Auttakaa??

minusta olisi tosi provokatiivista löytää lapseni suutelemassa samaa sukupuolta ilman ennakkovaroitusta.

vaikka vankasti olen sitä mieltä, että seksualisuus on yksityisasia. niin toivoisin, että lapseni luottaa minuun niin paljon, että kertoo sen homutensa tai lesboutensa ensin. ja tuo vasta sitten valittunsa näytille.

sillä teoriassa suvaitsevista ajatuksistani huolimati, tilanne kylmiltään olisi järkytys. ja se äkkireaktio taas voisi särkeä jotain korvaamatonta. joko minun ja lapseni välillä tai sitten lapseni ja hänen valitunsa välillä. joka ehkä oli ajatellut olevansa kylässä asian hyväksyvässä kodissa.

Voisi olla ensin vaikeata suhtautua luontevasti. Hyväksyisin kuitenkin asian, koska en voisi sitä muuttaakkaan. Lapsiani en voisi hylätä mistään syystä. Rakastan lapsiani aina, eikä sillä ole mitään tekemistä heidän seksuaalisen sunntautumisensa kanssa. Yrittäisin olla tekemättä asiaa vaikeammaksi heille, koska paineita olisi varmaan aivan riittävästi muutenkin.

Ei haittaa onko lapsi homo vai lesbo, kunhan hän on "kunnon" nuori. Ei käytä huumeita tai alkoholia liikaa tai ole muuten "idiootti"!
Mitä se kenellekkään kuuluu miten lapsi on suuntautunut ellei se hyökkää päälle. Lapsihan on aina lapsi vaikka hän olisi 50 vuotias.
Kuka vanhempi kyselee lapsensa sukupuolitarpeita, empä usko, että kovinkaan moni. Pää asia, että lapsellasi on hyvä olla.

Olisin tosi järkyttynyt. Taivaan isä on luonut miehen ja naisen. Homot ja lesbot ovat sairautta. Jotain tosi törkeätä. Naiselle on luotu "reikä" johon mies työntää "tappinsa" YMMÄRRÄTKÖ??? EI HOMOJA EIKÄ LESBOJA. Siinä sinulle vastaus. Eli vanhemmat suhtautuu todella järkysti!!! PISTE.

En näe mitään ongelmaa lapseni mahdollisessa homoudessa tai lesboudessa. En osaa oikein edes sanoa, että "sehän on oma lapsi, tuli mitä tuli", koska mielestäni seksuaalinen suuntautuminen ei ole mikään ongelma tai kriisi. Lapsen elämässä välitän siitä, että hän rakastaa itseään ja läheisiään, ei halua vahingittaa elävää olentoa ja oppii ajattelmaan omilla aivoillaan (ei siis ota asioita itsestäänselvyyksinä).

Jos tuollainen tilanne sattuisi omalle kohdalle, en varmaan koskaan pystyisi hyväksymään sitä. Pahimassa tapauksessa voisin jopa karkoittaa lapseni suvusta pois... Homoutta ja muuta väärinsuuntautuneisuutta ei pidä hyväksyä, vaan se pitää kitkeä pois. Vain heteroilla on oikeus elää ja olla olemassa!

Monesti olen miettinyt kyseistä aihetta, mikäli lapsoseni olis "ei poikkeava", niin koskaan minun ei olisi tarvinnut miettiä kuinka käyttäytyisin jos tytär kertoisi olevansa lesbo??? niin... mihin se minun tytär siinä vaiheessa vaihtuisi? Höh eri lapseksiko vai??? (mielestäni lapseni on lapsi vaikka olis jo luin "aikuinen" kuiteknin, että siksikö lapseni hylkäisin???)
Se että näkisin "suorassa asiassa", niin taatusti häkeltyisin tilanteesta, vetäytyisin takavasemmalle hienotunteisesti...varmaanakin juteltaisiin asioista (tuntien omat lapseni). Siis mikäli miun lapsista jokunen meinaisi suuntautua omaan sukupuloeensa, niin eikö se ole lapsen valinta?? Mehän vanhempina voimme toivoa lapsista niin pappeja kuin ylioppilaita, mutta ne meidän nuoret kaiketi tietävät mitä haluavat elämältään?
Siis: Tyttöäni en missään nimessä hylkäisi jos hä olisi lesbo, poikani olisi yhtä rakas, mikälihän olisi homo, miksi se lapsi siitä muuttuu?? (AINOASTAAN VOI VANHEMPPIEN MAAILMA MUUTTUA, MIKÄLI EMME AJATTELE LASTEMME ONNELLISUUTTA)
t: äiti vm - 67
ps. mukavaa vappua kaikille teille!