Metsässä kuljin - kuulin
laulua sääntöjä vastaan;
yhdessä laulavan luulin
koneen ja laulurastaan.
Se oli synkkää ja roimaa,
samalla kaunista niin.
Se täys oli outoa voimaa
ja tahtoa estraadiin.
Se lumosi keskellä yötä
ja toivon, naaraankin.
Niin suurenmoista työtä;
vain närhi kuitenkin!
laulua sääntöjä vastaan;
yhdessä laulavan luulin
koneen ja laulurastaan.
Se oli synkkää ja roimaa,
samalla kaunista niin.
Se täys oli outoa voimaa
ja tahtoa estraadiin.
Se lumosi keskellä yötä
ja toivon, naaraankin.
Niin suurenmoista työtä;
vain närhi kuitenkin!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luontorunot saavat minut aina "polvilleen". Niin tämäkin.Taitavaa runoilua.
Oli mukava päästä tekstisi kuljettamana metsään heti aamutuimaan))))
tunnustuksesta. Kun kirjoittaa vähän erilaista, ei uskalla heti tunnustautua tekijäksi. Vasta arvostelun jälkeen.
Uskaltaisko arvata tekijää, oisko Tem?