksi, kun Jeesus oli uhrilahja tosi Jumalana, puhumanaan Isänä.

        Tässä tuo Paavalin tekemä vaihto:

        Efesolaiskirje:

        <<1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti<<

        Paavali teki tuo 'Jeesuksen hengellä tapahtuvan pelastuksen evankeliumin' itse kristuskulttina, kuten kertoo Raamatussa, mutta se perustuu VT:n Jahveen, ei Jeesuksen puhumaan taivasten valtakuntaan, joka on sisäisesti meissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jeesus sanoo: <<14:16 Ja minä olen rukoileva Isää, ja hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, TOTUUDEN HENGEN, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva.<<

        Jeesus puhuu Isästä, joka on hänessä, kuten hän sanoo Jumalan valtakunta on sisäisesti meissä, Paavalin Jumala on Jahve, ei Jeesuksen puhuma taivasten valtakunnan Isä, joka on sisäisesti meissä, ja Paavali vaihtoi tuon totuuden hengen pyhäksi hengeksi, kun Jeesus oli uhrilahja tosi Jumalana, puhumanaan Isänä.

        Tässä tuo Paavalin tekemä vaihto:

        Efesolaiskirje:

        <<1:13 Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti<<

        Paavali teki tuo 'Jeesuksen hengellä tapahtuvan pelastuksen evankeliumin' itse kristuskulttina, kuten kertoo Raamatussa, mutta se perustuu VT:n Jahveen, ei Jeesuksen puhumaan taivasten valtakuntaan, joka on sisäisesti meissä.

        On ikävää, jos sotketaan Jeesuksen lähettämä totuuden Henki ja Paavalin lyömä sinetti Pyhä henki, jotka tarkoittavat täysin päinvastaista, eikä Paavalin opissa Jeesuksen kidutuskuolemalla puhumanaan taivasten valtakunnan Isänä 'pelastukseksi' ole mitään totuuden häivääkään, masokismisadismimanipulointia vain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On ikävää, jos sotketaan Jeesuksen lähettämä totuuden Henki ja Paavalin lyömä sinetti Pyhä henki, jotka tarkoittavat täysin päinvastaista, eikä Paavalin opissa Jeesuksen kidutuskuolemalla puhumanaan taivasten valtakunnan Isänä 'pelastukseksi' ole mitään totuuden häivääkään, masokismisadismimanipulointia vain.

        Jaaha. Vapaidensuuntien ikioma kabbalisti pelmahti sotkemaan kristittyjen hengellistä ketjua.

        Psalmi 51: 10-12
        10 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
        11 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
        12 Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

        Jo esim. kuningas Daavid mainitsee Pyhän Hengen, vaikka kristinuskon vastainen vapari väittääkin muuta. Muka "Paavalin keksintöä..."

        Voisitko sihistä 🐍 takaisin omalle, antikristilliselle helluntailaisfoorumillesi? 🐍ssshhh....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaaha. Vapaidensuuntien ikioma kabbalisti pelmahti sotkemaan kristittyjen hengellistä ketjua.

        Psalmi 51: 10-12
        10 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
        11 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
        12 Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

        Jo esim. kuningas Daavid mainitsee Pyhän Hengen, vaikka kristinuskon vastainen vapari väittääkin muuta. Muka "Paavalin keksintöä..."

        Voisitko sihistä 🐍 takaisin omalle, antikristilliselle helluntailaisfoorumillesi? 🐍ssshhh....

        Olen erittäin kaukana vapaista suunnista ja vielä kauempana kabbalisteista, kun olen vain tiedeihminen, ja siksi kummastuttaakin tuo epätarkkuus näissä Raamattu-jutuissa, huh. Mutta jos tuollainen tarkkuus on olemassa 'vapaissa suunnissa', niin tuo oli mielenkiintoinen tieto, mutta minun käsitteekseni ristille kirottua tosi Jumalaa yhtälailla, jos kuuluu kristinuskoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jaaha. Vapaidensuuntien ikioma kabbalisti pelmahti sotkemaan kristittyjen hengellistä ketjua.

        Psalmi 51: 10-12
        10 Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.
        11 Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.
        12 Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä.

        Jo esim. kuningas Daavid mainitsee Pyhän Hengen, vaikka kristinuskon vastainen vapari väittääkin muuta. Muka "Paavalin keksintöä..."

        Voisitko sihistä 🐍 takaisin omalle, antikristilliselle helluntailaisfoorumillesi? 🐍ssshhh....

        Suosittelen sulle kyllä nyt lukemaan se teksti uudelleen ja sen jälkeen vielä ymmärtämäänkin se. Voi tosin olla liikaa vaadittu, jos arvio heitti noinkin paljon.


    • Tervehdys Järkisyitä!

      Raamattu opettaa mielenhallintaa ja sillä tietysti on vaikutusta päivään. Mahdollisestikin usko tekee minusta reippaamman ja kärsivällisemmän jne.

      • Onko sinulla jokin tietty kohta/virke Raamatusta, joka on mielestäsi hyvä apu mielesi hallinnassa?

        (Minulle ei tule heti mieleen mitään. Kultainen sääntö lienee yksi parhaimmista ohjeista, joka löytyy useista kulttuureista.)


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Onko sinulla jokin tietty kohta/virke Raamatusta, joka on mielestäsi hyvä apu mielesi hallinnassa?

        (Minulle ei tule heti mieleen mitään. Kultainen sääntö lienee yksi parhaimmista ohjeista, joka löytyy useista kulttuureista.)

        Ei minulla taida mielijaetta olla, mutta kultainen sääntö on tietysti hyvä kaikille.


      • Anonyymi
        Järkisyitä kirjoitti:

        Onko sinulla jokin tietty kohta/virke Raamatusta, joka on mielestäsi hyvä apu mielesi hallinnassa?

        (Minulle ei tule heti mieleen mitään. Kultainen sääntö lienee yksi parhaimmista ohjeista, joka löytyy useista kulttuureista.)

        Mä suosittelisin Roomalaiskirjettä.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Mä suosittelisin Roomalaiskirjettä.

        Onko joku Paavalin ajatuksista sellainen, mikä puhuttaa sinua erityisesti auttaen oman mielen hallintaan?


      • Anonyymi
        Järkisyitä kirjoitti:

        Onko joku Paavalin ajatuksista sellainen, mikä puhuttaa sinua erityisesti auttaen oman mielen hallintaan?

        Tätä kysymystä ei ollut minulle tarkoitettu, mutta
        eihän tässä oikeastaan mistään yliluonnollisesta ole kysymys ainakaan minun kohdallani. Plasebouskoa taidettiin käyttää jo 2000 vuotta sitten.
        Jeesuksen sanat rammalle "Nouse ja käy!" kuulostavat tokaisulta "ylös siitä!"
        "Uskosi on sinut pelastanut," antaa myös kuvan että pelastanut ei jumala tai kukaan muukaan vaan se että jaksoi uskoa ja oma mieli hoiti asian.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Tätä kysymystä ei ollut minulle tarkoitettu, mutta
        eihän tässä oikeastaan mistään yliluonnollisesta ole kysymys ainakaan minun kohdallani. Plasebouskoa taidettiin käyttää jo 2000 vuotta sitten.
        Jeesuksen sanat rammalle "Nouse ja käy!" kuulostavat tokaisulta "ylös siitä!"
        "Uskosi on sinut pelastanut," antaa myös kuvan että pelastanut ei jumala tai kukaan muukaan vaan se että jaksoi uskoa ja oma mieli hoiti asian.

        Nimimerkki jäi!


    • Anonyymi

      Minulla on

      Ilo
      Rauha
      Tasapaino
      Pelastus
      Työinto aina ollut korkealla
      Kovakuntoinen
      Rahaa mukavasti pankissakin
      Asunto hyvässä kunnossa
      Ystäviä hyvin
      Ystäviä hyviä Keski-Euroopassa ja USA:kin
      Voimakas PH:n läsnäolo joka hetki

      Siis kristillisyys on vaikuttanut ja vaikuttaa suuresti elämääni.

    • Anonyymi

      Uskonnot ei vaikuta elämään muutoin kuin ylimääräisinä vapaapäivinä. Ihan olen siis terveenä pysynyt, kiitos kysymästä.

    • Vituttaa kuunnella kirkonkellojen kalistelua sen kerran kun maalikylillä käy!

      Muistuu aina mieleen muezzinin aasihuuto jallamailla, eikä eroa ole edes nimeksi taikauskoisten julkisissa puuhissa.

    • Anonyymi

      Ei ole uskonnollisia sen kummemmin kuin muitakaan rutiineja, elän kuin pellossa. Aamusin joskus kiitän uudesta päivästä. Jos kuulen jonkun vastoinkäymisestä, pyydän Jumalalta hänelle voimaa. Jos kuljen maantiekirkon ohi, käyn hetken hiljentymässä. Jos joku menee naimisiin tai saa lapsen, toivotan Jumalan siunausta. Nyt sunnuntaisin kuuntelen Jumalanpalveluksen, muuten käyn kirkossa silloin tällöin.
      Jos en olisi uskossa, löytäisin rukousten tilalle vastaavan tavan osallistua ja tuntea kiitollisuutta. Muuten eläisin kuten tähänkin asti - oikein toimien, se tulee perintönä ja suoraan sydämestä. Oikein kuten minä tunnen oikeaksi, toiselle oikea on eri asia kuin toiselle, samoin väärä. Se on näin hyväksyttävä.

    • Aloitan päiväni lukemalla Raamattua ja jotain Raamattu kommentaaria ( tällä htkellä menossa Jukka Thurenin kommentaari) sekä rukoilemalla. Koen että tämä on hyvä aloitus päivälle.

      • Siis oikeasti luet raamattua?

        Epäilen, koska vielä väität sen jälkeen rukoilevasi raamatun selkeästi epäjumalaksi osoittavaa taikaolentoa.

        Toinen vaihtoehto on tietysti älynlahjojesi vähyys...


      • he-ma kirjoitti:

        Siis oikeasti luet raamattua?

        Epäilen, koska vielä väität sen jälkeen rukoilevasi raamatun selkeästi epäjumalaksi osoittavaa taikaolentoa.

        Toinen vaihtoehto on tietysti älynlahjojesi vähyys...

        Kyllä ihan aikuisten oikeasti luen Raamattua ja jopa eri käännöksiä. Suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja kreikaksi. On muuten hyvin antoisaa, voin suositella :)
        Ja Raamattuhan juuri osoittaa Jumalan Jumalaksi ja tekee eron Jumalan ja epäjumalien välillä.
        Älykyyttähän on montaa lajia. Mitä niistä tarkoitat?
        Olen ylioppilas ja olen suorittanut teknikko tason tutkinnon, eli kyllä jotain lahjoja löytyy perinteisen älynkin saralta :)


      • juhani1965 kirjoitti:

        Kyllä ihan aikuisten oikeasti luen Raamattua ja jopa eri käännöksiä. Suomeksi, englanniksi, ruotsiksi ja kreikaksi. On muuten hyvin antoisaa, voin suositella :)
        Ja Raamattuhan juuri osoittaa Jumalan Jumalaksi ja tekee eron Jumalan ja epäjumalien välillä.
        Älykyyttähän on montaa lajia. Mitä niistä tarkoitat?
        Olen ylioppilas ja olen suorittanut teknikko tason tutkinnon, eli kyllä jotain lahjoja löytyy perinteisen älynkin saralta :)

        Oletko vaikuttunut kansanmurhista, poikalasten silpomisesta, orjienpito-ohjeista, insestistä vai muutenkin jumalan moraalittomuudesta?

        Jälkimmäinen oletukseni siis osui oikeaan!


      • he-ma kirjoitti:

        Oletko vaikuttunut kansanmurhista, poikalasten silpomisesta, orjienpito-ohjeista, insestistä vai muutenkin jumalan moraalittomuudesta?

        Jälkimmäinen oletukseni siis osui oikeaan!

        Ymmärtääkseni Jukka Thurenin kommentaarit käsittelevät vain Uutta-Testamenttia. Vanha Testamentti sisältää sellaista törkyä, että suurin osa jättää ne ikävimmät kohdat väliin tai ohittaa ne vain evankeliumien tausta-kertomuksina. Harva kristitty uskoo Jumalaan, joka kehotti teurastamaan eläimiä alttarilla syntien anteeksiantamiseksi tuhansien vuosien ajan tai määräsi lailla raiskatun naisen vaimoksi raiskaajalleen, ennen Jeesuksen tuloa. Juutalaisten tekstien mukaan Jerusalemin keskellä oli temppeli, jonne vaellettiin pitkien matkojen päästä uhraamaan eläimiä. Tekstien mukaan päivittäin uhrattiin jopa 1.2 miljoonaa eläintä. Nämä lienevät liioiteltuja lukuja, mutta massiivisista eläinten uhrauksista löytyy ajan historijoitsijoiden mainintoja kuten myös arkeologisia löytöjä.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Ymmärtääkseni Jukka Thurenin kommentaarit käsittelevät vain Uutta-Testamenttia. Vanha Testamentti sisältää sellaista törkyä, että suurin osa jättää ne ikävimmät kohdat väliin tai ohittaa ne vain evankeliumien tausta-kertomuksina. Harva kristitty uskoo Jumalaan, joka kehotti teurastamaan eläimiä alttarilla syntien anteeksiantamiseksi tuhansien vuosien ajan tai määräsi lailla raiskatun naisen vaimoksi raiskaajalleen, ennen Jeesuksen tuloa. Juutalaisten tekstien mukaan Jerusalemin keskellä oli temppeli, jonne vaellettiin pitkien matkojen päästä uhraamaan eläimiä. Tekstien mukaan päivittäin uhrattiin jopa 1.2 miljoonaa eläintä. Nämä lienevät liioiteltuja lukuja, mutta massiivisista eläinten uhrauksista löytyy ajan historijoitsijoiden mainintoja kuten myös arkeologisia löytöjä.

        Samaan hengenvetoon taikauskoiset kuitenkin väittävät epäjumalansa luoneen kaiken ja mummosi sekä antaneen kymmenen naurettavaa käskyä? Ja nämähän löytyvät vanhasta testamentista jota ylpeimmät taikauskoiset kantavat näkyvästi kainalossaan osana epäpyhää raamattuaan.


      • he-ma kirjoitti:

        Samaan hengenvetoon taikauskoiset kuitenkin väittävät epäjumalansa luoneen kaiken ja mummosi sekä antaneen kymmenen naurettavaa käskyä? Ja nämähän löytyvät vanhasta testamentista jota ylpeimmät taikauskoiset kantavat näkyvästi kainalossaan osana epäpyhää raamattuaan.

        Vanha Testamentti on myös kristityille pyhä kirja, sen sitovuus on kuitenkin rajattu kristittyyn nähden, kuten sen sivuilta käy ilmi. Kymmenen käskyä muuten vahvistetaan Uudessa testamentissa. Tosin Sapattia ei tarvitse pitää sen sijalla kehotetaan pyhittämään lepopäivä.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Ymmärtääkseni Jukka Thurenin kommentaarit käsittelevät vain Uutta-Testamenttia. Vanha Testamentti sisältää sellaista törkyä, että suurin osa jättää ne ikävimmät kohdat väliin tai ohittaa ne vain evankeliumien tausta-kertomuksina. Harva kristitty uskoo Jumalaan, joka kehotti teurastamaan eläimiä alttarilla syntien anteeksiantamiseksi tuhansien vuosien ajan tai määräsi lailla raiskatun naisen vaimoksi raiskaajalleen, ennen Jeesuksen tuloa. Juutalaisten tekstien mukaan Jerusalemin keskellä oli temppeli, jonne vaellettiin pitkien matkojen päästä uhraamaan eläimiä. Tekstien mukaan päivittäin uhrattiin jopa 1.2 miljoonaa eläintä. Nämä lienevät liioiteltuja lukuja, mutta massiivisista eläinten uhrauksista löytyy ajan historijoitsijoiden mainintoja kuten myös arkeologisia löytöjä.

        Ihan totta, Thurenin kommentaari sarja pitää sisällään Uuden testamentin. Vanhan testamentin kommentaarisarjoja on suomeksi julkaistu vähemmän. A.F.Puukon sarja on ihan hyvä. Professori Antti Laato kirjoittaa todella hyvää ja perusteellista Vanhan testamentin kommentaari sarjaa, siitä on ilmestynyt jo 3.osaa.
        Vanhaa Testamenttia on hyvä lukea sen ajan viitekehyksessä. Muistaa sen ajan kulttuuri ja Israelin kansan asema. Näihin haastaviin ja ohdakkeisiin vanhan testamentin kohtiin voi lukea vastauksia vaikka Eero Junkkaalan kirjasta: Esseitä Vanhan testamentin vaikeista kohdista tai Walter C. Kaiser: Suorat sanat, Vanhan Testamentin vaikeita kohtia,


      • he-ma kirjoitti:

        Oletko vaikuttunut kansanmurhista, poikalasten silpomisesta, orjienpito-ohjeista, insestistä vai muutenkin jumalan moraalittomuudesta?

        Jälkimmäinen oletukseni siis osui oikeaan!

        En tiedä mitä ajat takaa "vaikuttumisella". Luen kyseiset kohdat asiayhteyksissä ja sen ajan viitekehyksessä. Näin tehden saa kohtiin perspektiiviä ja kokonaisnäkemystä. Eivät jää turhan yksioikoiseksi.


      • Hienoa kuulla, että aloitat päiväsi lukemalla Raamattua. Itse tällä kuuntelen sitä, sillä se on helpompaa. Mitä hyötyä kommentaareista on? Itse olen tätä nykyä huono rukoilemaan, sillä monesti illalla väsyneenä jaksan sanoa Jumalalle, että "Isä meidän" tarkoittaen rukousta, jota väsyneenä juuri ennen nukahtamista en jaksa käydä läpi. Jotenkin kuvittelen, että Jumala ymmärtää vuosia rukoilemani rukouksen sisällön käyväni läpi sanoissa "Isä meidän". Pitäisikö minunkin aloittaa päiväni lukemalla Raamattua ja rukoilla Isä meidän -rukous noin tunti ennen nukkumaan menoa, koska väsyneenä en jaksa sitä vuosien toiston jälkeen jaksa aina kokonaan rukoilla?


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Hienoa kuulla, että aloitat päiväsi lukemalla Raamattua. Itse tällä kuuntelen sitä, sillä se on helpompaa. Mitä hyötyä kommentaareista on? Itse olen tätä nykyä huono rukoilemaan, sillä monesti illalla väsyneenä jaksan sanoa Jumalalle, että "Isä meidän" tarkoittaen rukousta, jota väsyneenä juuri ennen nukahtamista en jaksa käydä läpi. Jotenkin kuvittelen, että Jumala ymmärtää vuosia rukoilemani rukouksen sisällön käyväni läpi sanoissa "Isä meidän". Pitäisikö minunkin aloittaa päiväni lukemalla Raamattua ja rukoilla Isä meidän -rukous noin tunti ennen nukkumaan menoa, koska väsyneenä en jaksa sitä vuosien toiston jälkeen jaksa aina kokonaan rukoilla?

        Jos Jumalasi on kaikkitietävä, niin Hänhän tietää kaikki rukouksesi jo etukäteen. Rukous on siis sinua itseäsi varten ellei Jumalasi edellytä nimen omaan joitakin rituaaleja, joista niistäkin hän tietää etukäteen jaksatko vai etkö jaksa.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Jos Jumalasi on kaikkitietävä, niin Hänhän tietää kaikki rukouksesi jo etukäteen. Rukous on siis sinua itseäsi varten ellei Jumalasi edellytä nimen omaan joitakin rituaaleja, joista niistäkin hän tietää etukäteen jaksatko vai etkö jaksa.

        Muutan tapojani, että rukoilen kello 21 maissa joka päivä koko Isä meidän -rukouksen. Ja sanon juuri nukkumaan mennessä turvalliset sanat "Isä meidän", kun siitä tuli tapa. Lisäksi aamuisin varaan 10-15 minuuttia Raamatun lukuun heti herättyäni. Nyt juuri rukoilin sen Isä meidän ja sitten nukkumaan mennessä sanon turvallisen "Isä meidän", joka auttaa syvästi nukahtamaan.

        Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle, joka olet oikeassa ilmeisesti Jumalan kaikkitietäväisyydestä! :)


      • juhani1965 kirjoitti:

        Vanha Testamentti on myös kristityille pyhä kirja, sen sitovuus on kuitenkin rajattu kristittyyn nähden, kuten sen sivuilta käy ilmi. Kymmenen käskyä muuten vahvistetaan Uudessa testamentissa. Tosin Sapattia ei tarvitse pitää sen sijalla kehotetaan pyhittämään lepopäivä.

        On pitkälti tulkintakysymys, mitä osia Vanhan testamentin laista hylätään ja mitä otetaan.

        Vuori-saarnassahan lukee, että kaikki on edelleen sitovaa tuomiopäivään asti:
        ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.”

        Samassa vuorisaarnassa ei selvästi myöskään kumota eläinuhrilakia:
        ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.”

        Eronnutta naista ei saa viedä vihille:
        ”Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”

        Tuskinpa näitäkään noudatetaan, vaikka Matteuksen mukaan Jeesus näin määräsikin.


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Muutan tapojani, että rukoilen kello 21 maissa joka päivä koko Isä meidän -rukouksen. Ja sanon juuri nukkumaan mennessä turvalliset sanat "Isä meidän", kun siitä tuli tapa. Lisäksi aamuisin varaan 10-15 minuuttia Raamatun lukuun heti herättyäni. Nyt juuri rukoilin sen Isä meidän ja sitten nukkumaan mennessä sanon turvallisen "Isä meidän", joka auttaa syvästi nukahtamaan.

        Hyvää pääsiäisen jatkoa sinulle, joka olet oikeassa ilmeisesti Jumalan kaikkitietäväisyydestä! :)

        Sinulla on hyviä ja hoitavia tapoja. Siunattua ja hyvää pääsiäistä myös sinulle :)


      • Usko.Toivo.Rakkaus kirjoitti:

        Hienoa kuulla, että aloitat päiväsi lukemalla Raamattua. Itse tällä kuuntelen sitä, sillä se on helpompaa. Mitä hyötyä kommentaareista on? Itse olen tätä nykyä huono rukoilemaan, sillä monesti illalla väsyneenä jaksan sanoa Jumalalle, että "Isä meidän" tarkoittaen rukousta, jota väsyneenä juuri ennen nukahtamista en jaksa käydä läpi. Jotenkin kuvittelen, että Jumala ymmärtää vuosia rukoilemani rukouksen sisällön käyväni läpi sanoissa "Isä meidän". Pitäisikö minunkin aloittaa päiväni lukemalla Raamattua ja rukoilla Isä meidän -rukous noin tunti ennen nukkumaan menoa, koska väsyneenä en jaksa sitä vuosien toiston jälkeen jaksa aina kokonaan rukoilla?

        Kommentaarit eli selitysteokset voivat avata Raamatun tekstejä syvemmin. Ne voivat selventää tekstin merkityksiä.
        Jumala kyllä ymmärtää väsymyksemme ja saamme lähestyä Häntä levosta käsin. Ei tarvitse pakottaa itseään, saa olla väsynyt, Jumala kyllä ymmärtää. Hänen luomiaanhan me olemme :)


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Jos Jumalasi on kaikkitietävä, niin Hänhän tietää kaikki rukouksesi jo etukäteen. Rukous on siis sinua itseäsi varten ellei Jumalasi edellytä nimen omaan joitakin rituaaleja, joista niistäkin hän tietää etukäteen jaksatko vai etkö jaksa.

        Toki näinkin. Mutta asiaa voi lähestyä myös siltä kantilta että rakastava Jumala haluaa olla yhteydessä ihmisten kanssa, joita rakastaa. Rukouksessa on kyse paljon enemmästäkin kuin vain pyytämisestä.
        Ja siinäkin mielessä rukous on itseä varten että se voi myös muuttaa rukoilijaa näkemään Jumalan tahdon ja tarkoituksen. Eli rukous voi muuttaa rukoilijaa itseään Jumalan mielen mukaiseksi ja uskovaisena voin todeta että mikäs sen parempaa.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        On pitkälti tulkintakysymys, mitä osia Vanhan testamentin laista hylätään ja mitä otetaan.

        Vuori-saarnassahan lukee, että kaikki on edelleen sitovaa tuomiopäivään asti:
        ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sitä, joka jättää laista pois yhdenkin käskyn, vaikkapa kaikkein vähäisimmän, ja siten opettaa, kutsutaan taivasten valtakunnassa vähäisimmäksi.”

        Samassa vuorisaarnassa ei selvästi myöskään kumota eläinuhrilakia:
        ”Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.”

        Eronnutta naista ei saa viedä vihille:
        ”Ja aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen.”

        Tuskinpa näitäkään noudatetaan, vaikka Matteuksen mukaan Jeesus näin määräsikin.

        Yleisesti ottaen Vanhasta testamentista kyllä huomaa kenelle ja miksi Jumala puhuu. Erottaa sen yleismaailmallisen sanoman ja Israelin kansalle tai joillekin muille tarkoitetun sanoman.
        Matteuksen testamentissa on painotus juutalaisuudessa, ihan sanavalintoja myöten.
        Jeesus ei tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään sen. Jeesus oli lain päämäärä. Ja kun uskoo Jeesukseen "täyttää" lain sitä kautta. Lain olemus ja tarkoitus on näyttää mitä synti on. Ja syntiin on ratkaisu Jeesuksen sovitustyö.
        Jeesuksen aika oli ikään kuin "siirtymisvaihe". Kun Jeesus eli juutalaiset harjoittivat uskontoaan rituaalien ja lakien mukaan. Jeesus puhui heille siis sen aikaisen tilanteen mukaan. Hyvin pian kuitenkin kristinusko erottautui ajan myöten juutalaisuudesta omaksi uskonnokseen.


      • juhani1965 kirjoitti:

        Sinulla on hyviä ja hoitavia tapoja. Siunattua ja hyvää pääsiäistä myös sinulle :)

        Jumalan siunausta Pääsiäisen jälkeiseen aikaasi. Vuoden suurin juhla on ohi - Kristus nousi kuolleista! :)


      • juhani1965 kirjoitti:

        Yleisesti ottaen Vanhasta testamentista kyllä huomaa kenelle ja miksi Jumala puhuu. Erottaa sen yleismaailmallisen sanoman ja Israelin kansalle tai joillekin muille tarkoitetun sanoman.
        Matteuksen testamentissa on painotus juutalaisuudessa, ihan sanavalintoja myöten.
        Jeesus ei tullut kumoamaan lakia vaan täyttämään sen. Jeesus oli lain päämäärä. Ja kun uskoo Jeesukseen "täyttää" lain sitä kautta. Lain olemus ja tarkoitus on näyttää mitä synti on. Ja syntiin on ratkaisu Jeesuksen sovitustyö.
        Jeesuksen aika oli ikään kuin "siirtymisvaihe". Kun Jeesus eli juutalaiset harjoittivat uskontoaan rituaalien ja lakien mukaan. Jeesus puhui heille siis sen aikaisen tilanteen mukaan. Hyvin pian kuitenkin kristinusko erottautui ajan myöten juutalaisuudesta omaksi uskonnokseen.

        ” Yleisesti ottaen Vanhasta testamentista kyllä huomaa...”

        Nuo lainaukset olivat Uudesta Testamentista.

        ”Matteuksen testamentissa on painotus juutalaisuudessa, ihan sanavalintoja myöten.”

        Kuten sanoin - tulkintoja on monia. Enpä usko, että kovin monet kristityt heittävät Jeesuksen vuorisaarnan sanomiset pois sanoen, että ne olivat suunnattu vain juutalaisille - ei kristityille.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        ” Yleisesti ottaen Vanhasta testamentista kyllä huomaa...”

        Nuo lainaukset olivat Uudesta Testamentista.

        ”Matteuksen testamentissa on painotus juutalaisuudessa, ihan sanavalintoja myöten.”

        Kuten sanoin - tulkintoja on monia. Enpä usko, että kovin monet kristityt heittävät Jeesuksen vuorisaarnan sanomiset pois sanoen, että ne olivat suunnattu vain juutalaisille - ei kristityille.

        Ei niitä pois tarvitsekaan heittää, tarkoitin että hyvä on huomioida Matteuksen testamentin erityspiirteet.
        Kuten kirjoitin se aika jonka Jeesus vaikutti maanpäällä, oli eräänlainen siirtymä vaihe. Juuri ennen Jeesuksen ristinkuolemaa, Hän asettaa ehtoollisella Uuden liiton. Vanha oli vaihtumassa uuteen. Jeesus ei kumonnut lakia, se edelleen näyttää todeksi synnin. Jeesus oli lain täyttymys, loppu eli päämäärä.


      • juhani1965 kirjoitti:

        Ei niitä pois tarvitsekaan heittää, tarkoitin että hyvä on huomioida Matteuksen testamentin erityspiirteet.
        Kuten kirjoitin se aika jonka Jeesus vaikutti maanpäällä, oli eräänlainen siirtymä vaihe. Juuri ennen Jeesuksen ristinkuolemaa, Hän asettaa ehtoollisella Uuden liiton. Vanha oli vaihtumassa uuteen. Jeesus ei kumonnut lakia, se edelleen näyttää todeksi synnin. Jeesus oli lain täyttymys, loppu eli päämäärä.

        Onko siis esimerkiksi simpukoiden tai sianlihan syönti syntiä? Teenkö syntiä, jos käytän vaatteita, jotka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta?

        Jos Jeesuksen Matteuksen evankeliumissa antamia sääntöjä ei tarvitse noudattaa (ne on täytetty), niin millä kriteerein valitset ne säännöt joiden noudattamiseen tulisi edelleenkin pyrkiä?


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Onko siis esimerkiksi simpukoiden tai sianlihan syönti syntiä? Teenkö syntiä, jos käytän vaatteita, jotka on kudottu kahdesta erilaisesta langasta?

        Jos Jeesuksen Matteuksen evankeliumissa antamia sääntöjä ei tarvitse noudattaa (ne on täytetty), niin millä kriteerein valitset ne säännöt joiden noudattamiseen tulisi edelleenkin pyrkiä?

        Jeesus itse sanoi kaiken ruuan puhtaaksi: " Hän sanoi heille: "Oletteko tekin noin ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä?
        Eihän se mene hänen sydämeensä -- vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu." Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta. (Mark.7:18-19).
        Paavali vielä vahvisti tämän myöhemmin:" Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. (1.Kor.10:25).

        Yleisellä tasolla kristittyä sitovat säännöt löytyvät Uudesta testamentista. Kristityn on hyviä lukea ja tutkia Vanhaa testamenttia Jeesuksesta ja Uudesta testamentista käsin.


      • juhani1965 kirjoitti:

        Jeesus itse sanoi kaiken ruuan puhtaaksi: " Hän sanoi heille: "Oletteko tekin noin ymmärtämättömiä? Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä?
        Eihän se mene hänen sydämeensä -- vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu." Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta. (Mark.7:18-19).
        Paavali vielä vahvisti tämän myöhemmin:" Syökää kaikkea, mitä lihakaupoissa on tarjolla, tekemättä kysymyksiä omantunnonsyistä. (1.Kor.10:25).

        Yleisellä tasolla kristittyä sitovat säännöt löytyvät Uudesta testamentista. Kristityn on hyviä lukea ja tutkia Vanhaa testamenttia Jeesuksesta ja Uudesta testamentista käsin.

        Jeesus puhui tuossa kylläkin käsien pesun tärkeydestä. Hän ei tiennyt, että on olemassa mikrobeja, joiden vuoksi käsien pesu ennen ruokailua on suositeltavaa ihan muistakin kuin uskonnollisista syistä.

        Perusteliko Paavali tai Jeesus sitä, mikä noiden sääntöjen takana oli? Miksi ihmisten piti elää tuhansia vuosia ilman, että saivat syödä simpukoita tai sianlihaa. Ja nyt yht’äkkiä niiden syöminen olikin taas sitten ihan ok - eikä edes syntiä?


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Jeesus puhui tuossa kylläkin käsien pesun tärkeydestä. Hän ei tiennyt, että on olemassa mikrobeja, joiden vuoksi käsien pesu ennen ruokailua on suositeltavaa ihan muistakin kuin uskonnollisista syistä.

        Perusteliko Paavali tai Jeesus sitä, mikä noiden sääntöjen takana oli? Miksi ihmisten piti elää tuhansia vuosia ilman, että saivat syödä simpukoita tai sianlihaa. Ja nyt yht’äkkiä niiden syöminen olikin taas sitten ihan ok - eikä edes syntiä?

        Käsien pesuakaan ei ole syytä unohtaa. Mutta sekä Jeesus että Paavali puhuvat nimenomaan syömisestä ja ruuasta. "Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta."

        En osaa sen tarkemmin vastata miksi tietyt ruuat olivat Israelilaisille epäpuhtaita. Ehkä ajatuksena oli osittain että tuli erottua ympärillä olevista kansoista.


      • Anonyymi
        juhani1965 kirjoitti:

        Käsien pesuakaan ei ole syytä unohtaa. Mutta sekä Jeesus että Paavali puhuvat nimenomaan syömisestä ja ruuasta. "Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta."

        En osaa sen tarkemmin vastata miksi tietyt ruuat olivat Israelilaisille epäpuhtaita. Ehkä ajatuksena oli osittain että tuli erottua ympärillä olevista kansoista.

        Mark 7:
        ”Niinpä fariseukset ja lainopettajat kysyivät Jeesukselta: »Miksi sinun opetuslapsesi eivät elä isien perinnäissääntöjen mukaan, vaan aterioivat epäpuhtain käsin?»”
        ...
        ”Jeesus kutsui taas väkijoukon luokseen ja sanoi: »Kuulkaa kaikki minua ja ymmärtäkää. Ei ihmistä voi saastuttaa mikään, mikä tulee häneen ulkoapäin.”
        ...
        ”Ettekö käsitä, ettei mikään ulkoapäin ihmiseen tuleva voi saastuttaa häntä? Eihän se mene hänen sydämeensä – vatsaan se menee, ja sieltä se sitten ulostuu.» Näin Jeesus teki selväksi, että kaikki ruoka on puhdasta.”


    • Anonyymi

      Minulla ei ole rutiineja.
      Usko on minulle koko minun elämäni runko. Kasvan koko-ajan yhä suurempaan rakkauteen lähimmäisiä ja Jumalaa kohtaan , Uskossa olen ollut jo 1950 luvulta alkaen, mutta syvemmän Jumalan Rakkauden tuntemisen koin1970 ollessani täysin tyhjä ja toivoton. Se Rakkaus oli todellinen, syvä ja tuli yliluonnollisesti ulkopuoleltani Jumalalta.

      Uudestisyntymisen koin 1978. Sen jälkeen aloin muuttumaan ja uskoni alkoi voimakkaasti syvenemään sydämessäni. Elämäni ei ole senkään jälkeen aina ollut helppoa, mutta Jumala on auttanut. Vaikeudet joita olen kokenut, ovat syventänyt rakkauttani Jumalaan. Tämä elämä Jumalan yhteydessä on ollut erittäin hyvää. Jumala on minun turvani ja tiedän sen lukemattomien arkipäivän ja jopa yliluonnollistenkin kokemusteni vahvistamana.

      • Anonyymi

        Hae apua harhoihisi. Vaikka uskontojen uhrit ry.


      • Anonyymi

        Sinä 02.04.2021 19:54, Siunattua pääsiäistä! Haluaisin tietää millainen on uudestisyntymisen kokemus. Ei niin ettäkö haluaisin sen välttämättä kokea, mutta haluaisin tietää mitä siinä tapahtuu. Ei koskaan voi tietää, jos sattuu omalle kodalle. Itselleni riittää tämä usko missä olen mutta enemmästä olen kiinnostunut. Hyvä että olet löytänyt elämääsi erittäin hyvää. Olen itsekin usein arkipäivässä kohdannut Jumalan varjeluksen ja siunauksen, vaikka en yliluonnollista olekaan.
        Olen iloinen että he jotka eivät usko Jumalaan, löytävät rauhan ja onnen jostakin muualta. Että kaikille löytyy paikka ja tasapaino. Kirjoitti 02.04.2021 17:49


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinä 02.04.2021 19:54, Siunattua pääsiäistä! Haluaisin tietää millainen on uudestisyntymisen kokemus. Ei niin ettäkö haluaisin sen välttämättä kokea, mutta haluaisin tietää mitä siinä tapahtuu. Ei koskaan voi tietää, jos sattuu omalle kodalle. Itselleni riittää tämä usko missä olen mutta enemmästä olen kiinnostunut. Hyvä että olet löytänyt elämääsi erittäin hyvää. Olen itsekin usein arkipäivässä kohdannut Jumalan varjeluksen ja siunauksen, vaikka en yliluonnollista olekaan.
        Olen iloinen että he jotka eivät usko Jumalaan, löytävät rauhan ja onnen jostakin muualta. Että kaikille löytyy paikka ja tasapaino. Kirjoitti 02.04.2021 17:49

        20- uudestisyntyneen kokemuksesta voin kertoa, että se on mieletön kokemus. En nähnyt kuvia tai mitään ulkonaisesti outoa ei tapahtunut, mutta sisimmän täytti VALTAVA rauha ja rakkaus. Voisi verrata pehmeään pupuliin, tai lämpimään syliin. Kokonaisvaltainen tunne siitä, että elämässä on merkitys ja mut hyväksytään ja rakastetaan.

        Tätä edelsi oman syntisyyden ymmärtäminen ja tämä johti kasteeseen.
        Nyt vaikka elämässä vaikeuksia, on joku, johon luottaa. :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        20- uudestisyntyneen kokemuksesta voin kertoa, että se on mieletön kokemus. En nähnyt kuvia tai mitään ulkonaisesti outoa ei tapahtunut, mutta sisimmän täytti VALTAVA rauha ja rakkaus. Voisi verrata pehmeään pupuliin, tai lämpimään syliin. Kokonaisvaltainen tunne siitä, että elämässä on merkitys ja mut hyväksytään ja rakastetaan.

        Tätä edelsi oman syntisyyden ymmärtäminen ja tämä johti kasteeseen.
        Nyt vaikka elämässä vaikeuksia, on joku, johon luottaa. :D

        Uskomatonta. Melkein samoilla sanoilla asian kertoi nainen n. viisi vuotta sitten. Hän oli entinen työkaverini ja opiskeli siihen aikaan. Laitan näitä tuntomerkkejä siksi ettet vain ole sama henkilö. Näistä "paljastuksista" tuskin kukaan häntä tai mahdollisesti sinua tunnistaa. Ei siis tarvitse kertoa oletko sama, saa jäädä salaisuudeksi. Ihmettelen vain yhtäläisyyttä.


    • mummomuori

      ”Onko sinulla uskonnollisia rutiineja, jotka ovat päivittäsiä? ”
      ”Miten tärkeäksi koet uskonnolliset rutiinit ja ajatukset itsellesi?”

      Jäin miettimään näitä kysymyksiäsi. Mitähän rutiineja mahdat tarkoittaa? Itselläni rutiineja on ylipäätään aika vähän, ja ne muuttuvat aika ajoin. Oikeastaan mitään uskonnollisia rutiineja ei ole. Ellei rukoilua sellaisena voisi tavallaan pitää, vaikkei ne mitään rutiininomaisia olekaan.

      Mutta tähän on jo helpompi vastata: ”Ryömivätkö uskonnolliset ajatukset arkeesi - ajatteletko esimerkiksi, että jokin tapahtuma on Jumalan johdatusta tai ajatteletko, mitä Jumala haluaisi sinun tekevän, kun törmäät arjessa johonkin tilanteeseen?”

      Näitä ajattelen hyvinkin usein. Se ei tarkoita että liian helposti ottaisin selityksiä vastaan. Toisinaan on todettava, että jotain tapahtuu johdatuksesta, ja usein rukoilen Jumalaa johdattamaan. Samoin saatan joihinkin tilanteisiin valmistautua rukoilemalla ja jollain tavalla heittäydyn niissä ”johdateltavaksi”.
      Näitä ei ole kovin helppoa selittää, sillä toki koko ajan olen tietoinen siitä, miten itsekin osallistun ja teen mm. alitajunnan ohjaamana.

      Ei usko mielestäni ole mitään erityistä tekemistä, se näkyy pikemminkin asenteena ja kun tekee ratkaisuja, niiden arvopohjana.

      • Ymmärränkö oikein, että tuo asenne on nimen omaa sitä, että ajattelet valinnan hyvyyttä yleisemmästä epä-itsekkäästä näkökulmasta? Tämä on kai yksi kristillinen ohje. Pyrkiä tunnistamaan ja sysäämään sivuun omat itsekkäät näkökulmat.

        Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat ”johdatuksella”. Minä en vain anna sille uskonnollista sisältöä. Elämässä tulee eteen suuriakin valintoja liittyen kumppanin etsimiseen, asunnon ostoon tai vaikkapa uuden työpaikan valintaan. Joskus meillä on sisäinen kolkuttava tunne, että olemme valitsemassa väärin, mutta saatamme valita asian joka tapauksessa paineen tai yli-järkeilyn tuloksena. Onnistumme perustelemaan itsellemme, että valinta on järkevä. Yleensä tällainen omia tuntemuksia vastaan toimiminen on väärin. Vähintäänkin pitää pysähtyä kuuntelemaan omia tunteita ja peilata, miksi tunnet niin. Pohjalta löytyy usein järkevä syy, miksi valinta on huono. Tätä voi kutsua johdatukseksi - myös silloin, kun et osaa ymmärtää tunnettasi. Oma tunne on otettava valinnoissa huomioon. Se on meille todellinen, vaikka ei olisikaan rationaalisuuteen perustuva. Monesti pinnan alta löytyy myös hyvä syy tunteeseen.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        Ymmärränkö oikein, että tuo asenne on nimen omaa sitä, että ajattelet valinnan hyvyyttä yleisemmästä epä-itsekkäästä näkökulmasta? Tämä on kai yksi kristillinen ohje. Pyrkiä tunnistamaan ja sysäämään sivuun omat itsekkäät näkökulmat.

        Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat ”johdatuksella”. Minä en vain anna sille uskonnollista sisältöä. Elämässä tulee eteen suuriakin valintoja liittyen kumppanin etsimiseen, asunnon ostoon tai vaikkapa uuden työpaikan valintaan. Joskus meillä on sisäinen kolkuttava tunne, että olemme valitsemassa väärin, mutta saatamme valita asian joka tapauksessa paineen tai yli-järkeilyn tuloksena. Onnistumme perustelemaan itsellemme, että valinta on järkevä. Yleensä tällainen omia tuntemuksia vastaan toimiminen on väärin. Vähintäänkin pitää pysähtyä kuuntelemaan omia tunteita ja peilata, miksi tunnet niin. Pohjalta löytyy usein järkevä syy, miksi valinta on huono. Tätä voi kutsua johdatukseksi - myös silloin, kun et osaa ymmärtää tunnettasi. Oma tunne on otettava valinnoissa huomioon. Se on meille todellinen, vaikka ei olisikaan rationaalisuuteen perustuva. Monesti pinnan alta löytyy myös hyvä syy tunteeseen.

        ”Pyrkiä tunnistamaan ja sysäämään sivuun omat itsekkäät näkökulmat.”

        Mielestäni olet hyvin oivaltanut, mitä yritin ilmaista.

        ”Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat ”johdatuksella”. Minä en vain anna sille uskonnollista sisältöä. ”

        Tästä on kyse, eli siitä, millaisia sisältöjä milloinkin antaa näille ilmiöille- en oikein keksi muuta ilmaisua.

        ”Vähintäänkin pitää pysähtyä kuuntelemaan omia tunteita ja peilata, miksi tunnet niin. Pohjalta löytyy usein järkevä syy, miksi valinta on huono.”

        Olemme monien valintojen edessä, milloin suurempien milloin pienempien. Siinä hetkessä voi olla miltei mahdotonta arvioida, onko se valinta hyvä tai huono. Kuten sanoit, kaikelle löytyy syynsä.
        Erityisesti kehotan kuuntelemaan juuri niitä omia tunteita jne. , sen lisäksi että uskoo johdatukseen. Silloin oppii erottamaan paremmin sen oman tahtonsa siitä, mitä lopulta tapahtuu.
        Usein käy niin, että se mikä itsestä ensin tuntuu huonolta vaihtoehdolta mutta jostain syystä tulee sen valinneeksi, osoittautuukin jonkin ajan päästä siksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällöin minä puhun myös johdatuksesta.


      • Anonyymi
        mummomuori kirjoitti:

        ”Pyrkiä tunnistamaan ja sysäämään sivuun omat itsekkäät näkökulmat.”

        Mielestäni olet hyvin oivaltanut, mitä yritin ilmaista.

        ”Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat ”johdatuksella”. Minä en vain anna sille uskonnollista sisältöä. ”

        Tästä on kyse, eli siitä, millaisia sisältöjä milloinkin antaa näille ilmiöille- en oikein keksi muuta ilmaisua.

        ”Vähintäänkin pitää pysähtyä kuuntelemaan omia tunteita ja peilata, miksi tunnet niin. Pohjalta löytyy usein järkevä syy, miksi valinta on huono.”

        Olemme monien valintojen edessä, milloin suurempien milloin pienempien. Siinä hetkessä voi olla miltei mahdotonta arvioida, onko se valinta hyvä tai huono. Kuten sanoit, kaikelle löytyy syynsä.
        Erityisesti kehotan kuuntelemaan juuri niitä omia tunteita jne. , sen lisäksi että uskoo johdatukseen. Silloin oppii erottamaan paremmin sen oman tahtonsa siitä, mitä lopulta tapahtuu.
        Usein käy niin, että se mikä itsestä ensin tuntuu huonolta vaihtoehdolta mutta jostain syystä tulee sen valinneeksi, osoittautuukin jonkin ajan päästä siksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällöin minä puhun myös johdatuksesta.

        Rukoilen, että tulet uskoon!


      • mummomuori kirjoitti:

        ”Pyrkiä tunnistamaan ja sysäämään sivuun omat itsekkäät näkökulmat.”

        Mielestäni olet hyvin oivaltanut, mitä yritin ilmaista.

        ”Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat ”johdatuksella”. Minä en vain anna sille uskonnollista sisältöä. ”

        Tästä on kyse, eli siitä, millaisia sisältöjä milloinkin antaa näille ilmiöille- en oikein keksi muuta ilmaisua.

        ”Vähintäänkin pitää pysähtyä kuuntelemaan omia tunteita ja peilata, miksi tunnet niin. Pohjalta löytyy usein järkevä syy, miksi valinta on huono.”

        Olemme monien valintojen edessä, milloin suurempien milloin pienempien. Siinä hetkessä voi olla miltei mahdotonta arvioida, onko se valinta hyvä tai huono. Kuten sanoit, kaikelle löytyy syynsä.
        Erityisesti kehotan kuuntelemaan juuri niitä omia tunteita jne. , sen lisäksi että uskoo johdatukseen. Silloin oppii erottamaan paremmin sen oman tahtonsa siitä, mitä lopulta tapahtuu.
        Usein käy niin, että se mikä itsestä ensin tuntuu huonolta vaihtoehdolta mutta jostain syystä tulee sen valinneeksi, osoittautuukin jonkin ajan päästä siksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällöin minä puhun myös johdatuksesta.

        ”Usein käy niin, että se mikä itsestä ensin tuntuu huonolta vaihtoehdolta mutta jostain syystä tulee sen valinneeksi, osoittautuukin jonkin ajan päästä siksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällöin minä puhun myös johdatuksesta.”

        Siis joku tuntuu huonolta vaihtoehdolta ja valitsen sen silti? Tarkoitatko, että valitset tuolloin järjellä - oman inituitiosi ja tunteesi vastaisesti?

        Jos näin, niin olen samaa mieltä. On tilanteita, milloin tunne vie harhaan ja on parempi tehdä järkipäätös. Kaipa se elämä on tasapainoilua näiden välissä - etenkin, jos et ymmärrä omaa tunnettasi.


      • Järkisyitä kirjoitti:

        ”Usein käy niin, että se mikä itsestä ensin tuntuu huonolta vaihtoehdolta mutta jostain syystä tulee sen valinneeksi, osoittautuukin jonkin ajan päästä siksi paremmaksi vaihtoehdoksi. Tällöin minä puhun myös johdatuksesta.”

        Siis joku tuntuu huonolta vaihtoehdolta ja valitsen sen silti? Tarkoitatko, että valitset tuolloin järjellä - oman inituitiosi ja tunteesi vastaisesti?

        Jos näin, niin olen samaa mieltä. On tilanteita, milloin tunne vie harhaan ja on parempi tehdä järkipäätös. Kaipa se elämä on tasapainoilua näiden välissä - etenkin, jos et ymmärrä omaa tunnettasi.

        ” Tarkoitatko, että valitset tuolloin järjellä - oman inituitiosi ja tunteesi vastaisesti?”

        Jotakuinkin, tarkoitan myös tilanteita, jossa valintoja ei aina niin tunnu olevan tai ei osaa, eli on epävarma päätöksistään,

        Mutta toisinaan käy niin, että se järkevältä tuntunut päätös olikin oikeastaan se huono päätös. Eivät nämä aina niin yksikertaisia ole.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Rukoilen, että tulet uskoon!

        Kiitos huolenpidostasi, mutta olen jo saanut uskon lahjaksi.


    • Anonyymi
    • Anonyymi

      Vanhat vanhempani ovat uskovia. Vaikuttaa siten, että sinne suuntaan joutuu pitämään yllä hiukan valheellista kulissia. Rehellistä se ei ole mutta parempi niin.

    • Anonyymi

      Siten että miljardi euroa verovaroja työnnetään huuhaajuttuihin uskomisen laitoksen syövereihin.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mies vinkkinä sulle

      Jos pyytäisit kahville tai ihan mihin vaan, niin lähtisin varmasti välittämättä muista
      Ikävä
      85
      7465
    2. Oletko katkera kun

      Et saanut kaivattuasi
      Ikävä
      96
      5404
    3. Mitä haluat sanoa tällä hetkellä

      Hänelle 🫶 ⬇️
      Ikävä
      258
      4612
    4. Haluun sua niin paljon

      ❤️🥰🥹 Miehelle
      Ikävä
      44
      4515
    5. Vietetään yö yhdessä

      Rakastellaan koko yö
      Ikävä
      62
      3257
    6. Mitä palveluita mies..

      Haluaisit tilata minulta? -N
      Ikävä
      49
      2695
    7. Olet oikeasti ollut

      Niin tärkeä mulle ja kaikki meidän väliltä on pilattu ei yksistään sinun toiminnalla vaan minun myös.
      Ikävä
      22
      2358
    8. Oletko tyytyväinen viime tapaamiseemme?

      Vai toivoitko sen menevän toisella tavalla? Miten?
      Ikävä
      49
      2333
    9. Kuuluu raksutus tänne asti kun mietit

      Pelkäätkö että särjen sydämesi vai mikä on? En mä niin tekisi mies koskaan 😘
      Ikävä
      29
      2332
    10. Nyt se sit loppuu

      Et ei enää nähdä ja yhteyttä pidetä.
      Ikävä
      41
      2184
    Aihe